Lippuja ja makkaraa

Tänään oli mun käsittääkseni 10. näytös/esitys Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset-näytelmästä. Jokaisessa näistä mä olen ollut grillaamassa makkaraa. No joo, ei se ole mun ainut hommani siellä, koska siis osallistun myös kioskin ja lipunmyyntipisteen kokoamiseen ennen jokaista esitystä.

Meillä on ollut hyvin vaihtelevasti työntekijöitä paikalla tuolla, välillä siellä on apukäsiä ja välillä taas ei. Näiden apukäsien puuttuessa, mä olen joutunut ottamaan vastaan tehtävän, joka on enemmän asiakaspalvelutehtävä kun makkaran paistaminen, eli enemmän mihin olen tottunut.. Ja mä en ole hyvä ihmiskontakteissa, tai en oo koskaan kokenut olevani. Ihmiskontaktit on ollut mulle hyvin hankalia sosiaalisten tilanteiden pelostani (vaikka koen sen olevan jo historiaa, luulen sen olevan silti aina osa mua) johtuen.

Mulle kuitenkin sanottiin, että mä voisin tarkistaa ennakkoon ostettuja lippuja portilla. Mä olin heti sitä mieltä, että ei onnistu, ei niin mitenkään. Vaihtoehtojen vähyydestä johtuen otin tehtävän vastaan, mutta vain siksi, että muuten oltaisiin oltu pulassa.

Ekana päivänä meitä oli siinä onneksi kuitenkin kolme; mun lisäksi toinen työntekijä ja yksi harrastaja. Olin kokoaika taka-alalla, enkä tahtonut olla siinä, mutta yritin silti samalla katsoa vähän, että mitä ne muut siinä tekee.

Toisena päivänä meitä oli siinä enää kaksi; mun lisäksi harrastaja. Mä jouduin ottamaan vähän enemmän vastuuta siitä, koska tämä harrastaja on nuori ihminen vielä. Hyvin pätevä hommassaan, mutta kyllä siinä on hyvä aikuisen olla katsomassa. Ajatelkaa, mulla oli jopa ihan kivaa siinä. Mun ei tarvitse sanoa kun "Hei" ja "Tervetuloa". Välillä sanon myös "kiitos" ja "käsiohjelmaa?"

Mua ei pyydetty missään kohtaa hymyilemään, mutta jotenkin mulle tulee yleensä automaattisesti hymy siitä ihmiskontaktista. Ehkä mä salaa sisimmissäni tykkään olla tekemisissä ihmisten kanssa? Se siis periatteessa on ihan kivaa hommaa, vaikka mä olen vältellyt moisia tilanteita koko aikuisikäni.

En mä usko, että mä olisin valmis mihinkään "isompaan" asiakaspalveluhommaan, mutta on ollut hauska tietää, että kykenen tämmöseen ihan hyvin. Ei se satu, vaikka se aina niin paljon pelottaa.

Tosiaan, kolmantena ja neljäntenä päivänä mä olin siinä yksin. Ja hyvin meni!

Makkaroitakin joo tosiaan olen tuolla paistanut. Vaikka ja kuinka. Ihan minimissäänkin yli 200 kpl. Toi on vaan siitä hyvin jännää hommaa, että melkein koskaan ei voi varautua oikein.

Vaikka oon oppinut nyt sen, että kylmällä ilmalla ihmiselle maistuu lämmin ja kuumalla kylmä, niin silti menekkiä on hyvin mahdotonta laskea. Viileillä ilmoilla varaudun 7-10 paketilla ja lämpimillä 4-6 paketilla. Mutta! Vaikka sitä lämpötilaa osaa lukea kuka vaan, niin kukaan ei osaa lukea ihmisiä.

Mulla on vasta kerran käynyt niin hyvin, että olen onnistunut paistamaan ihan täydellsien määrän makkaroita. Olin aika ylpee siitä suorituksesta, koska sen ennakoiminen on mahdotonta. Silloin mulla oli makkaroita juuri saman verran kun oli makkarannälkäisiäkin. Yleensä niitä kuitenkin jää yli. Yleensä ei hirveesti, mutta sit jos rupean oikeasti pohtimaan ja miettimään asiakasmäärää ja makkarankulutusta, silloin jää ihan liikaa yli.

Esimerkiksi eilinen ja tää päivä; lämpötila hyvin samoissa, kellonaika ihan sama. Eilen katsojia oli vähemmän kun tänään, mutta eilen makkaraa meni enemmän. Miksi? Ilmeisesti syy on vaan ihmisissä. Mun pitää seuraavaksi lokeroida makkaraihmiset jotenkin ulkonäön perusteella. Katsoa ja laskea jo portilla, että kuinka moni näyttää siltä, että on tullut syödäkseen makkaran tai pari..

Ei mua onneksi ole vielä kivitetty ylimääräisten makkaroiden takia. Syöjiä löytyy aina henkilökunnastakin, vaikka siitä ei rahaa tulekaan. Ylimääräset menee sitten tosiaan niitä halajaville työntekijöille. Itsekin olen syönyt välillä.

Mulla on nyt kuitenkin hyvä ote tohon hommaan. Harmittaa jo valmiiksi, että esityksiä on enää jäljellä vain 10.. Niissä on ollut kiva olla ja työnteko on ollut kovin mukavanlaista. Kaikki kiva kuitenkin loppuu aikanaan. 

Huh, tätä tekstiähän näköjään vaan tuli. Ihan kivan pituinen merkintä, vaikka oli tarkoitus kirjottaa vaan pikaisesti kesäteatterikuulumiset. Ei kuitenkaan siitä sen enempää sitten. Tai no: Tulkaa ihmeessä katsomaan toi näytelmä, on meinaan hyvä! Ja väliajalla saa maksaa mun grillaamasta makkarasta, tulkaa edes sen takia! Köh..

Terveisin,

Tekko

Annetaan ilmaiseksi!

Viime kerralla raivosin Facebookin kirjoittavista lemmikeistä ja tänään mulla on jatkoa tälle Facebook-raivolle. Nimittäin mua on pitkään nakertanut semmoinen asia kuin "Annetaan"-ryhmät.

Okei, ei niinkään pitkään, mutta se on tuntunut hyvin pitkältä. Liityin tässä joku aika sitten Riihimäen annetaan ilmaiseksi-ryhmään, koska ajattelin, että sieltä voisi joskus löytää jotain kivaa.. No, en ole löytänyt mitään kivaa materiaa, mutta päänvaivaa kylläkin.

Ja vielä muistutuksena, älkää ottako niin vakavasti. En mäkään ota, vaikka se siltä saattaa vaikuttaa.

Tosiaan, ryhmän nimi johon liityin oli "Riihimäen annetaan ilmaiseksi". Mun mielestä ihan hyvin ymmärrettävä nimi ryhmälle, jossa on tarkoitus antaa eteenpäin tavaraa, jota ei enää itse tarvitse. Kaikkihan nyt ymmärtää sanan "annetaan". Ja kyllä, siellä annettiin tavaraa eteenpäin ihan kiitettävästi, mitä olen nyt itse seurannut.

Sitten on ihmisiä, joille sanan "annetaan" ymmärtäminen on vaikeaa. Okei, okei! Hyväksyn jos sä oikeesti tarvitset jotain ja laitat "annetaan"-ryhmään viestin, että "ottaisin vastaan vain tämän kerran tämän esineen, jos jollain on ylimääräisenä". Siitä ei voi pahoittaa mieltään, en edes minä. Vaan sitten on myös ihmiset, jotka on ryhmässä vain ja ainoastaan sen takia, että voi kinuta ihmisiltä asioita.

