Kissoille uutta kotia?

Hei! Tässä on nyt ajauduttu semmoseen tilanteeseen, että kissoille pitäis löytää jonkunlainen parempi koti. En meinaa sitä sillä, että niillä olisi täällä huonot oltavat sen takia, että niitä muka pidettäisiin nälässä, tai että niitä kuritettaisiin. Asia ei ole niin.

Asunto on hyvin pieni jo ennestäänkin, mutta kun kissojen liikkumatilaa rajataan vielä sulkemalla ovia. Ovia on pakko pitää suljettuna mm. tuuletuksen takia.

Kissat joutuvat tällä hetkellä asustamaan pienessä, ikkunattomassa huoneessa, eteisessä ja vessassa. Onhan siinä toki liikkumatilaa kissalla jo jonkinverran, mutta jotenkin silti ahdistaa pitää niitä suljettuna tuolla.

En haluaisi olla nyt mitenkään huono kissanomistaja, mutta nyt tuntuu siltä. Molemmat ajatukset tuntuvat huonoilta; kissojen liikkumatilan rajaaminen ja luopuminen niistä, no, loppupeleissä näin pienen syyn takia.

Kissat on kuitenkin juuri oppinut todella sisäsiisteiksi. Ennen jätöksiä sai keräillä jatkuvasti lattialta, mutta nyt ei ole tarvinnut moneen kuukauteen tehdä muuta kun tyhjentää hiekkalaatikko sopivin väliajoin. Tyhjennettiin se ennenkin sopivin väliajoin, mutta kissat ei silti suostuneet tekemään tarpeitaan sinne. Onneksi asia on nykyään näin. Sisäsiisteyden kanssakaan ei siis ongelmia.

Yhdessä kissat ei pidä edes hirveästi meteliä. Masa on kerran ollut hoidossa ja silloin Masasta paljastui se puoli, että se huutaa aika paljon yksinään. Eli mielellään luovutettaisiin samaan kotiin. Kissat kumminkin tottunut olemaan toistensa seurassa Masan luovutusiästä asti.

Lisään tähän vähän informaatiota kissoista, jos jotain sattuu kiinnostamaan.

Sara

Nimi: Sara

Syntynyt: 18.5.2010

Leikkaamaton naaraskissa, kaksi pentuetta puskenut maailmalle. Nykyisin hieman äänekäs toisinaan, mutta leikkauksella saisi mahdollisesti senkin loppumaan. Minkäänlaista rotua ei löydy, joten maatiaisten kastiin kuulunee.

Suhteellisen arka toisinaan, mutta kun menee kättä tarjoamaan niin todennäköisesti puskee. Tai ainakin yleensä puskee. Nauttii silittelystä aika usein niinkin paljon, että kehrää kuuluvasti.

Masa

Nimi: Masa

Syntynyt: 03.12.2010

Leikattu uroskissa. Osallinen Saran synnyttämiin pentueisiin - isän roolissa. Yksinään siis suhteellisen äänekäs, mutta ainakin Saran kanssa hyvinkin hiljainen tapaus. Maukuu kotona ainoastaan silloin kun on jotain hyvää tarjolla. Myöskin maatiainen.

Pitää silittämisestä, mutta toisinaan saattaa hieman arastella. Kovat äänet saa Masan usein aika säikyksi ja silloin luikitaan piiloon. Ukkonenkin säikäyttää.

Itse olen kutsunut Masaa suosikkipojaksi, ja sitä se on. Todella mukava kissa ja tilavammassa paikassa varmasti paljon sosiaalisempi ja mukavampikin.

En hirveästi perusta puhelimista, joten yhteyttä voi ottaa mielummin täällä tai Facebookissa, josta minut siis löytää omalla nimelläni, Vesa-Matti Nikander. Luovutetaan vaikka ilmaiseksi, mutta vain siinä tapauksessa, että huolehtiva perhe ja paremmat tilat liikkua. En tahdo näille karvakorville mitään pahaa.


Terveisin,
Tekko

Tunnustan!

Morjens! Makselin tossa äsken vähän laskuja.. No okei, osan vuokrasta, koska muuhun ei nyt ollut varaa. Sitten mä rupesin taas pohtimaan uutta aihetta tänne blogiin. Ja koska mä olen kirjotellut tänne niin paljon kaikkea turhaa, niin miksen nyt kirjoittaisi vielä turhempaa?

