PeBlog #5

Herranjestas, sehän on tammikuu jo ihan lopuillaan. Kuukauden viimeinen perjantai ja sen johdosta myös kuukauden viimeinen perjantaiblogi. Ja oon siis jo ainakin kuukauden onnistunu kirjottamaan joka viikko jotain. Mahtavaa!

Ei oo sinällään tehny edes tiukkaa. Perjantaisin on hyvä kirjottaa ja ei oo viel tullu semmosta päivää vastaan kun ei ois kiinnostanu yhtään kirjottaa. Se näissä vaan nyt on ollut mätänä kun sanoin, että lisäilen enemmän kuvia näihin.. Ei vaan jotenkin osaa valmistautua ajoissa näihin. Tosin, tämähän on vasta alkua.

Jostain syystä mun on pakko nyt kirjottaa taas tästä mun henkilökohtasesta kaikkea turhaa pois-projektista.

Eli kun päätin sillon 12.1.2015 jättää sipsit pois ja vähentää limuja, niin olen onnistunut siinä. Vaikka tässä on kulunutkin vasta vain 18 päivää, niin sipseihin en ole koskenut ollenkaan. Limujen suhteen on käyny niin, että sillo ku päätin vähentää niitä, ni sillon niitä vielä muutaman päivän join. Sit ne jäi kokonaan. Nyt eilen sit kauheessa janossa sorruin 0,5 litran Fantaan. En sen takia, että ois tehny limua mieli, vaan en löytäny Riihimäen Tarjoustalosta siihen hätään mitään muutakaan. Ehkä se annetaan mulle anteeks, koska mä vaan lupasin vähentää limun juontia.

Nyt oon sit taas tehny semmosen sopimuksen itteni kanssa, että yritän opetella syömään pienempiä annoskokoja ja pitää sen n. 3 tunnin välin aterioiden välillä. Sit oon muutamana päivänä syöny banaania välipalana. Ihmettelin kyl itekki, et miten semmonen pieni banaani voi muka täyttää näin ison miehen niinkin pitkäksi aikaa.

Ja sit yks päivä tossa huomasin, kun Eira teki nakkikastiketta ja spagettia, että ei muhun ees mahu samanverran ruokaa ku ennen. Otin aika ison satsin (en kuitenkaan niin isoa satsia kun ennen) ruokaa kyllä sillon, mutta nopeesti maha tuli siihen pisteeseen, ettei olis kyenny syömään enempää. Tosin, sit vaan hidastin tahtia ja söin hiljalleen loputkin - se oli virhe. Tästä ehkä jotain oppineena kutistan ruoka-annosten kokoa.

Mul on ihan hyvä fiilis täst hommasta! Ehkä mä vihdoinkin opin syömään niinku ihmisen ois hyvä. Ehkä se vaikuttaa jotenkin mielialaan ja poistaa noita terveydellisiä riskejä. Se selviää vaan ajan kanssa!

Terveisin,
Tekko

PeBlog #4

Joo, perjantaiblogin paikka taas, koska perjantai. Loogista.

En heränny tänää ees ajoissa kouluun. En tiedä miksi, mutta nukuin yli 13:sta. Vaikka muistaakseni nukahdinkin aika aikasin.. No, aina ei voi voittaa. Perjantait on muutenkin niin lyhyitä koulupäiviä, että ne kerkee korvailemaan sitten paremmalla ajalla.

Mitä mä sit oon tehny tänään? No, latasin eilen yhen legendaarisen pelin mun lapsuudesta - Theme Hospital. Sitä oon tykittäny tänään ja käytiin sit Riihimäellä kaupoillakin.

Sit oon tän päivän kärsiny kauheesta niskakivusta, joka on heijastanu niin pahasti päähänkin, että se on jopa haitannu mun oikeen silmän näkökykyä. Semmonen jumi, et oli pakko pitkästä aikaa imasta särkylääke ja hieroa vähän Mobilattia. Näin iltaa kohden se on kyllä jo hieman parantunu, onneks.