Tuolla ryhmässä on ainakin pari ihmistä, jotka tekee sitä ihan jatkuvasti. "Ottaisin vastaan sitä ja tätä", "omilleen muuttavalle lapselle sitä ja tätä" ja "ottaisin vastaan puruluita, koska äippä ei osta t. koira". Tää on liikaa, ja se mua nyt hermostuttaa. Mä annoin sen verran siimaa, että saat kerran/pari vuodessa pyytää jotain, vaikka kuitenkin kyseessä on "ANNETAAN"-ryhmä. Asia olisi toinen, jos ryhmän nimi olisi jotain tyyliin "Riihimäen annetaan, vaihdetaan, kerjätään".

Kun ryhmän nimessä on sana "ilmaiseksi", niin se saa ihmiset käyttäytymään hassusti. Kaikkea viitsitään pyytää ja kerjätä.

Ja eikä siinäkään vielä kaikki! Nyt kun tätä kerjäämistä on annettu tapahtua tuolla, niin ihmiset on muuttunut vielä vaativiksikin. "Otetaan vastaan Sotkan sinivihreä divaanisohva, ei koirataloudesta ja divaanin pitää olla priimakunnossa. Plussaa olisi jos divaanin sisältä löytyy sinne unohdettuja arvoesineitä." Ja okei, ei se ole tyhmä joka pyytää.. Tai itseasiassa tässä tapauksessa on! 

Joo, eihän kenenkään ole pakko sille mitään antaa, mutta mua häiritseekin se, että mä näen näitä nyt mun Facebook-feedissä kokoaika. Mä liityin "annetaan"-ryhmään, mutta kohta mä eroon "kerjätään"-ryhmästä, jota se käytännössä oikeasti on.

Ja palatakseni siihen "annetaan"-osioon vielä, niin minä itse en ole tuolta vielä kertaakaan mitään kerennyt saamaan. Katkerako? Hmm, ehkä en kuitenkaan.. Mutta kun kyseessä on ilmainen tavara, niin ihmiset on hulluja. Otetaan, otetaan ja varmasti kaikki otetaan. "En tiedä mitä teen jalkapallopumpulla, kun ei minulla edes ole palloa, saati jalkoja, mutta ilmainen on ilmainen!"

Ei tuolla silleen ajatella, että joku muu voisi oikeasti jotain tarvita. Otetaan kaikki, koska ei se mitään maksa. Mietitään sittemmin, että onko sen loppusijoituspaikka roskakori vai pitäisikö se vaikka ihan myydä jollekin..

Ryhmän ajatus oli alkuun hyvä ja toimiva. Sieltä lähti ymmärtääkseni tavaraa paljon liikkeelle. Sitten koitti se hetki kun ihmiset oli saanut nurkat tyhjiksi, ja jäljellä ei ollut enää kuin kinuaminen: "Miksei kukaan enää anna mitään? Pitää varmaan pyytää!"

Mä katson tuota menoa vielä hetken ja jos meno jatkuu samana, niin en aio olla osallisena siinä enää.

Mieleni rauhoittui heti kun sain tämän kirjoitettua ylös. Asioita ei saa padota, muistakaa se. Tän lukeminen oli ilmaista, joten toivottavasti teillä oli kivaa!

Terveisin,

Tekko

Kirjoittavat eläimet!

Nyt kun on taas hyvä vauhti päällä, niin heitetään uusi "turhanpäiväinen" blogimerkintä ilmoille. En tiedä miksi kutsun näitä "turhanpäiväisiksi", koska onhan nää nyt jokatapauksessa sisältöä ja usein vielä semmosta, mikä mua itteeni kiinnostaa kirjottaa..

Tää on semmonen asia, joka mua tavallaan ärsyttää. Ja jottei tää olis vaan tylsä valitusmerkintä, niin mä kärjistän tätä tekstiä aika paljon. Yritän löytää myös sen ärsyyntymisen tähän hetkeen ja kirjoittaa liioitellusti, koska se on kiva tapa kirjoittaa. Kirjotin joskus kauppareissuista sillä tyylillä, ja se oli muistaakseni hauskaa.

Älkää loukkaantuko. Tai jos loukkaannutte, niin loukkaantukaa. Mikä minä olen sitä kieltämäänkään?

Ja asia mikä tällä hetkellä mua suuresti ärsyttää on se, kuinka ihmiset laittaa sanoja lemmikkieläimiensä suuhun. Eli siis:

1. Ota kuva eläimestä tekemässä jotain.

2. Lataa se Facebookiin.

3. Laita kuvatekstiin eläimen "sanomana" jotain hauskaa. Tärkeää lisätä sana "äippä" tai "isi" ja perään "toivoo eläin".

4. Ole ylpeä luomuksestasi ja odota tykkäyksiä.

Ensinnäkin on hyvin selvää, että kukaan ei voi oikeasti tietää mitä eläin milläkin hetkellä ajattelee (oikea vastaus on ruoka, aina). Mun omaan silmään, ja painotan vielä, minun omaan silmääni tämä on hirveetä katsottavaa.

Ja siis alkuun pitää sanoa, että mä annan anteeksi jos teet sen sun omaan henkilökohtaiseen profiiliisi! Mutta sitten on niitä hetkiä, kun näitä päivityksiä näkee myös Facebook-ryhmissä.. Ja ne jos jotkut on aina ihan yhtä tyhmiä. Se koira ei 100% varmuudella ole sitä "otetaan vastaan"-tekstiä siihen itse naputellut, eikö? Se ei ole sitä teille sanonut, eikö? Se on teidän päästänne! Voisiko sen kuvatekstin silloin muodostaa siten, että se on sun lainaus sulta, eikä muka siltä koiralta? Voin auttaa alkuun: "Koira tarvitsisi..."

Pahinta kaikesta on se, että jotkut on luonut näille ihan omia yhteisöjäänkin. Luojan kiitos niitä ei ole pakko seurata.. Niitä näkee välillä kuitenkin jaettavan, ja silloin se on piilotettava mahdollisimman nopeasti. Perustetaan lemmikkieläimelle oma Facebook-sivu, jossa se eläin muka kirjottelee kaikkea hauskaa.. Ja siis painotan tässä, että ymmärrän lemmikkien "henkilökohtaiset" sivut, jos siellä ei heitetä muka-hauskaa läppää ja väitetä lemmikin sanoneen näin..

Mä ajattelin tänään, että voisin ruveta tekemään näin kaikesta. Siis ihan vaan siksi, koska ärsyttää. Lisään kuvan vaikka mun päivällisestä ja lisään kuvatekstin: "Isi meidät tässä kohta pistää poskeen, apua! t. ranskanperunat ja nakit". Ja siis tässä on hauskinta se, että se olisi jopa hauskaa! Tai siis se olisi mun mielestä hauskaa, koska se olisi ivalliseen sävyyn kirjoitettua..

Ja jos sanotte, että tottakai näillä on paljonkin eroa, niin ei, ei niillä hirveesti ole. Se, että sä tulkitset jotenkin sitä eläintä ja teet olettamuksia.. Niin miksi mä en voisi tehdä niin ruoalle? Koska ruoka ei ole elossa vai? Mä luulen, että mä ymmärrän ranskanperunaa ihan yhtä paljon kun sinä radio-ohjattavassa autossa jumissa olevaa saukkoasi.

