Riippuvuus..

Se kulkee mulla mukana kun kävelen. Se liikkuu mun päässä kun istuskelen tai teen töitä pajalla. Se pääsee irti vasta kun pääsen töistä ja jaksan päästää sen valloilleen. En vaan yksinkertaisesti tiedä, että koska tästä kirjottelusta on tullu mulle tämmönen pakkomielle?

Tänäänkin aamulla kävellessäni iloisena pajaa kohti, mietin varmaan koko matkan päässäni, että mistähän mä seuraavaks haluaisin kirjoittaa.. Aiheita sillä tavalla ei synny, mutta alkaa aika menemään hitaasti kun miettii kotiin pääsemistä ja blogimerkinnän tekemistä. Mikä tämä pelottava sairaus on? Tämä on itselleni kovin uusi tuttavuus, koska ennen kirjottelu oli semmosta, että kun vaan aiheen keksi niin äkkiä se ylös johonkin. Nyt se on enemmän sääntö kuin poikkeus, että ajattelen blogimerkinnän kirjoittamista.

Tässä yks päivä kun tutkiskelin mun vanhoja merkintöjä ja tutkin blogin arkistoa, niin huomasin semmosenkin jutun, että olen joskus alottanut kirjoittamaan jotain todella syvällistä, kirjoittanut monen monta riviä ja lopulta vaan jättänyt sen hautumaan. Arkistossa oli ainakin 5-6 julkaisematonta, suhteellisen pitkää tekstiä. Se on vaan se tahto kirjottaa jotain. Julkaisee sen tai ei.

Tässä vaiheessa tekstiä voisin taas jättää tämän kesken, koska ei tämä ketään kiinnosta, ja heittää sen yks kaks tonne muiden keskenerästen tekstien sekaan. Tämä meinaan on harvinaisen tylsä aihe. Kuka haluaa lukea siitä, että toinen tahtoo kirjoittaa? En näe yhtäkään kättä pystyssä.

Terveisin,
Tekko