Viimeksi kun työkkäristä soitettiin niin siellä mulle kerrottiin, että hakijoita oli vaan 11. Se kasvatti mulla fiilistä, että no täähän nyt on ihan läpihuutojuttu. Äsken kun sain OmaPostiini ilmoituksen työkkärin kirjeestä, mä lähdin avaamaan sitä sillä mielellä, että se on vaan pelkkä vahvistus mun odotuksiini. Kun siellä sitten lukikin, että hakijoita oli yhtäkkiä ilmestynyt 35 kappaletta ja sopivia hakijoita oli enemmän kun opiskelupaikkoja.. Argh! Mä kiroilin muutaman kerran ihan ääneen, vaikka olenkin yksin kotona. Mua vaan siis niin ärsyttää!
Arki jatkuu siis kuten tähänkin asti.. Töitä haetaan, vaikka hakemuksiini ei edes vastata. Tekisi mieleni naputella tähänkin muutama kirosana, mutta vaikka kuinka kiukuttaakin niin haluan sentään blogini pitää kirosanavapaana vyöhykkeenä.
No.. Himskatti!
Terveisin,
Näitä en sen kummemmin edes koristele. Pidän nämä pelkkänä otsikkona ja tekstinä, koska näissä pointti on nimenomaan vaan saada nämä mahdollisimman nopeasti pihalle.
Tää on jollain tasolla paluu sinne mistä tämä blogi on alunperin lähtenytkin. Jossain vaiheessa tämä vaan muuttui jotenkin.. Virallisemmaksi? Omat kriteerit on matkan varrella niin paljon nousseet, että tämmöset lyhyet merkinnät on tuntuneet turhilta. Nyt taas muistan näiden hohdokkuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)