Tunnustuksia, hmm.. Lähinnä nyt internettiin liittyen, koska internetissä on paljon noloja asioita. Aloitetaan aluksi vaikka ihan perinteisesti siitä, että hakkaan netissä aika paljon kaikkia pelejä. Tai hakkaisin, jos tää kone suostuis pyörittämään selainpelejä kunnolla. Mutta niin, en tiedä onko se tervettä. Mulla on jopa Kongregate kirjanmerkkinä - tietämättömille tiedoksi, se on pelisivu.

Toisinaan kun käyn porukoilla ja odotan siellä jotain, niin mun on aina pakko mennä Kongregateen pelaamaan. Tosi noloa hei. Himassa jos en keksi mitään tekemistä, niin mun on mentävä Kongregateen pelaamaan.

Tosin Kongregate on mun synneistä pienin.

Uskokaa tai älkää, niin käyn toisinaan vielä Habbossakin. Mutta hei, siitä synnistä tekee pienen se, että mä en käy siellä päivittäin, enkä edes kuukausittain. Se on niin satunnaista se mun vierailu siellä, ja yleensä käyn siellä vaan morjestamassa jotain ikivanhoja kavereita - niin, habbokavereita.

Sinne on joskus aikoinaan tuhlattu rahaakin. Kyllä, hakatkaa minua kepeillä ja heitelkää kivillä. Tosin nykypäivänä rahan tuhlaaminen johonkin noin turhaan on.. No, turhaa. Tosin olen käsittänyt asian niin, että jos kyseessä on mun rahat, harvinaiset ylimääräiset rahat, ni kai mä saan käyttää ne miten mä haluan. Mutta sen verran vissiin tähän päivään mennessä ymmärtänyt, että ei ole niin ylimääräistä rahaa, että se kannattaisi johonkin virtuaalihotelliin laittaa.

Siellä oli aikoinaan suhteellisen mahtaviakin hetkiä. Ja sieltä on jäänyt muutamia kavereita, jotka on ihan oikeita kavereita nykypäivänäkin.

Kerrottakoon aiheesta vielä se, että mä en ole siellä pokaamassa pikkulapsia - mulla ei ole tarvetta. Vaikkette te uskoisi, niin siellä on suhteellisen paljon asiallistakin sakkia. Ja aika iso osa tästä asiallisesta porukasta on myös täysi-ikäisiä. Se on kun mikä tahansa chat, mutta siellä ollaan vaan hahmoilla.

Ja koska kaikki mun Facebook- ja mesekaverit nukkuvat aamuisin, tai ovat vaihtoehtoisesti töissä, niin pakko mun on toisinaan jotain tehdä. Mutta kuten sanoin, en kovinkaan usein. Nykysin mun aamut kuluu WoWissa.

Huomaatteko miten yritän selittää tässä Habbo Hotellia vähemmän noloksi paikaksi? Tottakai se mielletään noloksi jos joku mun ikänen henkilö käy siellä ja kehtaa vielä myöntää sen.

Sen verran kuitenkin elämäni aikana kuluttanut aikaa internetissä, että sieltä on jäänyt joitain pinttyneitä tapoja, joita on vaan toisinaan vieläkin pakko toistaa. En sentään enään harrasta virtuaalisuhteita, leiki showpainijaa tai ylläpidä virtuaalikahvilaa Habbossa. Muunmuossa kaikkia noita kokeiltu jo kauan, kauan aikaa sitten.

Mä olen seikkaillut lähes varmasti kaikki tunnetut ja vähemmänkin tunnetut chatit sun muut jo aikaa sitten läpi. Runescapea on hakattu aikoinaan pitkään, Suomi24:ssä on käyty trollailemassa ja sitten on ainakin vielä joku, hmm, oisko ollu joku Mixin hahmochatti. Ja aikoinaan meiän oli pakko mennä melkein joka päivä kirjastoon, että päästiin internettiin ja oisko ollu joku KissFm-chatti sillon, jossa käyminen oli pakonomaista.

Onneksi mä olen nykyään vähentänyt. On se hyvä saavutus jos on onnistunut Habbossa käymistä vähentämään siitä entisestä 24/7 käymisestä siihen, että siellä tulee pyörähdettyä max. 3-5 krt/6 kk. Tosin, voisi sen lopettaa kokonaankin. Jokin mielenkiinto sitä kohtaan silti on. Miksi?

Eipä mulla muuta, menen piiloon.

