Viikonlopusta..

Enpä taas oo aikoihin kirjotellut tänne, koska on ollut niin monenlaista muutakin projektia päällä, että ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa. Pari vähän erilaista blogiani on rokottanut nyt tämän blogin sisältöä. Mutta jos nyt vähän kirjottelisin..

Perjantai, hmm.. En muistakkaan koska viimeksi ollaan juotu mun luona. Nää viimesimmät viikonloput on menny reissatessa millon missäkin, mutta nyt oli ainakin mun mielestä hauska olla vaan kotona. Tupakkaa paloi ja alkoholia kului, se täytyy myöntää - mut, haittaakse? Mulla oli ainakin ihan rento meininki, eikä ees tehny mieli tapella kenenkään kanssa. Tosin yhellä henkilöllä saatto jäädä reissusta huono maku, sanotaanko näin, että naamaan. Kaikkihan tietää kuvion kun kaveri sammuu ja lähistöllä sattuu olemaan tussi. Ei siitä sen enempää.

Illan päätteeksi nämä koko illan tietokoneella istuneet maestrot päättivät pistää vähän mielenkiintoisia videoita pyörimään. Jos joku miettii nyt päässään, että pornoako siellä on katsottu, niin ei. "Kun olisikin" voisi kuvailla ehkä parhaiten omaa fiilistäni. Tämä todella, todella oksettava video teki minuun kyllä semmosen vaikutuksen, että siihen se mun ilta sitten päättykin - ei yksinkertasesti tehny mieli tehä enää mitään. Video oli siis seuraavanlainen:

Siinä oli muutama henkilö, olisiko ollut nyt 4 takarivillä ja 1 eturivillä. Takarivin kavereilla oli kaikilla kasvot piilossa ja kai jotain aseitakin mukana. Yhdellä heistä oli jonkinlainen teräase jolla päätettiin irrottaa eturivissä olevalta kaverilta pää pois. Se huuto, tai ääni mikä siitä miehestä sen operaation aikana lähti.. Se fiilis, kun sanottiin että video on aito.. Se kännin määrä.. Se meininki kun videon lopussa pää vaan oli irti.. Se aiheutti mulle melkein oksennusreaktion. Siinä vaiheessa kun videota alettiin katsomaan repeatilla, vaihtoi allekirjoittanut huonetta. En kestänyt, myönnän.

Mä en tiedä johtuko se siitä, että en muutenkaan osaa käsitellä kuolemaa.. Tai siis en halua. Se tulee jokaiselle ja sitä on turha spekuloida mielestäni enempää. Pienenä tosin spekuloin ja sen takia monet pimeät yöt pyörin itkien peiton alla.. Mutta kun näki sen miehen siinä.. Kuinka siltä vain lähti henki.. Toisen ihmisen takia.. Se vaan, hmm, meni.. Se oli siinä? Mä en yksinkertasesti tajua miten jotkut voi tehdä semmosta. Itelle tekee pahaa jo melkein tappaa jotain ärsyttäviä hyönteisiä.. Oon sitäki joskus miettiny, että jos mä nyt ötökkää läppäsen, ni se oli siinä.. Se on.. Poissa.

Huomaa taas vissiin kellonajan näistä mun teksteistäkin, mutta eikai sen ole niin väliä. Mutta jos jatketaan vaikka sitten lauantaiaamulla. Heräilen aika usein krapulassa mahottoman aikasin, siihenkin olisi tietenkin kiva tietää syy, koska se ei ole hauskaa.. Ja aika usein krapula-aamuna meen ensimmäisenä suihkuun. Mä olen suihkussa niin kauan, että rupee väsyttää taas olla hereillä ja sit kuivaan itteni ja meen takasin pehkuun. Se toimi nytkin. Koska en yksinkertasesti olis voinut jatkaa koko päivää hereillä siinä kunnossa.. Mun ei tarvinnu kun vähän heilauttaa päätä tai edes kääntää sitä, kun tuli semmonen tosi kipeää tekevä pistävä kipu päähän. Se tuli jokaisella pienelläkin päänliikkeellä.. Auts. Kaikille joskus liikaa alkoholia nauttineelle tuttu lausahdus pyöri jokaisen piston aikana päässä - "en juo enää koskaan".

Mielenkiintoista, että kun sain nukuttua vielä hetken niin kipu oli täysin poissa. Olin täysin parantunut krapulasta, ilman mitään poppakonsteja. Tai en tiedä onko tuo suihku ja takaisin nukkumaan joku poppakonsti, mutta jos on.. Se toimii! Lähes heti herättyäni rupesin loihtimaan meille sapuskaa ja keitin kahviakin jopa. Tosin hetken ihmettelin sitä, että mihin kaikki yövieraat oli kadonneet.. 2 autoa pihalla, mutta ei yhtään yövierasta.. En käsittänyt.

