Mulla on vaan viime perjantaista asti sormet syyhynny siihen tahtiin, että tekee vaan mieli kirjotella. Vaan aiheetta on vaikea lähteä mitään kirjottamaan.
Toisaalt mä oon miettiny sitä miten ihmiset muuttuu, ja se saattaa nyt olla asia, josta haluan tänne kirjottaa.
On olemassa muutamia ihmisiä, joiden kanssa olin paljon enemmän tekemisissä ennen. Sit on tapahtunu se jokin: Toinen on löytänyt kumppanin.. Toinen on muuttanut toiseen paikkaan.. Toinen ihminen on muuttunut vain ihmisenä niin paljon.. Syitähän löytyy.
Yhteen kaveriin oon nyt niin täysin kyllästynyt, koska se ei nykyään osaa mitään muuta kuin marista. Jokainen tilapäivitys mitä jaan Facebookissa, kohtaa saman kohtalon: "Elät elämäsi väärin" Tai siltä ne kommentit ainakin välillä tuntuu. Ehkä mä otan ne liian henkilökohtasesti, ja onhan mun tilapäivitykset usein pelkkää vinkuvonkua, mutta niin.. Mun mielestä voi mielummin jättää kommentoimatta, kun arvostella mun elämää tilapäivitysten perusteella. Periaatteessa voisin jättää myös itse päivittämättä, mutta mun mielestä mulla on oikeus siihen mun omalla Facebook-seinällä.
Toinen ihminen nyt vaan asuu toisella paikkakunnalla (on itseasiassa aina asunut), ja ehkä ollaan jotenkin ajauduttu eri suuntiin(?). Tai jotenkin vaan ei olla toisiimme enää niin paljon yhteyksissä kun ennen. Ehkä enimmäkseen mun syytä, koska oon niin huono yhteydenpitäjä. En oo koskaan käyny sielläpäin, vaikka hän on käynyt useesti täälläpäin. Kai se karsii jonkinlaista mielenkiintoa yrittää pitää kaveriutta yllä, kun toinen (eli minä) ei osaa koskaan tehdä mitään sen eteen.
Ehkä mä oon just se joka laiminlyö aina näitä kaverisuhteita. Oon oikeesti tosi huono pitämään ihmisiin yhteyttä.
Sit tulee mieleen seuraavaks pari ihmistä, jotka tahtoisin vielä joskus tavata. Meiän naapurissa asu joskus yks semmonen perhe, jonka lapsista tuli mulle sillon aikoinaan tosi hyvii kavereita. Se katkes sit aikanaan siihen, kun ne muutti toiselle paikkakunnalle. Ne oli sillon melkein ainoita kavereita, joita mulla oli, ja se muutto kolahti aika pahasti.
Sit on tottakai vielä kauempaakin ihmisiä, joista osan kanssa oon jotenkin tekemisissä Facebookissa. Tai no, tekemisissä ja tekemisissä, ollaan Facebook-kavereita. Vanhat ala-asteaikaiset kaverit. Niitten kanssakin aika jäi aikoinaan niin vähiin, mutta niitten jälkeen mulla ei moneen vuoteen ollutkaan ketään. Se taas meiän paikkakunnanvaihdon takia. Se ois niin hienoa tavata koko porukka joskus. Kyllähän me sitä joskus suunniteltiinkin, mutta se sit ilmeisesti aina vaan jäi..
Mä en nyt tiedä mistä mä sain tän kaipuun vanhoihin kavereihin, mutta musta tuntu nyt hyvältä vähän kirjottaa siitä. En edes tiedä tuliko tekstistä kovinkaan sujuvaa, koska oon aika väsynyt, mutta toivottavasti siitä saa jotain selvää ja ihmiset ehkä tunnistaa itsensä.
Sen pituinen se.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)