Terveisin,
Tekko

Eniten ärsyttää kaikki

Hei! Ärsyttää alottaa tää blogimerkintä aina sanalla "Hei" tai jollain sen synonyymillä. Ärsyttää muotoilla tätä tekstiä siten, että se ensimmäinen "Hei" on lihavoitu ja kaikki heittomerkkien sisällä oleva teksti kursivoidaan. Tosin se on mun oma tapa, mutta sen takia se onkin ärsyttävää.

Okei, ei mua oikeesti ärsytä hirveesti mikään, mutta välillä on kiva avautua. Oon täs vaan kelannut uutta aihetta blogiini.. Ainut mitä keksin, oli "ärsyttää"-merkintä. Eli muutamia asioita, mitkä mua tällä hetkellä ärsyttää.

Mä tiedän, että nää "ärsyttää"-blogimerkit on mulla aina yleensä ollut kuulema jotenkin ristiriitaisia, mutta jos nyt vaikka saataisiin aikaan jotain parempaa - pah, tuskin. Yks asia, mikä mua on ärsyttänyt jo pitkään, on suomalainen julkisuuden henkilö. Ei, se ei tällä kertaa ole Johanna Tukiainen, vaikka sekin on ärsyttävä. Kyseinen henkilö on...

Petri Nygård

Siis oikeesti? Miten ihminen voi menestyä muka niin hyvin jauhamalla samat asiat jokaisessa biisissään uudestaan ja uudestaan? Mua rupes yhessä vaiheessa toden teolla ärsyttämään se, että jokaisissa bileissä mitä missään ikinä pidettiin, tuli jossain vaiheessa hetki, kun joku laitto Petri Nygårdia soimaan. Se soi jatkuvasti.

Ne biisit ei edes ole hyviä. Ei tosiaan. Voin hyvin kuvitella, että jos Nygård lukis tän pätkän, niin se olis sitä mieltä, että joku on menny sen trollailuun. Sen musiikin tarkotus on olla ärsyttävää paskaa. Se ei tee musiikkia tosissaan, vaan se nimenomaan haluaa ärsyttää ihmisiä. Nyt se on jotenkin onnistunut ärsyttämään mut, vaikka joskus jopa pidin jostain Nygårdin biiseistä.

Tosin olen varmaan jossain joskus kirjottanut, että en osaa samaistua mainstreamiin (valtavirtaan). En osaa kuunnella musiikkia, jota kaikki kuuntelee. Tai osaan kuunnella, mutta en osaa tykätä.

Noi kolme levyä, mitkä se on ton paluunsa jälkeen tehnyt.. Onko siellä kuinka paljon erilaisia biisejä? Kaikki  biisit käsittelee jotenkin alkoholia, alkoholin juomista, naisia, naisten sukupuolielimiä.. Öö, siinähän ne tais olla. Ja voi sitä kiroilun määrää, on se nii siistii. Tyyppi on melkein 40 v, mutta sanotukset on kun kapinoivan teinin suusta - missä vika?

Eilen kuuntelin radioo, NRJ:tä. Nygård oli siellä vieraana ja voi että ois tehny mieli sammuttaa radio. Mutta kasvattaakseni ärtymystäni, kuuntelin saatana - kun mainitsen sanan "saatana" blogissani, niin olenko astetta kovempi jätkä? Mutta siis, se jätkähän ei osannu radiossakaan sanoa mitään järkevää. "Ai että! Kaikkee pitää olla." Argh! Apina!

Ja tommonen jää Suomen historiaan.. Siitä kerrotaan sitten lapsenlapsille.. Huh huh. Onhan se sinänsä siis saavuttanut jotain, mikä on sinänsä arvostettavaa, mutta ois saanu jäädä saavuttamattakin.

Ja sitten se, että Klamydia on jostain syystä tehnyt yhteistyötä Nygårdin kanssa jo pitkään.. Miksi? No onhan Klamydian jotkut sanotukset jossain määrin verrattavissa Nygårdin tuotantoon, mutta ei.. Klamydia tekee toisinaan sitä samaa, mutta se tekee sen paremmin, huomattavasti paremmin. Lopettakaa se yhteistyö! Lopettakaa! Tekko salaa toivoo, että blogia lukisi joku julkisuuden henkilö.


Mut okei, hmm. Sanoin aikasemmin, että "Eli muutamia asioita, mitkä mua tällä hetkellä ärsyttää", mutta olen nyt sitä mieltä, että tämä Nygård-ärsytys saa olla tämän merkinnän ainoa. Katellaan sit taas ku oikein ärsyttää jokin asia.