Saatuamme sapuskat ja kahvit naamariin, keksin itselleni hetkeksi tekemistä. Puhdistin näppäimistön, joka on ollut käytössäni varmasti 3-4 vuotta jo. Voi sitä lian määrää.. Laitetaan muutama kuva vaikka selventämään tilannetta:

Näppäimistö oli syönyt kaikenlaista epäterveellistä. Puolet kaikesta moskasta tippui jo pöydälle kun näppäimiä irrottelin.

Jälkeen kuvia en muistanut ottaa, mutta sanottakoon näin, että näppäimistö oli taas tumman harmaa.

Yritin leikkiä jotain taidekuvaajaa ja tässä on tulos. Näppäimiä, likaisia näppäimiä.

Tämä kuva oli niin turha lisätä tänne, mutta tämä oli vaan niin hieno, että oli pakko. Tässä on  sitä jotain.

Mielenkiintoinen operaatio vaikka en siihen täysillä jaksanut panostaakkaan. Mielenkiintosempaa oli vain näppäimien takaisin laittaminen. Se meinasi tuottaa harmaita hiuksia ja sen semmosta. Mutta näppäimistö on nyt onnellisesti kasassa (mitä nyt yksi nappula jäi pohjaan syystä tai toisesta) ja olen itsekin taas hetken aikaa tyytyväinen näppäimistööni.

Mutta tässähän tämä sitten voisi olla. Katellaan taas kun muilta kiireiltäni kerkeän.

Terveisin,
Tekko

Usko Eevertti Luttinen voittaa!

Usko Eevertti Luttinen - Usko Eevertti Luttisen elämä

Kuljetin seurakunnan bussia. Ja mieleni teki jo paussia.
Haaveilin pikkasesta kahvista, mut kaverit valittivat tahdista.
"Ajelet liian hiljaisesti" kauan mun pinnani kesti.
Mut viimein mä päätin näyttää, ja hevosvoimia käyttää.
En tienny et lysti on kallista, kun heitin haaveet kuppilan pallista.
Ja tarina alkaa. Panin kaasulle jalkaa ja vedin ykkösen sisään.
Annoin kaasua lisää ja hinkkasin rukoillen rattia.
Pyörät ne huristelivat alla ku vedin rallia kujalla.
Ja heittelin ranteella sisälle jo kakkosta.
Olin kukkona rallissa kun mä hirveesti kiihdytin ja itseäni viihdytin. Ja kovempaa vaan lasettelin.
Pyörät huus "Hoosianna!" kiidettiin huumassa ja etupenkillä yks regina vavahtaa. Ja joku toinen tuskaansa parahtaa.
Kyyti heijas jo pappia kun Usko Hallikujalla ajaa. Ja kun tuli se hillitön kurvi, veli Pirinen huus et "anna mun ajaa".
Alkoi kurkkua kuivata, otin pikaset limpsat. Ralli meni kukkuloille ja taas piti rukoilla ja hinkata.
Minä vedin nasta laudassa ja tuumasin että huilataan vasta haudassa. Oli kaarat harvassa, mut jostain tuli rekka "iik, rekka!"
Sitä ajeli Kaukalon Pekka. Siinä linjalla Kalkku ja Mutala tapahtu sitten se juttu katala.
Kumi ei kestäny rallia, mentiin päin kuravallia. Meni pellit kuppuun ja vinkkarit ruttuun, kun meikäläinen sortui vimmaan tuttuun.
Huusin "päästäkää jo pappi tuskasta" kun naamalleni lensi kumit ja nasta. Olin pappi kenossa. Kohta taivaaseen menossa.

- Ja niin lähti Usko, kohti usvaista viimaa.

Ääni: Usko Eevertti Luttinen!
Usko: Niin?
Ääni: Olet nyt taivaan porteilla.
Usko: Oho..
Ääni: Olet elänyt nuhteettoman elämän, mutta yhtä syntiä et ole tunnustanut.
Usko: Niin?
Ääni: Kun kansakoulun viidennellä luokalla rikoit yhtä käskyä kymmenestä ja varastit!
Usko: Eiih!
Ääni: Se olit sinä.. Joka väkisin otit Arvon penaalin.
Usko: Enkai mä hulluja pyytele, jos viimeisenä toiveena joku hoitaisi arkun orvolle.
Ääni: Pää kii! Taivaan sijasta, sinua odottaa nyt kiirastuli!
Usko: Eiiii!

