Tänään se taas on - kai? Jotenki menny tosi nopeesti tää viikko. Vaan silti tuntuu, että vihdoinkin se on ohi. Ensimmäinen työharjotteluviikko. Eihän se mun tapauksessa hirveesti asioita muuttanu, koska ei löytyny sitä paikkaa ja jäin koulun kautta tekemään maalauskeikkoja. Ollaan nyt oltu tuolla maatalousoppilaitoksella, vai mikä se ikinä onkaan.
Päästiin kuitenkin pois siitä kaks numeroisesta luvusta, eli enää 9 viikkoa koulua jäljellä. 9 viikkoa ja mulla on jo toinen todistus ammattikoulusta. Puuseppä ja maalari, irtooko töitä?
Oon tosissaan huomannu, että se mitä oikeesti elämässäni tahdon tehdä, ei oo kumpikaan näistä - vitsi vitsi. Oikeestihan mä haluisin yhdistää nää osaamisalueet keskenään ja lähinnä keskittyä siispä huonekaluihin. Mahdollisesti rakentaa ja maalata huonekaluja olis se kaikista ideaalein työnkuva mulle.
Kauanhan sitä periaatteessa sai hakea. 7 vuotta "aikuiselämästä" menny nyt lähinnä opiskellessa. Hakemalla sitä mun juttua. Ehkä se tästä.
Puupuoli oli sillon lähes ainut vaihtoehto kun peruskoulun jälkeen lähin ammattikouluun. Sain siitä ammatin sit joskus, mutta se ei ollu kokonaisuudessaan se mitä oikeesti haluun tehdä. Jollain asteella jopa rupesin pelkäämään niitä kauheita koneita siellä ja siks en tahtonu puusepän töitä lähteä tekemään.
Sit tuli maalaus. Innostuin maalaamisesta sillon joskus kun olin näillä pajoilla, joita järjestetään varmaan jokaisessa kaupungissa. "Nöyryyttävässä työtoiminnassa" siispä. Sillon iski se, että haluun olla maalari. Ja sitä lähettiin opiskelemaan. Se "haluan maalata seiniä"-ajatus on karsiutunu tässä matkan varrella aika hyvin, mutta innostus puupintoihin on palannu.
Vaan kuinka paljon tämmösiä hommia oikeesti on? Varsinkin tämmöselle, joka ei suostu kotikaupungistaan poistumaan. Juuret liian syvällä täällä.
No, katotaan nää loput kouluviikot nyt loppuun ja mietitään sitten vähä lisää.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)