Terveisin,
Tekko

Mökkireissu 13.-15.7.2012

Hei! Ajattelin nyt taas kirjotella, koska oltiin tässä viikonloppuna mökillä ja siellä oli ihan suhteellisen hauskaa. Lepposta oleskelua kaukana kaupungista. Alkoholiakin tuli nautittua.. No, ilmeisesti ihan sopivasti, koska en ollu missään vaiheessa kauheen hirveen humalassa.

Maisemakuvaa terassilta. Peltoa ja puita.

Maisemat oli suhteellisen rauhoittavat. Pelkkää peltoa ja metsää. Laituriltakin näkymät oli mainiot ja siellä kävi meitä jatkuvasti morjestamassa sorsaperhe. Sorsatkin sai vattansa täyteen taikinaa, leipää ja pullaa. Ja yöllä kävivät vähän ronkkimassa pusikoihin heitettyjä kaloja.

Sorsaperhe, emo ja 5 lapsukaista. Kuvasta puuttuu 1 ja puoli poikasta.

Kalastelemassakin oltiin, veneen kanssa kuin myös ilman venettä. Laiturilta sain ihan hyvin kalaa, mutta kaikki niin pieniä sinttejä, että ei niillä sitten loppupeleissä tehnyt mitään. Ne jäi ämpäriin ja linnut vei mukanaan. Sunnuntai"aamuna" ämpärissä ei ollut noin 7-9 kalasta jäljellä enää yhtään. Viimeinen raato lojui ämpärin vieressä.

Pieni sintti. Tosin se taisi olla isoin minkä sain.. Heh.

Maisemakuvaa veneestä.

Lauantai-sunnuntai välinen yö oli ehkä paras pitkään pitkään aikaan. Istuttiin vaan nuotion ääressä ja naureskeltiin typerille jutuille. Monta kertaa kohennettiin tulta - tai no, Eira kohensi. Monen monta tuntia me siinä saatiin kulumaan ja nukkumaan eksyttiin vasta joskus 4-5 maissa.

Ruokana oli lähinnä kaikki grilliin sopiva ja välillä maisteltiin vähän lettuja. Itte itseasiassa tykästyin pitkästä aikaa grillattuun maissiin. Mm-mm-mmm..

Nyt vaatteet haisee ihan savulle ja ulkovessalta, kaiketi pitää laittaa pesukone pyörimään huomenna tai tässä joku päivä. No, laitetaan tähän tekstin loppuun vielä yksi kuva, kuva itsestäni. Kuva itsestäni, veneessä ja pelastusliivit päällä. Vaikka kuva on huono, niin se oli ainut onnistunut kuva minusta.

Humalaisen näköinen Tekko.

No mutta, tässäpä tämä.

Terveisin,
Tekko

160!

Hei! Luin tässä näitä mun vanhoja blogimerkintöjä.. Olin joskus niin innoissani kun sain kirjoitettua 60. merkintäni. Siitä on nyt kulunut jo runsaasti aikaa ja tässä aletaan olemaan jo 100 merkintää rikkaampia. Tuo 60 viestin rajapyykki tuli siis täyteen 26. marraskuuta 2010. Ja tämä 160. merkintä tulee siis perjantaina 13. heinäkuuta 2012. Minkähän takia mä en tee tätä kaikkein loogisimmalla tavalla, ja intoile esimerkiksi silloin kun on tullut 50 merkintää, 100 merkintää tai 150 merkintää? Seuraava intoilu tulee kaiketi siis parin vuoden päästä kun merkintöjä on 260? No sen näkee sitten.

Toisaalta aika mielenkiintosta, että vaikka olen kirottanut jo muutaman vuoden ajan tännekkin blogiin, niin kommentteja en ole oikein koskaan saanut. Miksi? Mitä minä teen väärin? Galleriassa aikoinaan melkein kaikkiin blogimerkintöihini kommentoitiin edes jotain.. Okei, ehkä tämä on niin paljon erilaisempi kun Galleria, mutta kuitenkin.. Saa tätäkin kommentoida! Koko tämän blogin historian aikana blogiini on kommentoitu 110 kertaa. Ja veikkaanpa, että suurin osa noistakin kommenteista on minun omia vastauksiani ihmisille - niille muutamalle, jotka tätä jaksaa lukea ja kommentoida.