Usko: Mitä nyt tapahtuu? Hevipoppia! Ny mua koetellaan. Liha on heikkoa. Ny mua koetellaan. Kuuma kolli! Kuuma villi! Täällä kypsytetään tervalla! Liha on heikkoa, mutta mä en antaudu! Menkää pois Peevelin joukot! Pois paha henki! Pois! Pois!

Mä tiedän, että väärin tein. Kun Arvon penaalin mä vein. Nyt tahtoisin synnin tunnustaa.
En rakkautta ansaitse, tai armoa, oon syntinen. Ei auttaa voi kukaan, hallelujaah!

Usko: Ei voi olla! Jeeveli! Tulitkos sää sovittelemaan? Sää oot jotenki erinäkönen ku kuvissa. Ooksä luonnossa pidempi?
Jeeveli: Kelpaisko sulle musta kenialainen?
Usko: Sitähän sää kysyit. Jos mää sillä voin mun syntini sovittaa.
Jeeveli: Tuolla takahuoneessa on sumppia pihisemässä.
Usko: Joo, no mennään, haetaan pari kuppilan pallia ja ryystetään oikein muki tolkulla.

Usko: Mennään täältä peräaukosta. Ei me mahuta, meiän pitää sovitella. Joo, hei, mee sä ensin! Hyvältä tuoksuu toi sun käsivoide.

Sananmuunnokset:
Pikkanen kahvi = kakkanen pihvi
Kuppilan palli = pappilan kulli
Hinkkasin rukoillen = runkkasin hikoillen
Pyörät ne huristelivat = huorat ne pyristelivät
Rallia kujalla = kullia rajalla
Kukkona rallissa = rakkona kullissa
Kiidettiin huumassa = huudettiin kiimassa
Pyörät huus = huorat pyys
Regina vavahtaa = vagina revahtaa
Tuskan parahdus = paskan turahdus
Heijas jo pappia = paijas jo heppiä
Hallikujalla = kulli hajalla
Hillitön kurvi = kulliton hirvi
Veli Pirinen = pili verinen
Pikaset limpsat = likaset pimpsat
Ralli meni kukkuloille = kulli meni rakkuloille
Rukoilla ja hinkata = hikoilla ja runkata
Kaarat harvassa = haarat karvassa
Kaukalon Pekka = peukalon kakka
Kalkku ja Mutala = mulkku ja katala
Kumi ei kestäny rallia = Rami ei kestäny kullia
Kuravallia = varakullia
Pellit kuppuun = kullit peppuun
Vinkkarit ruttuun = runkkarit vittuun
Vimmaan tuttuun = tummaan vittuun
Pappi tuskasta = tuppi paskasta
Kumit ja nasta = namit ja kusta
Pappi kenossa = keppi panossa
Usvaista viimaa = visvaista uumaa
Arvon penaali = pervon anaali
Hulluja pyytele = pyllyjä huutele
Arkun orvolle = orkun Arvolle
Hevipoppia = povi heppiä
Kuuma kolli = kooma kulli
Kuuma villi = viima kulli
Kypsytetään tervalla = tepsytetään kyrvällä
Sumppia pihisemässä = pimppiä suhisemassa
Muki tolkulla = toki mulkulla

Putous 2012 - Sketsihahmot part. 7

Mitä? Mitä juuri tapahtui MTV3-kanavalla? Mitä!? Leena Hefner meni jatkoon ja Jani-Petteri tippui? Miten se on edes mahdollista? Ketkä taulapäät on äänestäny Leenaa jatkoon Jani-Petterin sijasta? Eihän tämä ole edes mahdollista.

Usko Eevertti Luttinen ja Jani-Petteri ois ollu se oikea finaalikaksikko. Ei Leenaa! Vaikka Leenakin omalla tavallaan ihan hyvä hahmo, mutta ei se Jani-Petteriä parempi ole, ei, ei. Kunhan toivun tästä shokista niin voin taas kirjoittaa normaalisti. Noin.

Jani-Petterin illan suoritus oli loistava. Paleface, Redrama ja Lindgren messissä. Eikä siinä Robinissakaan muuta vikaa ollut, mutta nyt mä huomasin, että se painottaa sanojen loppuihin jotenkin todella oudosti, semmonen vinkasu sinne loppuun aina. Ihan loistava kokonaisuus silti kyseessä.

Usko Eevertti Luttisen juttuhan taas oli niin perinteistä Uskoa, että kyllä vähän naurattikin. Sananmuunnoksia enemmän kun kerkesi edes tajuamaan. Se bussikohtaushan oli Simo Salmisen Alle Lujaa-kappaleesta, joka itsessään on jo aika legenda, eikä tämäkään suoritus hirveesti taakse jäänyt.

