4. "Kalenteri, josta tulee välillä myös pahaa suklaata."

Käynnistymisvaikeuksia, paljon käynnistymisvaikeuksia. En muista onko tää joka vuosi ollut näin hankalaa neljäntenä päivänä, mutta nyt tää tuntuu jotenkin tosi vaikeelta. Mulla on kylläkin taas huonosti nukuttu yö ja muutenkin ehkä astetta surkeemmat pari päivää takana, että ehkä sillä on jotain tekemistä tän vaikeuden kanssa. Mä haluaisin jo jotenkin alkaa tekemään tuolta ns. varastosta noita asioita ulos ja tuottamaan teille jonkinlaista fiksumpaa sisältöä, mutta en vaan saa aikaiseksi. Hmph..

Eilinen ilta, hmm.. No, menin nukkumaan varmaan joskus 22 aikaan ja heräsinkin jo valmiina uuteen päivään siinä 23:30.. Että joo.. Olin hereillä johonkin aamu 8 asti ja sitten vihdoin nukahdin hetkeksi, nimittäin heräsin uudestaan 8:30, mutta luojan kiitos nukahdin vielä senkin jälkeen. Olisko kello ollut jotain lähemmäs 11 kun sitten vihdoin jaksoin nousta. Mitäs siitä nyt tulee yhteensä.. 4 ja puoli tuntia? Ei riitä meikäläiselle, enää.

Viime kerralla neuvolassa mulle sanottiin siitä, että mun täytyy itse yrittää nukkua enemmän. Mä olen yrittänyt, mutta ei siitä mitään tule. Ne sanoi myös, että mä tulen olemaan aika loppu ihan pikapuoliin, jos jatkan samalla rytmillä kun olen jatkanut tähänkin asti, ja mä uskon sen. Sama määrä unta nyt, ei todellakaan tunnu samalta määrältä unta kun ennen lasta. Se on vaan fakta.

Mun pitäisi opetella uusi unirytmi, joo, mutta miten? Tai siis tiedän mä miten, mutta se tarkoittaa luopumista semmosesta omasta hetkestä.. Mutta ehkä joitain uhrauksia on tehtävä, jotta jaksaa elämässä. Ja vaikka siitä opettelisinkin eroon, niin ei se kyllä hetkessä varmastikaan tapahdu, joten tässä tullaan varmaan olemaan aika kiukkuisia ja muuta epämukavaa jonkin aikaa.

Musta olis oikein mainiota, jos löydettäisiin jokin sellainen rytmi ja tapa elää, että vain toinen meistä vanhemmista olisi kerrallaan äkäinen. Koska nyt kun tämä on ollut vähän tämmöistä, että kumpikin on jatkuvasti vähän äreä, niin tää tuntuu semmoselta kierteeltä.. Tiedättekö, että kummankin äreys vaan ruokkii toisen äreyttä. Se on vain semmonen asia, että nää yöheräämiset ilmeisesti vaan kuuluu tähän hommaan, ja ne ei sovi Eiralle yhtään, mutta musta ei oikein oo suurta apua toistaiseksi vielä öisin, joten.. No, niin, Eira joutuu heräämään, ja sen kautta olemaan äreä. Ja kun Eira on äreä tarpeeksi kauan, niin minunkin buddhamainen olemukseni alkaa siitä rakoilemaan ja sitten ei ole enää kellään kivaa.

Jaksan kuitenkin aina uskoa parempaan huomiseen. Huonoja päiviä aina mahtuu elämään, ja ne tuntuu niin huonoilta vaan siinä hetkessä. Jos liian monta huonoa päivää osuu putkeen, niin se voi alkaa jo vähän puristamaan.. Näköjään toisinaan riittää jopa vain kaksi huonoa päivää.. Mutta kyllä tämä tästä, uskoisin.

Tässä on vaan niin paljon asioita mitä pitäisi vielä saada tehtyä ennen sunnuntaita ja joitain asioita, mitkä pitää olla tehtynä ennen maanantaita, että sikäli tämä puristus on tässä nyt vähän huonossa kohtaa.. Nyt pitäisi saada rauhoittua ja keskittyä tekemään asioita, jotta mikään ei jää kesken. Mä oon yleensä ihan hyvä rauhoittumaan, mutta näin vähän nukkuneena se tuottaa jopa minulle hankaluuksia. Äkkiä tästä kierteestä eroon, kiitos..

Tätähän tää mun blogiputki-joulukalenteri siis parhaimmillaan on; mä vaan valitan siitä miten mulla milloinkin menee. Onneksi olen antanut tämän nimeksi myös tuon blogiputki, koska pelkkänä joulukalenterina tätä olis kyllä välillä tosi ankeeta availla. Vai miten itse reagoisit suklaajoulukalenteriin, josta tulee pahaa suklaata? Niinpä, ei se kivaa ole. Täällä mun kalenterissa välillä on tätä pahaa suklaata, mutta sitä se elämä välillä on, ja siitähän tämä mun blogini on aina kertonut – mun elämästä.

Siinäpä sopiva kuvaus tälle joulukalenterille: "kalenteri, josta tulee välillä myös pahaa suklaata."

Hmm.. Tuota.. Niin, että.. En tiedä. Mä yritän nyt kovasti miettiä jotain aihetta, jolla saisin käännettyä tän laivan paremmille vesille, ja kirjoitettua jotain kivaakin, mutta ei sitä nyt vaan tule. Pitäisikö sitä vaan suosiolla lopettaa ja alkaa toivomaan sitä parempaa huomista?

Ehkä mä vaan laitan joululaulut soimaan ja yritän hakea niistä jotain uutta energiaa tuleviin luukkuihin. Eli tämä suklaa oli nyt yksinkertaisesti vaan pahaa, eikä siinä ollut edes mitään kreemiä (vai mitä niissä suklaakonvehteissa nyt yleensä onkaan..) sisällä, joka olisi tounut siihen edes hyvän jälkimaun.

Huomiseen ihmiset!

Terveisin,

Tekko