Mä oon huomannut, että aina marisen näiden kommenttien perään.. Mutta eikö kukaan ymmärrä ahdinkoani? Kommentit motivoisi kirjoittamaan useammin, ja kommenteilla voitte vaikuttaa jollain tapaa siihen, mitä jatkossa kiroitan. En nyt täysin rupeaisi koskaan pomppimaan kommentoijien pillin mukaan, mutta jonkinlaista muutosta voisi tehdä, mahdollisesti parempaan suuntaan.

Toisaalta oon kyllä joskus sanonu, että kirjottelen vaan omaksi huvikseni.. No ehkä se ennen oli näin, mutta nyt se tuntuu jotenkin turhauttavalta. En mä näitä merkintöjä jakaisi Facebookissa kavereilleni jos omaksi huvikseni kirjottelisin. Tottakai sitä ihminen kaipaa kommentointia ja mielipiteitä. Mielipiteitä nyt lähinnä. Lukijoiden näkökantoja, mutta ei elämänohjeita. Niistä suutun, mur.

Mutta tässä oli tämä 160. merkinnän juhlamerkintä. Öö, fiksun kuuloista. Tää oli taas tätä marinaa ja sen takia en tätä vaivaudu jakamaan edes Facebookkiin. Jos joku tämän joskus bongaa, niin KOMMENTTI SAATANA.

Terveisin,
Tekko


p.s. Jos jostain puuttuu J-kirjaimia, niin se on tietokoneen vika. Tää läppäri temppuilee ton J-kirjaimen kanssa ja antaa sen hyvin harvoin ekalla painalluksella.

Muistoja keräilemisestä

Moro! Kattelin tässä Youtubesta mielenkiintosen videon. Vaikka se kesti yli puolituntia, ni jakso hyvin katsoa sen, koska mielenkiintoista asiaa. Suosittelen muillekkin, jotka muistaa keräilleensä pienenä kaikenlaisia tarroja tms. Nes-Retkunakin tunnettu Petri Himmeä kertoo omassa "Muistojen valtatiet"-videossaan omista kokoelmistaan ja vähän muustakin.

Videon loputtua päätin jättää oman kommenttinikin sinne, vaikka harvoin Youtubessa kommentoin ihmisille yhtään mitään. Niin hyvin se kolahti.

Kommentissani kerroin, että muistan itse aikoinani keränneeni kaikenlaisia tarroja, mitä tuli joidenkin pienten purkkapakettien mukana.. Tosin, ei ne ollut purkkapaketteja tavallaan, koska niissä oli vain yksi, mielenkiintoisen muotoinen purukumi ja tarra. En muista mikä se oli se sarja, mutta tarroissa oli jotain pieniä otuksia. Toiset oli vissiin jotain karvasia otuksia ja toiset esitti ilmeisesti jotain ihmisiä, ja muistaakseni molemmilla oli jonkinlaiset sotavarusteet yllään.

Se oli ehkä mielenkiintosinta kun avasi sen paperikääreen, otti purkan ja tarran pois ja sitten jännitti, että tuleeko sieltä joku uusi vai vanha tarra. Mutta koska olen huono säästämään asioita, tai olin ainakin silloin, ei minulla ole tallella enää yhtään mitään, vaikka niihinkin pienen omaisuuden käytin. Ainut mitä on tallella, on vain muisto siitä pettymyksestä kun huomasi jo omistavansa paketista tulleen tarran, tai se innostuminen mikä tuli aivan uudesta tarrasta, jonkinlainen muistikuva hahmojen ulkonäöstä ja lievä makunystyröitä hivelevä muisto purkan mausta.

Mielenkiintosta miten pienistä asioista ihminen osaa innostua. Mutta jos mä siirryn purkasta ja tarroista johonkin isompaan, joka on jäänyt paremmin mieleen.

Pokémon-kortit

Charizard, oli kyllä aika kysyttyä tavaraa ala-asteen pihalla. Otuksen takana oli vielä kiiltävä pohja, joka teki kortista vielä erityisemmän. (Kuva kaivettu Googlesta)

Pokémon-kortteihinkin liittyy niin innostusta kun pettymystäkin. Kerrottakoon vaikka nyt aluksi semmonen tarina Hämeenkadun koulun ajolta kun tuhlasin rahani  Pokémon-kortteihin ja vaihtelin niitä koulun pihalla joidenkin kavereiden kanssa. Sain kasvatettua korttikokoelmani jossain vaiheessa aika suureksikin, koska tein hyviä vaihtoja. Harvinaisuuksia minulla ei niinkään ollut, mutta korttien määrä olikin minulle se ratkaiseva tekijä. Tahdoin eniten!