Leena Hefnerin suorituksesta en taidakkaan sanoa mitään, koska ei se ollut hyvä. Ehkä hauskinta siinä oli vaan se Hefnerin suku. Samallaisia pälpättäjiä kaikki. Ja, ja, jaa.. Hirveen nättinä oltiin siellä. No nyt loppu.

Väärä finaalikaksikko! Väärä! Mutta näillä mennään.

1. Usko Eevertti Luttinen
2. Leena Hefner
3. Jani-Petteri (pudonnut vk. 7)
4. Hieno Åhlgreen (pudonnut vk. 6) 
5. Kari Rautiainen (pudonnut vk. 4) 
6. Sulo (pudonnut vk. 2) 
7. Yosefiina Näätä (pudonnut vk. 5) 
8. Piia Potka (pudonnut vk. 3)

Terveisin,
Tekko

ARGH!

Sanottakoon nyt tähän alkuun näinkin hauskasti, että ei tämä oikein ole ystävänpäivä-merkintä, vaikka ystävänpäivä onkin. No, toivotetaan tähän alkuun kuitenkin kaikille hyvää ystävänpäivää.

Mutta oikea asiani tänään oli se, että ärsyttää.

Mulle on opetettu jo ala-asteen puukäsityötunneilla, että työkalut laitetaan paikoilleen päivän päätteeksi tai kun niitä ei enään käytä. Ja samaa jankutettiin niin yläasteella kun ammattikoulussakin. Ja olen oppinut sen, siinä ei ole mitään epäselvää. Mutta mikä mua sitten ärsyttää?

Semmonen yli-innokas siivoojatäti tuolla pajalla. Sen tehtäviin ei edes oikeesti kuuluis siivota siellä kokoaikaa, vaan se on tyyliin samallainen työntekijä kun minäkin. Siivoojatäti oli vaan keksimäni nimitys, joka johtuu sen yli-innokkaasta asenteesta siivoomista kohtaan.

Tänään se sai mut todella ärsyyntymään. Tein pajalla töitä, paikkailin kolhuja ja reikiä uudesta projektistani. Laskin hetkeksi kitin käsistäni ja rupesin hiomaan toista kappaletta. Se akka tuli jostain pöydän alta - kyllä, se oli siellä siivoilemassa - ja nappasi kittitöttörön pöydältä ja vei sen omalle paikalleen, samaan aikaan mumisten: "Pelkkiä idiootteja kun ei pidä paikkoja puhtaana.. Ja jätetään tavarat lojumaan.." ARGH! Meinasin siinä vaiheessa kysyä tädiltä, että tahtooko se viedä mun hiomapaperin pois, koska se lojui mun kädessä, eikä omalla paikallaan - olin kumminkin ihan hiljaa.

Ei mennyt kun hetki kun se ampasi takasin siihen ja rupes valittamaan siinä nurkassa, että nurkkaa ei ole siivottu varmaan koskaan. Mietitääs, hmm.. Viime viikolla meitä oli about 3-4 siivoomassa kyseistä nurkkaa ja saatiinkin se suhteellisen hyvään kuntoon. Tottakai sinne tulee hiomapölyä yms. parissa päivässä, mutta ei paikkojen tarvitse puutyöhallissa kiiltää. Mutta siinä vaiheessa mä aloin tosissani kummastella tädin toimintaa kun se sanoi, että seinissäkin on pölyä ja jonkun pitäisi seinätkin pestä.

Täti kaivoi imurin esille ja rupesi pöytätasoja putsaamaan ja tökkäsi imurilla yhen mun projektin osan kumoon - onneksi ilman mitään isompaa vahinkoa. Hetken siinä pöytätasoja ja lattiaa imuroituaan siirtyi hän seinien kimppuun.. Kyllä, täti meni imurin kanssa pitkin seiniä. Kyllä mahtaa seinät kiiltää.

Loppu päivän se sitten kökötti siellä nurkassa parrakkaan miehen kanssa höpötellen kaikkea mahottoman tyhmää. Ne mölisi siinä kokoajan. Puheen osalta hiljasta oli vaan sillon kun partasetä käynnisti hiomakoneen ja alkoi tekemään töitä. Mutta kun kone sammui alkoi höpötys. ARGH! Kokeilin jopa peittää muka_hauskoja juttuja mp3-soittimen kuuntelulla, mutta muka_hauskat jutut tuli musiikin läpi vaikka mp3-soitin oli täysillä. En tiedä pitäisikö ostaa uusi soitin..

Semmosta ystävänpäivää vaan.

