Hmm, tiedätteköhän te sen tunteen, kun oot just nukahtanut ja heräät lähes samantien siihen, kun joka paikkaa kutittaa? No, se mahdollisesti on vielä suhteellisen yleistä, kai. Mutta entä se, kun rupeat raapimaan joka paikkaa, mutta et tunne oikeastaan juuri mitään?
Mä voin sanoa, että se on hyvin epämukava tapa herätä. Jokin niin arkinen kun kutinan helpottaminen raapimalla, ei yhtäkkiä toimikaan niin kuin pitäisi. Tuntuu kun vaan painais sen kutinan syvemmälle. Voin sanoa, että kun jotain noin arkista yhtäkkiä katoaa, niin siitä syntyy hyvin nopeasti kuolemanpelko.
Edellisen kerran näin kävi kesällä. Sillon mulla oli kyllä stressiä ja stressin syykin tiedossa. Nyt en vaan tiedä, että mikä tämän tällä kertaa laukaisi.
Vihdoin kun kohtaus oli ohi ja olin hetken aikaa tehnyt kaikkea muuta saadakseni itseäni hieman rauhallisemmaksi, ja päätin kokeilla nukkumista uudestaan.. Uusiutui myös kohtaus. Heräsin taas siihen kun joka paikkaa kutitti ja raapiminen ei helpottanut. Tuli takaisin myös kuolemanpelko.
Tästä toisesta kun selvisin, niin päätin, että tämän yön unet sai jäädä muutamaan silmänräpäykseen. Ei vaan kykene enää kokeilemaan, koska en tahdo kokea samaa yhden yön aikana kolmea kertaa. Se on, anteeksi kielenkäyttöni, mutta aivan perseestä.
Mä alan nyt pikku hiljaa kallistua sille kantille, että vaikka niitä lääkkeitä vastustankin, niin kohta mun on pakko hakea jotain lääkkeenkaltaista tähän mun vaivaan. Oon vaan niin huono omaksumaan rutiineja, että lääkkeiden unohtelusta tulis lähinnä se toteutuvampi tapa. Ja ne vierotusoireet on melkein enemmän perseestä kun pari kertaa yössä tulevat kohtaukset.
Koko päivän kestävä älytön huimaus on ehkä yksi niistä isoimmista syistä, miksi en halua aloittaa lääkitystä ja unohtaa ottaa yhtenä päivänä. Mutta toisaalta.. Nää kaikki muut oireet voi jatkua ilman lääkitystä vaikka koko mun loppu elämän ajan. Jos ne sais jotenkin lääkkeillä kuriin ja sit jossain vaiheessa onnistuis lopettaa lääkityksen ja ois suhteellisen terve..
Saahan sitä ihminen haaveilla..
Terveisin,
Tekko
28. joulukuuta 2012
21. joulukuuta 2012
Maailmanloppu?
Moi. Tää on varmaan mahdollisimman naurettava blogimerkintä tänään, koska tää ei varmasti tule olemaan ainut laatuaan. Maailmanloppu, tuo kaikkien aikojen suurin vitsaus.
Siis mä muistan kun mä joskus ekan kerran sain kuulla siitä, että kun Mayojen kalenteri loppuu, tarkoittaa se maailmanloppua. Mä muistan myös mun reaktion. Tottakai mä olin hieman kauhuissani ja mietin hirveesti, et "mitä jos se oikeesti tapahtuu?" Tottakai se oli semmonen perinteinen reakointi, koska en viel sillon hirveesti osannu miettii sitä omilla aivoillani.
Nyt ku on nähny näitä kaikenlaisia neropatteja, jotka on ennustanu maailmanlopun sadalle eri päivälle kertaakaan osumatta oikeeseen, alkaa sitä olemaan vähän skeptinen noitten maailmanloppujen suhteen. Niitähän vois povata vaikka joka päivälle, jos tahtoo. Kertaakaan ei oo maailmanloppu osunu omalle kohdalle, enkä mä jostain syystä usko, että vaikka se joskus osuiskin, niin kukaan ennustajahörhö ei olisi päivää päässyt päättämään.
No siis tottakai Mayat ja kaikenmaailman ennustajaeukot painii hieman eri kastissa, mutta silti. Ennustus on aina ennustus. Ja eikö ikäänkuin ollut niin, että eihän Mayat edes sitä loppua ennustaneet, vaan sen ennusti ihmiset, jotka lähti tulkitsemaan niitä niiden luomia kalentereita? Eli siis tälläkin kertaa joku foliohattu-setä päässyt näpäyttämään koko kansaa.
Mut itseasiassa niin, mun omat fiilikset on tällä hetkellä suhteellisen neutraalit. En mä osaa kelata asiaa siten, että maailma loppuisi tänään. Tää päivä on samanlainen kun kaikki muutkin päivät. Hieman erityisen tästä päivästä tosin tekee se, että heräsin vasta äsken. Ja nyt kun mä olen tän merkinnän kirjottanu, lähen kahville ja tupakalle.
Jonkun lähteen mukaan maailma loppuu 13:11 ja haluan ehtiä tupakalle vielä ennen sitä. Joten..
Terveisin,
Tekko
Siis mä muistan kun mä joskus ekan kerran sain kuulla siitä, että kun Mayojen kalenteri loppuu, tarkoittaa se maailmanloppua. Mä muistan myös mun reaktion. Tottakai mä olin hieman kauhuissani ja mietin hirveesti, et "mitä jos se oikeesti tapahtuu?" Tottakai se oli semmonen perinteinen reakointi, koska en viel sillon hirveesti osannu miettii sitä omilla aivoillani.
Nyt ku on nähny näitä kaikenlaisia neropatteja, jotka on ennustanu maailmanlopun sadalle eri päivälle kertaakaan osumatta oikeeseen, alkaa sitä olemaan vähän skeptinen noitten maailmanloppujen suhteen. Niitähän vois povata vaikka joka päivälle, jos tahtoo. Kertaakaan ei oo maailmanloppu osunu omalle kohdalle, enkä mä jostain syystä usko, että vaikka se joskus osuiskin, niin kukaan ennustajahörhö ei olisi päivää päässyt päättämään.
No siis tottakai Mayat ja kaikenmaailman ennustajaeukot painii hieman eri kastissa, mutta silti. Ennustus on aina ennustus. Ja eikö ikäänkuin ollut niin, että eihän Mayat edes sitä loppua ennustaneet, vaan sen ennusti ihmiset, jotka lähti tulkitsemaan niitä niiden luomia kalentereita? Eli siis tälläkin kertaa joku foliohattu-setä päässyt näpäyttämään koko kansaa.
Mut itseasiassa niin, mun omat fiilikset on tällä hetkellä suhteellisen neutraalit. En mä osaa kelata asiaa siten, että maailma loppuisi tänään. Tää päivä on samanlainen kun kaikki muutkin päivät. Hieman erityisen tästä päivästä tosin tekee se, että heräsin vasta äsken. Ja nyt kun mä olen tän merkinnän kirjottanu, lähen kahville ja tupakalle.
Jonkun lähteen mukaan maailma loppuu 13:11 ja haluan ehtiä tupakalle vielä ennen sitä. Joten..
Terveisin,
Tekko
18. joulukuuta 2012
Asiaa on mulla
Moi! Tiedättekö te tämän tekstin lukijat yhden homman? No, siis mullehan on todettu aikoinaan paniikkihäiriö. Se on nyt ollu hyvän tovin jo piilossa ilman minkäänlaista lääkitystä ja oon pystyny elää suhteellisen normaalia elämää.
Nyt mulle on ilmenny semmosia oireita, että ku meen tutkimaan niitä jostain netin syövereistä, ni aina se viittaa ensimmäisenä ja eniten paniikkihäiriön oireisiin. Ennen se oli vaan sosiaalisissa tilanteissa, niinkun se lääkärikin totesi, että mulla on lähinnä vaan sosiaalisten tilanteiden pelko. Nykyään en niinkään pelkää puhua ihmisille, mutta oon mä silti aika hiljanen, enkä sitä puhumista mielelläni kyllä harrastakaan.
Oireista sanottakoon nyt vaikka tää viimeisin: rintakehään tuntuu aina välillä semmonen pistomainen tunne. Vasemmalle puolelle ja helposti sitä rupee epäilee jotain ongelmaa sydämessä. Googletin kyseisen oireen ja yleisin viittaus oli nimenomaan paniikkihäiriöön - jonkinlainen kohtaus. Sydämeen se ei vissiin ainakaan voi viitata, koska EKG (sähkösydänkäyrä) mulla oli kuulema ihan normaali.
Voisin helposti kyllä veikata syyn sille, että minkä takia se paniikkihäiriö on alkanu palailemaan mulle. Ensimmäiset kaks jaksoa tuolla koulussa meni ihan hyvin, koska tutustuin uusiin ihmisiin ja mulla oli siellä seuraa. Ei ollu mitään tarvetta millekään panikoimiselle. Nyt tällä kolmannella jaksolla, kun jouduin vaihtamaan luokkaa, se palasi. Siellä oli ihmisillä jo valmiit porukat, eikä mua oikein oteta mukaan siihen. Enkä mä osaa tuppautuakaan.
Näin mulle tapahtu aikoinaan puupuolellakin. Tai no sillonhan se mulle todettiin. Kaksi vuotta yksin, ilman ketään kenen kanssa puhua.. Kyllä se syö miestä ja siinä nyt tulee kaikenlaisia oireita. Rupesin jäämään entistä enemmän kotiin. Sitä taas jatku sit sen verran, että rehtori päätti sanoa mulle hyvästi.
Sit taas ku pääsin opiskelemaan sitä puupuolta uudestaan ja tunsin sieltä luokalta jo ihmisiä, niin mun oli helppo käydä siellä. Ei tullu niin paljoa poissaoloja ja sain kun sainkin sit sen puualan tutkinnon.
Ja kuten puualalla aikoinaan, niin nyt mulle kävi taas samallailla. Tällä kertaa vaan suhteellisen paljon nopeempaa. Kun en tosiaan tunne tolta luokalta ketään, niin mun on erittäin vaikea lähteä aamulla mihinkään. Siksi ainakin nyt oon kussut tämän kurssin. Ens kurssi on taas ns. oman luokan kanssa, joten voisin helposti veikata alkavani viihtyä koulussa taas. Ja toivon mukaan kaikki nää oireetkin katoaa kun saa taas olla ilman isompaa stressiä.
Toisaalta oon ruvennu miettimään lääkkeiden alottamista taas. Kerran mä niistä pääsin eroon, joka oli mun mielestä hemmetin hyvä asia, koska niihin jäi koukkuun. Just sen lääkeriippuvuuden takia en haluais niihin enään koskea, mutta jos ne vois oikeesti auttaa, ni miksikäs ei.. Mut siin on just se, kun en sen ensimmäisen kokemuksen takia tahtoisi enää uudestaan jäädä koukkuun mihinkään lääkkeeseen.
En mä taas tiedä.. Täytyy nyt yrittää kasata päätä tän tulevan loman aikana ja koittaa saada vähän järkeä omaan päähänsä. Ei mulla ees oo mitään hätää jos oon yksin jossain koulussa.
Mut sit ku taas rupee miettimään, tai no mietin sitä jo eilen, mut olinhan mä melkein koko ala-asteen yksin. No okei, 4-6 luokat. Mut ne onki semmosta aikaa minkä muistaa viel suhteellisen hyvin. Olihan mulla jo sillon noita kaikkia vaikeuksia pysyä koulussa ja sen takia mut meinattiin jättää luokallekin. Onneks sain vaihtaa koulua siinä vaiheessa ja pääsin luokaltanikin.
Mut kyl se varmaan juontaa juurensa sieltä asti toi mun paniikkihäiriö. Ei kenenkään pitäs joutua olemaan yksin niin paljoo. Ja nykyään aina kun kyseinen yksinäisyyden tunne toistuu, ni tapahtuu sama efekti. Mielenkiinto koulua/mitä tahansa kohtaan häviää.
Mä tosissani yritin tänäkin aamuna lähteä kouluun, vaan ei siitä mitään tullut. Mun päässä alko se sama ainainen sota. Järki yrittää sanoa, että "mene, mene!", mutta kaikki muu lähinnä vaan lamaantuu.
Terveisin,
Tekko
Nyt mulle on ilmenny semmosia oireita, että ku meen tutkimaan niitä jostain netin syövereistä, ni aina se viittaa ensimmäisenä ja eniten paniikkihäiriön oireisiin. Ennen se oli vaan sosiaalisissa tilanteissa, niinkun se lääkärikin totesi, että mulla on lähinnä vaan sosiaalisten tilanteiden pelko. Nykyään en niinkään pelkää puhua ihmisille, mutta oon mä silti aika hiljanen, enkä sitä puhumista mielelläni kyllä harrastakaan.