Jos tähän kirjottelisin vielä, että miten on toi mun kaikkea turhaa pois-projekti edenny. Eli tosiaan, hampurilaiset on edelleen täysin poissa, ei tee edes mieli. Energiajuomia oon tässä kuussa juonu kaksi. Sipsit on jääny sen jälkeen kokonaan pois kun asian otin puheeksi. Limua en oo juonu nyt vissiin kolmeen päivään vaan oon korvannu sen vedellä.

Sipsien tilalle tuli pähkinät ja välillä jos villiks heittäydyn ni popsin kukkakaalia dipin kanssa. Ylensyöminen ruuan kanssakin on jääny, koska ei oo oikein ollu semmosta ruokaa mitä olisin voinu syödä nälänkin jälkeen.

Seuraava lisätavote tässä oliskin se, että oppisin syömään. Pieniä annoksia ja sit hieman useemmin. Opetella huijaamaan nälkää, niin sanotusti. Se kyl tulee vaatimaan multa paljon, koska koko ikäni syöny aina ku vaa ollu mahollista - ehkä se selittää ylipainon. Vaa-alle en oo vielä uskaltanu kattomaan, että olisko nää mahdollisesti tehny painolle jotain.. Mut ehkä mä sillekin vielä joku päivä uskallan.

Nyt ku on tosiaan vähentäny tota kaikkea turhaa, ni musta tuntuu et mun mahaan sattuu kokoajan. Ne kai kaipailee kaikkea sitä roskaa mitä sille ennen annoin. Kokoajan se on turvoksissa, vaikka ei olis syönykkää aikoihin. Kai se totuttelee? Tai kiukuttelee? No, periksi en sille anna.

Jos tää ruokailutottumusten muuttaminen onnistuu ni kuhan noi lumet tosta sulaa, ni olis kiva ehkä ruveta harrastamaankin jotain - mutta mitä? Tän kokosena ja vanhojen ruokatottumusten orjana mua ei koskaan kiinnostanu. Ehkä mä sit jossain vaiheessa alotan vaikka ihan vaan kävelyllä. Kuulostaisko hyvältä? No joo.

Mut johan sitä tekstiä tulikin, joten tähän päätän tämän jaarittelun. Kommenttia saa laittaa, jos tahdotte tukea mua näissä mun tavotteissa, tai mitä nää nyt onkaan.

Terveisin,
Tekko

PeBlog #3

Meinas katketa mun perjantaiblogiputki tähän päivään, mutta onneks mä just ja just muistin sen. Ja koska mä muistin sen vasta näin viime hetkillä ni mä tahdon kertoa teille leffasta, joka me just katsottiin.

Leijonasydän. Elokuva, jonka olin jo pitkään halunnu nähdä. Löysin sen kympillä Anttilasta ja se oli siinä vaiheessa pakkopoisto. Se kummitteli mulle keittiönpöydällä ja kyselin jatkuvasti Eiralta, että joko me kerettäis kattomaan se.. Eira halus kumminkin sen säästää perjantai-illalle, joten niin tehtiin.

Elokuva loppu äsken. Kuten aika monesta muustakin kotimaisesta elokuvasta on jääny käteen, ni jäi myös tästäkin se, että se loppu jotenkin kesken. Ainut miinuspuoli. Muutenhan elokuva oli aika loistava! Se ikäänkuin pisti miettimään elokuvassa käsiteltyä rasismi-asiaa.

En heitä tähän mitään spoilereita, mutta jos kiinnostaa, ni joko kaupasta poistamaan kyseinen elokuva tai täältä lainaamaan. On oikeesti kattomisen arvonen!

Mulle on aikoinaan kolahtanu Pitkä Kuuma Kesä-elokuva niin pahasti, että sen kulutin aikoinaan täysin loppuun (katoin siis tosi, tosi monta kertaa). En tiedä ylsikö tää niin ylhäälle, mutta kyllä toi tulee ainakin toistamiseen vielä joskus katottua. Pitkä Kuuma Kesä-elokuva kesti monta katselukertaa helposti, koska siin ei silleen ollu mitään loppuun kohden kasvavaa tarinaa, mutta kun tässä se tarina iskeytyy ekalla kerralla, ni se voi olla, että se jää pölyttymään laatikkoon seuraavaa Leijonasydän-fiilistä varten.