Vaan miten kävikään eräällä puukäsityötunnilla, kun olin jättänyt ulkotakkini oven ulkopuolella sijaitsevaan naulakkoon ja tietenkin Pokémon-kortit takkini taskuun.. Muistan kuinka yksi luokkalaisistamme sanoi käyvänsä vessassa kesken tunnin ja poistui puukäsityöluokasta. Jonkin ajan päästä henkilö palasi takaisin luokkaan, mutta enhän minä osannut epäillä mitään - ihmiselle on normaalia käydä vessassa.

Tunnin loputtua, ja itseasiassa koko päivän loputtua, kävelin luokasta takkini luokse naulakkoon ja olin aikeissa katsoa korttejani.. Se pettymyksen ja surun tunne mikä minut valtasi. Minun kaikki korttini oltiin otettu takkini taskusta ja tilalle oltiin laitettu joku köyhä, toisenlainen Pokémon-keräilykortti. Ei semmonen, millä voi pelata, vaan juuri se semmonen toinen, missä oli se Pokémon isona siinä ja kaiketi muistaakseni värikäs tausta tms. En muista mikä Pokémon oli kyseisessä kortissa, mutta joku kaikista halvinhan se tietenkin oli..


Koska olin jo silloin hiljainen poika, enkä puhunut oikein kenenkään kanssa, niin en tietenkään osannut valittaa siitä kenellekään. Tyydyin siis kohtalooni, vaikka se olikin hyvin, hyvin masentavaa. Olin muistaakseni vielä sinä päivänä tehnyt hyviä vaihtoja ja kasvattanut korttipinoani suuremmaksi, mutta ei.. Kortteja minulla ei enään ollut päivän loputtua.


Mutta rikoshan siinä oli tapahtunut. Olin tuhlannut omaa rahaani osaan niistä korteista ja muutenkin toisen omaisuuden luvaton haltuunottaminen on rikos. Minut siis ryöstettiin. Enpä käsittänyt sitä sillon niin hyvin, mutta nythän se on ilmiselvää.


Toinen Pokémon-kortteihin liittyvä tarinani taas on lyhyempi, mutta voin näin alustavasti sanoa, että olen jopa saanut turpaani Pokémon-korttien takia. Silloinen kaverini, koulun hylkiö, ei oikein osannut päättää kenen kaveri on, ja kenelle tahtoo pahaa. Oltiin matkalla kotiin ja se entinen kaveri käveli meidän perässä. Hän huuteli koko matkan jotain haukkumasanoja yms. meille ja jossain vaiheessa keksi ovelan suunnitelman. 


Hän huusi: "Pysähtykää! Vesku, tuu tänne ni saat mun kaikki Pokémon-kortit." Sinisilmäisenä käännyit siltä seisomalta katsomaan taakseni, entistä kaveriani, ja kysyin: "Ootko tosissas?" tai jotain vastaavaa. Hetken kun henkilö uskotteli minulle puhuvansa totta, uskoin. Kävelin henkilön luokse, jolloin hän alkoi kaivaa reppuaan. Se oli vain näyttelyä. Hetken kaivettuaan hän tokaisi jotain, ehkä mahdollisesti, että "et sä oikeesti mitään saa" ja samassa löi nyrkillä kasvoihini. Tottakai minä pienenä poikana puhkesin itkuun ja juoksin kotiin.


Tämäkin asia jäi tähän, mutta kavereita me ei enään oltu. Tosin tästä lähti käyntiin semmonen koulukiusaisrumba, ettei toista. Tosin sain kostoni koulussa, kun vein kyseisen henkilön pipon, juoksin pihalle ja tämä kaveri juoksee perässäni, mutta ei ilmeisesti kerennyt tajuta lasista ovea edessään ja tuli sen läpi. Minä kielsin kaiken, ja henkilö joutui todennäköisesti korvaamaan rikkoutuneen lasin yksinään.


No, kerrottakoon vielä vähän Gogoista, koska niitäkin on joskus tullut keräiltyä. Ja niillä jopa pelattiin aikoinaan.

