Nää 10 viikkoa olis pitäny olla työssäoppimisjaksoa, mutta kun en taas ton paniikkihäiriön aiheuttaman ahistuksen ja stressin takia saanut työpaikkaa hommattua, ni suoritan sen ainakin näin alustavasti koulun työmailla - työkokemusta se on sekin.
Nyt pitäs tää 10 viikkoa jaksaa samallaisella motivaatiolla ku edelliset 3-4 viikkoa. Ei ainuttakaan turhaa poissaoloa. Niitä mulle tuottaa yleensä myöhäset aamuheräämiset, jotka karsii sitten motivaation lähteä liikkeelle, täyteen nollaan. Nyt ei saisi näinkään käydä.
Haluun valmistua nyt! Vaikka sinällään se aika haikeelta tuntuu.. Oon kumminkin meinaan viihtyny tuol pintakäsittelyalalla. Ei mulle puualan jälkeen tullu semmost haikeeta fiilistä, mut nyt tosiaan tuli. Nyt se tuntuu siltä, että yks elämänvaihe jää taakse ja toinen alkaa. Kouluun en enään palaa. Ehkä mulle nimittäin riittää nää puusepän ja maalarin paperit.
Joitakin tiettyjä ihmisiä ei tule kyllä lainkaan ikävä. Osa opettajista/henkilökunnasta käyttää oikeesti valtaansa väärin. Tai itseasiassa musta tuntuu, että ne on saanu kuulla siitä jotain, koska nyt on ollu ihmeen rauhallista. Jossain vaiheessa se oli kyllä ihan hirveetä mielivaltaa. Tämä ei ole mitään koulukapinaa, koska olen kuitenkin jo suhteellisen vanha ihminen ja itse paikkani valinnut. Kyllä jo tässä vaiheessa osaa huomata vääränlaisen vallankäytön koulupiireissä.
Meiän maikka oli loistava, että ei siinä mitään. Onnea Pekon seuraaville oppilaille, saatte nimittäin parhaimman pintakäsittelypuolen opettajan! Osaa opettaa ja on rento, mutta tarvittaessa osaa myös olla tiukka (harvemmin meille tarvis).
Kyllä nyt jo hieman haikein mielin, mutta eiköhän se tästä! Vielä kun löytyis joskus työpaikka, jossa olis yhtä hyvä ilmapiiri ja pääsis tekemään sitä mitä oikeesti haluaa.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)