Taas uusi työviikko takana

Se olis taas uus viikko taputeltu. Ja kyllä mua vieläkin hieman nakertaa toi perjantain puuttuminen työvuoroista. Taas mulle jäi hommia, mitkä olisin voinut saada valmiiksi, mutta sitten alkaakin pitkä viikonloppu..

Mulle jäi tästä viikosta jotenkin semmonen fiilis, että en saanut ihan niin paljon aikaan kun edellisillä viikoilla. Taas kerran keräänty niin paljon pikkuhommia, jotka söi aikaa ja sit ei enää kerennyt alottaa mitään isompaa. Etsin paljon asioita, löytämättä oikeestaan mitään..


Maanantaina kuitenkin saatoin loppuun yhden projektin, joka on ollut mulla jo aika pitkään. Korjasin yhen kaapiston, jossa oli rikkinäisiä lukkoja ja irronneita saranoita. Mä jouduin yhen lukon poraamaan rikki, se oli aika hauskaa.. Porasin sen kyllä rikki joo, mutta ei se kaappi sillä auennut. Jouduin sen lopulta sitten vääntämään auki ja aikaa oli hienosti tuhlattu. Sitten meillä oli ylimääränen palaveri loppupäivästä, joka ei kyllä nostattanut kenenkään fiiliksiä..

Tiistaina menin vasta kahteentoista, hrr. Mä oon monesti manannut, etten pidä myöhäsistä aamuista, mutta nähtävästi niihinkin on pakko välillä suostua. Heti aamusta palaveria, hieman työtehtäviä sen jälkeen ja loppupäivästä uuteen palaveriin. Olin varautunut jäämään ylitöihin, mutta ei sit lopulta tarvinnutkaan.

Keskiviikko oli kaikinpuolin ihan mukava päivä. Menin kahdeksaan ja pistin kahvit heti tippumaan. Aloin siivoomaan, ja kävin aina välillä höräsemässä tilkan kahvia ja jatkoin siivoomista. Sit mä toista salia siivotessa keksin, että voin laittaa sinne musiikit pauhamaan ja siivoilla siinä samalla. Kuuntelinkin siellä sitten Leevi And The Leavingsia ja putsasin lattioita. Oli oikein letkeetä. Loppupäivästä sitten taas toisesta paikasta etsimään kaikkea mahdollista ja vähän mahdotontakin. Se on tavallaan hauskaa, että kaikessa pitää käyttää luovuuttaan, mutta joskus ois kiva ku vois vaan mennä nopeinta ja helpointa tietä..

Kävin muuten keskiviikkona katsomassa teatteriesityksen nimeltään Reviisori. Mun makuun se oli vähän, hmm, pitkä? Siinä oli liian vähän hauskoja kohtia ja siksi se tuntui liian pitkältä. Näyttelijät teki kyllä loistavaa työtä! Ja siis kyllä sen näytelmän kertaalleen katsoo ihan mielellään, sai ainakin ajan kulumaan.

Tänään sitten mä alottelin taas sieltä toiselta paikalta, ja etsiskelin taas kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Sit mä löysin jotain ja vein ne toiselle paikalle ja puuhailin niiden parissa hetken. Sit takasin sinne toiselle ja siellä sit rupesin kantamaan hirveen määrän maaleja paikasta a, paikkaan b. Oli jotenkin tosi uuvuttavaa, koska en jotenkin osannu viime yönä nukkua. Sit meillä oli palaveri taas vaihteeks ja sen jälkeen lähinkin taapertamaan kotiin.


Semmonen viikko. Meidän työpaikan positiivisuushaaste jatkuu edelleen ja mua alkaa jo hiljalleen suututtaa. Ei siis se tehtävä, vaan se, etten saa kehuja ulos mun suustani. Mä olen taaskin yrittänyt, monesti. Nään ihmisen, jolle haluaisin jotain kivaa sanoa, mutta mitä tulee mun suusta? Ei mitään. Mä olen pyörittänyt mielessäni jonkun kehun, mutta se jää sinne tilanteen tullessa vastaan.

Nyt mä kuitenkin sanoin siitä palaverissa. Avasin suuni ja sanoin, että mulla on tämmönen ongelma. Ja koska toi on ihan loistava työyhteisö, niin mulle annettiin "helpotusta". Seuraavalla viikolla aion saada edes sen yhden kehun ulos suustani! Kaikki tyypit tuolla on niin loistavia, että kyllä niille kehuja löytyy!


No, mutta tämä oli taas tämmönen. Kai tekin jo suurella jännityksellä odotatte sitä hetkeä kun kirjoitan, että "mä sain kehuttua ihmistä!". Se ei tapahtunut tänään, mutta ehkä jo ensi viikolla! Kertokaa, jos teillä on jotain helppoja kikkoja tähän? Miten ihminen voi olla toiselle mukava? Tai siis mä yritän kyllä aina parhaani olla kaikille mukava, mutta että miten jotkin asiat puetaan sanoiksi? Sanotaan toiselle päin naamaa? Sitä en tajua.

Terveisin,
Tekko