Suosittelen suuresti!

Terveisin,

Tekko

MaBlog #1

Moi. Kello on neljä aamuyöllä ja mä olen ollut kolme tuntia hereillä. Ai miksikö? En tiedä. Silmät vaan aukes, eikä uni enään tullut.

Maanantai ja kaikista päivistä hirvein. Yleensä muutenkin, mutta näillä unilla se varmaan potkii kahta kauheemmin.

Katoin tossa Youtubesta yhen mun seuraaman vloggaajan videon (katso tästä) siitä, kuinka se oli pudottanu 40 kiloa pois. Ihan motivoiva video. Mulla on muutenkin ollu tässä semmonen "pikkuhiljaa kaikkea turhaa pois"-putki meneillään, ja siitä videosta sain inspiraation, että seuraavaks vois tiputtaa pois sipsit. Yks mun pahimmista paheista.

Jos oikeesti oon onnistunu jo kieltäytyy hamppariketjujen roskaruuasta ni miksei sipsit ois yhtä helppo? Ei vaan osta niitä. Onhan ne hyviä, ja aina jos erehtyy syömään yhenkin sipsin, niin kyllä se saattaa aika helposti mennä pussillinenkin. Aivan liikaa turhaa. Aivan liikaa.

Aamuset energiajuomat mä oon onnistunu vaihtamaan juotaviin jugurtteihin, ja sekin on mun mielestä yks ihan pähee ratkasu. Tosin pitäs vielä opetella syömään aamusin muutenkin jotain mikä jaksais auttamaan.. Se on vaan niin vaikeeta kun ei oo tosi pitkään aikaan syöny silleen aamusin säännöllisesti mitään. Nykyään se on sillon tällöin lihis tai patonki Valintatalosta..

Tähän sipsien ohelle vois ottaa semmosen "hiljalleen myös limut pois"-tavotteen. Ne vois vaihtua helposti tuoremehuihin ja mahdollisesti ajan kanssa veteen. Vettä en oo koskaan oppinu juomaan kunnolla, mutta ehkä mä nyt opettelen.. Joskus mul on ollu hyviä kausia ku oon saanu pidettyä veden juomisen melkein päivittäisenä, mutta siitä sit niin helposti luistaa ku eteen tulee jotain parempaa..

Kerrataan nyt vielä: Oon onnistunu tiputtaa hampurilaisketjujen roskaruoan kokonaan pois. Tuoksut ja jos näkee jonkun syövän jotain semmosta, ni tottakai vielä houkuttelee. Silti oon pitäny itteni kurissa. Energiajuomat multa on pudonnu lähes kokonaan pois. Juon niitä n. 2-3 kpl kuukaudessa, joka on huomattavasti vähemmän kun jossain vaiheessa kun join niitä melkein joka päivä. Seuraavaksi lähtee sipsit ja pikkuhiljaa siirrytään limusta pois, parhaimmassa tapauksessa veteen.

Jos näissä kahessa uudessa tavotteessa onnistun, niin lupaan myös jossain vaiheessa kieltäytyä pizzoista ja kebabeista. Se ei ole nyt ajankohtaista, koska tahdon tehdä tän hiljalleen (ja ne on mun pahin pahe). Siirtyä huonoista tavoista mahdollisesti parempiin.

Mulla ei oo vielä ollu tavotteena se, että saisin painoa alas, vaan tahdon ensin tehdä tän ruokavalion kanssa muutoksen. Jossain vaiheessa lisätä liikuntaa ja mahdollisesti olla joskus hoikempi. Olishan se nyt siistä kun on koko aikuisiän (ja ison osan teini-iästäkin) ollu tämmönen pullukka..

Parempaa kohti kuitenkin!

Terveisin,
Tekko

PeBlog #2

Se olis se päivä viikosta mitä kaikki odottaa. Ei sen takia, että yleensä monilla alkaa viikonloppu. Ei edes sen takia, että tänään on suhteellisen yleinen ryyppäyspäivä. Syy odotukseen löytyy täältä! Mun viikottainen blogimerkintä päivä!