Oireista sanottakoon nyt vaikka tää viimeisin: rintakehään tuntuu aina välillä semmonen pistomainen tunne. Vasemmalle puolelle ja helposti sitä rupee epäilee jotain ongelmaa sydämessä. Googletin kyseisen oireen ja yleisin viittaus oli nimenomaan paniikkihäiriöön - jonkinlainen kohtaus. Sydämeen se ei vissiin ainakaan voi viitata, koska EKG (sähkösydänkäyrä) mulla oli kuulema ihan normaali.
Voisin helposti kyllä veikata syyn sille, että minkä takia se paniikkihäiriö on alkanu palailemaan mulle. Ensimmäiset kaks jaksoa tuolla koulussa meni ihan hyvin, koska tutustuin uusiin ihmisiin ja mulla oli siellä seuraa. Ei ollu mitään tarvetta millekään panikoimiselle. Nyt tällä kolmannella jaksolla, kun jouduin vaihtamaan luokkaa, se palasi. Siellä oli ihmisillä jo valmiit porukat, eikä mua oikein oteta mukaan siihen. Enkä mä osaa tuppautuakaan.
Näin mulle tapahtu aikoinaan puupuolellakin. Tai no sillonhan se mulle todettiin. Kaksi vuotta yksin, ilman ketään kenen kanssa puhua.. Kyllä se syö miestä ja siinä nyt tulee kaikenlaisia oireita. Rupesin jäämään entistä enemmän kotiin. Sitä taas jatku sit sen verran, että rehtori päätti sanoa mulle hyvästi.
Sit taas ku pääsin opiskelemaan sitä puupuolta uudestaan ja tunsin sieltä luokalta jo ihmisiä, niin mun oli helppo käydä siellä. Ei tullu niin paljoa poissaoloja ja sain kun sainkin sit sen puualan tutkinnon.
Ja kuten puualalla aikoinaan, niin nyt mulle kävi taas samallailla. Tällä kertaa vaan suhteellisen paljon nopeempaa. Kun en tosiaan tunne tolta luokalta ketään, niin mun on erittäin vaikea lähteä aamulla mihinkään. Siksi ainakin nyt oon kussut tämän kurssin. Ens kurssi on taas ns. oman luokan kanssa, joten voisin helposti veikata alkavani viihtyä koulussa taas. Ja toivon mukaan kaikki nää oireetkin katoaa kun saa taas olla ilman isompaa stressiä.
Toisaalta oon ruvennu miettimään lääkkeiden alottamista taas. Kerran mä niistä pääsin eroon, joka oli mun mielestä hemmetin hyvä asia, koska niihin jäi koukkuun. Just sen lääkeriippuvuuden takia en haluais niihin enään koskea, mutta jos ne vois oikeesti auttaa, ni miksikäs ei.. Mut siin on just se, kun en sen ensimmäisen kokemuksen takia tahtoisi enää uudestaan jäädä koukkuun mihinkään lääkkeeseen.
En mä taas tiedä.. Täytyy nyt yrittää kasata päätä tän tulevan loman aikana ja koittaa saada vähän järkeä omaan päähänsä. Ei mulla ees oo mitään hätää jos oon yksin jossain koulussa.
Mut sit ku taas rupee miettimään, tai no mietin sitä jo eilen, mut olinhan mä melkein koko ala-asteen yksin. No okei, 4-6 luokat. Mut ne onki semmosta aikaa minkä muistaa viel suhteellisen hyvin. Olihan mulla jo sillon noita kaikkia vaikeuksia pysyä koulussa ja sen takia mut meinattiin jättää luokallekin. Onneks sain vaihtaa koulua siinä vaiheessa ja pääsin luokaltanikin.
Mut kyl se varmaan juontaa juurensa sieltä asti toi mun paniikkihäiriö. Ei kenenkään pitäs joutua olemaan yksin niin paljoo. Ja nykyään aina kun kyseinen yksinäisyyden tunne toistuu, ni tapahtuu sama efekti. Mielenkiinto koulua/mitä tahansa kohtaan häviää.
Mä tosissani yritin tänäkin aamuna lähteä kouluun, vaan ei siitä mitään tullut. Mun päässä alko se sama ainainen sota. Järki yrittää sanoa, että "mene, mene!", mutta kaikki muu lähinnä vaan lamaantuu.
Terveisin,
Tekko
11. joulukuuta 2012
Voe voe..
Kyllä se taitaa olla niin, että tämä poika alkaa vähentää alkoholin kertakäyttöä (~12 tuntia hyvällä tahdilla, ei ilmeisesti oo hyvä tahti). Vaikka mitään vastaavaa ei ookkaan aikoihin tapahtunu, mut nyt ku jotain tapahtu ni se ottaa kyllä aika jumalattoman koville.
Mitään puolustuksia mulla ei oikeestaan ole mihinkään asiaan. Vaikka en asioista oikein mitään muistakkaan, niin kyllä kertomuksien perusteella oon ollu aika täydellinen kusipää.
Muistan hämärästi sen kun lähettiin täältä kämpiltä keskustaan päin. Automatka on hämärän peitossa kylläkin. En muista miten oon päässyt Level 5:seen, enkä ymmärrä miten mut on sinne päästetty. Levelistä muistan sen verran, että pyörin jossain Black Jack-pöydän lähettyvillä. Muistan hämärästi jotain ihmisiä, mutta en sitä, että keitähän ne ihmiset on mahdollisesti olleet, en muista yhtään mitä mulle on puhuttu.
Seuraava muistikuva on se kun hoipun narikan ja ovimikon ohi pihalle ja astelen muutaman askeleen päähän ja alan oksentaa. Sen jälkeen muistan kävelleeni S-Marketille päin ja sit tulee taas täydellinen pimento. Jostain vaiheesta muistan sen ku oon tönässy yhen kaverin maahan ja taas pimeetä.
Sit tulee jotain ihme fläsäreit, et yks kaveri lohduttelee mua ja taisin sit senkin tönästä pois siitä. Itkua.. Taksi saapuu pihaan, hypätään kyytiin. Automatka taas ihan pimennossa. Sit muistan jotain et oon itkeny tän talon alaoven luona jossain, en tosin muista mitä olen itkeny. Sisko siinä taisi olla lähettyvillä.. Mut muuten taas ihan mustaa.
Tässä on mun muistikuva illan tapahtumista. Pilasin Eiran synttärit, pilasin ainakin yhden kaverisuhteen ja hävitin lompakkoni. Kaikenlisäks heräsin aamuyöllä keittiön lattialta oksentamaan.
Mä saan todennäkösesti nyt kuulla monen kuukauden ajan Eiralta tästä ja mitä ilmeisemmin en koskaan yheltä kaverilta sitä, mitä oikeesti on tapahtunu. Kumpa vaan ihmiset ymmärtäis, kuinka pahoillani mä oikeesti oon - pahoillani siitä mitä muistan ja siitä mitä en muista, mutta mitä mulle on kerrottu. Ja voihan se olla, etten vieläkään tiedä kaikkea.
Sen verran paha moraalinen krapula ollu nyt n. 4 päivää.. Tämmönen klisee, mut voi kun sais tehdyn tekemättömäks.. Ja pyydän vilpittömästi anteeksi ihmisiltä, joita oon loukannu. Anteeksi.
Tää oma paska fiiliskään ei tunnu häviivän millään, ni ymmärrettävää, ettei se hävii muiltakaan, mutta silti..
Terveisin,
Tekko
Mitään puolustuksia mulla ei oikeestaan ole mihinkään asiaan. Vaikka en asioista oikein mitään muistakkaan, niin kyllä kertomuksien perusteella oon ollu aika täydellinen kusipää.
Muistan hämärästi sen kun lähettiin täältä kämpiltä keskustaan päin. Automatka on hämärän peitossa kylläkin. En muista miten oon päässyt Level 5:seen, enkä ymmärrä miten mut on sinne päästetty. Levelistä muistan sen verran, että pyörin jossain Black Jack-pöydän lähettyvillä. Muistan hämärästi jotain ihmisiä, mutta en sitä, että keitähän ne ihmiset on mahdollisesti olleet, en muista yhtään mitä mulle on puhuttu.
Seuraava muistikuva on se kun hoipun narikan ja ovimikon ohi pihalle ja astelen muutaman askeleen päähän ja alan oksentaa. Sen jälkeen muistan kävelleeni S-Marketille päin ja sit tulee taas täydellinen pimento. Jostain vaiheesta muistan sen ku oon tönässy yhen kaverin maahan ja taas pimeetä.
Sit tulee jotain ihme fläsäreit, et yks kaveri lohduttelee mua ja taisin sit senkin tönästä pois siitä. Itkua.. Taksi saapuu pihaan, hypätään kyytiin. Automatka taas ihan pimennossa. Sit muistan jotain et oon itkeny tän talon alaoven luona jossain, en tosin muista mitä olen itkeny. Sisko siinä taisi olla lähettyvillä.. Mut muuten taas ihan mustaa.
Tässä on mun muistikuva illan tapahtumista. Pilasin Eiran synttärit, pilasin ainakin yhden kaverisuhteen ja hävitin lompakkoni. Kaikenlisäks heräsin aamuyöllä keittiön lattialta oksentamaan.
Mä saan todennäkösesti nyt kuulla monen kuukauden ajan Eiralta tästä ja mitä ilmeisemmin en koskaan yheltä kaverilta sitä, mitä oikeesti on tapahtunu. Kumpa vaan ihmiset ymmärtäis, kuinka pahoillani mä oikeesti oon - pahoillani siitä mitä muistan ja siitä mitä en muista, mutta mitä mulle on kerrottu. Ja voihan se olla, etten vieläkään tiedä kaikkea.
Sen verran paha moraalinen krapula ollu nyt n. 4 päivää.. Tämmönen klisee, mut voi kun sais tehdyn tekemättömäks.. Ja pyydän vilpittömästi anteeksi ihmisiltä, joita oon loukannu. Anteeksi.
Tää oma paska fiiliskään ei tunnu häviivän millään, ni ymmärrettävää, ettei se hävii muiltakaan, mutta silti..
Terveisin,
Tekko
27. marraskuuta 2012
Kuulumisia
Wololoo!
Lomapäivä. Keitin äsken vähän kahvia ja kävin tupakalla. Parvekkeella yksinäni mietin, että pitäsköhän sitä pitkästä aikaa repästä oikein kunnon blogimerkintä. Aiheitahan olis nyt vaikka millä mitalla, koska en tosiaan oo tänne kirjotellut aikoihin. Viimesin merkintä näytti olevan 22. lokakuuta.
Niin no, mistähän sitä sit alottais.. Käydään taas ekaks vaikka vähän läpi tota koulunkäyntiä. Ihan vaan siltä kantilta, että miten se nyt on mennyt ja tälleen.
Tosiaan, täs alkaa olemaan jo kaks jaksoa takana tätä ensimmäistä luokkaa. Eka jakso meni silleen suhteellisen mukavasti, mut oishan sitä tosiaan enemmän voinu panostaa kaikkeen. Jos jaksosta saa numeron 2, ni kertoo se jotain keskinkertasuudesta. Onhan siellä tietenki opittu kaikkee uutta, mut mitä ilmeisemmin kaikki tieto ei oo jääny pääkoppaan.
Toisaalt se on mulle ihan sama mitä numeroit mä saan kokeesta, koska ei ne oo silleen mun mielestä niin tärkeitä. Se on tärkeetä, mitä oppii käytännössä. Vaikka siis tuleehan siellä teoriatunneillakin tärkeetä tietoo, mut nii.. En mä tiedä mitä mä taas selitän. Sanotaan nyt vaikka niin, että ekan jakson jälkeen ois voinu vaan parantaa, mut must tuntuu ettei siin käyny ihan niinkään.
Toinen jakso oli lähinnä vaan käytäntöä, eikä niinkään teoriatunteja. Mut siin oli vaan semmonen juttu, et ku jokin asia ei kiinnosta, niin se ei sitten kiinnosta. Toisaalt täs vaihees jo rupee pelottaa toi oikee työelämä sit. Eri paikkoihin meneminen tuntuu olevan suhteellisen vaikeeta, koska ois paljon hauskempaa pysyy tutussa ja turvallisessa koulussa.
Ja sit tää toinen jakso on menny siltäkin kantilta aika penkin alle, koska tuli kaikkee ylimääräst mukaan elämään. Tottakai itseaiheutettua. Muutama hammaslääkärireissu ja pari vierailua terkkarilla ja omalla lääkärillä. Rokottaa aika paljon koulunkäyntiäkin kun saa kuulla, että verenpaine on suhteellisen korkee. Ja kun se korkea verenpaine aiheuttaa sit viel lievää huimausta ja semmosii epätodellisii olotiloja, ni ei siin hirveesti koulussa pysty keskittymään. Mut onneks täst pääsee sit vähän parempaan aiheeseen jatkamaan, koska noi terveyskeskusreissut on auttanu mua ainaki ymmärtää muutamii asioita.