Ja siis en väitä, etteikö eläinten eleistä voisi päätellä asioita. Tottakai esimerkiksi ruoka-ajat ja ulkoilutuksentarve on semmosia, mitkä itekin koirasta huomaan. Harvoin vaan kuitenkaan kukaan lisää Facebookiin kuvaa nääntymäisillään olevasta koirastaan ja laita kuvatekstiä: "Äippä, mie kuolen kohta nälkään! t. Jarmondeerus-koira" Se olisi taas sillein enemmän ymmärrettävämpi, koska voisin itsekin kuvitella, että koira oikeasti ajattelee niin.. Ilman "äippä"-sanaa, tietenkin. Ja siis vaikka se olisi järkeenkäyvämpää, niin olisi se silti myös vieläkin tyhmempää..

Ja jottei tää olisi vaan valivali, niin kaiken tämän keskellä on kuitenkin myös poikkeus; mä pidän hauskana videoita, johon koiralle on laitettu puhekuplia ja niihin väärinkirjoitettua (,mutta ymmärrettävää) tekstiä. Yleensä niissä ne puhekuplat on vielä semmosia, että siinä tulee se oma oivaltamisen ilo mukaan. Ne on hauskoja, koska ne on hauskoja ja ovelia. Ne ei ole muka-hauskoja, niinkuin yleensä kaikki kuvatekstit, joissa väitetään eläimien puhuvan.

Ja koska kukaan ei voi kaikkia miellyttää, niin jatkakaa vain. Ei tää oikeesti niin vakavaa ole, vaikka mun huumorintaju ei siihen riitäkään. Onneksi niille on oma katsojakuntansa, johon mun ei ole pakko kuulua.

Halusin vaan avautua, koska se on kivaa välillä.

Terveisin,

Tekko

Alle 2000 kcal – Unohtaisimpa sipsit!

Pakko oli tulla taas kertomaan teille miten mulla menee projektini kanssa, koska, hmm.. No siis, mä jätin ruokapäiväkirjan pois.

Kävi taas niin, että unohdin asian, unohdin unohtaneeni asian ja lopulta se oli täysin unohtunut. Sit se on aina välillä palannut mun mieleen, mutta en oo jotenkin viitsinyt tarttua siihen uudestaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisin antanut periksi, ei! Mä olen silti jatkanut ruokarytmin pitämistä ja pieniä/sopivia annoksia.

Oikeestaan siis mikään muu ei muuttunut kuin se, että en tosiaan enää pidä kirjaa ruokailuistani ja näin ollen en ole niin tarkka siitä kolmesta tunnista, joka siis ruokailujen väliin on aiemmin jäänyt. Tänään oon esimerkiksi syönyt noin klo 8, klo 12, klo 16, klo 19 ja klo 21:30. Kaloreista en osaa enää mitään sanoa, mutta en usko, että ne on hirveen korkeella. Söin kuitenkin tänään pääosin kalkkunaa, jonka olin itse marinoinut. Se oli muuten hyvää.

Mä luulen, että mä jatkoin sitä ruokapäiväkirjaa tarpeeksi kauan, jotta tää rytmi jäi jotenkin päälle. Ja nyt kun mä kirjotan tästä, niin mä toivon, että tää on ikäänkuin lupaus itelleni, että jatkan tätä näin! Ilman ruokapäiväkirjaa, mutta säilytän ruokarytmin ja pienemmät ateriat. Ihan hyvä tästä vieläkin tulee!

Ja siis jos jossain vaiheessa alkaa näyttää siltä, että oltaisiin menossa takaisin vanhaan, niin silloin kaivetaan taas Samsung Health-sovellus esiin ja aletaan täyttämään ruokapäiväkirjaa. Sovittu?


Oikeestaan mua inspiroi nyt kirjoittamaan se, että mä haluaisin sipsiä. Sipsiä, nyt! Mä luulen, että nyt kun mun keskittyminen ei ole ruokapäiväkirjan täyttämisessä, niin pää alkoi haluamaan vaan sipsiä. Käytiin tänään Lidlissä ja mua houkutti ne sipsit ihan valtavasti.. Hillitsin kyllä mieleni.

Kotona hetken pyörittyäni sipsittömänä orpona, löysin mun yllätyssynttäreiltä jääneitä Taffelin Hearts-sipsejä.. Söin niitä ehkä noin kymmenen, mutta ne oli onneksi jo nahistuneita, eikä enää siis niin hyviä. Jatkoin pyörimistä ja muistin, että meillä on vielä kermaviiliä ja valkosipuli-dipmixiä.. Tein niistä dippiä ja nyt ne on jääkaapissa vetäytymässä. Ja koska en sipsejä löytänyt, niin päädyin korvaamaan sipsit tuorekurkulla.

Onneksi kurkusta on tullut semmonen uusi herkku, jonka avulla voin jatkossa aina poistaa sipsihimot.. Toivottavasti voin.. Tai siis tottakai voin! Kurkku on hyvin vähäkalorinen herkku, koska se on lähinnä vaan vettä. Silti se on hyvää dipattuna. Se ei toki ole niin rapeaa ja rasvaista.. Ei! Sinne ei ole paluuta.


Sipsit on aina ollut mun suurin henkilökohtainen heikkouteni. Niihin mulla aina kaatuu kaikki. Niistä kun onnistun pysyttelemään kaukana niin kaikki on hyvin.

Mä oon joskus ajatellut, että jos voisin syödä vaan yhtä herkkukomboa koko elämäni loppuun asti, niin valinta olisi ollut sipsit ja salsa. Salsa ei onneksi itsessään ole hirveen kaloripitoista ja sen käyttöä voin jatkaa, mutta mitä muuta oikeesti voi dipata salsaan? Kurkkua? Eeh, en usko sen toimivan.

Ehkä mä jossain kohtaa voin antaa sen verran periksi, että söisin sipsi/salsa-komboa vaikka kerran kuussa? No.. Nyt se ei ole ajankohtaista, koska tässä vaiheessa ei kannata antaa yhtään siimaa sinne päin. Nyt on luovuttu jo ruokapäiväkirjasta, ja olisi ihan varma, että sipsien mukana tää menis kyllä lyttyyn koko homma.

Tää menee toistaiseksi vielä ihan mainiosti! Sit kun mä voin ajatella tästä projektistä niin, että tää ei mee enää mitenkään, niin sitten ollaan voitettu kaikki. Tietenkin siinä tapauksessa, jos tää ei mee enää mitenkään ja ruokarytmit ja muut on pysynyt näin hyvinä. Jos palataan vanhaan ja en tunne tän menevän enää mitenkään, niin sitten ollaan kyllä taas siellä pohjalla..

Sinne ei kuitenkaan nyt olla menossa, vaan pelkästään ylös! Joten ei edes kirjoitella tollasia! Parempaa kohti, muuta suuntaa ei ole.


Mun piti kirjottaa lyhyesti, mutta no.. Ehkä tää on vielä lyhyesti.

Terveisin,
Tekko

Mun Matkamusaa-soittolista

Mun tekee mieli kirjoittaa tähän väliin tämmönen, hmm, "turhanpäiväinen" blogipostaus. Tuntuu, että tää blogi on menny lähinnä vaan ihan pelkäksi elämänkerraksi.. Enkä tietenkään halua, että se on vain ja ainoastaan niin.

Ajattelin siispä, että käyn läpi mun "Matkamusaa"-soittolistan Spotifystä. En tietenkään kappale kappaleelta, vaan ehkä artistikohtasesti enemmänkin. Tottakai siinä sivussa tulee mainittua biisien nimiä ja näin.. No, meneepä nyt selittelyksi.