Terveisin,
Tekko

Putous 2012 - Sketsihahmot part. 6

No tämäpä tulee nyt pienesti jäljessä tämä merkintä, koska tässä nyt on ollut kaikenlaista eikä ole oikein ollut aikaakaan kirjoittaa. Olipas fiksusti kirjoitettu lause, tai jotain.

Usko Eevertti Luttinen, Leena Hefner o.s. Herppeenluoma ja Jani-Petteri

Finaalikolmikko on siis selvä. Miksi Leena? Miksei Hieno? Miten tämä on edes mahdollista? Ja miksi en muista jakson tapahtumista hirveesti mitään? Tämä ei tule olemaan kovin kattava merkintä, mutta merkintä kuitenkin. Mummeli lähti kotiin. Olen kovin pettynyt. Toisaalta ihan ymmärrettävää, koska niinkuin kaikki sarjan koomikot tokaisivat: Hienolla ei ollut hokemaa. Tai no tavallaanhan se hokema olisi voinut olla "Missä on vessa?" Mutta eikai se sitten ollutkaan. Mutta ketä laitetaan? Ketä laitetaan?

Ensi viikolla ei putoa ainakaan UEL eikä JP, vaan ensi viikolla kotiin lähtee Leena Hefner. Vaikka sen olisi pitänyt lähteä jo viimeisimpänä. Riku Niemisen Hieno-hahmo oli vaan yksi koko sarjan loistavimmista, vaikka se omalla tavallaan oli pirun tylsä. Ilmeet ja jutut teki hahmosta hauskan.

Toisaalta Leenakin on omalla tavallaan ihan hauska, mutta ei tarpeeksi hauska minun makuuni - kotimatka voisi alkaa. UEL ja JP on sitten taas semmonen parivaljakko, että voiko niitä enää erottaa viime jakson perusteella? Tietovisa oli vaan niin loistavaa viihdettä. Jospa tänä vuonna kaksi voittajaa?

Laitetaan tähän perään vielä se listakin:

1. Jani-Petteri
2. Usko Eevertti Luttinen
3. Leena Hefner
4. Hieno Åhlgreen (pudonnut vk. 6)
5. Kari Rautiainen (pudonnut vk. 4)
6. Sulo (pudonnut vk. 2)
7. Yosefiina Näätä (pudonnut vk. 5) 
8. Piia Potka (pudonnut vk. 3)

Automaattisesti olin kirjottamassa tähän, että Leena Hefner ois pudonnut, mutta korjasin virheen sen huomattuani. Kai se oli jotain toiveajattelua. Ja jos joku huomaa niin pudonneet eivät ole oikeassa järjestyksessä vaan järjestys on omani. Ihan vaan sen takia, että kaikki innokkaat näkee mistä hahmoista itse olen pitänyt enemmän ja mistä vähemmän. Turhaa pelleilyä toki, mutta ei sen väliä.

Se siitä lyhyestä merkinnästä.. Lyhyestä, no jaa, siitä en sitten tiedä.

Terveisin,
Tekko

Juttuja.

Mulla oli taas isolaatusia ongelmia keksiä aihetta uudelle blogimerkinnälle, enkä halunnu tehä samallaista typerää juttua kun eilen. Tänään kirjottelen siis vimesimmät kuulumiseni - tai kerron vähän tän hetkisestä elämästä.

Tällä hetkellä mulla on aika kauhea nälkä ja jääkaapissa on valon lisäksi ainoastaan leivänpäälisiä, limua ja kattila, jossa varmaan viikon vanhaa ruokaa. Miksi en ole siivonnut sitä pois sieltä.. Niin, miksi.. Ehken ole vaan jaksanut ja pelkään avata sen kattilan kantta.

Seuraava asia on varmaankin se, että mitä teen jo kotona.. No, asiaanhan on niinkin yksinkertainen vastaus, että huvikseni. No okei, kaikki kaiketi tietää, että olen pajalla. No, siellä ei ole ollut ohjaajaa moneen päivään paikalla ja sain tänään valmiiksi tämän viikon projektin - tv-tason kunnostamisen. En viitsinyt sinne jäädä istumaan ja pyörittelemään peukaloita. Ja korvaan menetetyn työajan sitten kun minulle taas on töitä - jos niitä edes tarvitsee korvata. Ja projektista kuva tähän väliin:

Kuvia tv-tasosta

Tämä oli siis ennen päällystetty puunnäköisellä muovilla, mitä lie laminaattia se nyt olikaan. Taltalla se lähti hienosti vaikka ~4 tuntia mä niitä muoveja tosta revinkin. Ihan jännän näkönen siitä tuli ja maalipinta on hieno, koska tela.