Ennen terkkarilla käyntiä, olin lähes varma et mun päässä on jonkinlainen kasvain tai jotain. Just niinku huimaamisen perusteella ja ton epätodellisen olon takia. Terkkari sit onneks kerto, et nää oireet viittaa liian korkeeseen verenpaineeseen, joka sit tietenkin tarkistettiin siinä sit samantien. Ja niinhän se oli. Lähete labraan ja omalle lääkärille. Pelkästään jo toi terkkarilla käyminen sai mut miettiin mun elämäntapoja. Mä vaan istun koneella ja syön. Ei kuulosta kovin terveelliseltä.
Terkkarilla käynnin jälkeen mä pyysinki porukoilta kuntopyörää lainaan, jotta voisin alkaa tekee jotain muutaki ku vaa istua koneella ja syödä. Onneks mä sain sen pyörän lainaan, koska kyl se tuntuu jeesaavan oikeesti.
Vaikkei nyt silleen näytä taikka tunnu, että ois yhtään laihtunu, ni kyl veikkaan, et ainaki verenpainetta oon saanu jotenkin hallintaan. Kuntopyörän saapuessa ja ensimmäisillä pyöräreissuilla pyörän pulssimittari näytti aika usein 140-190. Nykyään se pyörii siinä 110-130 välissä kun polkee. Kai se kertoo jotain siitä, et jotain on tapahtunu. Vai? Mun mielestä se on ainakin ollu positiivinen asia.
Alotin sen kuntopyöräilyn siten, että poljin aluks semmosen 5 kilometriä/päivä. Sehän nyt on tosi vähän, mut pitäähän se jostain alottaa. Muutaman päivän päästä nostin sen 10 kilometriin/päivä ja nykyään se on 15kilometriä/päivä. 15 kilometriä kuntopyörällä hujahtaa semmosessa vähän päälle 30 minuutissa. Seuraavaks ois tarkotus nostaa sitä taas 5 kilometrillä, eli sinne 20km/päivä. Siitä sit niin kauan, että se ois ees sen joku 30 kilometriä/päivä, koska se veis about sen jonku 1 tunnin päivästä ja se kuulostais mun mielest ihan hyvältä.
Sit omalla lääkärillä käynti autto siihen, et oon ruvennu tarkkailee mun syömätottumuksia. Tai siis tajusin siellä, että mä syön aika usein enemmän kun on ees tarve. Tai siis söin. Ennen sitä omalla lääkärillä käymistä, aina kun oli hyvää ruokaa, ni mun oli pakko ottaa lisää vaan sen takia, että se maistu niin hyvälle. Maha saatto olla jo täynnä, mut ku ruoka oli hyvää. Nykyään oon osannu vähentää sitä semmost ylimääräst pupeltamista. Pyrkiny siihen, et ei lisää ruokaa, jos nälkä on ohi, ei vaikka ruoka ois kuinka hyvää.
Tottakai ku tää on näin alussa tää koko elämäntapahoito (niinku omalääkäri sen niin osuvasti sano), ni tässä on viel semmost pientä vastoinkäymistä. Ja toisaalt taas tuntuu, et mikään ei oo ees muuttunu. Mut kyl sen sit huomaa ku rupee miettimään. Kumminki, pari viikkoa sitte en liikkunu ku kävellen kouluun ja takasin, ja söin vaikka maha ois ollu kuinka täynnä. Nykyään kävelen kouluun, takasin koulusta ja vedän illalla 30 minuutin hikiliikunnan, enkä ota lisää ruokaa vaikka kuinka tekis mieli - tosin vieläkin on niitä pieniä poikkeuksia, mistä pitäs myös pystyä luopumaan.
Ja ideahan ois, et jos saa täs talven aikana painoa putoomaan ees vähän pois, ni se mahdollisesti motivois juokseen jonkinlaisia lenkkejä. Se ois ainaki tavote. Kuhan nyt vaa osais pitää tän, koska alku on ollu ainaki ihan lupaava. Ainakin siis siltä se on tuntunu. Vähä lisää viel liikuntaa, ni kyl se siitä.
Nii ja tähän lopuks vielä sen verran, että pyöräiltyjä kilometrejä takana ~170 km aikavälillä 9.11.-27.11.2012. Jokuhan vetää ton helposti vaikka päivässä. :-D
Terveisin,
Tekko
Lomapäivä. Keitin äsken vähän kahvia ja kävin tupakalla. Parvekkeella yksinäni mietin, että pitäsköhän sitä pitkästä aikaa repästä oikein kunnon blogimerkintä. Aiheitahan olis nyt vaikka millä mitalla, koska en tosiaan oo tänne kirjotellut aikoihin. Viimesin merkintä näytti olevan 22. lokakuuta.
Niin no, mistähän sitä sit alottais.. Käydään taas ekaks vaikka vähän läpi tota koulunkäyntiä. Ihan vaan siltä kantilta, että miten se nyt on mennyt ja tälleen.
Tosiaan, täs alkaa olemaan jo kaks jaksoa takana tätä ensimmäistä luokkaa. Eka jakso meni silleen suhteellisen mukavasti, mut oishan sitä tosiaan enemmän voinu panostaa kaikkeen. Jos jaksosta saa numeron 2, ni kertoo se jotain keskinkertasuudesta. Onhan siellä tietenki opittu kaikkee uutta, mut mitä ilmeisemmin kaikki tieto ei oo jääny pääkoppaan.
Toisaalt se on mulle ihan sama mitä numeroit mä saan kokeesta, koska ei ne oo silleen mun mielestä niin tärkeitä. Se on tärkeetä, mitä oppii käytännössä. Vaikka siis tuleehan siellä teoriatunneillakin tärkeetä tietoo, mut nii.. En mä tiedä mitä mä taas selitän. Sanotaan nyt vaikka niin, että ekan jakson jälkeen ois voinu vaan parantaa, mut must tuntuu ettei siin käyny ihan niinkään.
Toinen jakso oli lähinnä vaan käytäntöä, eikä niinkään teoriatunteja. Mut siin oli vaan semmonen juttu, et ku jokin asia ei kiinnosta, niin se ei sitten kiinnosta. Toisaalt täs vaihees jo rupee pelottaa toi oikee työelämä sit. Eri paikkoihin meneminen tuntuu olevan suhteellisen vaikeeta, koska ois paljon hauskempaa pysyy tutussa ja turvallisessa koulussa.
Ja sit tää toinen jakso on menny siltäkin kantilta aika penkin alle, koska tuli kaikkee ylimääräst mukaan elämään. Tottakai itseaiheutettua. Muutama hammaslääkärireissu ja pari vierailua terkkarilla ja omalla lääkärillä. Rokottaa aika paljon koulunkäyntiäkin kun saa kuulla, että verenpaine on suhteellisen korkee. Ja kun se korkea verenpaine aiheuttaa sit viel lievää huimausta ja semmosii epätodellisii olotiloja, ni ei siin hirveesti koulussa pysty keskittymään. Mut onneks täst pääsee sit vähän parempaan aiheeseen jatkamaan, koska noi terveyskeskusreissut on auttanu mua ainaki ymmärtää muutamii asioita.
Ennen terkkarilla käyntiä, olin lähes varma et mun päässä on jonkinlainen kasvain tai jotain. Just niinku huimaamisen perusteella ja ton epätodellisen olon takia. Terkkari sit onneks kerto, et nää oireet viittaa liian korkeeseen verenpaineeseen, joka sit tietenkin tarkistettiin siinä sit samantien. Ja niinhän se oli. Lähete labraan ja omalle lääkärille. Pelkästään jo toi terkkarilla käyminen sai mut miettiin mun elämäntapoja. Mä vaan istun koneella ja syön. Ei kuulosta kovin terveelliseltä.
Terkkarilla käynnin jälkeen mä pyysinki porukoilta kuntopyörää lainaan, jotta voisin alkaa tekee jotain muutaki ku vaa istua koneella ja syödä. Onneks mä sain sen pyörän lainaan, koska kyl se tuntuu jeesaavan oikeesti.
Vaikkei nyt silleen näytä taikka tunnu, että ois yhtään laihtunu, ni kyl veikkaan, et ainaki verenpainetta oon saanu jotenkin hallintaan. Kuntopyörän saapuessa ja ensimmäisillä pyöräreissuilla pyörän pulssimittari näytti aika usein 140-190. Nykyään se pyörii siinä 110-130 välissä kun polkee. Kai se kertoo jotain siitä, et jotain on tapahtunu. Vai? Mun mielestä se on ainakin ollu positiivinen asia.
Alotin sen kuntopyöräilyn siten, että poljin aluks semmosen 5 kilometriä/päivä. Sehän nyt on tosi vähän, mut pitäähän se jostain alottaa. Muutaman päivän päästä nostin sen 10 kilometriin/päivä ja nykyään se on 15kilometriä/päivä. 15 kilometriä kuntopyörällä hujahtaa semmosessa vähän päälle 30 minuutissa. Seuraavaks ois tarkotus nostaa sitä taas 5 kilometrillä, eli sinne 20km/päivä. Siitä sit niin kauan, että se ois ees sen joku 30 kilometriä/päivä, koska se veis about sen jonku 1 tunnin päivästä ja se kuulostais mun mielest ihan hyvältä.
Sit omalla lääkärillä käynti autto siihen, et oon ruvennu tarkkailee mun syömätottumuksia. Tai siis tajusin siellä, että mä syön aika usein enemmän kun on ees tarve. Tai siis söin. Ennen sitä omalla lääkärillä käymistä, aina kun oli hyvää ruokaa, ni mun oli pakko ottaa lisää vaan sen takia, että se maistu niin hyvälle. Maha saatto olla jo täynnä, mut ku ruoka oli hyvää. Nykyään oon osannu vähentää sitä semmost ylimääräst pupeltamista. Pyrkiny siihen, et ei lisää ruokaa, jos nälkä on ohi, ei vaikka ruoka ois kuinka hyvää.
Tottakai ku tää on näin alussa tää koko elämäntapahoito (niinku omalääkäri sen niin osuvasti sano), ni tässä on viel semmost pientä vastoinkäymistä. Ja toisaalt taas tuntuu, et mikään ei oo ees muuttunu. Mut kyl sen sit huomaa ku rupee miettimään. Kumminki, pari viikkoa sitte en liikkunu ku kävellen kouluun ja takasin, ja söin vaikka maha ois ollu kuinka täynnä. Nykyään kävelen kouluun, takasin koulusta ja vedän illalla 30 minuutin hikiliikunnan, enkä ota lisää ruokaa vaikka kuinka tekis mieli - tosin vieläkin on niitä pieniä poikkeuksia, mistä pitäs myös pystyä luopumaan.
Ja ideahan ois, et jos saa täs talven aikana painoa putoomaan ees vähän pois, ni se mahdollisesti motivois juokseen jonkinlaisia lenkkejä. Se ois ainaki tavote. Kuhan nyt vaa osais pitää tän, koska alku on ollu ainaki ihan lupaava. Ainakin siis siltä se on tuntunu. Vähä lisää viel liikuntaa, ni kyl se siitä.
Nii ja tähän lopuks vielä sen verran, että pyöräiltyjä kilometrejä takana ~170 km aikavälillä 9.11.-27.11.2012. Jokuhan vetää ton helposti vaikka päivässä. :-D
Terveisin,
Tekko
22. lokakuuta 2012
Tilastotietoja
Moi! En oo taas aikoihin laitellu tänne yhtään mitään. Aattelin siispä kirjottaa.. Tai no, lähinnä vaan kopioida noita tilastotietoja tuolta seurannasta. Huomasin tässä nimittäin äsken, että kyllä täällä aina toisinaan joku käy vähän lukemassakin. Ainakin sen perusteella, että "suositut tekstit"-kohdassa otsikot muuttuu jatkuvasti.
Vaikka niiden kommenttien kanssa ollaankin vielä hieman varovaisia, niin ei se nyt oo niin justiinsa. Kommentteja tulee ehkä vähän, mutta niiden sisältö onkin sitten paljon parempaa kun olisi odottanut. Ihan hienoa. No, mutta kuitenkin.. Näihin tilastoihin:
Blogini olemassaolon (2008-2012, blogin ensimmäinen teksti tosin vasta 2009) aikana sivuilla on vierailtu 8099 kertaa.