Tää on semmonen asia, minkä oon halunnu jo hyvän tovin tehdä, mutta aina kun oon istunut koneelle niin oon unohtanut, että mitä mä halusinkaan tehdä.. Nyt mä muistan! Ja nyt mulla on hyvä tilaisuus tähän, joten tartutaan kiinni!

Ja vielä jatkaakseni tätä alkulässytystä, niin sanottakoon, että vaikka Leevi And the Leavings onkin mun ykkössuosikki kautta aikojen (kerroin siitä täällä), niin ei niiden yhtään biisiä ole päässyt mun Matkamusaa-listalle. Leevit on enemmänkin semmonen, että jos haluun kuunnella niitä, niin kuuntelen yleensä koko levyllisen kerrallaan, ehkä koko tuotannon.. Matkamusa taas on musaa, jota kuunnellaan siirtyessä paikasta a paikkaan b, ilman sen suurempaa ajatusta.. Kauhee kun en nyt osaa ehkä kirjottaa asioita niin selkeästi, kun mitä ne mun päässäni on.. Alotetaan siispä.


A niinkuin Apulanta. Mun listalla on vaan yksi Apulannan kappale, ja se on Toinen Jumala. Se sinne eksyi joskus jostain syystä, mutta tää ei kuuluis tänne.. Apulannan suhteen on samanlainen tilanne kun Leevien, että niitä kuunnellaan erikseen ja niille etsitään se oikea aika ja paikka. Tämä kyseinen biisi nyt vaan on jäänyt tonne, koska mä en tykkää poistaa sieltä mitään.

Aste - Poissa ikkunoista, hmm.. Asteeltakin vain yksi biisi listalla, ja sekin lähinnä siitä syystä, että siinä on hyvät feattaajat; Mängi ja Markiisi. Eli Mängimies ja Skandaali. Mun lapsuuden suosikit. Biisi on Asteesta huolimatta hyvä, joten suosittelen.

Ja lapsuuden suosikeista päästään itse kuninkaaseen! Avain! Nykyinen Asa, Asamasa, Masakasa, mikälie. Asa ei mulle oikein koskaan kolahtanut silleen kun Avain kolahti. Mutta siis Avain, huh! Pakko repiä omia arpia taas kun tuli Avaimesta mieleen se, että nykynuoriso, jotka pitää itseään kovimpina suomiräp-faneina, ei tiennyt kuka on Avain.. Pitäähän nyt historiakin tietää, herranjestas! Tässä genressä tää olis vähän sama, kun joku rokki-ihminen ei tietäis kuka on Lemmy Kilmister.. Joo, mutta Avainta löytyy listalta kolmen biisin verran, ja todellakin nykypäivänäkin kovassa soitossa.

Päästään B-kirjaimeen, eli Brädiin. Täytyy sanoa, että en aikanaan pitänyt Brädiä oikein minään, koska se tuntu olevan vaan siipimies. Aina vaan feattaamassa jossain. Sit jossain kohtaa aloin tutustuu sen omaan tuotantoon ja tykkäsinkö.. No siitä kertoo se, että soittolistalla on 7 Brädin biisiä. Tässä kohtaa on pakko sanoa, että Brädin Kombo-kappaleessa sanotaan popparin ja limpparin olevan klassikko-kombo.. Ja siis ei, limua ja popcornia ei voi käyttää samaan aikaan.. Se on hirveetä mössöä. Brädiltä ehkä tän hetken lemppari on Nelostie.

D:stäkin löytyy yksi ihan mainittava, Dj Polarsoul. Yksi biisi, Kultainen leikkaus, joka siis on päätynyt listalle lähinnä Stepan takia..

E eli Elastinen. Viime vuonna muhun kolahti jotenkin tosi suuresti Supervoimii niminen kappale. Elastisen soolotuotanto ei oo pahemmin ollut mun makuun, mutta toi teki lähtemättömän vaikutuksen ja päätyi listalle.

Elastisesta päästään kivasti F-kirjaimeen, eli Fintelligens. Ja taas vain yksi biisi, joten sen voi mainita kivasti; Kivijalka. Tää on siis uutta Fintelligensiä, mutta siitä sai edelleen samallaiset fiilikset kun mitä aikanaan sai Fintelligensin musasta. Se oli paluu juurille ja se oli hienoa! Elastinen ei tuonu sooloura-Elastista mukaan tähän kaksikkoon, vaan otti taas kiinni siitä mitä Fintelligens oli. Ja voinko vielä mainita sanan Fintelligens muutaman kerran? No en Fintelligens sentään jaksa!

H-kirjaimesta löytyy semmonen henkilö kuin Heikki Kuula. Ammattikouluaikana tuli kuunneltua hyvin paljon Heikki Kuulan tuotantoa, mutta ei sieltä oikein silleen erottunut edukseen kun muutama veisu; Pilvellä ja Ystävii. Ne soi vieläkin, mutta lähes kaikki muu Kuulan tuotanto on jäänyt unholaan.

Löytyy täältä toinenkin H, nimittäin Hätä-Miikka. Ihmiset tuntee sen ehkä paremmin kokoonpanosta Gasellit. Gasellit on taas silleen jännä, että se ei oo koskaan iskeny mulle. En tiedä mihin ajanjaksoon tää Hätä-Miikan sooloilu osuu, mutta osuu se mihin tahansa, niin tää on mun mielestä parasta Hätä-Miikkaa. Biisin nimi on muuten Meidän Rappu ja tämä on siis hyvä.

Sit tulee semmonen kirjain ku I ja sieltä semmoset kaverit ku Ideaali & Jay Who?. Tää on yks mun uusimmista tuttavista. Lahti United-kokoonpano tais olla eka kerta kun tosissaan kuuntelin näitä veljeksiä ja sit tuli mielenkiinto tutustuu niiden omaan tuotantoon. Ja sieltäkään ei oo ollut paluuta, koska näitä löytyy soittolistalta 9 biisin verran. Pakko mainita, että näillä on myös ihan kivoja musavideoita, jotka (ainakin jotkut) nitoutuu yhteen tarinallisesti. Kiva yksityiskohta.

J-kirjaimeen tulee myös yksi suhteellisen uusi tuttavuus, Jones. Jones hallitsee aika kivasti räpin ja reggaen, yhdistelee niitä kivasti ja on vaan tosi hyvä. Ekaa kertaa Jones tuli vastaan kun kuuntelin Trilluminatia, yks verse kuulosti sen verran kivalta, että oli pakko kaivaa esille henkilö versen takaa. Sittemmin on Jonesta kuunneltu enemmän tai enemmän.

Jones, Trilluminati ja toinen J-kirjain; Juju. Jos Juju ei olis ollu mulle aikasemmin tuttu, niin tuskin olisin koskaan tutustunut Trilluminatiin ja sitä kautta Jonesiin.. Mutta tosiaan, Juju on kova. Jujullakin hallussa räpit ja reggaet, joten hyvin samanhenkinen ihminen ku Jones. Ja koska muhun osuu räppi ja reggae, niin mä vaan tykkään tästäkin heebosta. Jujusta on pakko nyt mainita sen verran, että suhteellisen uusi kappale, Et sinä yksin, ei meinannut aluksi muhun upota.. Ensikuuntelulla siis. Luultavasti tällä hetkellä toi on henkilökohtaisten kuuntelukertojen ykkösenä. Paranee melkein joka kuuntelukerralla, huh.