Gogot

Tässä en näe kun about 4 alkuperäistä Gogoa. Muista en edes tiedä mitään. Toiseksi alin rivi ja viimeinen Gogo, mikähän Hui Hai oli nimeltään, mutta oli yksi mun omia suosikkeja pienempänä. (Kuva Googlen kautta, mutta Huuto.netistä)

Kun jouduin sitten vaihtamaan koulua ja pääsin parempaan ympäristöön niin mukaan tuli ihan mielenkiintoinen uusi keräilyvillitys. Niitä ostettiin ihan tolkuttomasti ja niillä sitten pelailtiin koulun pihoilla. Muistan itse voittaneeni useita Gogoja, koska olin hyvä pelaaja - tuskin, mutta voitin silti.


Se oli hyvin mielenkiintoista aikaa, koska kysyi koulun pihalla lähes keltä vaan, että onko sillä Gogoja, niin vastaus oli lähes automaattisesti positiivinen. Ja jokainen välitunti tosiaan meni pelaillessa eri henkilöiden kanssa. Ja kaikki ymmärsi säännöt. Jopa sen, että häviäjän Gogo on voittajan Gogo. Eli siis häviäjä joutui luopumaan Gogostaan, jolla on juuri hävinnyt heittoskaban.


Gogoihin minulla ei liity sitten sen enempää hyviä kuin huonojakaan kokemuksia, mutta jossain vaiheessa taisin antaa kaikki keräämäni, eli ostamani ja voittamani Gogot pikkuveljelleni, jolla niitä oli niihin aikoihin todella iso laatikollinen. Hänellä oli jopa lista, josta näki kaikkien sen aikaisten Gogojen nimet.

Ensimmäiset Gogot, jotka siis itse muistan, on niitä ainoita alkuperäisiä. Sen jälkeen niistä alkoi ilmestymään kaikkia ihan ihme versioita. Nykyäänkin on vielä jonkinlainen Gogo-villitys, mutta ne on jo aivan ihmeellisen näköisiä. Samaa on vain pieni koko ja se, että ne on jonkinlaisia hahmoja. Tosin nykyisin paljon yksityiskohtaisempia. Ennen kaikki oli lähes yksivärisiä, nykyään ei..

Uusia Gogoja ilmeisesti. Täysin eri sarjaa kun ne mitä itse joskus keräilin. Nää on jotenkin, hmm, kummallisia. (kuva Googlesta, mistäs muualtakaan)

Mutta eipä mulla tässä sitten oikein muuta tulekaan mieleen. Joten jos mä päätän tän mun keräilyesineitä koskevan blogini tähän. Kommenttia omista muistoista? Olisko paljon pyydetty?

Terveisin,
Tekko

Opiskelujuttuja

Joo, se ois niinku moro taas. Mul on pyöriny täs aika paljon päässä toi kohta alkava koulu.. Ammattikouluun takaisin, kyllä, elämä on ihanaa. Toisaalta oon kovinkin innoissani, mutta toisaalta, hmm.. Mietin vaan sitä luokkaa.

Mitäs vuosimallia ne on tänä vuonna? Siis ne alottelijat. Pikainen laskutoimitus.. 1996? Auts. Mielenkiintosta tulee varmasti olemaan. Odotukset luokkatovereiden suhteen, no, ei ole kovin korkeat. Toisaalta, itseäniähän minä olen menossa kouluttamaan ja tehkööt muut mitä tahtoo.

Mielenkiintosta, että oon varmaan henkisesti kasvanu jonkinverran, koska kelaan päässäni asioita ton koulun suhteen. Oon kelannu, että säästän nyt kaikki opiskeluun liittyvät liput ja laput johonkin kansioon ja yritän muutenkin suorittaa ton tutkinnon huomattavasti paremmin kun ton puualan..

Toisaalta tää on vaan ajattelua. Mun ajatuksilla kun on semmonen tapa, että ne myös jää ajatuksiksi. Mut toisaalta se ois niin kiva, ku osais hoitaa ton koulun kunnolla. Ei välttämättä hyvin arvosanoin, tai miksikäs ei, mutta siten, että mahollisimman paljon tietoa jää pääkoppaan. Tuntuu siltä, että tämä on se ala, se ammatti jota tahdon jatkossakin tehdä. Tosin se saattaa olla vain tämän hetkinen mielipide, joka voi muuttua vielä monen monta kertaa.. Olihan puualakin aikoinaan se oikea ammatti.. Toisin kävi.

