Ihan ensimmäisenä haluan tähän luukkuun korjata erään virheellisen asian eilisestä luukusta. Kirjoitin, että olen aikaisempina vuosina nimennyt kaikki kalenteriluukut typerästi, mutta sehän oli lähes kukkua. Mä olen ilmeisesti tajunnut tämän epäkohdan jo viime vuonna, ja korjannut asian jo silloin. Viime vuoden luukut on nimetty oikein fiksusti sen mukaan, että mitä siellä luukussa on sisällä. En ymmärrä, että miten en sitä eilen tutkiessani tajunnut? Ja nyt kun kaivoin vielä pidemmältä, niin vuonna 2016 mä olen toiminut myös oikein. Vain vuodet 2013, 2014, 2015, 2017 ja 2018 on epäselviä.
Seuraavaksi teitä tietenkin kiinnostaa, että olenko oikeesti jo vuodesta 2013 asti tehnyt tätä joulukalenterihommaa? Vastaus on tavallaan kyllä ja ei, koska siis todellisuudessa mun ensimmäinen blogijoulukalenteri on joulukuulta 2008. Se sijaitsee IRC-Galleriassa. Siellä sijaitsee myös vuosien 2009 ja 2010 joulukalenterit. Mä en tiedä mitä on tapahtunut vuosina 2011 ja 2012, koska siis niiltä vuosilta mulla ei ole minkäänlaista joulukalenteria tehtynä.. Hmm..
Täydellisiä nämä kalenterit ei aina ole olleet, koska tätä on aikaisemmin tehty aikalailla vaan vähän sinne päin. Jos oon muistanut tai jaksanut kirjottaa jotain, niin oon kirjottanut. Väittäisin, että vasta viimeiset viisi vuotta mä oon yrittänyt tehdä tätä silleen tosissani. Siinäkin ainakin kerran epäonnistuen.
Mä yritän tänä vuonna pyrkiä näiden luukkujen kanssa siihen, että nää olis tarpeeksi pitkiä. En tosin tiedä mikä on tarpeeksi pitkän virallinen kuvaus.. Mutta ajan takaa sitä, että nää olisi sen verran pitkiä, että edes itseäni huvittaisi avata linkki. Jos mua itseäni huvittaa avata joku mun luukku, niin sitten teksti on tarpeeksi pitkä omiin kriteereihini. Ja siis siihen pyrin. Voisiko tätä vielä jotenkin vaikeammin selittää? Ja tälleenhän näistä luukuista saa tarpeeksi pitkiä kun selittelee asiat epäselvästi ja availee niitä vieläkin epäselvemmin, eikö? No ei, olihan tää nyt ihan hyvä sepustus.
Ja koska mä oon tänään erittäin tylsä ja en keksi enää mitään kirjoitettavaa, niin etsinpä tälle päivälle heti 10 kysymystä joihin vastaan parhaan kykyni mukaan. Tää on aikaisempinakin vuosina toiminut hyvin hätävarana, joten käytetään tää sama kortti myös tänä vuonna – ja tätä korttia käytetään varmasti vielä paljon tulevaisuudessakin, koska pakkohan näihin on sisältöä saada ja en ole sitä vieläkään pahemmin keksinyt.
1. Missä vietät mieluiten joulusi?
– Vanhempien luonahan se joulu tuntuu eniten joululta. En vielä tiedä miten vauva tulee tätä tulevina vuosina muuttamaan, mutta toistaiseksi toivon kyllä pääseväni vanhempieni ruokapöydän ääreen vielä jouluisin. Ei olla vielä Eiran kanssa ainakaan suunniteltu, että alettaisiin järjestämään jo ns. omaa joulua. Ei se ainakaan toistaiseksi tunnu akuutilta.
– En tiiä onko mitään tärkeintä. Mä rakastan kaikkea joulussa. Tai, hmm, voiko yhdessäolon laittaa perinteeksi? Semmonen sukulaisten näkeminen ja niiden kanssa oleminen on kuitenkin se joulun juttu.
– Mä tykkään kaikesta vanhasta ja perinteisestä. Semmosesta mikä tuo mieleen lapsuuden joulut. Itseasiassa mun on hyvin vaikea vastata tähän mitään tiettyä, koska aika monet joululaulut tuo sitä semmosta hyvää fiilistä vieläkin. Mieleni tekisi ehkä nostaa ykköseksi Varpunen jouluaamuna, mutta en ole siitä aivan 100 % varma.
