Juttuja.

Mulla oli taas isolaatusia ongelmia keksiä aihetta uudelle blogimerkinnälle, enkä halunnu tehä samallaista typerää juttua kun eilen. Tänään kirjottelen siis vimesimmät kuulumiseni - tai kerron vähän tän hetkisestä elämästä.

Tällä hetkellä mulla on aika kauhea nälkä ja jääkaapissa on valon lisäksi ainoastaan leivänpäälisiä, limua ja kattila, jossa varmaan viikon vanhaa ruokaa. Miksi en ole siivonnut sitä pois sieltä.. Niin, miksi.. Ehken ole vaan jaksanut ja pelkään avata sen kattilan kantta.

Seuraava asia on varmaankin se, että mitä teen jo kotona.. No, asiaanhan on niinkin yksinkertainen vastaus, että huvikseni. No okei, kaikki kaiketi tietää, että olen pajalla. No, siellä ei ole ollut ohjaajaa moneen päivään paikalla ja sain tänään valmiiksi tämän viikon projektin - tv-tason kunnostamisen. En viitsinyt sinne jäädä istumaan ja pyörittelemään peukaloita. Ja korvaan menetetyn työajan sitten kun minulle taas on töitä - jos niitä edes tarvitsee korvata. Ja projektista kuva tähän väliin:

Kuvia tv-tasosta

Tämä oli siis ennen päällystetty puunnäköisellä muovilla, mitä lie laminaattia se nyt olikaan. Taltalla se lähti hienosti vaikka ~4 tuntia mä niitä muoveja tosta revinkin. Ihan jännän näkönen siitä tuli ja maalipinta on hieno, koska tela.

Siitä sitten hienosti uuteen aiheeseen, koska kirjotusinto ei ole vieläkään hiipunut. Kun Eiralta kysäsin, että mistä kirjottasin niin sain liudan aiheita ja siksi voin nyt kirjottaa vähän pidemmän merkinnän. Eli jos nyt kertoisin vähän noista mun karvakorvista. Kissoistani, jos joku ei tajunnut.

Sara & Masa

Eli kuten jotkut jo tietääkin, niin Sara on taas paisunut kun pullataikina. Ja ymmärtämättömille tiedoksi, se odottaa uutta pentuetta. Synnytys on todennäköisesti aika lähellä, otuksen käyttäytymistä seuranneena osaan sanoa - ja ehkä siksikin osaan sanoa, että pyysin siskoa taas tarkastelemaan kissan kokoa ja käyttäytymistä. Todella huomionhaluinen ollut pari viimeistä päivää. Puskee ja kiehnää jatkuvasti ja toisinaan etsii yksityisyyttä ja haluaa olla yksin.

Masan käytös kummastutti mut tänään. Tulin kotiin ja istuin tähän nojatuoliin, jossa yleensä siis dataan. Masa tuli hetken päästä mun luokse, hyppäs nojatuolille ja kiipes mun niskaan. Istuskeli hetken aikaa mun niskan päällä ja sitten vaihto paikkaa käsinojalle. Siinä se istu ja tuijotti mun takaraivoa varmaan 20-30 minuuttia. Ei se koskaan istu niin kauaa paikallaan..

No mut eiköhän tää vois olla tässä nyt tällä kertaa. On tässä taas vähän luettavaa.

Terveisin,
Tekko