Muistoja keräilemisestä

Moro! Kattelin tässä Youtubesta mielenkiintosen videon. Vaikka se kesti yli puolituntia, ni jakso hyvin katsoa sen, koska mielenkiintoista asiaa. Suosittelen muillekkin, jotka muistaa keräilleensä pienenä kaikenlaisia tarroja tms. Nes-Retkunakin tunnettu Petri Himmeä kertoo omassa "Muistojen valtatiet"-videossaan omista kokoelmistaan ja vähän muustakin.

Videon loputtua päätin jättää oman kommenttinikin sinne, vaikka harvoin Youtubessa kommentoin ihmisille yhtään mitään. Niin hyvin se kolahti.

Kommentissani kerroin, että muistan itse aikoinani keränneeni kaikenlaisia tarroja, mitä tuli joidenkin pienten purkkapakettien mukana.. Tosin, ei ne ollut purkkapaketteja tavallaan, koska niissä oli vain yksi, mielenkiintoisen muotoinen purukumi ja tarra. En muista mikä se oli se sarja, mutta tarroissa oli jotain pieniä otuksia. Toiset oli vissiin jotain karvasia otuksia ja toiset esitti ilmeisesti jotain ihmisiä, ja muistaakseni molemmilla oli jonkinlaiset sotavarusteet yllään.

Se oli ehkä mielenkiintosinta kun avasi sen paperikääreen, otti purkan ja tarran pois ja sitten jännitti, että tuleeko sieltä joku uusi vai vanha tarra. Mutta koska olen huono säästämään asioita, tai olin ainakin silloin, ei minulla ole tallella enää yhtään mitään, vaikka niihinkin pienen omaisuuden käytin. Ainut mitä on tallella, on vain muisto siitä pettymyksestä kun huomasi jo omistavansa paketista tulleen tarran, tai se innostuminen mikä tuli aivan uudesta tarrasta, jonkinlainen muistikuva hahmojen ulkonäöstä ja lievä makunystyröitä hivelevä muisto purkan mausta.

Mielenkiintosta miten pienistä asioista ihminen osaa innostua. Mutta jos mä siirryn purkasta ja tarroista johonkin isompaan, joka on jäänyt paremmin mieleen.

Pokémon-kortit

Charizard, oli kyllä aika kysyttyä tavaraa ala-asteen pihalla. Otuksen takana oli vielä kiiltävä pohja, joka teki kortista vielä erityisemmän. (Kuva kaivettu Googlesta)

Pokémon-kortteihinkin liittyy niin innostusta kun pettymystäkin. Kerrottakoon vaikka nyt aluksi semmonen tarina Hämeenkadun koulun ajolta kun tuhlasin rahani  Pokémon-kortteihin ja vaihtelin niitä koulun pihalla joidenkin kavereiden kanssa. Sain kasvatettua korttikokoelmani jossain vaiheessa aika suureksikin, koska tein hyviä vaihtoja. Harvinaisuuksia minulla ei niinkään ollut, mutta korttien määrä olikin minulle se ratkaiseva tekijä. Tahdoin eniten!

Vaan miten kävikään eräällä puukäsityötunnilla, kun olin jättänyt ulkotakkini oven ulkopuolella sijaitsevaan naulakkoon ja tietenkin Pokémon-kortit takkini taskuun.. Muistan kuinka yksi luokkalaisistamme sanoi käyvänsä vessassa kesken tunnin ja poistui puukäsityöluokasta. Jonkin ajan päästä henkilö palasi takaisin luokkaan, mutta enhän minä osannut epäillä mitään - ihmiselle on normaalia käydä vessassa.

Tunnin loputtua, ja itseasiassa koko päivän loputtua, kävelin luokasta takkini luokse naulakkoon ja olin aikeissa katsoa korttejani.. Se pettymyksen ja surun tunne mikä minut valtasi. Minun kaikki korttini oltiin otettu takkini taskusta ja tilalle oltiin laitettu joku köyhä, toisenlainen Pokémon-keräilykortti. Ei semmonen, millä voi pelata, vaan juuri se semmonen toinen, missä oli se Pokémon isona siinä ja kaiketi muistaakseni värikäs tausta tms. En muista mikä Pokémon oli kyseisessä kortissa, mutta joku kaikista halvinhan se tietenkin oli..


Koska olin jo silloin hiljainen poika, enkä puhunut oikein kenenkään kanssa, niin en tietenkään osannut valittaa siitä kenellekään. Tyydyin siis kohtalooni, vaikka se olikin hyvin, hyvin masentavaa. Olin muistaakseni vielä sinä päivänä tehnyt hyviä vaihtoja ja kasvattanut korttipinoani suuremmaksi, mutta ei.. Kortteja minulla ei enään ollut päivän loputtua.