Ja jottei tää lista veny ihan äärimmäisyyksiin, niin pari mainintaa J-kirjaimesta vielä: Jukka Poika - Rakastaa ja tulla rakastetuksi, Julma-Henri - 8, Juno - Katumuksen sakramentti. Noillakin artisteilla on muutamia ihan kiinnostavia kappaleita, mutta vain noi on päässyt listalle. Jukka Poika on usein vielä semmonen, että skippaan sen.. Se on välillä kiva. Julma-Henriä voi listalla olla enemmäkin, mutta se ei oo semmosta matkamusaa.. Junon muuta tuotantoa mä tuun kyllä vielä listalle lisää lisäämään.

K-kirjain eikä enempää tai vähempää kuin Kapasiteettiyksikkö. Vanha KY on aikalailla jo historiaa, jota on välillä kiva käydä muistelemassa, mutta niiltä tuli viime vuonna (?) todella kauan odotettu biisi; Bella Zau. En sanois, et se on ihan sitä perinteistä, mutta iski se silti. Tahtoisin vaan lisää uutta musaa tältä triolta. Vaikka levyllinen näin aluksi?

Kasmir pääsi listalle vaan yhdellä kappaleella, koska se jossain vaiheessa oli tosi kivan kuulonen. Nyt ehkä vähän kaduttaa, että se siellä on, mutta kuten sanottu; en poista mitään. Amen, no, välillä ihan kiva. Kasmirin uus tuotanto mitä oon kuullut, niin ei mitään mahdollisuutta millekään mun listalle.

Ja yksi legenda lisää! Konala Cartelli! Oli todella kovassa kuuntelussa sillon pikkupoikana. Tässä yks päivä tutkiskelin Spotifystä, että mitäs biisejä niillä siellä on ja siis uskomatonta, mä löysin ainakin kolme semmosta biisiä mitä en ollu vielä edes kuullut! Huudit, Mahottomat jutut ja N.O.P.P., pääsi suoraan Matkamusaa-listalle.

Siirrytään kirjaimeen L ja aikaisemmin mainittu Lahti United. Yksi biisi, Kioski. Ihmettelen kyllä, että minkä takia vaan tää on täällä..? Joku virhe omassa päässä, koska siis kolme biisiä sinne kuuluis.

M-kirjaimeen mahtuu Mäkki, mutta sekin vain sen takia, että olen joskus tästä biisistä pitänyt. Apuva-kappale oli ensimmäinen ja ainoa kappale, jossa Mäkkiä siedän. Mäkki ei kuuluis mun millekään listalle, ei mitenkään päin. Kuulumattomista räppäreistä itseasiassa pari muutakin esimerkkiä: en siis myöskään siedä Mikael Gabrielia, mutta löysin yhden sen kappaleen mun ikivanhalta MP3-soittimelta. Ja oli siellä myös yksi biisi Mc Manelta, joka on kolmas hyvin oksettava kaveri. Onkohan M-alkuisissa "räppäreissä" joku vakiovika?

Seuraava kirjain on N ja sieltä löytyy Nikke Ankara ja sen 10 biisiä. Ehh.. Sanoisin, että siellä on vähän liikaa Nikkeä. Jossain vaiheessa Nikke iski muhun ihan täysillä ja tungin sen biisejä hiki hatussa mun soittolistalle.. Ja nyt vähän kaduttaa. Muutama biisi olis ihan ok, mutta että kymmenen? No, siellä ne nyt on.. Jos viitsisin poistaa ja jättää vaan jotain, niin sinne jäisi Mona Lisa, Pisamat ja Rikkinäinen prinsessa.

Nopsajalka - Nosta mua.. Sekin on lisätty listalle joskus kauan aikaa sitten ja nykyään kuuluu niihin kappaleisiin, jotka useimmiten vaan skippaan suoraan. Pala Matkamusaa-soittolistan historiaa se on silti.

Kirjain numero O. Siis o. Eikä se ole numero, mutta alkaa vaan vähän olemaan jo väsynyt meininki. Oon kirjottanut tätä noin puoltoistatuntia. O:sta löytyy tosiaan Oskari Olematon. Hyvin uusi tuttavuus ja sen takia listalla on vasta yksi biisi; Enkelit. Meinaan jossain vaiheessa tutustua kaverin muuhunkin tuotantoon, koska toi biisi iski randomisti suoraan soittolistalle, ja uskon sieltä löytyvän lisää helmiä.

P-kirjain ja Paleface. Palefaceakin pitäisi listalta löytyä paljon enemmän, mutta oon toistaiseksi saanut sinne vain yhden biisin. Toisaalta tää yksi biisi osui kyllä niin kovaa, että kyllä se viihtyy siellä yksinäänkin. Laulu sisällissodasta on ihan mahtava kappale. Kuuluu ehkä enemmän johonkin mietiskelymusaa-listalle, mutta on nyt toistaiseksi matkamusaa-osastolla.

P:stä löytyy toinen hyvin hieno ihminen, nimittäin Paperi T. Paperi T:n jokainen biisi on kolahtanut jollain tapaa. Ne saa ajattelemaan ja miettimään tosi paljon kaikkea. Ehkä jopa epäilemään asioita. Hyvin hämmentävää, mutta silti ihan hemmetin hienoa. Paperi T on henkilö, jolta vaan toivoisi kokoaika lisää musaa, koska sitä ei voi saada liikaa..

Itseasiassa näyttää nyt siltä, että P-kirjain on täynnä hienoja ihmisiä. Seuraavaksi luvassa Pikku G. Ja ei, mun listalla ei ole vanhaa Pikku G:tä yhtään. Tää on tätä uutta. Ja siis ei, vanhassakaan Pikku G:ssä ei ole mitään vikaa, mutta se on nostalgiamusiikkia, ei matkamusiikkia. Uusi Pikku G toimii hyvin matkamusana.

Vielä yksi hieno mies P-kerhoon, nimittäin Pyhimys. Mä oon ollut Pyhimys-fani niin kauan kun voi muistaa. Ja siksi minua pelottaa nykyhetki; meneekö Pyhimys pilalle? Toistaiseksi ei näin ole onneksi käynyt, mutta semmonen riski aina on kun ihminen alkaa menestyä liiaksi. Unohdetaan ne, jotka on ollut mukana alussa ja tehdään musiikkia vain tälle uudelle paremmin maksavalle fanikunnalle. Prinsessa-kappale taitaa olla semmonen, mikä ei ehkä ole niin tuttu uusille? Mutta se on hyvä ja siitä oon tykännyt aina. Samoin kun Nyt.

P-kerhoon pääsee vielä yksi, mutta ei todellakaan niin suurella fanituksella kun edelliset.. Uskokaa mua, mutta tää bändi ja biisi on päätynyt tälle listalle vain hetken mielijohteesta ja sitä minä kadun. Pää-äijät biisillään Jallutyttö. En tiedä missä tähän biisiin edes tutustuin, mutta en halua. Tää on yks riesa nykyään! Aina kun mä laitan mun Matkamusaa-listan päälle, niin tää haluaa puskea ensimmäisenä tai ainakin ensimmäisten joukossa ilmoille. Ja jos stoppaan listan jossain vaiheessa, niin se haluaa taas puskea ensimmäisenä tai ensimmäisten joukossa pihalle.. Oon alkanut jo hyvin paljon vihaamaan kyseistä kappaletta, mutta kun en mitään poista..

