Alotetaan vaikka aiheella tupakka, koska haluan sen pois päästäni.
Olen ollut tupakoimatta 6 kuukautta, 20 päivää ja 12 tuntia. Noin 4090 tupakkaa on siis jäänyt polttamatta, huh. Nää pakolliset tilastot oli ihan pakko kirjottaa alkuun, koska mä tykkään numeroista niin paljon. Nehän mua varmaan tässäkin on eniten motivoinut, tai ainakin tosi paljon.
Oikeesti ehkä isoin motivaatio oli varmaan toi leikkaukseen valmistautuminen. Tai no eihän se suoranaisesti siihen leikkaukseen valmistanut, vaan mahdollisesti olisi voinut parantanut joitain mun arvoja. Vaan kun leikkauksen jälkeen ei tullutkaan toivottuja tuloksia, niin mun on tehnyt sen jälkeen mieli tupakkaa enemmän kun koskaan aikaisemmin.
Mä oon miettinyt tupakkaa nyt ihan liikaa, ja mä haluaisin vaan jotenkin siitä miettimisestäkin nyt eroon. Ajattelen jatkuvasti, että mitä sillä nyt on enää väliä poltanko vaiko en? Motivaatio multa on kadonnut, mutta onneksi mulla on tahtoa – ja numerot! Olisi hyvin ikävää nollata toi mun "ilman tupakkaa"-laskuri. Se on ottanut sen isoimman roolin tässä nyt, ja onneksi onkin. Jos mä en tietäis kauan oon ollut tupakoimatta, niin mä olisin mahdollisesti nyt tupakalla.
Mä ajattelin, että jos kirjotan tän taas ylös, niin mun on helppo yrittää voittaa tää liikaa riipivä himo. Vieläkin toistaiseksi mennään siis ilman tupakkaa! Mutta en tosiaan tiedä kauan.. Tää tuntuu vaa nii jotenkin raskaalta tällä hetkellä. Vanhat ajatukset siitä, että oon lopettanut nyt koko loppuelämäksi, palaa; loppuelämä on aika pitkä aika ilman, jos jatkuvasti tekee mieli.
Mun piti kirjottaa siitä taas kerran lyhyesti, mutta onhan toi nyt ihan jotain muuta kun lyhyesti. No, sainpahan ainakin päälimmäiset tunteet sen osalta ulos. Ehkä ihan ymmärrettävään muotoonkin.
Toinen asia, ehkä vähän positiivisempi, on toi uusi Muumilaakso-animaatiosarja. Mä oon kuullut siitä lähinnä vaan sitä, että se on huono, kömpelö ja siinä on huono ääninäyttely. Väärin! Mä tykkäsin siitä. Okei, melkein kolmekymppinen mies katselee Muumeja.. Mä koen olevani oikeutettu siihen, koska kasvoin Muumilaakson Tarinoita-sarjan parissa. Miksiköhän mä puolustelen itseäni nyt?
Juttu karkaa nyt täysin jos jatkan itseni puolustelua, mutta siis! Muumilaakso-animaatiosarja on siis oikeesti hyvä. Mä ehdotan, että otatte ne nostalgiankalastelulasit pois päästä ja katsotte sitä ihan uutena sarjana. Älkää verratko sitä siihen "aitoon ja alkuperäiseen". Mun mielestä näille uusille muumeille on annettu enemmän luonnetta. Tykkään siitä, että kaikki jotenkin elää. Viime jaksossakin (s01e03), Muumipappa halkaisi oman hattunsa ja se hattu oli rikki koko jakson ajan, ja se hattu sai sillä oman paikkansa siitä jaksosta.
Ja siis mä tykkään siitä huumorista mitä tossa on. Aina on naureskeltu sitä, että Muumit laittaa uimapuvun päälle mennessään uimaan, vaikka muuten on kokoajan alasti. Tässä sarjassa tää vitsi oli osattu ottaa käyttöön. Mun mielestä nerokasta. Muumipappa meinasi mennä avaamaan oven yöpuvussa, mutta Muumimamma huomautti siitä ja papparainen menikin avaamaan oven alasti.