Kaikista suosituin teksti on ollut nimeltään "Usko Eevertti Luttinen voittaa!" ja sitä on vilkuiltu 421 kertaa. Toiseksi suosituin tekstinikin liittyy Putoukseen, ja se on nimeltään "Putous 2012 - Sketsihahmot part. 1" ja katsottu 173 kertaa. Kolmanneksi suosituin tekstini ei enään liity Putoukseen, vaan kyseinen teksti on nimeltään "Kato, kenkä." ja 157 vilkuilukertaa.
Useimmiten blogiini on löydetty Facebookin kautta, ja tämä on tapahtunut 1678 kertaa. Seuraavaa paikkaa pitää hallussaan Google, koska sieltä blogiini on eksytty 751 kertaa. Kolmatta sijaa hallitsee suosittu yhteisö, jossa itskein aikoinaan pyörin suhteellisen paljon, ja josta kyllä vielä tänäkin päivänä profiilini voi löytää. Kyseinen paikkahan siis on IRC-Galleria. Sitä kautta blogiini on löydetty 202 kertaa.
Suosituimmat hakusanat tuntuu kaikki liittyvän jollain tapaa Putoukseen, joten niitä on kaiketi turha listata. Sanottakoon nyt kuitenkin sen verran, että Usko Eevertti Luttinen on tuonut sivuilleni 81 vierailua.
Siinäpä ne tärkeimmät tilastot, joista kukaan ei hyödy yhtään mitään. Mutta mitä ilmeisemmin muutama asia ainakin selvisi itselleni tutkiessani noita. Jos tahdon paljon random-kävijöitä, niin minun tulee ilmeisesti kirjoittaa mahdollisimman paljon suosituista tv-ohjelmista. Ja mitä nyt tutkiskelin noita hakusanoja, niin yksi suosittu on ollut myös kauppakeskus Willa.. Hmm.. Pitäisiköhän tehdä siitäkin jonkinlainen merkintä?
Terveisin,
Tekko
Vaikka niiden kommenttien kanssa ollaankin vielä hieman varovaisia, niin ei se nyt oo niin justiinsa. Kommentteja tulee ehkä vähän, mutta niiden sisältö onkin sitten paljon parempaa kun olisi odottanut. Ihan hienoa. No, mutta kuitenkin.. Näihin tilastoihin:
Blogini olemassaolon (2008-2012, blogin ensimmäinen teksti tosin vasta 2009) aikana sivuilla on vierailtu 8099 kertaa.
Kaikista suosituin teksti on ollut nimeltään "Usko Eevertti Luttinen voittaa!" ja sitä on vilkuiltu 421 kertaa. Toiseksi suosituin tekstinikin liittyy Putoukseen, ja se on nimeltään "Putous 2012 - Sketsihahmot part. 1" ja katsottu 173 kertaa. Kolmanneksi suosituin tekstini ei enään liity Putoukseen, vaan kyseinen teksti on nimeltään "Kato, kenkä." ja 157 vilkuilukertaa.
Useimmiten blogiini on löydetty Facebookin kautta, ja tämä on tapahtunut 1678 kertaa. Seuraavaa paikkaa pitää hallussaan Google, koska sieltä blogiini on eksytty 751 kertaa. Kolmatta sijaa hallitsee suosittu yhteisö, jossa itskein aikoinaan pyörin suhteellisen paljon, ja josta kyllä vielä tänäkin päivänä profiilini voi löytää. Kyseinen paikkahan siis on IRC-Galleria. Sitä kautta blogiini on löydetty 202 kertaa.
Suosituimmat hakusanat tuntuu kaikki liittyvän jollain tapaa Putoukseen, joten niitä on kaiketi turha listata. Sanottakoon nyt kuitenkin sen verran, että Usko Eevertti Luttinen on tuonut sivuilleni 81 vierailua.
Siinäpä ne tärkeimmät tilastot, joista kukaan ei hyödy yhtään mitään. Mutta mitä ilmeisemmin muutama asia ainakin selvisi itselleni tutkiessani noita. Jos tahdon paljon random-kävijöitä, niin minun tulee ilmeisesti kirjoittaa mahdollisimman paljon suosituista tv-ohjelmista. Ja mitä nyt tutkiskelin noita hakusanoja, niin yksi suosittu on ollut myös kauppakeskus Willa.. Hmm.. Pitäisiköhän tehdä siitäkin jonkinlainen merkintä?
Terveisin,
Tekko
28. syyskuuta 2012
Koulusta.
Heippa hei. Mä rupesin tossa eilen kelaamaan, että onhan mulla ainakin yksi aihe hihassa, josta voisin kirjottaa. Koulumaailmaan mennään, mutta tällä kertaa niihin opettajiin. Veikkaan, että kaikilla on huonoja kokemuksia opettajista.
Tosin huonot kokemukset opettajista liittyy varmasti jotenkin siihen kasvavan nuoren kapinointiin. Tottakai opettaja tuntuu apinalta, jos se yrittää komennella.. No, mä en nyt kumminkaan enään ole missään pahimmassa teini-iässä, eikä mulla ole tarvetta kapinoida tai mitään muutakaan negatiivista. Mutta silti, silti löytyy vikaa myös opettajista ja muusta koulun henkilökunnasta.
Okei, alotetaan nyt vaikka siitä semmosesta pienimmästä. Tosiaan kun mä en tykkää siitä, että mua hoputetaan. Haluun tehä asiat omaan tahtiini. Okei, voitte kuvitella, että oon ihan väärässä paikassa jos ajattelen noin ja koulussa yritän pärjätä.. En mä mitään semmosta superlaiskaa siellä esitä, en nyt sentään. Mutta jos mä saan käskyn tehdä jotain, niin en mä oleta, että mun pitää rynnätä pää kolmantena jalkana tekemään sitä. Näin se vaan silti menee koulumaailmassa. En mä muutenkaan tykkää tehä asioita kiireessä. Kaikelle pitää antaa oma aikansa, mutta sitä ei koulussa edes yritetä ymmärtää. (Tosin, näinhän se varmasti tulee menemään työelämässäkin.)
Okei, toihan nyt on aika pieni asia, ja voittehan te vieläkin olla sitä mieltä, että opettajat tekee oikein kun ne passittaa hommiin melkein tyyliin siten, että pitäisi matkustaa ajassa, että olisi kerennyt tekemään asian jo. Voihan se olla, että niin se kuuluu tehdä, mutta tämä olikin asia, josta en koulumaailmassa pidä.
On myös asioita, jotka ei mun mielestä edes kouluun kuulu, ei ainakaan henkilökunnalle.
Otetaan nyt vaikka käsittelyyn semmonen aihe kun turha päänaukominen ja haukkuminen. No jos lähen ajattelee asiaa siten, että en pidä siitä edes lapsien suusta. Mun mielestä päänaukominen ja kaikenmaailman haukkuminen on niin turhaa. Kaveriporukassa ymmärrän läpät, eli siis että päänaukominen ja haukkuminen on vaan jonkinlaista huonoa huumoria. Mutta on se kaikki länkyttäminen aivan turhaa, kyllä. Ilman sitäkin voisi tulla toimeen tällä maapallolla.
Mutta jos en pidä siitä edes lapsien suusta kuultuna, niin miten oletatte, että pitäisin siitä kun kuulen kyseenomaista toimintaa itseänikin vanhemman, meitä opettamaan ryhtyneen mieshenkilön suusta? Jos on huono päivä, niin miksi se pitää purkaa oppilaisiin? Jos joku ärsyttää, niin miksi se pitää purkaa oppilaisiin? Mun mielestä se on väärin. Jos vaikka otetaan pienilaatuinen esimerkki, jonka muistan vaan pääpiirteittäin.
Eli siis oltiin tekemässä töitä meiän oman koulun ulkopuolella. Tai oikeastaan aika kaukanakin meiän omasta koulusta. Siellä paikassa on semmonen pieni varasto, jossa säilytämme kaikenlaisia maalaamiseen tarvittavia työvälineitä yms. Meidän "opettaja" käski yhden luokkalaisistamme siivoamaan sen varaston. No, ei siinä sinällään mitään, mutta kun emme olleet sotkeneetkaan sitä varastotilaa, niin sinäänsä asia ei olisi kuulunut pintakäsittelijöille, vaan "opettajalle" itselleen. Ja kun luokkalainen sitten sanoi asian kyseiselle "opettajalle", että ei kuulu meidän tehtäviin, niin takaisin tuli vaan vastaus tyyliin: "No tehän v***n pallopäät ootte tän paikan sotkenukki!"
Ei tossa sinäänsä mitään pahaa ole, mutta mun mielestä on väärin, että koulumaailmassa on tommosia yli-innokkaita henkilöitä, jotka muka yrittää saada oppilaisiin taottua jotain tommosilla tavoilla. Pelkästään tossakin oli jo muutama asia, josta en henkilökohtasesti pidä. Turha haukkuminen, äänen korottaminen ja syyllistäminen ilman minkäänlaista järkevää syytä. Ja vielä se, että kyseinen henkilö tahtoo meidän tekevän töitä sillä aikaa, kun hän itse istuu varastossa juoruamassa kahvikuppi kädessään.
Toinen tapaus sattui koululla. Istuskelin tauon jälkeen hetken ylimääräistä, koska mua sattu joka paikkaan. No, sitähän ei opettajat ilmeisesti voi käsittää, että johonkin voi sattua. No, mut passitettiin hommiin ja noustessani tuolilta ylös, mun polvitaipeet kaato tuolin kovan kolahduksen säestämänä, mutta vahingossa. Tän seurauksena mua ruvettiin uhkailemaan jollain osastonjohtajalla, koska mun käytös on kuulema väärää koulumaailmaan ja mun pitäisi kunnioittaa opettajia ja niiden vaatimuksia. Pahoittelen vahinkoa, anteeksi.
Mun käsitys opettajista on ilmeisesti väärä. Niiden pitäs olla opetukseen perehtyneitä, eikä mitään "haukun sua, syyllistän sua ja korotan sulle ääntä, koska mä voin tehdä niin." Mun mielestä se on väärin. Jonkinlaisen valituksen jos jonnekkin vois laittaa, vaikka tuskin se mitään auttaa. Koulun mielestä kyseiset opettajat ja vähemmän opettajat on erittäin hyviä ja mukavia henkilöitä. Tottakai ne on mukavia toisilleen. Oppilaat on vaan ilmeisesti turhaa saastaa.
Yritä siinä pitää oma motivaatio kasassa ja opiskella ahkerasti. Onnettoman huonot opettajavalinnat vaikeuttavat asiaa huomattavasti. Ei mulla tietysti kaikkia vastaan ole jotain, mutta muutamaa.
Paskaa, sanon minä.
Terveisin,
Tekko
Tosin huonot kokemukset opettajista liittyy varmasti jotenkin siihen kasvavan nuoren kapinointiin. Tottakai opettaja tuntuu apinalta, jos se yrittää komennella.. No, mä en nyt kumminkaan enään ole missään pahimmassa teini-iässä, eikä mulla ole tarvetta kapinoida tai mitään muutakaan negatiivista. Mutta silti, silti löytyy vikaa myös opettajista ja muusta koulun henkilökunnasta.
Okei, alotetaan nyt vaikka siitä semmosesta pienimmästä. Tosiaan kun mä en tykkää siitä, että mua hoputetaan. Haluun tehä asiat omaan tahtiini. Okei, voitte kuvitella, että oon ihan väärässä paikassa jos ajattelen noin ja koulussa yritän pärjätä.. En mä mitään semmosta superlaiskaa siellä esitä, en nyt sentään. Mutta jos mä saan käskyn tehdä jotain, niin en mä oleta, että mun pitää rynnätä pää kolmantena jalkana tekemään sitä. Näin se vaan silti menee koulumaailmassa. En mä muutenkaan tykkää tehä asioita kiireessä. Kaikelle pitää antaa oma aikansa, mutta sitä ei koulussa edes yritetä ymmärtää. (Tosin, näinhän se varmasti tulee menemään työelämässäkin.)
Okei, toihan nyt on aika pieni asia, ja voittehan te vieläkin olla sitä mieltä, että opettajat tekee oikein kun ne passittaa hommiin melkein tyyliin siten, että pitäisi matkustaa ajassa, että olisi kerennyt tekemään asian jo. Voihan se olla, että niin se kuuluu tehdä, mutta tämä olikin asia, josta en koulumaailmassa pidä.
On myös asioita, jotka ei mun mielestä edes kouluun kuulu, ei ainakaan henkilökunnalle.