Nyt kun mä olen suorittanut koulupäivän, nukkunut päikkärit ja herännyt, niin on aika vähän kirjoittaa tänne jotain. Varotan vaan, että vaikka mainostin tätä noin hyvällä alotuksella, niin ei tää todellakaan voi tulla olemaan mitenkään kovinkaan erikoinen.

Päiväunilta herääminen ja juminen olo yhdistettynä blogimerkinnän tekemiseen ei ole kovin ideaali tilanne. Ja kun siihen vielä pienenä lisänä se, että en ole oikein kerennyt varautua tähän blogimerkintään mitenkään, esimerkiksi keksimällä aihetta, niin ollaan jo melkein ongelmatilanteessa.

On ollu sen verran mielenkiintoa kirjottaa näitä blogimerkintöjä tässä muinakin päivinä, ni olen oikeestaan varastanut kaikki miettimäni aiheet jo niihin. Tosin, oonhan mä nyt kirjottanu jo näin paljon tekstiä ilman aihetta, joten miks en jatkais vaan tätä ainaista valittamista idean puutteesta? Hetki jota on kannattanut odottaa, jos kukaan tätä on edes odottanut.

Ja vaikka mun piti PeBlogeihin jatkossa lisäillä kuvia mielenkiinnon säilyttämiseksi, niin mitään kuviakaan en ole vielä tälle viikolle varannut, joten olen täysin puilla paljailla.

Pakko mun on oikeesti myöntää se tosi asia, että olen mä oikeesti tän blogimerkinnän eteen nähnyt vaivaa. Oon pitkin viikkoa miettiny hyviä aiheita ja niitä pari mieleeni saanutkin. Vaan arvatkaapa onko mulla enää minkäänlaista käryä siitä, että mitä olin tälle päivälle blogimerkintään ajatellut? Ei tosiaan.

Tää päivä tuli paljon nopeemmin kun mä olin ajatellut. Pitänee varmaan jatkossa yrittää pitää mukana vaikka paperia ja kynää, että jos tulee pienikin idea PeBlogin aiheeksi, niin äkkiä ylös, ettei se kerkeä valua mun väljästä päästä ulos ennen toteutusta.

Jokatapauksessa: Tämä oli PeBlog #2 ja teidän ei olisi kannattanut tänne edes eksyä. Sori jos tuotin pettymyksen. En lähde lupailemaan seuraavaankaan viikottaiseen blogimerkintään mitään maatajärisyttävää, mutta toivottavasti mulla olis sillon edes jonkin värinen lanka, jota seurata.

Terveisin,
Tekko

ToBlog #1

Ensimmäinen torstaina kirjoitettu blogi tänä vuonna. Onko sillä jotain merkitystä? No ei. Ne on nää vuoden alotukset aina tämmösiä, että sormet syyhyää ja tekee mieli kirjottaa kaikkea. Sit ku huomaa, että kaikki jatkuu kokoajan kuitenkin suhteellisen normaalina, niin jää blogien kirjottaminenkin taka-alalle. Nyt kuitenkin vielä tarmoa riittää.

Huomiseksi olen teille luvannut mun viikottaisen blogin: PeBlogin. En kuitenkaan usko, että ihmisiä hirveesti haittaa, jos kirjottelen muinakin päivinä. Right?

Suuremmaks klikkaamalla. ;) Kuvanlaatu on Nokia Lumia 520.

Ihan ensitöikseni tahdon esitellä teille tämän. Meillä oli tossa koristemaalauskurssi ja piti tehä jonkinlainen näyttötyö osaamisistaan. Tämä oli kai jonkinlainen ornamentti. Ensin mä tein semmosta poliisin eristysnauhaa tohon seinälle, mutta sit maalasin sen peittoon ja kun tultiin lomien jälkeen takas koululle ni mun sabluuna siihen oli kadonnut - jouduin alottamaan alusta.

Itseasiassa heti ku sai tätä Marioo seinälle, ni hokasin, että täähän oli huomattavasti parempi idea. Jokseenkin ehkä omaperäsempi kun joku Police / Police / Police /-pätkä siellä. Tästä pitäs saada tehtyä jossain näyttöraportti, joka on tyyliin: "Tarvitsin työn tekemiseen näitä ja näitä. Sitten tein näin ja näin. Lopuksi kaikki oli niin ja näin." Ei sen kummempaa. Ehkä snadisti tarkemmin selostettuna, mutta.. No, tiedätte kyllä. Raportit on typeriä.

