Viikonlopusta..

Enpä taas oo aikoihin kirjotellut tänne, koska on ollut niin monenlaista muutakin projektia päällä, että ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa. Pari vähän erilaista blogiani on rokottanut nyt tämän blogin sisältöä. Mutta jos nyt vähän kirjottelisin..

Perjantai, hmm.. En muistakkaan koska viimeksi ollaan juotu mun luona. Nää viimesimmät viikonloput on menny reissatessa millon missäkin, mutta nyt oli ainakin mun mielestä hauska olla vaan kotona. Tupakkaa paloi ja alkoholia kului, se täytyy myöntää - mut, haittaakse? Mulla oli ainakin ihan rento meininki, eikä ees tehny mieli tapella kenenkään kanssa. Tosin yhellä henkilöllä saatto jäädä reissusta huono maku, sanotaanko näin, että naamaan. Kaikkihan tietää kuvion kun kaveri sammuu ja lähistöllä sattuu olemaan tussi. Ei siitä sen enempää.

Illan päätteeksi nämä koko illan tietokoneella istuneet maestrot päättivät pistää vähän mielenkiintoisia videoita pyörimään. Jos joku miettii nyt päässään, että pornoako siellä on katsottu, niin ei. "Kun olisikin" voisi kuvailla ehkä parhaiten omaa fiilistäni. Tämä todella, todella oksettava video teki minuun kyllä semmosen vaikutuksen, että siihen se mun ilta sitten päättykin - ei yksinkertasesti tehny mieli tehä enää mitään. Video oli siis seuraavanlainen:

Siinä oli muutama henkilö, olisiko ollut nyt 4 takarivillä ja 1 eturivillä. Takarivin kavereilla oli kaikilla kasvot piilossa ja kai jotain aseitakin mukana. Yhdellä heistä oli jonkinlainen teräase jolla päätettiin irrottaa eturivissä olevalta kaverilta pää pois. Se huuto, tai ääni mikä siitä miehestä sen operaation aikana lähti.. Se fiilis, kun sanottiin että video on aito.. Se kännin määrä.. Se meininki kun videon lopussa pää vaan oli irti.. Se aiheutti mulle melkein oksennusreaktion. Siinä vaiheessa kun videota alettiin katsomaan repeatilla, vaihtoi allekirjoittanut huonetta. En kestänyt, myönnän.

Mä en tiedä johtuko se siitä, että en muutenkaan osaa käsitellä kuolemaa.. Tai siis en halua. Se tulee jokaiselle ja sitä on turha spekuloida mielestäni enempää. Pienenä tosin spekuloin ja sen takia monet pimeät yöt pyörin itkien peiton alla.. Mutta kun näki sen miehen siinä.. Kuinka siltä vain lähti henki.. Toisen ihmisen takia.. Se vaan, hmm, meni.. Se oli siinä? Mä en yksinkertasesti tajua miten jotkut voi tehdä semmosta. Itelle tekee pahaa jo melkein tappaa jotain ärsyttäviä hyönteisiä.. Oon sitäki joskus miettiny, että jos mä nyt ötökkää läppäsen, ni se oli siinä.. Se on.. Poissa.

Huomaa taas vissiin kellonajan näistä mun teksteistäkin, mutta eikai sen ole niin väliä. Mutta jos jatketaan vaikka sitten lauantaiaamulla. Heräilen aika usein krapulassa mahottoman aikasin, siihenkin olisi tietenkin kiva tietää syy, koska se ei ole hauskaa.. Ja aika usein krapula-aamuna meen ensimmäisenä suihkuun. Mä olen suihkussa niin kauan, että rupee väsyttää taas olla hereillä ja sit kuivaan itteni ja meen takasin pehkuun. Se toimi nytkin. Koska en yksinkertasesti olis voinut jatkaa koko päivää hereillä siinä kunnossa.. Mun ei tarvinnu kun vähän heilauttaa päätä tai edes kääntää sitä, kun tuli semmonen tosi kipeää tekevä pistävä kipu päähän. Se tuli jokaisella pienelläkin päänliikkeellä.. Auts. Kaikille joskus liikaa alkoholia nauttineelle tuttu lausahdus pyöri jokaisen piston aikana päässä - "en juo enää koskaan".

Mielenkiintoista, että kun sain nukuttua vielä hetken niin kipu oli täysin poissa. Olin täysin parantunut krapulasta, ilman mitään poppakonsteja. Tai en tiedä onko tuo suihku ja takaisin nukkumaan joku poppakonsti, mutta jos on.. Se toimii! Lähes heti herättyäni rupesin loihtimaan meille sapuskaa ja keitin kahviakin jopa. Tosin hetken ihmettelin sitä, että mihin kaikki yövieraat oli kadonneet.. 2 autoa pihalla, mutta ei yhtään yövierasta.. En käsittänyt.

Saatuamme sapuskat ja kahvit naamariin, keksin itselleni hetkeksi tekemistä. Puhdistin näppäimistön, joka on ollut käytössäni varmasti 3-4 vuotta jo. Voi sitä lian määrää.. Laitetaan muutama kuva vaikka selventämään tilannetta:

Näppäimistö oli syönyt kaikenlaista epäterveellistä. Puolet kaikesta moskasta tippui jo pöydälle kun näppäimiä irrottelin.

Jälkeen kuvia en muistanut ottaa, mutta sanottakoon näin, että näppäimistö oli taas tumman harmaa.

Yritin leikkiä jotain taidekuvaajaa ja tässä on tulos. Näppäimiä, likaisia näppäimiä.

Tämä kuva oli niin turha lisätä tänne, mutta tämä oli vaan niin hieno, että oli pakko. Tässä on  sitä jotain.

Mielenkiintoinen operaatio vaikka en siihen täysillä jaksanut panostaakkaan. Mielenkiintosempaa oli vain näppäimien takaisin laittaminen. Se meinasi tuottaa harmaita hiuksia ja sen semmosta. Mutta näppäimistö on nyt onnellisesti kasassa (mitä nyt yksi nappula jäi pohjaan syystä tai toisesta) ja olen itsekin taas hetken aikaa tyytyväinen näppäimistööni.

Mutta tässähän tämä sitten voisi olla. Katellaan taas kun muilta kiireiltäni kerkeän.

Terveisin,
Tekko