Siitä sitten hienosti uuteen aiheeseen, koska kirjotusinto ei ole vieläkään hiipunut. Kun Eiralta kysäsin, että mistä kirjottasin niin sain liudan aiheita ja siksi voin nyt kirjottaa vähän pidemmän merkinnän. Eli jos nyt kertoisin vähän noista mun karvakorvista. Kissoistani, jos joku ei tajunnut.

Sara & Masa

Eli kuten jotkut jo tietääkin, niin Sara on taas paisunut kun pullataikina. Ja ymmärtämättömille tiedoksi, se odottaa uutta pentuetta. Synnytys on todennäköisesti aika lähellä, otuksen käyttäytymistä seuranneena osaan sanoa - ja ehkä siksikin osaan sanoa, että pyysin siskoa taas tarkastelemaan kissan kokoa ja käyttäytymistä. Todella huomionhaluinen ollut pari viimeistä päivää. Puskee ja kiehnää jatkuvasti ja toisinaan etsii yksityisyyttä ja haluaa olla yksin.

Masan käytös kummastutti mut tänään. Tulin kotiin ja istuin tähän nojatuoliin, jossa yleensä siis dataan. Masa tuli hetken päästä mun luokse, hyppäs nojatuolille ja kiipes mun niskaan. Istuskeli hetken aikaa mun niskan päällä ja sitten vaihto paikkaa käsinojalle. Siinä se istu ja tuijotti mun takaraivoa varmaan 20-30 minuuttia. Ei se koskaan istu niin kauaa paikallaan..

No mut eiköhän tää vois olla tässä nyt tällä kertaa. On tässä taas vähän luettavaa.

Terveisin,
Tekko

Turhaa.

Mieleni tekee taas kirjoitella. Kirjoitella kaikkea turhaa. Turhaa, niin turhaa ettei sitä jaksa kukaan edes lukea. Kaikki lukee mielummin vaikka kirjan kun tätä tekstiä. Tekstiä, joka ei liity mihinkään, eikä edes ole kovin mielenkiintoinen. Mielenkiintoista vaan on tämän kirjoittaminen, koska saan purkaa sormilleni kerääntyneen paineen. Paineen joka johtuu kirjottamisen puutteesta.. Jätetään tämä tähän.

Jos joku ei ole aikaisemmin huomannut näitä mun täytetekstejä, niin nyt huomaa. Huomaa myös sen, että alotan seuraavan lauseen siten, että se alkaa jotenkin edellisen lauseen viimeisestä sanasta. Sanasta joka saattaa olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Siltä väliltä on usein kiva ottaa kaikkia hassuja sanoja ja kirjoittaa niistä. Niistä jos jostain on kiva kirjoittaa. Kirjoittaminen on minulle pakonomaista ja välillä sormeni syyhyävät, koska en ole aikoihin keksinyt mitään mistä kirjoittaa merkintä. Merkintä, joka jatkuu uudelta riviltä.

Yleensä näitä purkauksia tulee silloin kun olen yksin kotona, eikä minulla ole muuta tekemistä. Tekemistä joka pitäisi minut poissa blogistani. Blogistani johon olen nyt jo muutaman vuoden ajan kirjoitellut kaikkea turhaa ja välillä vielä turhempaakin. Turhempaa kuin turha on ainoastaan turhuus. Turhuus sentään kun tulee ihan järjettömän järkeviä lauseita ulos päästäni. Päästäni, jossa on hiukset ja ainakin korvat. Korvat joilla kuulen tällä hetkellä näppäimistön äänen. Äänen joka joskus pienessä krapulassa voi vähän ärsyttää. Ärsyttää kirjottaa näin pitkää tekstiä ilman, että vaihtaa taas riviä.

Mulla on ollu ihan hauskaa töissä, koska siellä saa tehdä kaikkea suhteellisen vapaasti. Vapaasti saa vaikka rakentaa puusta panssariauton tai vaikka maalata laudan vihreäksi. Vihreäksi kuin tällä hetkellä työtettävänä oleva tv-tasoni, jossa on vihreää ja valkoista. Valkoista maalia on myös kädessäni. Kädessäni on myös haavoja, varmaan kissan raapaisuja. Raapaisuja jotka sattuu. Sattuu niin vietävästi jos kissa iskee kynnen täysiä ihoon eikä päästä irti. Irti päästän nyt minäkin ja vaihdan taas riviä.