Tosin tän kuvan jälkeen mä menin ja mokasin ton seinän silleen, että vetäsin ton alaosan tosta tolla punasella maalilla, joka päätti loppua kesken. Seinästä tuli suhteellisen hirvittävän näköinen. Ehkä mä sen vielä saan pelastettua jotenkin, mutta se jää nähtäväksi.

Kyllä mä voisin - jos se johonkin sopisi - kotiinkin ottaa tommosen "boordin" johonkin katonrajaan tai jotain. Oli se silleen siispä suhteellisen onnistunut omasta mielestä.

Vaikka tuolla ylempänä kirjotin, että "ensitöikseni", joka voisi viitata toiseenkin ilmoitusluontoiseen asiaan, niin jätän tämän blogin silti tältä päivältä tähän. Voitte itse keksiä sen jatkon tälle merkinnälle, jos mielenkiinto tai mielikuvitus antaa periksi.

Terveisin,

Tekko

TiBlog #1

Mä oon nyt tosi laiska nimeämään näitä mun merkintöjä, joten rupeen nimeämään näitä tällein yksinkertasesti päivän mukaan. Tänään ei ole perjantai, joten tämä ei ole PeBlog, eikä tämä edes korvaa sitä.

Mulla on vaan viime perjantaista asti sormet syyhynny siihen tahtiin, että tekee vaan mieli kirjotella. Vaan aiheetta on vaikea lähteä mitään kirjottamaan.

Toisaalt mä oon miettiny sitä miten ihmiset muuttuu, ja se saattaa nyt olla asia, josta haluan tänne kirjottaa.

On olemassa muutamia ihmisiä, joiden kanssa olin paljon enemmän tekemisissä ennen. Sit on tapahtunu se jokin: Toinen on löytänyt kumppanin.. Toinen on muuttanut toiseen paikkaan.. Toinen ihminen on muuttunut vain ihmisenä niin paljon.. Syitähän löytyy.

Yhteen kaveriin oon nyt niin täysin kyllästynyt, koska se ei nykyään osaa mitään muuta kuin marista. Jokainen tilapäivitys mitä jaan Facebookissa, kohtaa saman kohtalon: "Elät elämäsi väärin" Tai siltä ne kommentit ainakin välillä tuntuu. Ehkä mä otan ne liian henkilökohtasesti, ja onhan mun tilapäivitykset usein pelkkää vinkuvonkua, mutta niin.. Mun mielestä voi mielummin jättää kommentoimatta, kun arvostella mun elämää tilapäivitysten perusteella. Periaatteessa voisin jättää myös itse päivittämättä, mutta mun mielestä mulla on oikeus siihen mun omalla Facebook-seinällä.

Toinen ihminen nyt vaan asuu toisella paikkakunnalla (on itseasiassa aina asunut), ja ehkä ollaan jotenkin ajauduttu eri suuntiin(?). Tai jotenkin vaan ei olla toisiimme enää niin paljon yhteyksissä kun ennen. Ehkä enimmäkseen mun syytä, koska oon niin huono yhteydenpitäjä. En oo koskaan käyny sielläpäin, vaikka hän on käynyt useesti täälläpäin. Kai se karsii jonkinlaista mielenkiintoa yrittää pitää kaveriutta yllä, kun toinen (eli minä) ei osaa koskaan tehdä mitään sen eteen.

Ehkä mä oon just se joka laiminlyö aina näitä kaverisuhteita. Oon oikeesti tosi huono pitämään ihmisiin yhteyttä.

Sit tulee mieleen seuraavaks pari ihmistä, jotka tahtoisin vielä joskus tavata. Meiän naapurissa asu joskus yks semmonen perhe, jonka lapsista tuli mulle sillon aikoinaan tosi hyvii kavereita. Se katkes sit aikanaan siihen, kun ne muutti toiselle paikkakunnalle. Ne oli sillon melkein ainoita kavereita, joita mulla oli, ja se muutto kolahti aika pahasti.