Otetaan nyt vaikka käsittelyyn semmonen aihe kun turha päänaukominen ja haukkuminen. No jos lähen ajattelee asiaa siten, että en pidä siitä edes lapsien suusta. Mun mielestä päänaukominen ja kaikenmaailman haukkuminen on niin turhaa. Kaveriporukassa ymmärrän läpät, eli siis että päänaukominen ja haukkuminen on vaan jonkinlaista huonoa huumoria. Mutta on se kaikki länkyttäminen aivan turhaa, kyllä. Ilman sitäkin voisi tulla toimeen tällä maapallolla.
Mutta jos en pidä siitä edes lapsien suusta kuultuna, niin miten oletatte, että pitäisin siitä kun kuulen kyseenomaista toimintaa itseänikin vanhemman, meitä opettamaan ryhtyneen mieshenkilön suusta? Jos on huono päivä, niin miksi se pitää purkaa oppilaisiin? Jos joku ärsyttää, niin miksi se pitää purkaa oppilaisiin? Mun mielestä se on väärin. Jos vaikka otetaan pienilaatuinen esimerkki, jonka muistan vaan pääpiirteittäin.
Eli siis oltiin tekemässä töitä meiän oman koulun ulkopuolella. Tai oikeastaan aika kaukanakin meiän omasta koulusta. Siellä paikassa on semmonen pieni varasto, jossa säilytämme kaikenlaisia maalaamiseen tarvittavia työvälineitä yms. Meidän "opettaja" käski yhden luokkalaisistamme siivoamaan sen varaston. No, ei siinä sinällään mitään, mutta kun emme olleet sotkeneetkaan sitä varastotilaa, niin sinäänsä asia ei olisi kuulunut pintakäsittelijöille, vaan "opettajalle" itselleen. Ja kun luokkalainen sitten sanoi asian kyseiselle "opettajalle", että ei kuulu meidän tehtäviin, niin takaisin tuli vaan vastaus tyyliin: "No tehän v***n pallopäät ootte tän paikan sotkenukki!"
Ei tossa sinäänsä mitään pahaa ole, mutta mun mielestä on väärin, että koulumaailmassa on tommosia yli-innokkaita henkilöitä, jotka muka yrittää saada oppilaisiin taottua jotain tommosilla tavoilla. Pelkästään tossakin oli jo muutama asia, josta en henkilökohtasesti pidä. Turha haukkuminen, äänen korottaminen ja syyllistäminen ilman minkäänlaista järkevää syytä. Ja vielä se, että kyseinen henkilö tahtoo meidän tekevän töitä sillä aikaa, kun hän itse istuu varastossa juoruamassa kahvikuppi kädessään.
Toinen tapaus sattui koululla. Istuskelin tauon jälkeen hetken ylimääräistä, koska mua sattu joka paikkaan. No, sitähän ei opettajat ilmeisesti voi käsittää, että johonkin voi sattua. No, mut passitettiin hommiin ja noustessani tuolilta ylös, mun polvitaipeet kaato tuolin kovan kolahduksen säestämänä, mutta vahingossa. Tän seurauksena mua ruvettiin uhkailemaan jollain osastonjohtajalla, koska mun käytös on kuulema väärää koulumaailmaan ja mun pitäisi kunnioittaa opettajia ja niiden vaatimuksia. Pahoittelen vahinkoa, anteeksi.
Mun käsitys opettajista on ilmeisesti väärä. Niiden pitäs olla opetukseen perehtyneitä, eikä mitään "haukun sua, syyllistän sua ja korotan sulle ääntä, koska mä voin tehdä niin." Mun mielestä se on väärin. Jonkinlaisen valituksen jos jonnekkin vois laittaa, vaikka tuskin se mitään auttaa. Koulun mielestä kyseiset opettajat ja vähemmän opettajat on erittäin hyviä ja mukavia henkilöitä. Tottakai ne on mukavia toisilleen. Oppilaat on vaan ilmeisesti turhaa saastaa.
Yritä siinä pitää oma motivaatio kasassa ja opiskella ahkerasti. Onnettoman huonot opettajavalinnat vaikeuttavat asiaa huomattavasti. Ei mulla tietysti kaikkia vastaan ole jotain, mutta muutamaa.
Paskaa, sanon minä.
Terveisin,
Tekko
27. syyskuuta 2012
Kiitos kommenteista!
Moro! En aatellu taas kirjottaa, mutta kirjotan silti taas. Tai siis, no, kirjotan nyt jotain. En tiedä mitä tästä tulee, mutta jotain tulee jos on tullakseen. Tai sit ei tule ja sit on tulematta. Toisaalta tätä on tullu jo vähän, joten en usko jälkimmäiseen teoriaan. En tiedä.
Lähinnä oon täs nyt kelaillu näit ihmisten kommentteja. Ne on aiheuttanu mulle aika paljon mietittävää ja oon saanu uusia näkökantoja asioihin - tai mitä nyt tässä ajassa on kerenny saamaan. Joten kommentit on ollu silleen hyviä, että ne on aiheuttanu mun päässä jonkinlaista toimintaa.
En tiedä.. Viimesimmät kommentit on ollu oikeesti avuksi mun päälle. Oon oikeesti ruvennu kelaa asioita toisella tapaa. Käsitelly teiän laittamia kommentteja ja saanu niistä tiettyjä asioita irti. Ja kun jatkan mun päänsisästä ajatusmaailmansotaa, niin toivottavasti musta tulee parempi ihminen - no okei, toivottavasti saan vaan pysyviä periaatteita elämään. Tai en tiiä periaatteista.. No huh huh.. On hankalaa kirjottaa nyt asioita selvästi.
Käsittelen asioita nyt kumminkin muistakin näkökulmista, enkä vaan siitä mun omasta ahdistavasta näkökulmasta. Kaikki ihmiset on erilaisia. Ei voi elää kokoajan peläten jotain, mitä ei ees oikeesti usko tulevan.
Et ei tää blogi sinällään ees oo niin turha kun oon joskus ajatellu. Jos haluu saada, on pakko antaa. Joten annoin teille merkinnän ja sain ite palautetta, jota nyt käsittelen täysillä mun pääni sisällä. Ja josta jo oon yrittäny muutamia asioita iskostaa päähäni. Tottakai se vaatii taas vähän aikaa, että ne jää sinne vahvasti. Tätä mä nyt yritin siis hakea. Käsittelen asioita, oon saanu niistä jotain irti, jatkan käsittelyä ja toivon kovasti, että asiat iskostuu mun päähän oikealla tavalla. Eikä siten, miten ne aikasemmin siellä oli.
Ja itseasiassa on kommenteissa oli myös se hyvä puoli, että ne oli kirjotettu siten, että otin ne osittain loukkaavana, vaikka ei ne loukkaavia ollu. Joten kun tiedostan virheeni, niin yritän siihen puuttua. Niin mä olen aina oppinut kaikkein parhaiten. Virheiden kautta voittoon.
Mutta siis, iso kiitos kommenteista. Älkää te muutamat aktiiviset lukijani lopettako sitä kommentointia. Sieltä tulee ihan asiaa. Ja saatte mut ajattelemaan.
Terveisin,
Tekko
Lähinnä oon täs nyt kelaillu näit ihmisten kommentteja. Ne on aiheuttanu mulle aika paljon mietittävää ja oon saanu uusia näkökantoja asioihin - tai mitä nyt tässä ajassa on kerenny saamaan. Joten kommentit on ollu silleen hyviä, että ne on aiheuttanu mun päässä jonkinlaista toimintaa.
En tiedä.. Viimesimmät kommentit on ollu oikeesti avuksi mun päälle. Oon oikeesti ruvennu kelaa asioita toisella tapaa. Käsitelly teiän laittamia kommentteja ja saanu niistä tiettyjä asioita irti. Ja kun jatkan mun päänsisästä ajatusmaailmansotaa, niin toivottavasti musta tulee parempi ihminen - no okei, toivottavasti saan vaan pysyviä periaatteita elämään. Tai en tiiä periaatteista.. No huh huh.. On hankalaa kirjottaa nyt asioita selvästi.
Käsittelen asioita nyt kumminkin muistakin näkökulmista, enkä vaan siitä mun omasta ahdistavasta näkökulmasta. Kaikki ihmiset on erilaisia. Ei voi elää kokoajan peläten jotain, mitä ei ees oikeesti usko tulevan.
Et ei tää blogi sinällään ees oo niin turha kun oon joskus ajatellu. Jos haluu saada, on pakko antaa. Joten annoin teille merkinnän ja sain ite palautetta, jota nyt käsittelen täysillä mun pääni sisällä. Ja josta jo oon yrittäny muutamia asioita iskostaa päähäni. Tottakai se vaatii taas vähän aikaa, että ne jää sinne vahvasti. Tätä mä nyt yritin siis hakea. Käsittelen asioita, oon saanu niistä jotain irti, jatkan käsittelyä ja toivon kovasti, että asiat iskostuu mun päähän oikealla tavalla. Eikä siten, miten ne aikasemmin siellä oli.
Ja itseasiassa on kommenteissa oli myös se hyvä puoli, että ne oli kirjotettu siten, että otin ne osittain loukkaavana, vaikka ei ne loukkaavia ollu. Joten kun tiedostan virheeni, niin yritän siihen puuttua. Niin mä olen aina oppinut kaikkein parhaiten. Virheiden kautta voittoon.
Mutta siis, iso kiitos kommenteista. Älkää te muutamat aktiiviset lukijani lopettako sitä kommentointia. Sieltä tulee ihan asiaa. Ja saatte mut ajattelemaan.
Terveisin,
Tekko
21. syyskuuta 2012
Luottamus 2
Moi. Taas mun pitää mennä vakavan linjan puolelle, koska toisinaan on oltava vakavakin. Ei aina pidä heittää kaikkee täysin huumorilla. Öö, niin.
Kirjottelin tänne aikoinaan, marraskuussa 2011, luottamuksesta. Vaikka mä käsittelin ne asiat sillon jo päässäni ja jopa täällä blogissani.. Niin miksi se edelleen kummittelee?
Pelottaa vaan, että onnistun sotkemaan tän parisuhteen näillä mun typerillä ajatuksilla. Miksi mä ajattelen liikaa? Taaskin mulla olis hemmetin hyvää aikaa nukkua, mutta asiat vaan pyörii päässä. Ei sinällään mitkään luottamukseen liittyvät asiat, mutta asiat. Nyt nimittäin pyörii mielessä lähinnä just tää, että minkä takia mä olen tämmönen?
Minkä takia mä teen liian nopeita johtopäätöksiä asioista, joista en oikeestaan edes vielä mahdollisesti tiedä mitään? Toisinaan jopa hiuksenpätkän löytyminen lattialta saa mut miettimään kaikenlaista. Miksi? Vaikka nää tämmöset on nyt silleen suhteellisen harvassa, niin mä veikkaan, että kyllä ne ainakin Eiraa ärsyttää.. Mut toivottavasti en ärsytä sitä pois mun luota kokonaan..
Nyt mä olen yrittänyt saada päähäni jäämään semmosen tiedon, että me ollaan yli vuosi oltu yhessä ja kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin. Miksei se jää mun päähän? Tarviinkohan mä jotain kallonkutistajaa? Oon ongelmallinen.
Veikkaan myös, että monella muulla ihmisella olis menny jo hermo mun epäilyihin.. Ja en usko, että Eirakaan tosiaan niistä hirveesti nauttii.
No mut siis ei tää oo ollu tämmöstä viime marraskuusta asti, ei. Mun mielest täs on paljon enemmän hyvii päivii takana, ku noit tommosii epäily/mökötys-episodeja. Ja hyvä niin! Mut kuhan sais oikeesti tän pään sillain kasaan, että ei tarviis aina epäillä ensimmäisenä jotain ikävää. Johan mun verenpainekin kärsii siitä, ja parisuhde varmasti vielä enemmän.
Tosin tää nyt saattaa taas olla osittain syksyn syytä. Syksy pistää mut jostain syystä ajattelemaan vielä enemmän kun mitä mä normaalisti. No ei, en mä voi typerästä käytöksestäni syyttää kun vaan itteäni.
Tekko
Kirjottelin tänne aikoinaan, marraskuussa 2011, luottamuksesta. Vaikka mä käsittelin ne asiat sillon jo päässäni ja jopa täällä blogissani.. Niin miksi se edelleen kummittelee?
Pelottaa vaan, että onnistun sotkemaan tän parisuhteen näillä mun typerillä ajatuksilla. Miksi mä ajattelen liikaa? Taaskin mulla olis hemmetin hyvää aikaa nukkua, mutta asiat vaan pyörii päässä. Ei sinällään mitkään luottamukseen liittyvät asiat, mutta asiat. Nyt nimittäin pyörii mielessä lähinnä just tää, että minkä takia mä olen tämmönen?