Vihdoinkin vaihdetaan kirjainta, kirjaimeen R ja otetaan sieltä ensimmäisenä Raappana. Tämä on yksi kaikkien aikojen kovimmista. Okei, nykyään se ei ole niin hyvää kun mitä se oli pari ensimmäistä levyä, mutta onneksi ne pari ensimmäistä levyä vielä on. Raappana oli oikeestaan ensimmäinen semmonen kunnon reggae-ääni Suomessa. Joojoo, oli siinä joku Jukka Poika ja muitakin ennen, mutta Raappana oli se mikä oikeestaan sytytti koko homman palamaan! Siis hyvällä tietenkin..

En haluaisi, että tämä seuraava R-alkuinen olisi tällä listalla, mutta se on sinne jotenkin eksynyt. Ja siis, öö, luulen, että vain ja ainoastaan Pyhimyksen takia. Tää biisi on ärsyttävä renkutus ja siis poistaisin heti jos viitsisin. Roope Salminen & Koirat - Nannanaa. Ei jatkoon, ei vaikka olisi kuinka monta Pyhimystä mukana.

Vielä yksi R, elikkäs Ruger Hauer. No, siinä nyt sattuu olemaan Pyhimys ja Paperi T, joten tarvitseeko sitä nyt sen enempää avata? Harmittaa, että kokoonpano on nykyään kuopattu, mutta onneksi on vielä vanhat kappaleet olemassa, hmm, tai siis ei kaikki ollut hyviä, mutta silti. Sekasin-biisi oli samannimisessä sarjassa joskus mukana, ja siis se sarjakin oli/on hyvä.

S-kirjain ja ei kukaan muukaan kuin Skandaali. Tosiaan, tykkäsin pienenä ja tykkään vieläkin. Pienenä tarkotan siis semmosta yläasteikäistä meikäläistä, joka oli kova räppipää. Skandaaliltakaan ei listalla ole vanhoja klassikoita, vaan pari uudempaa kappaletta, jotka on kolahtanut. Mainittakoon yksi tosi maittava kappale, eli Samoil silmil. Kuunnelkaapa pois! On hyvä.

S niinkuin SuperStefu, mulle toistaiseksi yhden hitin ihme. Biisi nimeltä Seksikkäin on vaan siis ihan loistava. Pitää ajan kanssa tutustua herran muuhunkin tuotantoon, mutta toistaiseksi oon jämähtänyt vaan tähän.

Siirrytään seuraavaan kirjaimeen, joka sattuu olemaan tällä kertaa T. Tai siis sehän on aina S:n jälkeen, mutta se ei ole nyt se juttu. T niinkuin Teflon Brothers. Nii, no tää nyt on.. Nygård-ilmiö melkein, ei ehkä niin iso, mutta siis nii.. Bilemusiikkia, toiset tykkää toiset ei. Ite seurannut lähinnä Pyhimyksen takia, ja siis kyllähän niiltä välillä tulee ihan omaan korvaan sopiviakin kappaleita. Mun soittolistalle on mahtunut biisit Isänpäivälaulu ja Minttu & Ville. Ei niin vahvaa bilemusiikkia ehkä kun yleensä..

T-kirjaimesta löytyy semmonen henkilö kuin Tippa, tai Tippa T. T nimen perässä oli jossain vaiheessa joku ilmiö, ja ilmiön haihduttua Tippa tiputti T:n pois. Tipalta pari hyvää kappaletta; Roska silmäs ja Satutat mua. Sopii sille angstiselle puolelle musta. Sopivissa määrin nautittuna siis sopii hyvin matkamusaksi, tasapainottamaan kaikkea muuta.

Trilluminati on mainittu tässä jo, mutta nyt olisi siis sen vuoro. Juju, Jones ja Tomi Randomi muodostaa tämmösen trion, ja siis.. No, vähän semmosta synkempää ja ehkä kantaaottavampaa settiä kun mitä yleensä kuuntelen, mutta siis ehkä just siks niin hyvä. Tasapainoa, niinkuin toi edellinenkin. Suosittelen kuuntelemaan, koska tää on vähä erilaisempaa kun mihin itekään olen tottunut. Ja hyvää siispä niin. Toistanko nyt itseäni?

V-kirjaimen ei pitäisi olla täällä. Mene pois V! Vain koska siellä on taas yksi kummitusbiisi. Siis semmonen, joka tuntuu soivan aina, vaikka en tahtoisi. Se ilmestyy aina vaan jostain! VG+ - Bandida. Tää oli joskus jonkun hetken hyvä kappale, mutta se meni yhtä nopeesti kun tulikin. Nyt siitä on jäänyt tämmönen henki leijumaan mun listalle ja se tosiaan haluaa puskea joka väliin. En suosittele. Paitsi siis kiertämään kaukaa tietenkin.


Lista on käyty läpi. Uskomatonta, mutta tää saattaa olla ehkä oma ennätykseni! Kaksi ja puolituntia tiukkaa tykitystä! Ihan muutamalla pienellä tauolla, koska piti tehdä asioita.

Jos osaan nyt tehdä tämän oikein, niin tässä pitäisi nyt olla linkki soittolistaani. Joo, mä en itekään tykkää netistä avata Spotifyllä asioita, mutta jos sua kiinnostelee ni eikai siinä. Spotify ei ole siis mun mikään ykkössovellus, ei lähelläkään. Siirtymissä sitä lähinnä vaan käytän. Ja nyt toistaiseksi myös vähän kotona, koska sain 3 kk premiumia tosi halvalla.. Mutta sen jälkeen siirryn takaisin free-käyttäjäksi ja sillä sipuli.

Joo, ei jatketa enempää, tää on jo tosi liian pitkä.

Terveisin,
Tekko

Ei enää ikinä!

Mulla on aina ollut se ongelma, että keksin hyviä blogiaiheita aina jossain muualla.. Tilanteissa, joissa mulla ei ole kovin helppoa kirjata niitä ylös. Yritän pitää aiheen mielessä siihen asti, kunnes pääsisin jonkun vihkon äärelle tai jotain, mutta se ajatus on jo siihen mennessä kadonnut. Aina. Harmittaa suuresti, että paljon käyttökelpoisia aiheita on mennyt täysin hukkaan.

Ja nyt tämä blogimerkintä käsittelee siis sitä, kuinka aina hävitän hyviä aiheita. Ei vaan, oli mulla jotain ehkä fiksumpaakin.

Työjuttuja, koska niistähän te tykkäätte. Eli tosiaan, 29. kesäkuuta oli RNT:n kesäteatterin, Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset, ensi-ilta. Oli ensi-iltabileet ja kaikki. Mulle jäi sitten sunnuntai ikäänkuin ainoaksi vapaapäiväksi.. Tai olisi jäänyt, jos en olisi saanut mitä mainiointa ideaa: Kerta tulevan lauantain ja sunnuntain olen töissä, niin voin pitää maanantain ja tiistain vapaana! Käyttää viikonloppuvapaat siis etukäteen, vau!

Virhe. Okei, mulla oli kiva kolmen päivän vapaaputki sunnuntaista tiistaihin, ai että.. Vaan mitä se sitten teki parille seuraavalle viikolle? No, pahoja asioita. 

Keskiviikkona 3.7. töihin uudella sopimuksella, se oli oikein mukavaa, loppu viikko meni helposti ja kivasti, viikonloppuna tosiaan näytökset ja niissä oli oikein kivaa. Sunnuntaina mulla oli siis jo kivasti viikko täynnä, huh. Vaan vielä mitä! Maanantaina töihin, tiistaina töihin, keskiviikkona näytökseen, tänään töihin ja huomenna töihin..

