Huh huh.

Toisinaan mä mietin yläasteella, kun erityiskoulussa olin, että "mitä mä täällä teen?" Joskus sain päähäni sellastakin, että olisin tietämättäni jotenkin viallinen. Oon tosin päätyny siihen ratkasuun, että olin vaan niin lusmu. Ja oon sitä edelleen. Mutta ala-asteen kuudennella kun mulle annettiin vaihtoehdot opettajan toimesta: Joko vaihdan koulua tai jään luokalleni. Tottakai mä siinä vaiheessa ampasin erityiskouluun ja siellä ihan hyvin viihdyinkin. Ala-asteella vaan en meinannut pysyä koulussa niin millään. Englannista jäin aina jälki-istuntoon, mutta kun oli monta erillistä rakennusta, niin siinä välissä oli helppo karata kenenkään huomaamatta - tosin seuraavana päivänähän niistä sai sitten taas kuulla.

Tänään se tunne taas palasi. Mitä hemmettiä mä teen tuolla pajalla? Kaikki muut on reippaasti yli 30:n ikävuoden, pahimmassa tapauksessa jo lähemmäs 60:ntä. Ei se fiilis vielä siinä tule, että kaikki on vanhempia, ei. Se fiilis tulee siinä kun joku niistä avaa suunsa. No siis on sielä muutama joiden puheita on ihan hauska välillä kuunnella, mutta sitten on taas niitä, joita ei tahtoisi kuunnella hetkeäkään.

En tiedä mitä olin tänään tehnyt, mutta kuulin ihan selvästi, että mua haukuttiin siellä jossain. Tyyliin: "Voi perkeleen pentu (muminaa...) vaaleenvihreellä maalilla (muminaa...)" Siihen sitten yhtyi moni muukin vissiin haukkumaan mua tai yleisesti ottaen nuorempaa ikäluokkaa - ehkä lähinnä mua. Ja mitenkö yhdistin itseni tähän? Taisin olla ainut nuori henkilö talossa, tai ainakin ainut nuori henkilö talossa joka oli maalannut vaaleanvihreällä - mitään sotkematta, kyllä minä osaan maalata.

Kiinnostas vaan tietää, että mikä helvetti ihmisiä vaivaa? Jos mä olen tehnyt jotain väärää, jotain mitä ei olisi saanut tehdä, niin miksi sitä pitää meluta isossa porukassa ennemmin kun tulla siitä mulle sanomaan? Oikeesti, aikuiset ihmiset? Mikä siinä on niin vaikeeta? Mä kyllä mielummin kuulisin asiasta henkilökohtaisesti kun sattumalta.

Vaikka mua on sanottu lapselliseksi, saatan olla sitä välillä netissä. Oikeassa elämässä mulla on aivot ja osaan niitä käyttää. Miksei toiset ihmiset osaa? Siitä ei jää hyvä fiilis kun noin viiden vanhemman henkilön ryhmittymä herjaa selän takana, koska kumminkin yleensä pyrkinyt kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Taisi sekin arvostus laskea.

Minä olen puhunut.

Terveisin,
Tekko