4. Mitä haluat syödä jouluna?
– Kaikkea perinteistä. Kinkkua, laatikoita ja muita lisukkeita. Mitään uutta sinne ei koskaan saa kokeilla, koska se ei kuulu sinne. Tykkään kaiketi joulusta aina semmosena kun se on aina ollut. Kaikki mikä siihen on lapsena kuulunut on tärkeetä.
– Jos sitä voi yhtään enempää toitottaa, niin haluan pitää joulun aina semmosena kun se on aina ollutkin. Kun joskus tulee se tilanne, että aletaan järjestämään omaa joulua, niin mä haluan siitä mahdollisimman samankaltaisen mitä se on aina ollut. Toki voidaan tehdä kompromisseja jos Eira haluaa tuoda omista jouluistaan myös jotain. En ihan niin itsekäs halua olla.
– Meiän koristelu on tänä(kin) vuonna simppeli. Ei me olla täällä kotona jouluna, niin ei olla koettu kodin koristelua silleen mitenkään ylitärkeenä. Semmonen helppo ja yksinkertainen sisustus on kiva, se kasvattaa joulumieltä kyllä ihan riittämiin. Musta tuntuu, että meillä on kai vieläkin aika samat joulukoristeet? Ei me mun mielestä ainakaan joka vuosi uusia osteta.
– Oikeeta kuustahan sitä eniten arvostaisi, mutta kotona meillä on muovinen. Se tosin on sen verran näyttävä kapistus, että kyllä toikin paremman puutteessa menee paremmin kun hyvin. Varsinkin kun siinä on simppeli koristelu ja valot, niin mikäs siinä! Näyttävä ja kiva.
– Lapsenahan mä olisin vastannut tähän punainen, vihreä ja harmaa. Nyt aikuisena mä vastaan, hmm, punainen, vihreä, valkoinen ja kullankeltainen. Vaikka noita perinteita haalinkin, niin värimaailma saa elää ja muuttua, kunhan se vain tuo mieleen joulun.
– Tää on ehkä ensimmäinen vuosi ikinä kun en oikeesti oikeesti tiedä. Sanonko mä näin ehkä joka vuosi? Kuitenkin, musta tuntuu että sain jo kaiken kun toi vauva tuli meiän elämään. Sitä oli niin kauan odotettu, että nyt kun se tossa on, niin tuntuu, että ei muuta tarvitse.
10. Mikä joulussa on parasta?
– Yhdessäolo, perinteet ja kaikki. Kaikki on joulussa parasta. Mitään siitä ei saisi ottaa pois, tai oikeestaan lisätäkään. Täydellinen juuri semmosena.
Ja nyt on vastattu muutamaan kysymykseenkin. Oon tässä samalla heiluttanut vauvaa lähes kokoajan. Kehiteltiin niin pettämätön keino taata vauvalle hyvät päiväunet, että ei mitään rajaa. Todettiin, että se nukkuu parhaiten semmosessa kaukalossa, jolla sen saa mukaan autoon yms. Ja silloin kun se on siinä, niin sitä pitää ihmisen kokoaika kantaa.
Punnittiin toi kokonaisuus yks päivä ja siis se painaa yli 9 kiloa, joten se alkaa pidemmän päälle rasittamaan olkapäitä ja kaikkia mahdollisia lihaksia. Kehiteltiinkin sitten semmonen juttu, että se kaukalo roikkuu nyt eteisen katosta kuormaliinoilla, ihan hitusen maanpinnan yläpuolella, ja siitä lähtee villalanka josta sitä voi heiluttaa sivuttaissuunnassa, vaikka itse istuisi olohuoneessa. Nyt se villalanka on mun hampaiden välissä ja heilutan päätäni, jolloin kaukalo heiluu eteisessä epätasaisessa tahdissa ja vauva nukkuu tyytyväisenä.
Tää on oikein tämmönen Turhapuro-patentti, mutta toimii toistaiseksi. Olkapäät pysyy ehjänä ja vauva tyytyväisenä, joten tää on täydellistä.
Ja tän päivän luukku alkaisi olemaan tässä. Ihmetellään huomenna taas lisää!
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)