Ja itseasiassa ennen kun lähdetään yhtään tutkimaan mitään, niin kerrottakoon vielä, että tämä tulee jatkossa olemaan aina "Kuukauden silmäilyt", koska listaan tähän myös muitakin kun elokuvia. Eikö ole ihan hyvä? Ne ihmiset, joita nää sit kiinnostaa, osaa poimia nää sitten helposti itselleen luettavaksi.
No, mitäs asioita se meikäläinen on tässä kuussa vilkuillut? Lähdetääs vähän ihmettelemään.
Helmikuu lähti hienosti käyntiin elokuvalla Helmiä ja Sikoja. Yks parhaimpia suomalaisia elokuvia, pakko se on sanoa ainakin. Kuten taisin viime kuukauden silmäilyt-merkinnässä kertoa, niin mä valmistan itseäni mun lempielokuvaani (Pitkä Kuuma Kesä) varten. Mikä olisi parampi tapa valmistautua siihen kun katsoa muita Perttu Lepän elokuvia? Tästä alkoi mulla ja Eiralla pari iltaa kestänyt elokuvien tuijottelu.
Toinen helmikuussa katsomamme elokuva oli niin ikään Perttu Lepän ohjaama 8 Päivää Ensi-iltaan. Tästä elokuvasta mä en pidä ehkä ihan niin paljoa, mutta näyttelijävalinnat on mennyt aika nappiin. Unto Helo, Jimi Pääkallo ja Timo Lavikainen, huh! Samat kaverit oli siis myös Helmiä ja Sikoja elokuvassa, ja löytyy myös elokuvasta Pitkä Kuuma Kesä. Nää kolme elokuvaa on katsomisen arvoisia jopa ihan vaan näiden sankareiden takia. Juoni näissä yleensä on vähän mitä on, mutta hahmot on ehkä näissä leffoissa se mikä kantaa.
Kolmantena elokuvana vilkuiltiinkin sitten Leijonasydän. Mun mielestä tässä leffassa on aika kiva meininki, mutta elokuva ei ehkä ole kuitenkaan niin toimiva. Siinä on jotain käyttämätöntä potentiaalia.. Tän jaksaa katsoa joo, mutta onko tää hyvä..? Mua tää ei silleen mitenkään erityisesti vakuuta. Ekalla kerralla se saattaa vaikuttaa hyvältä, mutta toista katselukertaa se ei ilmeisesti kestä. Hyviä näyttelijöitä kasattu kyllä, mutta ehkä ne on sit vaan käytetty huonosti.. Ei ne näyttelijätkään aina leffasta loistavaa tee.
Vietettiin näköjään Roninkin kanssa taas yks leffailta, ja katsottiin elokuva nimeltä Dark Shadows. En kyllä voi taaskaan sanoa, että olisin kovin ylpeä valinnastani. Leffassa on liikaa lässynläätä ja liian vähän tapahtumaa. Hukattua potentiaalia! Niin paljon, kaikkialla! Jotenkin eteni todella tökerösti tai jotain, ja sit se jätti pari kertaa semmosen fiiliksen, että nyt on hyvä hetki selailla vaikka vaan puhelinta. Ei oo hyvän elokuvan merkki, jos tekee mieli tehdä mielummin kaikkea muuta.
Yks ilta pohdittiin taas, että voitaisiin katsoa joku kiva elokuva taas. Suunnistettiin meidän elokuva-arkun luokse ja käytiin sitä läpi – tuloksetta. Lähettiin sitten Prismaan tutkimaan elokuvatarjontaa ja kyllä, sieltä lähti mukaan 3 uutta DVD:tä. Yksi niistä oli kuukauden viides elokuva, nimeltään Varasto 2. Tää elokuva on hauska! Vaikka tää on aika ennalta-arvattava aika ajoin – niinku kaikki kohelluselokuvat – niin silti ne asiat jaksaa naurattaa. Juuri toi ennalta-arvattavuus ja silti naurattaa-kombo antaa elokuvalle kyllä uudelleenkatsomisarvoa. Aika vahvasti siihen perustuu mun lempielokuvanikin.
Tässä kuussa ei hirveesti elokuvia kerennyt tuijotteleen, mutta ei se ole niin justiinsa. Hiljalleen alan lämpeemään sen verran, että kohta voi oikeesti jo potkasta Pitkä Kuuma Kesä -leffan pyörimään! Mä hypetän sitä, vaikka se on jo kauheen vanhakin elokuva. Miks mä haluun tehä tästä itelleni tämmösen numeron? Miksi en vaan katso sitä nyt? Jaa-a. Mä luulen, että kun mä olen sen niin monta kertaa nähnyt, nyt jo pikkasen unohtanut sitä, että haluan sen olevan kuin uusi kokemus. En tiedä? Ehkä näin.
Mut jos pienistä asioista saa vääntämällä isoja, niin eikai se välttämättä ole vaan paha asia? Mä olen luonut itselleni asian mitä mä voin odottaa! Vaikka mä voisin katsoa sen vaikka nytkin.. Silti! Tää on kivaa!
Kerrotaas vielä vähän jotain sarjoista, koska kuuluuhan nekin nyt käydä läpi.
En muista mikä päivä se oli kun sain sähköpostiini viestin, että Netflixiin on tullut uusi sarja nimeltä Juhlat (Russian Doll). Piti sitten vilkaista, että mimmosesta ohjelmasta mahtaa olla kyse. No, sarjaa mainostettiin OITNB:stä tutuilla kasvoilla; halusin antaa mahdollisuuden. Katoin ekaa jaksoa noin puoleen ja suljin Netflixin.
Myöhemmin samaisena päivänä mulle iski hirveä tylsyys ja päätin antaa ohjelmalle toisen mahdollisuuden.. Katsoin koko kauden siltä istumalta ja pidin! Tuomitsin sen vaan ensimmäisellä kerralla liian aikaisin. Aika-avaruudella leikittely on aina kiehtova teema ja tossa se oli vielä suhteellisen kivasti toteutettu! En voi kun suositella, mutta antakaa sille enemmän aikaa ekalla kerralla.
Sitten tässä kuussa tipahti Z-Nationin uusi, viides, tuotantokausi. Ajattelin aluksi säästellä sitäkin, koska mä tiesin, että jos kosken siihen edes vähän.. Se on pakko katsoa siltä istumalta loppuun. Ja no, eilen mun uteliaisuus vei voiton ja alotin sen katsomisen. Nyt pitäis olla kokoaika katsomassa uusi jakso kun vanha loppuu.. Nyt vaan silmät väsähti sen verran pahasti, että oli pakko tulla kirjottamaan pientä tekstiä valkoselle ruudulle.. Joka väsyttää mun silmiä oikeestaan vielä entisestään..
Ja sitten meillä pyörii yökatselussa vieläkin Ihmeidentekijät. Ollaan edetty muutama DVD, mutta katsomista vielä riittää.
Siinäpä ne taisi olla tärkeimmät..? Jeps. Ei mulla sitten muuta! Merkintä ulos ja takasin tuijottamaan Z-Nationia, oli silmät kuinka väsyneet tahansa.
Terveisin,
Tekko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)