Minkä takia mä teen liian nopeita johtopäätöksiä asioista, joista en oikeestaan edes vielä mahdollisesti tiedä mitään? Toisinaan jopa hiuksenpätkän löytyminen lattialta saa mut miettimään kaikenlaista. Miksi? Vaikka nää tämmöset on nyt silleen suhteellisen harvassa, niin mä veikkaan, että kyllä ne ainakin Eiraa ärsyttää.. Mut toivottavasti en ärsytä sitä pois mun luota kokonaan..
Nyt mä olen yrittänyt saada päähäni jäämään semmosen tiedon, että me ollaan yli vuosi oltu yhessä ja kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin. Miksei se jää mun päähän? Tarviinkohan mä jotain kallonkutistajaa? Oon ongelmallinen.
Veikkaan myös, että monella muulla ihmisella olis menny jo hermo mun epäilyihin.. Ja en usko, että Eirakaan tosiaan niistä hirveesti nauttii.
No mut siis ei tää oo ollu tämmöstä viime marraskuusta asti, ei. Mun mielest täs on paljon enemmän hyvii päivii takana, ku noit tommosii epäily/mökötys-episodeja. Ja hyvä niin! Mut kuhan sais oikeesti tän pään sillain kasaan, että ei tarviis aina epäillä ensimmäisenä jotain ikävää. Johan mun verenpainekin kärsii siitä, ja parisuhde varmasti vielä enemmän.
Tosin tää nyt saattaa taas olla osittain syksyn syytä. Syksy pistää mut jostain syystä ajattelemaan vielä enemmän kun mitä mä normaalisti. No ei, en mä voi typerästä käytöksestäni syyttää kun vaan itteäni.
"Niin monesti se on tehnyt kipeää,
Niin monesti tuottanut ikävää."
Terveisin,Niin monesti tuottanut ikävää."
Tekko
2. syyskuuta 2012
Voi miehet..
Hello. Tossa muutama päivä sit kirjottelin, kun Iltasanomien sivuille oli tullut "uutinen", jossa naiset kertoivat miesten ärsyttävistä tavoista. No, tottakai niitten piti sitten kuunnella joitain miehiäkin, ja vastapainoksi tuli miehet kertovat-"uutinen". Lueskelin senkin suhteellisen hilpeissä tunnelmissa, koska mielenkiintosista asioista ne miehetkin ärsyyntyvät.
Linkkiä kyseiseen "uutiseen" olisi tulossa tässä: Miehet kertovat!
No, lähetään taas käymään mielenkiintoisimpia tapoja läpi, ja kommentoin niitä sitten taas oman mieleni mukaan, joten kellään ei ole vieläkään oikeutta suuttua.
No onneks meillä tää tapahtuu vaan Helsingissä. Nii no, toisaalta.. Harvemmin me Hyvinkäällä käydään yhtään missään. Itsehän ymmärrän sen aivan hyvin, että kun Helsinkiin mennään käymään, niin siellä pitää käydä kaikki mahdolliset kaupat läpi, koska kaikkia ei löydy Hyvinkäältä. Hyvähän ne on käydä siellä sitten samaisella kertaa läpi, ettei tarvii joka viikko lähteä uudestaan.
Tosin on se mielenkiintosta, että kysytään mielipiteitä.. Se on toisaalta ihan sama mitä sanoo; jotkin vaatekappaleet lähtee siitäkin huolimatta mukaan. Varmaan jopa nimenomaan siitä syystä. "Ai et tykkää vai? No, opitpahan tykkäämään." No ei, ei meillä tämmöstäkään kovin usein tapahdu. Ollaan suhteellisen yksmielisiä kaikista asioista. Kummatkin saa pukeutua niinku ite tykkää.
Henkilökohtaisesti itseäni ärsyttää vaan nimenomaan vaatteiden kokeileminen. Kerätään kasa vaatteita omille käsivarsille ja toinen vaikka mun käsivarsille ja sitten mennään sovituskopeille. Siinä ulkopuolella on erittäin mukava istuskella ja odotella - no ei oikeesti. Vähän väliä tullaan kopista ulos ja kysytään "Näyttääks tää hyvältä?" tms. Siinä tilanteessa on ihan sama vastata mitä tahansa. Loppupeleissä se menee niin, että sitten sieltä kopista tullaan kun vaatteet on sovitettu, ja valitaan vaan ne hyvän näköset vaatteet ja mennään kassalle. En tiedä, muistetaanko siinä tilanteessa edes sitä, että miltä se tuntui päällä. Että miksi sitä piti sovittaa..
Onneksi mun Facebookissa ei tapahdu ihan näin rankalla kädellä tämmösiä päivityksiä. Musta tuntuu, että se olen minä joka tekee harvinaisen paljon turhia tilapäivityksiä. Ja lähinnä just sillä ajatuksella, että joku kommentoisi. Saatan päivitellä sivua jatkuvasti ja katsoa, että vastaako kukaan mitään.. Ja jos ei vastaa, niin olen hyvin harmistunut. Pidän kommenteista, mutta en niitä lähes koskaan saa.
Toisaalta toi tapa kyllä kuulostaa ärsyttävältä, mutta ei se ole vain naisten tapa. Tosin, en mä ainakaan koskaan ole tehnyt sitä ihan noin rankasti. Jaan sen hetkisen mietteeni ja jos joku kysyy mitä meinaan, niin tokaisisin vaan, että en voi puhua siitä täällä.. Se kuulostaa kyllä ärsyttävältä. Lopettakaa naiset! Ainii, mun piti kritisoida miesten mielipiteitä, eikä jälleen kerran naisia - aina ei voi voittaa.
No nyt me puhutaan! Kertokaa naiset meille miehille, että mikä tässä on pointtina? Ymmärtäisin tän paremmin miehiltä, koska ne tarvitsee toisinaan ravistajaa mukaansa vessaan.. Mutta että naiset? En oo varmaan koskaan missään baarissa nähny, että naiset menis yksinään vessaan. Ne menee aina parittain. Johan siellä tulee hemmetin täyttä, kun kaikilla on joku pari mukana siellä. Miesten vessaan menee 10 ihmistä ja naisten vessaan 10 + 10, koska yksin ei voi mennä. 4 istuu kopeissa ja 16 odottaa ulkopuolella. 6:lla henkilöllä on vessahätä ja 10 todennäköisesti vain parantelee meikkejään - eikä sitä yksikään jätkä koko baarissa huomaa. Vai kuinka useesti on tokastu silleen, että "Aijaa, kävit parantelemassa meikkejä?" Ei sitä kukaan huomaa.
Tosin, yrittäessäni kovasti ymmärtää niin tulee vaan mieleen se, että siellä keskustellaan baarin herkullisimmista mieshenkilöistä. Vai? Siinä sivussa meikataan ja keskustellaan lisää. En mä tiedä..
Meikkiasiassa olen samaa mieltä. Ei liikaa meikkiä, ei liikaa. Mutta toisaalta, hmm, tiedän yhden miespuolisen henkilön, jolle on moneen kertaan sanottu asiasta, että viettää liian kauan peilin edessä aikaa. No okei, se olen minä itse. Aikoinaan mulle siitä sanottiin kyllä aika usein, mutta nykyään mä oon vähentäny. Siksi osaan jotenkin ymmärtää naisia tossa peilin edessä oleskelusta.
Se oli sillon aikoinaan kovin vaikeeta lähtee yhtään mihinkään jos vaatteet ei ollu silleen ku ite tahto niiden olevan. Toisinaan mä saatoin vaihtaa paitaa ja lippistä muutamaan kertaan, koska ei miellyttäny silmää. Tosin, itse pukeudun vaan itseäni varten, koska tykkään että vaatteet on hyvin ja mätsää toisiinsa.. Mutta naisilla se tuntuu olevan niin, että ne pukeutuu sitä varten, että kaveri voisi olla kateellinen.
Tiedän tilanteita, mutta yleisen rauhan säilyttämiseksi, en edes mainitse asiasta, jonka Eira mulle mainitsi yksi päivä kun oli lähtemässä kaverinsa kanssa ajelemaan. Mutta siihen liittyy se, että piti näyttää hyvältä, koska ei ollut nähnyt kyseistä kaveria aikoihin..
Tästä mulle tuli nyt yks tosi hyvä esimerkki mieleen. Just tässä perjantaina kun käytiin Ikeassa.. En muista miten se ensimmäinen tilanne meni, mutta Eira mulle tokasi, että "en mä voi muistaa asiaa, josta me ollaan puhuttu 100 vuotta sitten." tai jotain vastaavaa, vaikka vasta oltiin kyseisestä aiheesta keskusteltu. Ja seuraavaksi oltiin henkariastian luona ja siinä oli mustia ja valkoisia henkareita. Sitten Eira kysyy jotain tyyliin "Nii pitäskö ottaa musta vai valkonen?" ja mä tietenkin oletin, että se liittyy niihin henkareihin, joten mä rupesin miettimään, että "meillä on kotona jo mustia henkareita..." Jonka päälle sain sitten semmonen äkäsen kummastuneen katseen.. "Eiku mä tarkotin sitä telinettä!" Aijoo, tietenkin. Munhan ois pitäny muistaa asia, josta me oltiin puhuttu 100 vuotta sitten, vai?
Naisten erityisoikeuksia, ilmeisesti. Tosin, toi nyt ei silleen liittyny valittamiseen, mutta kuitenkin aika samoilla linjoilla. Naisen ei tarvitse muistaa asiaa, josta keskusteltiin hetki sitten, mutta miehelle pitäisi olla itsestäänselvyys jos vihjataan asiaan, josta ollaan puhuttu noin tunti sitten.
Naisten laukut on ainakin semmosia uusia ulottuvuuksia, että ei koskaan voi tietää, että mitä kaikkea sinne mahtuu. En ihmettelis, jos joskus pyydettäis hakemaan laukusta jotain, ja kaivais sieltä vahingossa jonkun irlantilaisen kääpiön. Kyllä ne on semmosia ihmelaukkuja.
No mun mielestä Eira ei onneks oo omaksunu tota tapaa niin vahvasti kun toiset. Mun mielestä Eiran laukusta ei löydy kun kaikki oleellinen.
Nyt ensimmäisenä herää mieleen kysymys, että miten se on naisten vika, että shampoossa olis jotain anjoviksia ja makakiapinan kakkaa? Ei se mielestäni ole naisten tapa sulloa niitä sinne. Kommentoija on yrittänyt olla hauska onnistumatta siinä.
Ja mielenkiintosta, että miksi se muka ketään häiritsee jos kylpyhuoneessa olis 100 pulloa erilaisia shampoita tms.? Tässäkin tapauksessa Eira onneks eroaa näistä naisista, jotka haalii pesuliemiä yli omien tarpeidensa. Mutta toisaalta ei se mua haittaiskaan. Siellähän ne on kylpyhuoneessa. En mä käytä suihkua niin usein, että kerkeisin ärsyyntyä niistä. Turhaa napinaa jo miesten puoleltakin.
No puhelinriippuvuus on kyllä jo aika ärsyttävä tapa. Toisaalta, niin myös Facebook-keskusteluriippuvuuskin. Okei, ehkä mä enemmän kadehdin kun olen ärsyyntynyt. Mulle ei koskaan juttele ketään ja joudun vaan rullaamaan Facebookkia alas ja ylös saadakseni jonkinlaista tekemistä. Ja toisinaan musta tuntuu, että mun puhelin hälyttää jotain, mutta ei se oikeesti tee sitä kun vaan sillon kun Eira on jossain muualla ja se laittaa mulle tekstaria tai soittaa. Olen katkera ja kateellinen.
Mut ei sekään tapa mua hirveesti ärsytä. Siihen on tottunut, mutta ilmeisesti jotkut miehet ei osaa olla ärsyyntymättä arkipäiväisistä asioista. Mielenkiintoisen hölmöjä miesotuksiakin näköjään löytyy.
Kun näitä lukee niin rupee oikeesti miettimään, että missä tämmösiä naisia on? Lähes yksikään näistä ärsyttävistä tavoista ei ole tullut esille, taas mä sen mainitsen, mutta Eiran kanssa. Toki se osti tossa joku aika sitten kaikenlaisia koreja ja laatikoita, mutta ne on kyllä mun mielestä käytössä ja niiden ansiosta jotkin tavarat on paremmin piilossa.
Kahville, teelle ja sokerillekin se osti omat rasiansa, eikä ne mua ärsyttänyt yhtään? Mielestäni vain paljon kätevämpää. Miksi nämä miehet napisevat kaikesta? Nää on varmaan vaan keksimällä keksitty kun on pakko saada jonkinlaista vastapalloa siihen naiset kertovat-"uutiseen". Mietitty varmaan jossain baaritiskillä 3 kaverin kanssa, että "Ahaa, se on ärsyttävää vaikkei se oikeesti ärsytä." Turhanpäiväistä. Olenkohan mä itse sitten jotenkin erilainen mies?