Sit on tottakai vielä kauempaakin ihmisiä, joista osan kanssa oon jotenkin tekemisissä Facebookissa. Tai no, tekemisissä ja tekemisissä, ollaan Facebook-kavereita. Vanhat ala-asteaikaiset kaverit. Niitten kanssakin aika jäi aikoinaan niin vähiin, mutta niitten jälkeen mulla ei moneen vuoteen ollutkaan ketään. Se taas meiän paikkakunnanvaihdon takia. Se ois niin hienoa tavata koko porukka joskus. Kyllähän me sitä joskus suunniteltiinkin, mutta se sit ilmeisesti aina vaan jäi..

Mä en nyt tiedä mistä mä sain tän kaipuun vanhoihin kavereihin, mutta musta tuntu nyt hyvältä vähän kirjottaa siitä. En edes tiedä tuliko tekstistä kovinkaan sujuvaa, koska oon aika väsynyt, mutta toivottavasti siitä saa jotain selvää ja ihmiset ehkä tunnistaa itsensä.

Sen pituinen se.

Terveisin,
Tekko

PeBlog #1

Joo-o, mä tiedän. Sain itteni pakotettua tekemään sen blogiputken 1.-24.12.2014, ja heti ku se oli suoritettu ni mä en tehny enää mitään. Siksipä mulla on tälle vuodelle idea! Voisin yrittää motivoida itteni semmoselle tasolle, että saisin tehtyä blogimerkinnän edes kerran viikossa.

Mietin, että mikä olis semmonen hyvä päivä ku kerkeis mahdollisesti joka viikko jotain kirjottamaan.. Mieleen ei tuu tietenkään mitään muuta kun perjantai. Se on yleensä koulun suhteen lyhyt päivä, sen jälkeen alkaa viikonloppuvapaat ja muutenkin sillon on erittäin hyvä aika käydä läpi viikon tapahtumat.

Blogin suhteen siis toivon nyt vihdoinkin tekeväni parannuksen. Itseasiassa musta tuntuu, että oon joka vuosi ensimmäisessä blogissani kertonu sitä, että aion parantaa blogini kanssa.. Tosin, koskaan se ei ole tapahtunut. Mutta jos nyt!? Mä oon muutenkin saanu asioita istutettua päähäni, ni miksen sais ajatusta jokaviikkoisesta blogimerkinnästä? Ei se ole ainakaan ajatuksena liikaa vaadittu.

Facebookin puolella kumminkin on ihmisiä, jotka seuraa mun Facebook-sivua (Terveisin, Tekko), ni pakkohan mun on heillekin antaa jotain sisältöä sinne. Onhan se aika typerää pyytää ihmisiä tykkäilemään jostain, jos ei meinaa tuottaa sinne mitään sisältöä.

Mun mielestä tää olis ihan hyvä diili. Sopimus 2015! Edes kerran viikossa jotain, ja tähdätään siihen perjantaille. Vai mitä?

Toinen hyvä parannus, josta olen myöskin aikasemmin täällä kirjottanu, ja sitä on pyydetty.. Lisää kuvia blogiin. Hoksasin itseasiassa sen itsekin, että kun upottaa tekstiin kuvia, jotka ei selity pelkästään kuvaa katsomalla, niin se teksti tulee luettua. Tottakai mä tahdon, että ihmiset lukee myös mun tekstejä, eikä vaan tuu vilkasemaan, että jahas, taas liibalaabaa.

Kuvien suhteenhan mulla on semmonen idea, että voisin ainakin käyttää jollain tapaa sitä joulukuun blogiputken kuvaideaa jotenkin hyödykseni. Tehdä edes yhden kuvan/blogimerkintä. Sit parempina päivinä ottaa vaikka muutamia kuvia asioista, jotka vois liittyä tekstiin jotenkin.

Tässä on aika paljon haastetta mun kaltaselle "rutiinit on vihollisia"-ihmiselle. Mutta onnistuin mä pitämään sen 24-päivän blogiputkenkin suhteellisen hyvin, niin miksi se ei voisi onnistua nyt vähän isommassa mittakaavassa?

Kokeillaan nyt ainakin!

Terveisin,
Tekko