Ruoan pitää olla hyvää

Tossa, hmm, eilenköhän se oli? Oli tai ei, mutta syötiin Eiran kanssa Lidlin salamipizzoja. Ne oli joskus vuosia takaperin ihan semmonen ykkösravinto – hyvää ja halpaa. Nyt kun niitä taas pitkästä aikaa maistoi, niin ne ei ollutkaan enää niin hyviä..

Mulla on usein semmonen tapa, että kerron mitä mieltä mä olen ruoasta. Eiralle ruokailu ei ilmeisesti ole niin iso asia kun mulle, koska:

"Huvittavaa, että sun mielestä ruoan pitää aina olla jotenkin hyvää!", Eira sanoi.

Mä en oo oikeesti koskaan edes ajatellut, että ruokaa voisi syödä vain ja ainoastaan poistaakseen nälän. Mulle ruokailu ei ole vain ruokailu, ei oo kai koskaan ollut.. Mulle se on hetki, josta kuuluu nauttia.

Mä saatan aikani syödä pahaa ruokaa, mutta se vain sen takia, että varmistan sen olevan pahaa. Sitten se loppuu. Mä saatan aikani syödä mautonta ruokaa, mutta se vain sen takia, että mä yritän siitä löytää jotain makua, jotta voisin siitä pitää. Jos ei löydy, se loppuu.


Tästä syystä mä en siis voi nykyään syödä valmisruokia. Ne kaikki maistuu samalta tylsältä, ja se ei herätä mussa minkäänlaista mielenkiintoa.

Ja itseasiassa tästä aiheesta kun puhutaan, niin ottakaa nyt hyvänen aika joku pois se mainoslause, jossa väitetään valmisruokien olevan äitien tekemää. Ne on koneen ulostamaa moskaa! Ehkä jonkun äiti on saattanut käydä painamassa sitä nappia, jossa lukee "ulosta uusi annos perunaa ja jauhelihakastiketta". Kaikki tulee varmasti jostain samasta sammiosta, mutta erilaisten muottien läpi..

Kauhee kun mä kiihdyn helposti nykyään. Ruoka on kuitenkin mulle aika pyhä aihe.


Mä eksyin aiheesta, mutta en onneksi pahasti. Kuitenkin siis, mulle on tärkeetä, että ruoka maistuu hyvältä. Jokainen ruokailu on tärkeä hetki, eikä vain hetki kun ihminen tankataan. Miksi ajattelette sen niin?

Mä jalostin mun aamupuuroni semmoseks, että mun on kiva se aamulla syödä. Tylsä kaurapuuro voisilmällä on ihan ok, mutta kaurapuuro vaniljarahkalla ja hillolla on taidetta! Sitä syö mielellään ja päivä alkaa paremmin. Miks mä olisin tyytynyt tylsään puuroon? Vainko sen takia, että ruoka on vain ihmisen polttoaine?


Mä pidän ruoanlaitosta, se on mulle hyvin mieluisa harrastus. Parhaita hetkiä on ne, kun saa tehdä ruokaa muille. Jos ihminen pitää mun tekemästä ruoasta, se on mulle iso mielihyvä. Jos ihminen ei pidä mun ruoasta, se on mulle opetus – tee paremmin! Ja kun aina tekee paremmin ja paremmin, niin pitää vielä enemmän omista kokkauksistaan. Hyvänlainen noidankehä, jos tahdotte.


Kuitenkin, on tietenkin niitäkin hetkiä, kun mä ostan kaupasta kolmioleivän. Mä en niistä hirveästi nauti, mutta yleensä sillon mulla on melkein jo nälkäkiukku päällä. Siihen hätään käy semmonenkin, koska kiukustuminen ei ole kivaa.

Kolmioleivät on kaupan valmisvalikoimista lähes ainoita, joita voi suuhun laittaa. Vaikka sitä ei tiedä onko niidenkään välissä aina sitä ihan aitoa tavaraa, silti niissä on joskus edes se hyvän ruoan sivumaku.


Ja nyt kun mä olen lempiaiheeni kimpussa, niin juttua vaan tulisi. Ja mun on käytävä tämä asia vielä läpi!

Mä tein pitkään tutkimusta hyvästä työpaikkaeväästä, joka siis on vakiintunut seuraavanlaiseksi: Arki Rae -raejuusto, jonka sekaan Pirkan chili tonnikala. Mä kokeilin kaikki lähikauppojen tonnikalat sen raejuuston seassa, mutta paras maultaan oli chili tonnikala. Mä en pidä siitä poltteesta, mutta sen maku on oikeesti kaikista paras. Mä siispä syön sitä silläkin uhalla, että mä höngin hetken tulta.

Kun ruoka on hyvää, sen eteen on valmis kärsimään. Ainiin, jos joku haluaa reseptin, niin tässä se tulee:

Tarviset:
1 rs Arki Rae -raejuustoa
2 prk Pirkka Chili Tonnikalaa

Ensimmäisenä päivänä kaada syvään lautaseen puolet Arki Rae -raejuustosta ja 1 purkki tonnikalaa. Nauti.
Toisena päivänä kaada 1 purkki tonnikalaa Arki Rae -raejuustorasiaan. Nauti. Näin säästät seuraavana päivänä vähän tiskissä.

Pitkään hiottu resepti, joten toimii! Luultavasti jos sulla on pidempi päivä kun mun 5 tuntia, niin voit mahdollisesti nauttia sen toisen osan jollain toisella tauolla.. Sitten en kyllä enää tiedä sen kannattavuudesta.. Laskeskelin joskus, että tällä mun taktiikalla päivän evääseen menee noin 2,50€.


Mulla on jotenkin semmonen fiilis, että mä olin kirjottanut tosta raejuusto/tonnikala-sotkusta jo joskus aikaisemminkin tänne, mutta kertaus on opintojen äiti. Kokeilkaa edes.

Nyt mä lopetan, vaikka ruoasta olisin voinut jatkaa vielä vaikka kuinka paljon. Se kun kuitenkin useimmiten on pirun hyvää!

Terveisin,
Tekko

P.S. Mulle jää aina näiden merkintöjen jälkeen semmonen fiilis, että oonkohan mä saanut kaiken mahdollisimman fiksusti ulos? Sillä ei oikeesti ole edes suurta merkitystä, koska tää on vaan tajunnan-/ajatusvirtaa. Se tulee aikalailla ulos semmosena kun mä sen ajattelen. Eikä sitä hirveesti jälkikäteen editoida, koska tää on mun tyylini. Ja vaikka tää on mun tyyli, niin silti jään aina miettimään tätä samaa asiaa.. Olenpas ongelmallinen.