Puualan suhteen kävi vaan niin huonosti, että ei sitä koulutusta vastaavaa työtä löydy mistään. Kaikki on jotain tehdaspaskaa, mitä minä en tosiaan halua tehä. Tosin työtähän se on huonokin työ, ja jos siitä maksetaan, ni mikäs siinä.. Ei vaan oikein nappaa. Ensinnäkin on kaikki vaivat, jotka ilmenee aina kun hetkenkään joutuu tekemään mitään. Ja sitten tulee just ne mun ajatusmaailmalliset esteet.. En taho olla töissä missään ykstoikkosessa paikassa, tehä ykstoikkosia töitä..

Veikkaan, että pintakäsittelijänä mä pääsen tekemään erilaisia töitä. Maalaushommia siellä, maalaushommia täällä. Joskus huomasin, että mulla menee aika huomattavasti nopeammin maalatessa kun esimerkiksi ikinä puutyöhallissa. Ja ehkä se on yksi osasyy sille, että miksi haluan vaihtaa ammattia jo tässä vaiheessa elämää. Onhan sekin tietenkin paremman näköistä CV:ssä, kun on Puualan ja pintakäsittelyalan perustutkinto. Nekin aika hyvin liittyy toisiinsa.


Olihan siinä jo kerrakseen juttua ja kun öiseen aikaan kirjoitettu, niin se ei välttämättä ole niin selvää tekstiä kun yleensä.. Mutta toivottavasti siitä jotain selvää saa.

Terveisin,
Tekko

Kesäkuu vuonna 2012.

En tiedä onko mulla taas mitään kovin mielenkiintosta kerrottavaa.. Tai no ehkä toisaalta on. Onhan tässä ollut vaikka mitä. Mökkireissu, synttärit.. Niin, mökkireissu ja synttärit.

Mökkireissusta lisäilin muutamia kuvia jo aikaisempaan merkintääni, mutta en ole missään vaiheessa kerennyt vielä kirjoittamaan siitä mitään, olisiko nyt sen aika? Mahdollisesti.

Mökkeilyä

Pääosin mökkireissu siis meni hyvin. Alkoholia, grillattavaa, alkoholia ja grillattavaa. Kuulostaapa monipuoliselta. No, käytiin me uimassakin ja pelailtiin kaikenlaisia pelejä, tai no, Aliasta ja juomapelejä. Porukka oli mielestäni oikein hyvä, vaikkakaan ei välttämättä kaikki ollut kaikkien mieleen. Minulle mökkiseurue oli kuitenkin hyvä. Ei tappeluita, ja se on pääasia.

Uimassakin käytiin ja jopa minä heitin talviturkin pois, hmm, tosin tein sen vaatteet päällä, mutta haittaako se? Ei ainakaan minua. Olihan meillä sitten toisena iltana kunnon tanssiaisetkin siellä. Tai no kunnon ja kunnon, voiko 8 hengen tanssiaisia kutsua kunnon tanssiaisiksi.. Koska ei kaikki edes tanssinut. Itse tanssin, uskokaa tai älkää. Itseasiassa se oli ihan mukavaa.

Alun grilliongelmista huolimatta reissu oli mielestäni aikalailla onnistunut. Oli jopa todella, todella ankeaa palata takaisin Hyvinkäälle ja omaan kotiin.. Tylsä, harmaa kaupunki..

Synttäröintiä

Synttäritkin tosiaan meni tuossa, noin pari päivää sitten. En jaksa kaikille erikseen ruveta Facebookissa kiitoksia jakamaan, joten teen sen yleisesti vaikka tässä. Kiitos kaikille onnittelijoilla. Ja kiitos kaikille vieraille.

Yksi kohokohta joka mulle jäi mieleen tosta mun synttäripäivästä oli se, kun mökillä löydettiin Mr. Bean tanssimassa Mr. Bombastickia ja yritettiin imitoida sitä, niin sama toistui myös synttäripäivänä. Suhteellisen koomista, mutta hauskaa.

Lahjat joita sain, no, niitä oli aika vähän, mutta kai se alkaa olla normaalia jo tässä iässä. Paras lahja oli kuitenkin se, että Eira oli ostanut mulle tommosen Esprit Connect for Him-hajuvesisysteemin.

Esprit Connect for Him

Se on ollut mun suosikki jo vaikka kuinka pitkään, mutta en ole sitä aikoihin mistään löytänyt. Mutta nyt vihdoin sellaisen taas sain. Kiitos Eiralle, iso kiitos.

Mutta eipä mulla tässä sitten sen kummempia.

Terveisin,
Tekko