Mutta on myös asia, josta en näissä uusissa Muumeissa pidä. Ja se on musiikki. Yleensä mulle on ihan sama mitä musiikkia missäkin asiassa käytetään, mutta toi äänimaailma ei vaan yksinkertaisesti sovi tohon. Suomeksi dubattu ohjelma, jossa on englanniksi laulettuja kappaleita? Ei, ehdottomasti ei. Muumeissa toimii muutenkin vain instrumentaalit kappaleet. Mutta jos laulu olisi jotenkin pakollista, niin suomeksi kiitos!
Huumori, ääninäyttely ja tyylikin on mun mielestä siis vaan hyviä asioita. Toki mulla on ikävä vanhaa Pikku Myyn ääntä, mutta sille ei voi mitään. Musiikki on harmittavan iso miinus. Katsokaa sitä siis ihan omana sarjanaan, älkääkä yrittäkö yhdistää sitä siihen vanhaan! Löydätte sen sarjan hyvät puolet vain siten. Minä, 29-vuotias mies, tykkään uusista muumeista, eikä minua edes nolota myöntää sitä.
Hitsi, mä olin ihan varma, että mulla on vielä jokin aihe.. Nyt vaan kun vaahtosin niin tohkeissani noista Muumeista, niin pääsi ilmeisesti muut aiheet unohtumaan..
Aivan! Ajatelkaa, että 24. huhtikuuta mun blogi täyttää 10 vuotta! Siis mä olen kirjottanut nettipäiväkirjaa kohta kymmenen vuoden ajan? Huh. Mä koen sen jotenkin tosi suurena asiana. Mä olen 10 vuotta sitten luonut jotain mikä on olemassa vielä tänäkin päivänä, ja vielä suhteellisen aktiivisena.
Mun ensimmäinen blogimerkintä kantoi nimeä "Hei!". Siinä vaan kerroin löytäneeni uuden hienon sivun, jonne haluan jatkossa kirjottaa mun asioitani ylös. Koin tän ilmeisesti sen verran hyväksi sivustoksi, että tännehän jäin. Nykyään välillä vaan hieman pelottaa, koska Google lakkauttaa jatkuvasti joitain palveluitaan. Toivottavasti Blogger ei ole ihan heti listalla, koska mä en tiedä mihin mä saisin tän kaiken äkkiä turvaan?
Toki musta olisi joskus hienoa, että tää kaikki olisi kovien kansien välissä. Siis ajatelkaa, kirjana! Mä oon meinaan välillä miettinyt semmostakin, että olisi kiva oikeesti saada tästä mun blogista kirjaversio. Ei silleen niinku mitenkään myyntiin tai mitään, mutta itelle, sukulaisille ja joillekin innokkaimmille lukijoille. Ja siis oikeesti kovien kansien välissä, eikä mitään taskukirjatyyppistä ratkasua ollenkaan.
Terveisin Tekko-kirja.. Nyt siitä tuli yksi virallinen haave lisää.
Oliskohan siinä tarpeeksi tekstiä näin lauantaiaamulle? Ei! Näin ikäkriisin kynnyksellä oli hyvä muistaa yhden kappaleen olemassaolo. Siitä vielä pieni lainaus, koska se on aika kiva. Vaikka ei siis liity millään tavalla mihinkään äsken kirjoittamaani.
Muistan kun nuorina poikina kimpassa kuljettiin.
Muistan kun aamuun asti kaljaa kiskottiin.
Nyt ravintolassa hieman olutta maistellaan.
Sitten suoraan kotiin, hauskaa oli taas, eikös vaan!
Siinäkö se sitten oli? Nuoruus? Kun samaistuu tohon kohtaan kappaleesta, niin kyllä se varmaan alkaa olemaan aikalailla siinä. Vaikka siis: Musta ei kai ikinä, taida aikuiseksi olla, enkä sitä halua.
Ainiin, ja kappalehan oli tietenkin Klamydia - Pilke Silmäkulmassa. Näin sain tähän merkintään tarpeeksi mielenkiintoisen otsikon, jotta kaikki tulee lukemaan tämän!
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)