Tässäkin mä samaistun naisiin enemmän kuin tähän valittavaan miehenpuolikkaaseen. En mäkään tykkää nykyään käyttää samaa t-paitaa kahta päivää. Nyt on hyvä pesukone ja saa puhdasta vaatetta aina kun jaksaa pesukoneen laittaa päälle. Ja miksi sekin on sitten taas ärsyttävää jos nainen haluaa vaihtaa vaatteet päivittäin? Outoja valittajia.
Ja toi kun muut vaatteet jää lattialle lojumaan, tai sängyn päälle, sohvan selkänojalle tms. Niin se on meillä ihan normaalia. Täältä löytyy kummankin vaatteita pitkin kämppää. Ne sieltä sitten vaan kerätään kun pitää pestä pyykkiä. Tai jos on tulossa vieraita niin ne piilotetaan äkkiä johonkin. Arkipäivää, pojat, arkipäivää. Älkää marisko.
No, mut tässähän tätä taas tuli.. Joten, onneksi olkoon jälleen jos luit. Nappisuoritus jos luit edellisenkin.
Terveisin,
Tekko
Linkkiä kyseiseen "uutiseen" olisi tulossa tässä: Miehet kertovat!
No, lähetään taas käymään mielenkiintoisimpia tapoja läpi, ja kommentoin niitä sitten taas oman mieleni mukaan, joten kellään ei ole vieläkään oikeutta suuttua.
Mennään ostoksille koko perheen voimin, ja vaimo kulkee mahdollisimman monta vaate-, kenkä-, meikki-, tai muuta kauppaa läpi ja valitsee kuitenkin ne tuotteet, jotka ensimmäiseksi sovitti. Tähän sitten yleensä tuhrautuu useampi tunti. Mukaan joutuu aina lähtemään makutuomariksi, jonka sanalla ei sitten loppupeleissä ole juurikaan arvoa.
No onneks meillä tää tapahtuu vaan Helsingissä. Nii no, toisaalta.. Harvemmin me Hyvinkäällä käydään yhtään missään. Itsehän ymmärrän sen aivan hyvin, että kun Helsinkiin mennään käymään, niin siellä pitää käydä kaikki mahdolliset kaupat läpi, koska kaikkia ei löydy Hyvinkäältä. Hyvähän ne on käydä siellä sitten samaisella kertaa läpi, ettei tarvii joka viikko lähteä uudestaan.
Tosin on se mielenkiintosta, että kysytään mielipiteitä.. Se on toisaalta ihan sama mitä sanoo; jotkin vaatekappaleet lähtee siitäkin huolimatta mukaan. Varmaan jopa nimenomaan siitä syystä. "Ai et tykkää vai? No, opitpahan tykkäämään." No ei, ei meillä tämmöstäkään kovin usein tapahdu. Ollaan suhteellisen yksmielisiä kaikista asioista. Kummatkin saa pukeutua niinku ite tykkää.
Henkilökohtaisesti itseäni ärsyttää vaan nimenomaan vaatteiden kokeileminen. Kerätään kasa vaatteita omille käsivarsille ja toinen vaikka mun käsivarsille ja sitten mennään sovituskopeille. Siinä ulkopuolella on erittäin mukava istuskella ja odotella - no ei oikeesti. Vähän väliä tullaan kopista ulos ja kysytään "Näyttääks tää hyvältä?" tms. Siinä tilanteessa on ihan sama vastata mitä tahansa. Loppupeleissä se menee niin, että sitten sieltä kopista tullaan kun vaatteet on sovitettu, ja valitaan vaan ne hyvän näköset vaatteet ja mennään kassalle. En tiedä, muistetaanko siinä tilanteessa edes sitä, että miltä se tuntui päällä. Että miksi sitä piti sovittaa..
Vaguebooking - Postataan facebookkiin vähäsanaisia tai epämääräisiä statuspäivityksiä kuten "mitä meninkään tekemään", "tää ei oo todellista" tai muuta asiasisällöllisesti yhdentekevää, jonka ainoa tarkoitus on kosiskella huomiota. Yleensä usean tunnin jälkeen, kun joku vihdoin murtuu ja kysyy että mistä on kyse, tulee vastaukseksi tyyliin "En voi puhua siitä täällä". Miksi kukaan ylipäätänsä sitten kirjoittaa yhtään mitään?
Onneksi mun Facebookissa ei tapahdu ihan näin rankalla kädellä tämmösiä päivityksiä. Musta tuntuu, että se olen minä joka tekee harvinaisen paljon turhia tilapäivityksiä. Ja lähinnä just sillä ajatuksella, että joku kommentoisi. Saatan päivitellä sivua jatkuvasti ja katsoa, että vastaako kukaan mitään.. Ja jos ei vastaa, niin olen hyvin harmistunut. Pidän kommenteista, mutta en niitä lähes koskaan saa.
Toisaalta toi tapa kyllä kuulostaa ärsyttävältä, mutta ei se ole vain naisten tapa. Tosin, en mä ainakaan koskaan ole tehnyt sitä ihan noin rankasti. Jaan sen hetkisen mietteeni ja jos joku kysyy mitä meinaan, niin tokaisisin vaan, että en voi puhua siitä täällä.. Se kuulostaa kyllä ärsyttävältä. Lopettakaa naiset! Ainii, mun piti kritisoida miesten mielipiteitä, eikä jälleen kerran naisia - aina ei voi voittaa.
Miksi naiset tarvitsevat kaverin vessaan?
No nyt me puhutaan! Kertokaa naiset meille miehille, että mikä tässä on pointtina? Ymmärtäisin tän paremmin miehiltä, koska ne tarvitsee toisinaan ravistajaa mukaansa vessaan.. Mutta että naiset? En oo varmaan koskaan missään baarissa nähny, että naiset menis yksinään vessaan. Ne menee aina parittain. Johan siellä tulee hemmetin täyttä, kun kaikilla on joku pari mukana siellä. Miesten vessaan menee 10 ihmistä ja naisten vessaan 10 + 10, koska yksin ei voi mennä. 4 istuu kopeissa ja 16 odottaa ulkopuolella. 6:lla henkilöllä on vessahätä ja 10 todennäköisesti vain parantelee meikkejään - eikä sitä yksikään jätkä koko baarissa huomaa. Vai kuinka useesti on tokastu silleen, että "Aijaa, kävit parantelemassa meikkejä?" Ei sitä kukaan huomaa.
Tosin, yrittäessäni kovasti ymmärtää niin tulee vaan mieleen se, että siellä keskustellaan baarin herkullisimmista mieshenkilöistä. Vai? Siinä sivussa meikataan ja keskustellaan lisää. En mä tiedä..
Naiset ovat aivan liian kiinnostuneita omasta ulkonäöstään. Vähemmän pakkelia, meikkivoiteita, jne, kiitos! Ja vähemmän itsensä ihailua peilin edessä.
Meikkiasiassa olen samaa mieltä. Ei liikaa meikkiä, ei liikaa. Mutta toisaalta, hmm, tiedän yhden miespuolisen henkilön, jolle on moneen kertaan sanottu asiasta, että viettää liian kauan peilin edessä aikaa. No okei, se olen minä itse. Aikoinaan mulle siitä sanottiin kyllä aika usein, mutta nykyään mä oon vähentäny. Siksi osaan jotenkin ymmärtää naisia tossa peilin edessä oleskelusta.
Se oli sillon aikoinaan kovin vaikeeta lähtee yhtään mihinkään jos vaatteet ei ollu silleen ku ite tahto niiden olevan. Toisinaan mä saatoin vaihtaa paitaa ja lippistä muutamaan kertaan, koska ei miellyttäny silmää. Tosin, itse pukeudun vaan itseäni varten, koska tykkään että vaatteet on hyvin ja mätsää toisiinsa.. Mutta naisilla se tuntuu olevan niin, että ne pukeutuu sitä varten, että kaveri voisi olla kateellinen.
Tiedän tilanteita, mutta yleisen rauhan säilyttämiseksi, en edes mainitse asiasta, jonka Eira mulle mainitsi yksi päivä kun oli lähtemässä kaverinsa kanssa ajelemaan. Mutta siihen liittyy se, että piti näyttää hyvältä, koska ei ollut nähnyt kyseistä kaveria aikoihin..
Jos naiselle sanoo jostain asiasta, esimerkiksi omien jälkien siivoamisesta on se valittamista, mutta hänellä on oikeus sanoa asiasta, ja se ei ole valittamista.
Tästä mulle tuli nyt yks tosi hyvä esimerkki mieleen. Just tässä perjantaina kun käytiin Ikeassa.. En muista miten se ensimmäinen tilanne meni, mutta Eira mulle tokasi, että "en mä voi muistaa asiaa, josta me ollaan puhuttu 100 vuotta sitten." tai jotain vastaavaa, vaikka vasta oltiin kyseisestä aiheesta keskusteltu. Ja seuraavaksi oltiin henkariastian luona ja siinä oli mustia ja valkoisia henkareita. Sitten Eira kysyy jotain tyyliin "Nii pitäskö ottaa musta vai valkonen?" ja mä tietenkin oletin, että se liittyy niihin henkareihin, joten mä rupesin miettimään, että "meillä on kotona jo mustia henkareita..." Jonka päälle sain sitten semmonen äkäsen kummastuneen katseen.. "Eiku mä tarkotin sitä telinettä!" Aijoo, tietenkin. Munhan ois pitäny muistaa asia, josta me oltiin puhuttu 100 vuotta sitten, vai?
Naisten erityisoikeuksia, ilmeisesti. Tosin, toi nyt ei silleen liittyny valittamiseen, mutta kuitenkin aika samoilla linjoilla. Naisen ei tarvitse muistaa asiaa, josta keskusteltiin hetki sitten, mutta miehelle pitäisi olla itsestäänselvyys jos vihjataan asiaan, josta ollaan puhuttu noin tunti sitten.
En koskaan ymmärrä miksi naiset kantavat koko omaisuutensa mukanaan.
Naisten laukut on ainakin semmosia uusia ulottuvuuksia, että ei koskaan voi tietää, että mitä kaikkea sinne mahtuu. En ihmettelis, jos joskus pyydettäis hakemaan laukusta jotain, ja kaivais sieltä vahingossa jonkun irlantilaisen kääpiön. Kyllä ne on semmosia ihmelaukkuja.
No mun mielestä Eira ei onneks oo omaksunu tota tapaa niin vahvasti kun toiset. Mun mielestä Eiran laukusta ei löydy kun kaikki oleellinen.
Shampoo ja hiustenhoitoaineiden määrä kylpyhuoneessa. Mihin ihmeeseen nainen tarvitsee kymmentä eri pulloa. Ja miksi niihin on sekoitettu pähkinää? Mitä seuraavaksi? Anjoviksia ja makakiapinan kakkaa?
Nyt ensimmäisenä herää mieleen kysymys, että miten se on naisten vika, että shampoossa olis jotain anjoviksia ja makakiapinan kakkaa? Ei se mielestäni ole naisten tapa sulloa niitä sinne. Kommentoija on yrittänyt olla hauska onnistumatta siinä.
Ja mielenkiintosta, että miksi se muka ketään häiritsee jos kylpyhuoneessa olis 100 pulloa erilaisia shampoita tms.? Tässäkin tapauksessa Eira onneks eroaa näistä naisista, jotka haalii pesuliemiä yli omien tarpeidensa. Mutta toisaalta ei se mua haittaiskaan. Siellähän ne on kylpyhuoneessa. En mä käytä suihkua niin usein, että kerkeisin ärsyyntyä niistä. Turhaa napinaa jo miesten puoleltakin.
Nainen istuu ensin kolme tuntia kaverin kanssa kahvilla ja kotiin tultua jatkaa saman kaverin kanssa keskustelua puhelimella chattaillen. Miksi puhelimen kans pitää olla naimisissa?
No puhelinriippuvuus on kyllä jo aika ärsyttävä tapa. Toisaalta, niin myös Facebook-keskusteluriippuvuuskin. Okei, ehkä mä enemmän kadehdin kun olen ärsyyntynyt. Mulle ei koskaan juttele ketään ja joudun vaan rullaamaan Facebookkia alas ja ylös saadakseni jonkinlaista tekemistä. Ja toisinaan musta tuntuu, että mun puhelin hälyttää jotain, mutta ei se oikeesti tee sitä kun vaan sillon kun Eira on jossain muualla ja se laittaa mulle tekstaria tai soittaa. Olen katkera ja kateellinen.
Mut ei sekään tapa mua hirveesti ärsytä. Siihen on tottunut, mutta ilmeisesti jotkut miehet ei osaa olla ärsyyntymättä arkipäiväisistä asioista. Mielenkiintoisen hölmöjä miesotuksiakin näköjään löytyy.