Jostain syystä mun täytyy jaotella näitä tekstejä aina. Aina vaan sen takia, että osaisin itse lukea niitä. Niitä on helpompi lukea kun on jokin selvä järjestys. Järjestys joka ei ole epäselvä. Epäselvä olen joskus ollut kun en ole ollut selvä. Selvähän se siis on, että tämä merkintä alkaa lähentelemään päätepysäkkiään. Päätepysäkkiä, joka tarkoittaa blogimerkinnän loppumista. Loppuminen ei kuitenkaan tarkoita koko blogin loppumista, vaan pelkästään tätä merkintää koskee se tieto. Tieto, joka säikäytti monet lukijani. Lukijani, joita ei edes ole. Olenko olemassa?

Terveisin,
Tekko

Huh huh.

Toisinaan mä mietin yläasteella, kun erityiskoulussa olin, että "mitä mä täällä teen?" Joskus sain päähäni sellastakin, että olisin tietämättäni jotenkin viallinen. Oon tosin päätyny siihen ratkasuun, että olin vaan niin lusmu. Ja oon sitä edelleen. Mutta ala-asteen kuudennella kun mulle annettiin vaihtoehdot opettajan toimesta: Joko vaihdan koulua tai jään luokalleni. Tottakai mä siinä vaiheessa ampasin erityiskouluun ja siellä ihan hyvin viihdyinkin. Ala-asteella vaan en meinannut pysyä koulussa niin millään. Englannista jäin aina jälki-istuntoon, mutta kun oli monta erillistä rakennusta, niin siinä välissä oli helppo karata kenenkään huomaamatta - tosin seuraavana päivänähän niistä sai sitten taas kuulla.

Tänään se tunne taas palasi. Mitä hemmettiä mä teen tuolla pajalla? Kaikki muut on reippaasti yli 30:n ikävuoden, pahimmassa tapauksessa jo lähemmäs 60:ntä. Ei se fiilis vielä siinä tule, että kaikki on vanhempia, ei. Se fiilis tulee siinä kun joku niistä avaa suunsa. No siis on sielä muutama joiden puheita on ihan hauska välillä kuunnella, mutta sitten on taas niitä, joita ei tahtoisi kuunnella hetkeäkään.

En tiedä mitä olin tänään tehnyt, mutta kuulin ihan selvästi, että mua haukuttiin siellä jossain. Tyyliin: "Voi perkeleen pentu (muminaa...) vaaleenvihreellä maalilla (muminaa...)" Siihen sitten yhtyi moni muukin vissiin haukkumaan mua tai yleisesti ottaen nuorempaa ikäluokkaa - ehkä lähinnä mua. Ja mitenkö yhdistin itseni tähän? Taisin olla ainut nuori henkilö talossa, tai ainakin ainut nuori henkilö talossa joka oli maalannut vaaleanvihreällä - mitään sotkematta, kyllä minä osaan maalata.

Kiinnostas vaan tietää, että mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Jos mä olen tehnyt jotain väärää, jotain mitä ei olisi saanut tehdä, niin miksi sitä pitää meluta isossa porukassa ennemmin kun tulla siitä mulle sanomaan? Oikeesti, aikuiset ihmiset? Mikä siinä on niin vaikeeta? Mä kyllä mielummin kuulisin asiasta henkilökohtaisesti kun sattumalta.

Vaikka mua on sanottu lapselliseksi, saatan olla sitä välillä netissä. Oikeassa elämässä mulla on aivot ja osaan niitä käyttää. Miksei toiset ihmiset osaa? Siitä ei jää hyvä fiilis kun noin viiden vanhemman henkilön ryhmittymä herjaa selän takana, koska kumminkin yleensä pyrkinyt kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Taisi sekin arvostus laskea.

Minä olen puhunut.

Terveisin,
Tekko

Pussikaljaelokuva

Hei! Mä kirjottelin joskus aikoinaan aina leffoista pieniä kannattaa katsoa-pätkiä tänne. En siis niinkään mitään arvosteluita. Eli lähinnä vaan semmosia elokuvia, mistä itse olen tykännyt, ja mitä suosittelen kaikille katsottavaksi.

Pussikaljaelokuva

Nyt uusin hyvä elokuva on Pussikaljaelokuva. Aivan loistava, vaikkakin moni asia jää elokuvan loputtua hieman epäselväksi. Elokuvan aikana saa ainakin nauraa Lihin (Ylermi Rajamaa) typerille, mutta silti niin hauskoille ja nerokkaille kommenteille. Kaveri vaikuttaa semmoselta, että se sanoo kaiken mitä ensimmäisenä päähän pälkähtää.

Jostain syystä oon myös pitänyt lähes kaikista elokuvista, joissa mukana Eero Milonoff (Tyttö sinä olet tähti, Tummien perhosten koti, Ganes...). Itseasiassa paras elokuva saataisiin ehkä aikaan jos tungettaisiin mukaan kolme Milonoffia; Eero, Tuomas ja Juho. En tiedä onko ne kaikki vaan niin loistavia näyttelijöitä, vai annetaanko niille vaan aina parhaat roolit.

