28. helmikuuta 2019

Viikko on ohi taas

Oon kokoajan elänyt siinä uskossa, että mun työkokeilu loppuu tähän päivään. Oon ollut väärässä, sillä tarkistin sopimuksen ja mun sopimus on voimassa 8.3. asti. Eikai siinä, koska mä joutunen jatkamaan vielä työkokeilussa.

Tällä hetkellä siis elämäntilanne on vähän semmonen, etten voi vielä lyödä lukkoon palkkatukisopimusta. Saatan tästä elämäntilanteesta teille kertoa joskus lisää, mutta toistaiseksi se tuntuu liian henkilökohtaiselta jaettavaksi täällä.

Käydään kuitenkin mennyt viikko läpi!


Maanantaina palasin siis pitkästä aikaa töihin, edellinen viikko kun oli mennyt sen noron kanssa. Ihan ensimmäisenä aloin pistelemään vähän paikkoja kuntoon, koska no, oli hieman kerennyt paikat pölyyntymään. Mä en vieläkään ymmärrä miten tuolla se pöly oikeesti ilmenee niin nopeasti? Sit hyppelin toiselle työmaalle.. Joo, mä käytän näistä paikoista nimitystä työmaa, mutta en tiedä miksi. Menin siis toiseen paikkaan tyhjentämään lavan. Ja siis puhutaan teatterin lavasta. Sinne oltiin tehty mahottoman massiiviset rakennukset ja mun piti nostella ne pois lavalta.. Tovihan siinä vierähti, mutta sain kun sainkin lavan tyhjäksi treenejä varten.

Tiistaina mä pistin sitten oikeesti siivoten. Hinkkasin paikat puhtaaksi ja pidin vähän pidempiä taukoja. Ai miksi? No, mä tein maanantai-iltana 11 kilometrin pyörälenkin "kylmiltään" ja mulla saatto olla muutama lihas kipeenä. En oo tiistaista hirveen ylpee kyllä, mutta sain tehtyä mun perushommat, joten kai se on ihan ok.

Keskiviikkona jatkoin vähän siivoiluja ja mulla pyöri kokoajan mielessä iltapäivän verikokeet. Mä saatoin siispä siivoilla "turhaan" niitä samoja paikkoja, jotka siivosin jo tiistaina. Sit kävin tekemässä vähän tuoliremppaa taas ja etsiskelin hieman työkaluja. Menin kahden kohteen väliä varmaan 100 kertaa.. Etsin ensin toisesta paikasta, jos ei löytynyt, toiseen paikkaan. Ja sit takasin lähtöpisteeseen, löyty tai ei, ja etsimään uutta työkalua. Kumma juttu kun työkalut ei pysy omilla paikoillaan.. No joo, ei sitä oo saanut kukaan kitkettyä pois tuolta, niin miten minäkään? Ehkä mä vielä joskus keksin ratkasun tähän.

Torstaina, eli tänään, alotettiin päivä toisen työmaan takapihalla. Siellä on ollut pitkään semmonen kasa erinäisiä asioita, ja tästä kasasta on tullut usein sanomista. Nyt pistettiin se ojennukseen! Rämmittiin, uskokaa tai älkää, mudassa! Mun piti kotiin päästyäni pestä mun kengät, koska ne oli ihan mudan peitossa. No, kuitenkin, jatketaan. Jouduin jättämään mutaleikin kesken, koska mulle tuli puhelu pöydästä, jonka olin luvannut hoitaa pois toiselta työmaalta. Tuli vastaan ehkä yks oudoimmista tapahtumista aikoihin. Lupasin auttaa kantamaan pöytää meiän työpaikan puolella, mutta minä kyllä-mies lupauduin lähtemään vielä kantamaan sen toiseen päähänkin.. Se työ ei ois kuulunu mulle mitenkään, eikä sitä kai voi pitää enää työaikanakaan.. Vanha vieras nainen nätisti pyysi, niin miksi minä en hyppäisi vieraaseen autoon ja menisi vieraaseen taloon kantamaan pöytää? No, en joutunut kellariin. Sain vielä kyydin takaisin lähtöpisteeseen, joten.. Ehkä se oli ihan ok. Seuraavaksi kannettiin vähän pyykinpesukonetta ja lopuksi vielä takaisin toisen työmaan takapihalle tutkimaan paria elementtiä, että saako niistä enää mitään fiksua.. Siitä sitten kotiin, huh.


Semmonen viikko.. Ensi viikolla mä olen töissä maanantaina ja sitten tiistaina joudunkin jäämään sivuun juurikin näiden henkilökohtaisten syiden takia.. Täytyy kyllä sanoa, että harmittaa. Täytyy kyllä sanoa sekin, että onneksi nää asiat on kohta tutkittu ja voin mahdollisesti palata takaisin normaalimpaan elämään ja keskittyä jopa ehkä paremmin työelämäänkin. Se on ollut toisinaan hieman sumuista, mutta onneksi on saanut edes omat hommansa hoidettua.

No, ei pitkitetä suotta, heippa!

Terveisin,
Tekko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)