Ennen mä nautin noita kaupasta saatavia irtolihapiirakoita suurella intohimolla. Ne oli ehkä parasta mitä aamulla ennen kouluun menoa jakso laittaa suuhunsa. Nuo rasvassa liotetut paholaiset.
Sitten saapui se päivä, kun Eira osti mulle yhden semmosen irtolihapiirakan, koska kaupasta oli patongit loppu. Otin haukun. Hyi! Vaikka en tuotteesta kovin paljon pitänytkään, niin oli pakko syödä nälkä pois. Se fiilis mikä sen syömisestä jäi.. Se oli jotain järkyttävää.
Oon mä ennenkin huomannut sen, että jonku tosi rasvasen pureksimisesta jää semmonen inhottava tunne suuhun. Mutta tämä lihapiirakka.. Se oli aivan kammottava rasvamöhkäle.
Aikoinaan mä en osannu kammota mitään rasvasta ollenkaan (ehkä siinä syy sille, miksi nyt taistelen itseäni vastaan), vaan söin kaiken aina ilosin mielin. Nyt mun ei tarvii ku ajatella jotain tosi rasvasta mössöä ja mulle tulee huono olo.
Onhan tämäkin varmasti jonkinlainen askel parannuksen tiellä.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)