Joo, mulla on vaan 5 tuntisia päiviä, mutta jotenkin tää putki on silti ollut todella, todella uuvuttava. Varsinkin kun en oo koskaan tehnyt mitään vastaavaa. Eilen mulla kävi jo luovutus hyvin lähellä mielessä, koska mulle iski joku kauhea päänsärky ja muutenkin oli mahdollisesti auringon aiheuttamia huonon olon merkkejä. Kärvistelin tunnin-pari, kunnes särkylääke auttoi ja sitten sainkin päivän suhteellisen mukavasti purkkiin.

Mutta niinkuin elämässä yleensä kaikki, tämäkin opettaa. Mä oon ihminen, joka suunnittelee työvuoronsa hyvin lyhyesti eteenpäin. Oikeestaan välillä musta on ollut kiva ihan vasta vaan aamulla päättää, että menen johonkin tiettyyn aikaan töihin.. Nyt kuitenkin mun täytyy vähän ruveta niitä katsomaan paremmin etukäteen. En enää ikinä halua järjestellä itelleni kymmenen työpäivän työputkea! Hrr.. Oli ennen sitä kuinka pitkät vapaat tahansa.

Vapaapäivät on tärkeitä ja ne auttaa jaksamaan. Oon arvostanut niitä aina tosi korkealle, mutta jotenkin tää pätkä auttaa arvostamaan niitä vielä enemmän.

Nyt mulla on tämä tuleva viikonloppu vapaata, huh, mutta sen jälkeen en näe vapaata viikonloppua kun vasta 24. päivä elokuuta. Kaikki muut viikonloput olen kiinni näytöksissä. Nyt pitäisi vaan keksiä joku toinen väli noille viikon kahdelle vapaapäivälle, ja kyllä, halaun ne peräkkäin.. Mä voisin, nyt kun kerta tiedän jokaisen viikonlopun sisältävän kaksi työpäivää, pitää vapaapäivät maanantaina ja tiistaina. Hmm, saisin kivasti skipattua ton rasittavan maanantainkin..

Paitsi en voi niin tehdä. Mun pitää suunnitella noi vapaapäivät oikeestaan viikko kerrallaan, koska kalenteri kertoo mulle, että mulla on toisinaan maanantaina ja/tai tiistaina jotain mitä en voi skipata. Hmm.. Tää työvuorojen suunnittelu on kyllä ihan oma työnsä..

Joo, mutta eiköhän tämä alkaisi olla tässä. Pitää vielä ennen töitä pohtia tän päivän pukeutumista, koska sää ei näytä hirveen vakaalta. Mulla on nyt shortsit jalassa, mutta voinko näillä lähteä töihin, on eri asia..

Kaksi päivää vielä, jaksaa jaksaa, sitten saa levähtää viikonlopun!

Terveisin,

Tekko

Jokaiselle jotakin (Kesä-Heinäkuu)

Alotetaan vahvasti taas siten, että tokaisen: minun tekisi taas mieli kirjoittaa. En tiedä mistä, mutta ei se ole ennenkään minua pysäyttänyt. Jos tästä tulis nyt edellisen kuukauden "jokaiselle jotakin"-päivitys?

Asioita tapahtuu jotenkin niin vähän, että en saa niistä koskaan omaa merkintäänsä aikaan, joten joudun tekemään kollaasin. Yksi merkintä ja mahdollisimman monta asiaa käsittelyyn.


Töistä: 1.7.2019 oli siis ensimmäinen työpäivä palkkatuella. Tai siis olisi ollut, jos olisin sinä päivänä mennyt töihin.. Meillä tosiaan alkoi pyörimään kesäteatteri, Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset, joten työpäivät katsotaan sitten pitkälti esityspäivien mukaan. Mulla oli maanantai ja tiistai vapaata, koska olen nyt koko viikonlopun töissä.

Esitykset on mennyt oikein kivasti. Oon siellä tosiaan lähinnä vaan kasaamassa asioita, väliajalla paistamassa makkaraa ja lopuksi purkamassa asioita. Nää päivät ei sinäänsä tunnu duunilta, mikä on siis ihan kiva, koska viikonloppu kerkee tuntumaan edes vähän viikonlopulta siinä sivussa. Vain se, että on velvoitettu laittamaan herätyskello päälle, hieman rikkoo illuusiota siitä viikonlopusta.. Öö..

Menneellä työviikolla tutustuttiin ikkunanpesun saloihin. Meillä on tuolla työpaikalla ihan mukavasti ikkunoita, joita tossa nyt sitten työkaverin kanssa pestiin. En tiedä onko oikein, että nekin päivät tuntui kivoilta? Ehkä ainut huono asia siinä oli se, että me ei ehkä ihan niin tehokkaita oltu kun oltaisiin voitu olla.. Työt kuitenkin eteni ja töissä oli kivaa, joten onko se oikeesti sit niin paha? Mihinkään kun ei tälleen kesällä ole oikeestaan kiire – vielä. Mulla on kesän työtehtävät ylhäälle kirjoitettuna, ja tiedän suunnilleen kauanko ne vie aikaa, joten osaan suurinpiirtein asettaa ne johonkin väliin. Hätää ei siis ole. Luottakaa muhun.

Tän päivän kun selviän niin olen ollut jo 5 päivää töissä, sitten pitäisi olla vielä toiset mokomat ennen kunnon viikonloppua. Oli ehkä pienoinen virhe siirtää ne edelliset vapaapäivät maanantaille ja tiistaille.. Nyt tehdään 10 päivän putki! Tuleepahan koettua tämäkin.


Alle 2000 kcal: Viimesin päivitys tän asian tiimoilta oli se, kun koin jonkinlaista halua luovuttaa ja palata takaisin vanhaan. Semmoset asiat on onneks jo päästä tyystin kadonnut ja tää alkaa olemaan taas ihan kivaa. Ei tunnu mitenkään liian pakottavalta ja raskaalta. Ehkä tää tästä joskus vielä vakiintuu.

Ostettiin muuten blenderi! Tai siis olihan meillä jo aiemmin blenderi, mutta se oli tosi iso ja se oli sen takia kovin kömpelö. Siinä piti aina tehdä kaikkea tosi paljon kerralla, koska sen peseminen oli yksi todella uuvuttava työmaa. Se kuitenkin siis myytiin pois ja ostettiin tilalle jotain pienempää ja kätevämpää. Se on siis tosiaan paljon pienempi ja siinä oli mukana kolme eri astiaa, johon esimerkiksi smoothien voi tehdä.

Ja se, millä tavalla tämä blenderi kuuluu tähän osioon on se, että nyt on hauskempaa syödä hedelmiä. Mä en oo koskaan oppinut semmoseks "otanpa hedelmän välipalaksi"-ihmiseksi, mutta nyt mä voin ottaa hedelmistä tehdyn smoothien välipalaksi ja se on kivaa! Tää silleen niinku laajentaa tota omaa ruokaympyrää, ja se on mainio juttu.

Hmm, no joo, synttäreillä tosiaan mulla ei ollut Samsung Health päällä, mutta muuten oon kyllä käyttänyt ja pitänyt kalorit alle 2000. Eli tavotteeseen on päästy! Nyt vaan pidetään tästä kiinni.