Mutta rikoshan siinä oli tapahtunut. Olin tuhlannut omaa rahaani osaan niistä korteista ja muutenkin toisen omaisuuden luvaton haltuunottaminen on rikos. Minut siis ryöstettiin. Enpä käsittänyt sitä sillon niin hyvin, mutta nythän se on ilmiselvää.


Toinen Pokémon-kortteihin liittyvä tarinani taas on lyhyempi, mutta voin näin alustavasti sanoa, että olen jopa saanut turpaani Pokémon-korttien takia. Silloinen kaverini, koulun hylkiö, ei oikein osannut päättää kenen kaveri on, ja kenelle tahtoo pahaa. Oltiin matkalla kotiin ja se entinen kaveri käveli meidän perässä. Hän huuteli koko matkan jotain haukkumasanoja yms. meille ja jossain vaiheessa keksi ovelan suunnitelman. 


Hän huusi: "Pysähtykää! Vesku, tuu tänne ni saat mun kaikki Pokémon-kortit." Sinisilmäisenä käännyit siltä seisomalta katsomaan taakseni, entistä kaveriani, ja kysyin: "Ootko tosissas?" tai jotain vastaavaa. Hetken kun henkilö uskotteli minulle puhuvansa totta, uskoin. Kävelin henkilön luokse, jolloin hän alkoi kaivaa reppuaan. Se oli vain näyttelyä. Hetken kaivettuaan hän tokaisi jotain, ehkä mahdollisesti, että "et sä oikeesti mitään saa" ja samassa löi nyrkillä kasvoihini. Tottakai minä pienenä poikana puhkesin itkuun ja juoksin kotiin.


Tämäkin asia jäi tähän, mutta kavereita me ei enään oltu. Tosin tästä lähti käyntiin semmonen koulukiusaisrumba, ettei toista. Tosin sain kostoni koulussa, kun vein kyseisen henkilön pipon, juoksin pihalle ja tämä kaveri juoksee perässäni, mutta ei ilmeisesti kerennyt tajuta lasista ovea edessään ja tuli sen läpi. Minä kielsin kaiken, ja henkilö joutui todennäköisesti korvaamaan rikkoutuneen lasin yksinään.


No, kerrottakoon vielä vähän Gogoista, koska niitäkin on joskus tullut keräiltyä. Ja niillä jopa pelattiin aikoinaan.

Gogot

Tässä en näe kun about 4 alkuperäistä Gogoa. Muista en edes tiedä mitään. Toiseksi alin rivi ja viimeinen Gogo, mikähän Hui Hai oli nimeltään, mutta oli yksi mun omia suosikkeja pienempänä. (Kuva Googlen kautta, mutta Huuto.netistä)

Kun jouduin sitten vaihtamaan koulua ja pääsin parempaan ympäristöön niin mukaan tuli ihan mielenkiintoinen uusi keräilyvillitys. Niitä ostettiin ihan tolkuttomasti ja niillä sitten pelailtiin koulun pihoilla. Muistan itse voittaneeni useita Gogoja, koska olin hyvä pelaaja - tuskin, mutta voitin silti.


Se oli hyvin mielenkiintoista aikaa, koska kysyi koulun pihalla lähes keltä vaan, että onko sillä Gogoja, niin vastaus oli lähes automaattisesti positiivinen. Ja jokainen välitunti tosiaan meni pelaillessa eri henkilöiden kanssa. Ja kaikki ymmärsi säännöt. Jopa sen, että häviäjän Gogo on voittajan Gogo. Eli siis häviäjä joutui luopumaan Gogostaan, jolla on juuri hävinnyt heittoskaban.


Gogoihin minulla ei liity sitten sen enempää hyviä kuin huonojakaan kokemuksia, mutta jossain vaiheessa taisin antaa kaikki keräämäni, eli ostamani ja voittamani Gogot pikkuveljelleni, jolla niitä oli niihin aikoihin todella iso laatikollinen. Hänellä oli jopa lista, josta näki kaikkien sen aikaisten Gogojen nimet.

Ensimmäiset Gogot, jotka siis itse muistan, on niitä ainoita alkuperäisiä. Sen jälkeen niistä alkoi ilmestymään kaikkia ihan ihme versioita. Nykyäänkin on vielä jonkinlainen Gogo-villitys, mutta ne on jo aivan ihmeellisen näköisiä. Samaa on vain pieni koko ja se, että ne on jonkinlaisia hahmoja. Tosin nykyisin paljon yksityiskohtaisempia. Ennen kaikki oli lähes yksivärisiä, nykyään ei..

Uusia Gogoja ilmeisesti. Täysin eri sarjaa kun ne mitä itse joskus keräilin. Nää on jotenkin, hmm, kummallisia. (kuva Googlesta, mistäs muualtakaan)

Mutta eipä mulla tässä sitten oikein muuta tulekaan mieleen. Joten jos mä päätän tän mun keräilyesineitä koskevan blogini tähän. Kommenttia omista muistoista? Olisko paljon pyydetty?

Terveisin,
Tekko