7. Tämä tämmöinen päivä

Ihan alkajaisiksi, hyvää syntymäpäivää Eira!

Yritin tänään aamulla olla jotenkin erilainen, ja keitinkin kahvia ja vein sen sille sänkyyn, leipien ja mehun kera. Annoin sen nauttia niistä siinä ensin kaikessa rauhassa ja sitten rupesin kaivelemaan lahjoja esille. Lahjat oli taas kerran semmosia, että olin kuunnellut puutteita ja sen perusteella sitten kaupasta kaikki tarvittava mukaan. Mutta ehkä se oli väärä hetki lahjoille, koska ei se mitenkään silminnähden niistä näyttänyt innostuvan – vaikka olisin ehkä vähän toivonut – mutta ehkä se kuitenkin oli tyytyväinen.


Mutta hei, sehän alkais olee viikon verran taputeltuna tästä blogiputki-joulukalenterista. Huh, aika menee vikkelästi. Mä rupesin vaan tänään miettimään, että mun elämästä uupuu joulukalenteri. Tää on mun ainut, mutta tää ei tunnu itelle silleen availulta.. Ei ole suklaakalenteria, eikä mitään televisiosta tulevaakaan.. Oon kyllä useana vuonna miettinyt, että olis pitkästä aikaa kiva kattoa taas The Joulukalenteri, mutta en taas tiedä miksi ei saa aloitettua.. Viime vuonna kuitenkin ostin sen The Joulukalenteri-DVD:n, mutta se taitaa yhä olla muoveissa.. Hups.

Pitäis varmaan vaan ottaa itteään niskasta kiinni ja avata muovit, jotta sais sen päivittäisin joulukalenteriannoksen jotenkin, koska joulu ei vielä tunnu kovinkaan vahvasti. Toki tässä ollaan vasta sen viikon verran oltu joulukuun puolella, että ehkei sen vielä ihan niin voimakkaasti kuulu tuntuakaan, mutta kaipaisin sitä kuitenkin jo. Tarviisin semmosen innostumisen, että saisin alettua tekemään niitä kaikenlaisia leipomuksia ja muutakin sisältöä tänne blogikalenteriin. Vai meneeköhän tää vuosi nyt silleen, että joka luukussa kasvatan sitä odotusta ns. hienoa sisältöä kohtaan ja sitten en koskaan teekään mitään? Se olis aikamoinen jekku kyllä, mutta toivottavasti tää ei siihen kuitenkaan mene. Ei se hirveen kivaa olisi.

Tää tekstin tuottaminenkin kun nyt ilman mitään vaihtelevuutta alkaa pikku hiljaa olemaan hieman hankalampaa.. Pitäisi saada väliin jotain muuta, jotta jaksaisi taas vähän kirjoitellakin. Ehkä mä jo huomenna saan itseäni niskasta kiinni, katottua vähän The Joulukalenteria ja sitten mulla olis hirvee lataus joulumieltä ja tekisin jotain kivaa! Mutta voihan se olla, että se onkin vasta ylihuomenna..


Aamusta mä teille jo kerroinkin, ja voisin nyt tehdä sikäli tylsästi, että kerron loppupäivänkin tekemiset. Itsestäänselvyydet heti alkuun pois; en voi kirjoittaa kovinkaan tarkasti sitä, että mitä teen tän blogin kirjottamisen jälkeen, joten.. No, toivottavasti tapahtumat tähän asti riittää yhdeksi merkinnäksi.

Tosiaan.. Jestas, oonko mä jo nyt unohtanut mitä aamusella tapahtui? Eira taisi ainakin nousta sängystä jossain vaiheessa ja öö.. Mä uskoisin, että me ollaan siinä kohtaa oltu aikalailla vaan Maxin kanssa. Jossain kohtaa tuli sitten hetki kun mun paasto loppui. Aloin siinä keittelemään puuroa ja samaan aikaan sulattelin kanankoipia pakastimesta. Ne ei liity mitenkään toisiinsa, mutta mä osaan melkein tehdä kahta ruokaa samaan aikaan.

Puurot saatiin syötyä ja kanatkin oli jo uunissa, joten tässä välissä on taas ollut jonkinlaista olemista vaan. Mä en tiedä olenko mä muistanut sanoa, mutta mä oon löytänyt ruoanlaitosta uuden puolen. Tai no, siis tykkään alkuvalmistella nykyään enemmän. Yleensä jos vaan jaksaa panostaa ruoanlaittoon niin, että alottaa ruoanlaiton hyvissä ajoin ja antaa sen tekeytyä yms. rauhassa, niin yleensä sitä kyllä saa paljon parempaa ruokaa. Tänään tein tosiaan niitä valmiiksi marinoituja kanankoipia, mutta siinä oli kyllä yksi aika iso twisti. Mä paistoin niitä tunnin uunissa, sitten mä erottelin lihan luista ja pistin kaikki rippeet ja luut kattilaan, jossa keitin niitä vedessä puolisen tuntia, ottaen siis siihen veteen kaiken mahdollisen maun niistä rippeistä. Kattilassa oli myös pari valkosipulia ja yksi ihan normaali sipulikin.