Pussikaljaelokuvan olen itse katsonut puolitoista kertaa. Toisella kertaa olin liian väsynyt katsoakseni elokuvan loppuun, mutta aamulla harmitti. Pitikin mennä nukahtamaan. Tämmösiä elokuvia on harvassa. Siis tämmösiä, mitkä vois katsoa monta kertaa putkeen. Tämä on itseasiassa elämäni aikana toinen elokuva joka on tehnyt tämmösen vaikutuksen. Aikaisempi oli Pitkä kuuma kesä. Tosin siihen kyllästynyt jo, koska katselukertoja takana varmaan reippaasti päälle 20, ellei päälle 30.

Eli muuta lisättävää ei ole, mutta suosittelen lämpimästi kaikille kotimaisen elokuvataiteen ystäville ja miksei myös muillekkin.

Terveisin,
Tekko

Putous 2012 - Sketsihahmot part. 5

Aloitetaan taas ihan sillä perinteisellä listalla, jota kaikki osaavat jo lukea. Eli tämmöstä tällä viikolla:

1. Jani-Petteri
2. Hieno Åhlgreen
3. Usko Eevertti Luttinen
4. Leena Hefner
5. Kari Rautiainen (pudonnut)
6. Sulo (pudonnut)
7. Yosefiina Näätä (pudonnut) 
8. Piia Potka (pudonnut)

Kappas, lista ei ole nyt muuttunut mihinkään suuntaan. Voiko se olla edes mahdollista? No tottakai se voi.

JP on edelleen niin omaperäisen hauska hahmo, että sitä ei vieläkään voi tiputtaa sijaa alemmaks. Heti kun Hieno tai UEL tekee jotain erityisen mahtavaa, niin katotaan sitten uudestaan. JP naurattaa jo pelkällä olemuksellaan ja kun se avaa suun.. On se aina vähintään vähän huvittavaa. JP jatkossa aina ja Tero vapisee!

Hieno.. Mitä tähän nyt sanois.. Toisaalta huomasin semmosta, että Hieno puhu tällä viikolla enemmän kun aikaisemmilla viikoilla. Joka tietenkin on vaan hyvä. Jutut on omalla tavallaan niin hauskoja, mutta Hieno naurattaa enemmän sillä mitä se tekee, ei sillä mitä se sanoo. Toisaalta mummeli voisi olla hiljaakin, naurattaa tempuilla ihmisiä, mutta tuohan se puhe taas lisää hauskuutta hahmoon.

UEL saa edelleen nauramaan mut sananmuunnoksillaan. Toisaalta siinä on vielä se oivaltamisen ilo. Kaikkia muunnoksia ei aina välttämättä heti tajua, mutta kun sen oivaltaa niin aina vähän naurattaa. Tämäkin hahmo tavallaan niin omaperäinen, mutta toisaalta taas niin totuttua Hirviniemeä, että en tiedä.. Tottakai tähän hahmoon on tuotu pelkkää uutta, mutta silti se tuntuu vaan niin samalta kun aikaisemmatkin Akun hahmot.

Leena.. Leena.. Hauska hahmo, joka on todella iso yllätys uudelta Putous-näyttelijältä. Neljän parhaan joukkoon ja onnistunut ohittamaan Jugin ja Kristan (jotka siis alusta asti mukana). Humala ja lääketokkura tuo hauskuuden hahmoon, mutta toisaalta aina liian myöhään. Hauskuus pitäisi esittää aina ennen viimeistä mainoskatkoa, mutta Leenalta ne hauskat jutut tuntuu tulevan vasta siinä vaiheessa kun jonkun pitää lähteä.. Tai siis siinä viimeisen sisäänmarssin ja haastattelun aikana.


Nyt muuten huomasin semmosenkin asian, että näitä ei voi enää käsitellä yksilöinä. Tai siis tottakai voi, mutta ei haluaisi. Nämä tuntuu jo yhdeltä nelihenkiseltä sketsiryhmältä. Eihän ne yksinään tule koskaan mitään hauskaa tekemään, mutta kun neljä erilaista hahmoa laitetaan mukaan sketsiin, niin tottakai se on hauskaa. Tästä on vaikeeta enää lähteä ketään pudottamaan. Mutta jos joku on pakko, niin kyllä se listan neljäntenä oleva Leena voisi seuraavaksi lähteä.

Ja hemmetin hyvä, että pissaliisa Yosefiina tippus pois. Vaikka vähän räjähtikin, ni ei se luonu siihen hahmoon mitään hauskaa.

Terveisin,
Tekko