Kesäkuun silmäilyt: Ajatelkaa, mä olen kesäkuun ollut niin "kiireinen", että mä en ole kertaakaan kerennyt istahtamaan ja katsomaan jotain elokuvaa tarkoituksella. Uuno Turhapuro-elokuvia me saatettiin vielä kesäkuun alussa katsella, mutta nekin loppui aika nopeesti. Meinattiin sitten, että alotetaan Metsolat-sarja taas yökatseluna, mutta toi Playstation 2, joka meillä ajaa dvd-soittimen virkaa, alkaa ilmeisesti olemaan jo liian vanha.. Se ei tahdo oikein jaksaa lukea levyjä enää. No, katottiin yksi levyllinen Metsoloita, ja sitten kyllästyttiin siihen "levyä ei voi lukea"-tekstiin, joka aina välillä ruudulle pomppasi. Oli pakko siirtyä katsomaan ohjelmia puhelimelta..

.. Ja sitten alkoikin yksi urakka. Löydettiin Syke-sarjan 5. kausi Ruudusta, kaikki jaksot katsottavissa.. Yökatseluohjelmat on yleensä meillä siis semmosia, mitä voi vaikka vaan kuunnella jos ei jaksa pitää silmiään auki, ollaan siis vaan totuttu nukahtamaan ohjelmiin.. Sykettä ei todellakaan voinut vaan kuunnella, vaan sitä piti ehdottomasti myös katsoa. Ja katsoa. Ja katsoa. Monta iltaa venähti aika pitkälle yöhön ja oltiin sitten harvinaisen väsyneitä seuraavat päivät. Saatiin kuitenkin Syke pakettiin.

Sykkeen jälkeen ollaan katseltu taas kaikkea randomia. Ei oo löytynyt mitään semmosta yhtä ja kivaa. Kovassa tutkinnassa ollut Yle ja Youtube, mutta ei oikein löydy semmosta jotain kivaa.. Ehkä tää tästä.

Muuten, Stranger Things 3 on Netflixissä! Tää menee kyllä jo heinäkuun silmäilyihin, mutta sitä on nyt tullut katsottua ehkä noin 3 jaksoa ja tykkään! Ei siitä sen enempää.

Ja vielä muuten sen verran, että mä olen alkanut silmäillä kirjallisuuttakin. Alotin kesäkuussa lukemaan Juha Vuorisen kirjoittamaa kirjaa Kristianin teinivuodet. On kyllä ihan erilainen rentoutumisen muoto sekin, kannattaa kokeilla!


Muuta mukavaa: Viime "jokaiselle jotakin"-päivityksessä kirjottelin siitä, että mun kesä ei oo vielä alkanut.. No, nyt musta taas tuntuu, että kesä on jo loppunut. Käytiin juhannuksena mökillä ja siellä oli tosi hyvä kesäfiilis! Tultiin takaisin harmaaseen kaupunkiin ja se fiilis oli poissa.

Jotenkin en ilmeisesti siis osaa olla kesäfiiliksissä samaan aikaan kun on töitä. Ehkä se vaatisi jonkinlaista lomaa.. Jota mulla ei siis vielä ole. Viikonloput on liian lyhyitä kesäksi, mutta niistä sitä olisi pakko jotenkin ammentaa.. No, ehkä tää on tämmönen kesä ja joskus toiste erilainen sitten taas. Eihän aina voi voittaa.

Ja hei muuten, otin yhden kaverin haasteen vastaan ja aloin käyttämään semmosta sovellusta, jolla seuraan mun mielialaa. Oon pyytänyt tätä sovellusta muistuttamaan mua joka päivä kello 15 ja 20, että muistaisin laittaa siihen jotain. Olenkin muistanut, päivittäin ja kaksi kertaa, mutta jotenkin musta tuntuu, että tää sovellus mitä käytän on jotenkin vajavainen. Tai sitten vaaditaan vaan lisää aikaa.

Kuitenkin, alotin ton käytön joskus kesäkuussa ja oon käyttänyt päivittäin tähän asti. Tän mukaan maanantai ja tiistai on "no jaa"-mielialalla ja mieliala vaihtuu keskiviikkona "hyvä"-mielialaan, jonka jälkeen ihan pieni nousu "hyvä"-mielialan alla, jatkuen tasaisena sunnuntaihin. Sitten tulee taas maanantain tiputus. Ei periaatteessa mitään mitä en olisi jo tietänyt, mutta nyt siitä on sentään todistus!


Kääk! Pitääkin lähteä jo töihin! Tää meinasi ihan venähtämällä venähtää!

Terveisin,
Tekko

Onneksi olkoon minä!

Ensimmäinen blogimerkintä 30-vuotiaana, huh, jotenkin tosi kauhistuttava ajatus.. Vastahan mä jokunen hetki sitten täytin 20? Ei se oikeesti ollu ihan hetki sitten, on siitä ilmeisesti jo 10 vuotta..

Mulla oli oikein mukava syntymäpäivä! Aamulla ku sain silmät auki ni keittiön pöydällä odotti iso lahjapaketti ja sain melkein ensitöikseni avata sen. Siellä oli kaikkea kivaa ja päivä lähtikin siis oikein mainiosti käyntiin.

Sit tuli se hetki kun piti odottamalla odottaa vieraita. Istua ja odottaa. Tuleeko kukaan? Jos tulee, niin koska? Miksei kukaan tule? Missä kaikki on? Ja sit yhtäkkiä paukahti kaikki paikalle melkein samaan aikaan! Kakkua, kahvia, tuulihattuja ja kaikkea naamioon vaan. Joo, eilen Samsung Health oli taas kiinni.


Mä olen hyvin paljolti joulu- ja synttäri-ihminen; mä olen onneni kukkuloilla juuri näinä ajankohtina, jos vaan siis on ihmisiä ympärillä. Lahjoja mä en halua nyt mitenkään korostaa, koska ei ne ole nykyään enää se juhlan juttu. Yhden asian kuitenkin haluan nostaa korokkeelle! Sain äitiltä ja iskältä onnittelukortin, joka meinas aiheuttaa mulle kyyneleet jo sillä samalla sekunnilla kun sain sen käteeni.

Äsken kävin hakemassa kortin tähän koneen luokse, jotta voin taas katsoa sitä, ja nyt mulle tulikin muutama kyynel silmäkulmiin. Kortissa on siis minä itse, vauvana. Mä en oo aikoihin, siis todella pitkään aikaan, katsonut kuvia itsestäni vauvana/lapsena. Mut valtaa vaan joku tosi suuri ikävä ja onnellisuus samaan aikaan, aina kun vilkasen tota kuvaa.

Ja nyt ei riitä enää puhe muutamasta kyyneleestä.. Joku pato ilmeisesti aukes tosissaan.


Huh huh.. Mun piti kyllä vielä kirjottaa paljon muutakin.. Nyt tais vaan mennä kirjottaja rikki. Ei ois pitäny hakee tota kuvaa tähän kun samaan aikaan pitäisi pystyä kirjottamaan..


No, ehkä mä nyt sain itseni taas kasaan. Nää reaktiohommat ei välttämättä toimi kirjotettuna samalla tavalla, kun miten tää vois toimia jos tää olis vaikka video. Ette te tiedä kauanko mä olin tossa välissä kirjottamatta, mutta tovi siinä vierähti. Kokeillaas nyt jatkaa!


Eli eilisestä vielä, että mä olen siis hyvin onnellinen jokaisesta joka kävi. Ja kiitos vielä kaikille, jotka muisti jollain tapaa; oli se sitten julkaisu mun Facebook-seinällä tai jokin muu yhteydenotto. Tän paremmin mä en nyt saa mun pakkaa kasaan, joten en kyllä pysty tätä yhtään enempää enää venyttämään.

No, aina ei voi voittaa. Tai ehkä tää on voitto juuri näin. Ei voi tietää.

Terveisin,
Tekko