Noin puolentunnin päästä siivilän läpi neste talteen ja rippeet roskikseen. Tämä kanaliemi takaisin kattilaan ja riisit sen sekaan keittymään – silleen saa riisiinkin ihan mahtavan maun. Siinä ne keittyi sen noin kymmenisen minuuttia ja lisäsin aikaisemmin peratut kanat sinne joukkoon. Hetki taas lämpöä ja sitten lurautin 2 dl ruokakermaa sinne joukkoon, lämmöt pois ja hetki vielä kattilassa ennen ruokailua. Ja voin kyllä siis sanoa, että sen parempaa kanaruokaa ei kotona saa tehtyä! Ainakaan siis noin halvalla. Tohon ei tarvinnut lisätä tippaakaan suolaa, maustoin ite vain ihan ripauksella mustapippuria, mutta muuten kaikki maku tuli kanasta, kananluista, luuytimestä.. Pyyhin kuolaa, sori.. Ja toi on siis vaan ihan mahtava arkiherkku.

Vaikkakaan Eira ei ollut taaskaan täysin tyytyväinen tohon ruokaan. Se on niin tarkka sen suhteen, että kanassa ei saa olla mitään ylimääräistä. Vaikka mä olin seulannut kanan kahteen kertaan, niin silti, silti sinne sekaan oli päätynyt tasan yksi epämääräinen pala kanaa, joka jollain ihmeen kaupalla onnistui vielä pääsemään Eiran lautaselle.. Yleensä Eira jättää ruokailun sitten siihen, mutta nyt se jatkoi vielä syömistä, toivottavasti siitä syystä, että ruoka oli yksinkertaisesti liian hyvää poisheitettäväksi. Ihan viimesen haarukallisen jouduin sitten taas Eiran lautaselta ottamaan, koska "mä en syö tota kanaa, missä on tota mustaa.."

Ruoan jälkeen.. Hmm, Eira lähtikin Maxin kanssa liikenteeseen, kohti Hyvinkäätä. Willaan pyörähtämään (tai sit se ei ehkä kerennyt) ja sitten varmaan vielä sukuloimaan. Mä jäin taas kotiin, viettämään Vesku-aikaa. Vesku-aika on nyt viime päivinä sisältänyt lähinnä tietokoneella piirtämistä.

Tulevaisuudessa tämä on The Binding of Isaac-taustakuva.

Tota kuvaa oon jatkanut aina kun on ollut ns. tyhjä hetki. Vaikka hahmojen määrä on jo nyt kasvanut aika paljon, niin vieläkin kuvasta puuttuu paljon. Ainakin jos oikein muistan..

Tää on herättänyt mussa semmosen ajatuksen, että minkä takia mä en koskaan ole keksinyt luoda semmosta jotain uudelleenpiirustusjoulukalenteria. Mulla on siihen siis ajatuskin nyt! Ensimmäisenä päivänä piirrän siihen jonkun hahmon, joka nyt sattuu tulemaan ensimmäisenä mieleen. Seuraavaan päivään mä tarvitsisin sitten toista ihmistä, koska haluaisin siihen sitten idean joltain muulta, että mikä hahmo siihen seuraavaksi piirretään.. Ja näin jatkettaisiin koko joulukuu, ja 24. päivä mulla olisi hieno piirustus, jossa olisi 24 satunnaista hahmoa, jotka mä olen vaan uudelleenpiirtänyt siihen ihmisten pyynnöstä. Se vois olla aika mahtavaa taustakuvamateriaalia myös!

Nyt ollaan vielä toistaiseksi aika alussa joulukuuta, että jos käynnistäisin tämmösen tähän rinnalle – tämä on vaan ajatus – niin en tarvitsisi kun seitsemän hahmoa lukijoilta. Kuusikin riittää. Ja siis mitä hahmoja tässä nyt haetaan, niin.. Ihan mitä vaan. Mä pystyn läpi/-uudelleenpiirtämään lähes mitä vaan, että en usko siinä olevan mitään ongelmia. Mutta siis kun mä suunnittelen tätä asiaa, niin mä nään siinä lähinnä ihmisten lemppari piirroshahmoja. Alottaisin luultavasti itse siis hahmolla, joka on Pasila-sarjasta Rauno Repomies. Nyt kun tämä ajatus on kirjoitettu, niin nyt se on myös mahdollista toteuttaa. Saadaanko me Rauno Repomiehelle kuusi kaveria (ei mielellään yhdeltä ihmiseltä kaikkia), ja yksi uusi aina päivässä lisää? No, katsotaan jääkö tämä täysin ajatustasolle vaan.


Nyt mä taidan hetken taas jatkaa tota The Binding of Isaac-työtä ja sitten en tiedä mitä tapahtuu. Ehkä se alkaa kohta olemaan jo nukkumaanmenoaikakin, että sikäli ei tässä enää paljoa ole tehtävissä. En tiedä. No, huomenna nähdään ainakin se, että onko tämä piirustusajatus ottanut minkäänlaista tuulta alleen, vai kuopataanko se vaan taas. Ja tässähän voi käydä niinkin hauskasti, että mun piirustuskausi menee ohi ja sitten ei varmasti piirretä, vaikka ihmiset haluisikin.. Kaikki on niin auki kun kyse on musta.

Ja nyt tosiaan, huomiseen!

Terveisin,

Tekko