Naisella on erilaisia purkkeja, koreja ja purnukoita ja ne on pitkin pöytiä vaikkei niissä ole mitään. Miksi? Ja en ymmärrä, että miksi ruoka-aineet esimerkiksi makaronipussi pitää laittaa törppöön ja sitten kaappiin, eikö se makaroonipussi voi olla vain makaronipussina kaapissa, mistä se on helpompi ottaa käyttöön.
Kun näitä lukee niin rupee oikeesti miettimään, että missä tämmösiä naisia on? Lähes yksikään näistä ärsyttävistä tavoista ei ole tullut esille, taas mä sen mainitsen, mutta Eiran kanssa. Toki se osti tossa joku aika sitten kaikenlaisia koreja ja laatikoita, mutta ne on kyllä mun mielestä käytössä ja niiden ansiosta jotkin tavarat on paremmin piilossa.
Kahville, teelle ja sokerillekin se osti omat rasiansa, eikä ne mua ärsyttänyt yhtään? Mielestäni vain paljon kätevämpää. Miksi nämä miehet napisevat kaikesta? Nää on varmaan vaan keksimällä keksitty kun on pakko saada jonkinlaista vastapalloa siihen naiset kertovat-"uutiseen". Mietitty varmaan jossain baaritiskillä 3 kaverin kanssa, että "Ahaa, se on ärsyttävää vaikkei se oikeesti ärsytä." Turhanpäiväistä. Olenkohan mä itse sitten jotenkin erilainen mies?
Samoja vaatteita ei voi pitää kahtena päivänä. Myös kauppaan tai muualle lähtiessä pitää kokeilla monet vaatteet, ja monesti ne kokeillut vaatteet jäävät sinne sängyn päälle kun on niin "kiire".
Tässäkin mä samaistun naisiin enemmän kuin tähän valittavaan miehenpuolikkaaseen. En mäkään tykkää nykyään käyttää samaa t-paitaa kahta päivää. Nyt on hyvä pesukone ja saa puhdasta vaatetta aina kun jaksaa pesukoneen laittaa päälle. Ja miksi sekin on sitten taas ärsyttävää jos nainen haluaa vaihtaa vaatteet päivittäin? Outoja valittajia.
Ja toi kun muut vaatteet jää lattialle lojumaan, tai sängyn päälle, sohvan selkänojalle tms. Niin se on meillä ihan normaalia. Täältä löytyy kummankin vaatteita pitkin kämppää. Ne sieltä sitten vaan kerätään kun pitää pestä pyykkiä. Tai jos on tulossa vieraita niin ne piilotetaan äkkiä johonkin. Arkipäivää, pojat, arkipäivää. Älkää marisko.
No, mut tässähän tätä taas tuli.. Joten, onneksi olkoon jälleen jos luit. Nappisuoritus jos luit edellisenkin.
Terveisin,
Tekko
30. elokuuta 2012
Voi naiset..
Lueskelin tässä, kuten jokaisena edeltävänäkin päivänä, Iltasanomien nettisivulta uusimpia uutisia. Suurinosa niistä on pelkkää pelleilyä, eikä edes oikeita uutisia. Uutiskynnys ylittyy nykyään niin helposti. Voisi melkein sanoa, että sanomalehdetkin on ainakin sivujen perusteella myös jonkinlaisia naistenlehtiä. Kauneus, terveys, plaaplaaplaa.
Nyt löyty ihan mielenkiintonen otsikko mihin piti heti tarttua. Ei mielestäni kuulu sanomalehtiin, mutta siellä se nyt vaan oli. Tämmönen: Naiset kertovat!
Tuol on noit jotain miesten tapoja, jotka ärsyttää naisia. Haha, naurettavia. Mulla oli ihan tätä blogia varten ideakin, siis niinku semmonen, et mä vähän valasen noit juttui mun oman mieleni mukaan. Miettikää naiset sitte.
Itsellänikin on lompakko farkkujen takataskussa. Tosin housuni on niin löysät, että lompakko ei pingota housujen läpi silleen kun normaaleilla mieshenkilöillä. Mutta, hmm, siis ainakin mun mielestä se on ainut paikka mihin sen voi laittaa.
Väitettiin, että etutaskussa ja povarissa on tilaa.. Ei muuten ole. Itsellänihän järjestys on seuraavanlainen. Vasen etutasku on puhelinta varten. Sieltä se on nopeesti kaivettavissa esille. Oikea etutasku taas kantaa mukanaan tupakka-askia. Ja yleensä oikealla puolella, ainakin useissa mun farkuissa, on yksi tai useampi pienempi tasku, ja yksi niistä taskuista on varattu sytkärille.
Ja kun etutaskuun laittaa lompakon, niin se tuntuu ärsyttävältä. Istumisestakin tulee melkein extreme-urheilulaji. Se ei sovi etutaskuun mitenkään päin. Ainiin, ja mitä siihen povariin tulee.. Talvitakissani on povari ja muuten en takkeja hirveesti käytä.. Talvella se lompakko saattaa mennä sinne povariin jos ei jaksa laittaa farkkuja jalkaan ja on mentävä käymään kaupassa. Muuten povari on käsittämättömän turha.
Et ilmeisesti ymmärrä paljon mitään muutakaan. No okei. Selitystä siihen, että miksi itse roikotan housujani, en kykene antamaan. Se on mun mielestä mua. Mä en näiden vuosien jälkeen kykene ymmärtämään, että miksi ihmiset pitää housuja ylhäällä.. Tai kuten sanotaan, "normaalissa kohtaa".
Mutta siinä on kyllä itua, että ei boksereiden kuulu näkyä. Kyseiset jantterit eivät ole keksineet, että on olemassa myös pitkiä t-paitoja. Normaaleista kaupoista (esim. Prisma) saa yleensä semmosia normaalimittasia, mitkä ei sovi roikottajalle. No enhän mä toki sitä kiellä, etteikö mulla koskaan näkyis bokserit, mutta en mä niitä jatkuvasti tahallani vilauttele - vaan päinvastoin, yritän pitää bokserit piilossa.
Tässä asiassa ollaan hyvin samiksia kyseisen naiskirjoittajan kanssa. Pillifarkkuja vaan ei kuulu roikottaa. Isot housut on sitä varten. Löysät housut ja roikotus on vielä ihan tyylikästä. Pillifarkut ja roikotus on jotain aika kuvottavaa. Ei sitä voi sietää! Joten löysin kaiketi sisäisen naiseni, koska samaistuin tähän kommenttiin.
Mä veikkaan, että kyseessä on just toi naisten hätäsyys.. Mä oon monet kerrat laittanu keittiössä ruokaa ja Eira on seurannu mua ku hai laivaa ja keränny mun pöydälle laskemat roskat samantien roskikseen ja jäkättäny päälle siitä, etten osaa siivota roskia.. No en hemmetti kerenny!? Itselläni on yleensä se tapa, että hoidan sapuskan ensin ja laitan roskat sitten roskikseen. Miksi pitää hätäillä? Ei ne roskat siitä mihinkään karkaa. Se on jopa omalla tavallaan ärsyttävää, kun saa kuulla haukkuja vaikka tekee asiat järkevämmässä järjestyksessä.
Okei, toi ei liittyny leivänmurusiin, veitseen taikka juustohöylään. Meillä on leikkuulauta. Muruset jätetään sinne kumpikin vuorollaan. Kun sitä tarvitaan johonkin muruttomaan hommaan, niin se siivoaa, kumpi tekee sitä murutonta hommaa.. Eikä mun mielestä siitä ole koskaan napistu. Ei suuntaan, eikä toiseen.
Voihan se toki olla, että kaikki ei ajattele samalla tapaa kun me. Ei varmaan kukaan.
Toisaalta mä vaan kelaan, että mitä helvettiä.. Osa noista on luonnollisia asioita ja osa jopa mielipidekysymyksiä. Toisen mielestä huonosti pukeutuminen voi olla rentoa ja hyvin pukeutumista. Kyllä mä olen ihan tyytyväinen siitä, että saan pukeutua miten haluan - tai olla pukeutumatta jos haluan.
Röyhtäily, piereskely, kuorsaaminen, hienhaju.. Hmm.. Mielenkiintoisia tapoja miehessä. Röyhtäilystä sanottakoon sen verran, että kyllä mä sitä yritän välttää julkisilla paikoilla. Himassa röihtäilen sillon kun huvittaa, ei kiinnosta. En mä siitäkään ole saanut muistaakseni koskaan kuulla mitään jöötä.
Piereskelyä en hirveämmin naisseurassa harrasta muutenkaan, joten sen teen omalla ajallani. Mutta onhan sekin luonnollista. Kyllä ihmisellä pitäisi olla oikeus pieraista silloin kun pierettää. Jännää, että ihmiselle normaaleja asioita pidetään jotenkin kummallisina.
Kuorsaaminen.. Miten helvetissä lopetat semmosen? Ja onko se edes ihmisen tapa?
Minkälainen ihminen olet?
- Kuorsaava.
Oi kuinka luonnottoman luonnotonta.
Voihan sen toki mieltää tavaksi jos tahtoo. No, kukin tyylillään. Mutta siis miksi se 'tapa' on ärsyttävä miehessä? Tiedän ainakin yhden naishenkilön, joka kuorsaa toisinaan. Tosin se ei myönnä sitä itse, koska EI TIEDÄ. Ei ole hirveän monesti ollut todistamassa omaa kuorsaustaan. Mutta niin.. EN minäkään TIEDÄ, että kuorsaan. Ei minua voi silloin vihata sen perusteella, että muka kuorsaan. Eikä edes inhota. En mielestäni kuorsaa tavanomaisesti, joten se ei ole ärsyttävä tapa minussa.
Kolme sanaa: KOKEILE NIIN TIEDÄT! MM-jääkiekkoa ei yksinkertasesti voi seurata ilman lätkäolutta. Ja miksi se on niin paha tapa? Miksi miehiltä pitäisi kieltää oluen juominen ja jääkiekon katsominen? Se on lähes verrattavissa siihen, että naisen pitää meikata jos johonkin on mentävä. Tai no ei tavallaan verrattavissa, mutta jos miehiltä kiellettäisiin tuo yhdistelmä, niin naisiltakin pitäisi voida poistaa jokin yhdistelmä: Silloin se olisi meikit ja menot. Menee sitten ilman meikkiä, tai on menemättä jos mies joutuu katsomaan urheilua ilman kaljaa. Miettikää sitä.
Tosin, en hirveästi tiedä tuommosista tappeluista. Meillä se menee niin, että Eira ottaa itsekin oluen ja istuu sohvalle viereen kannustamaan Mikael Granlundia. Se, se se vasta on jotain!
Itse henkilökohtaisesti pidän siitä, kun saan viskaista tyhjän paperihylsyn olkani yli. Menee se sitten vessan lattialle tai jonnekkin muualle. Sieltähän ne sitten löytää kun siivotaan. Ei tästäkään ole hirveästi valitusta tullut. Mutta siis se on jollain mielenkiintoisella tavalla hauskaa hylätä lattialle. Miellyttää.
No joo, tähän mä syyllistyn itsekin aika paljon. Tosin mä myös valitan jos mua sattuu johonkin. Haha. Silloin en kärsi yksin, kun raastan jonkun toisen hermoja samanaikaisesti. Olenko ovela, olenko? Mutta mä en tee sitä sen takia, että mä olisin jotenkin MIES kun jätän menemättä. Mä en vaan henkilökohtaisesti pidä sairaaloista tai mistään tommosista ihmelaitoksista. Lääkkeetkin on roskaa. Ne poistaa/siirtää tietyn asian tuoden tilalle jotain uutta. Nimimerkillä, ennen pelkäsit vain sosiaalisia tilanteita, nykyään myös hämähäkkejä.
Eli siis sain paniikkihäiriölääkkeiden mukana uusia pelkoja, joista nyt esimerkkinä hämähäkkikammo. Se on jo yksi hyvä syy jäädä mielummin kotiin kun mennä hoidattamaan tautia, joka loppupeleissä tarkoittaa sitä, että tulet lääkäristä toista tautia rikkaampana. Humpuukilaitoksia.
Helvetin helvetti. Typerät naisolennot. Miksi on olemassa suomenkieli? Sen takia, että ihmiset kommunikoisivat sillä täällä Suomessa. Kyllä, tämä on Suomi, eikä mikään "SANATON VIESTINTÄ-MAA". Menkää saatana kuuroille juttelee, jos suomenkieli on niin vaikeaa. Myönnän, että miehet on yksinkertaisia siinä asiassa, että on paljon yksinkertaisempaa sanoa asiat, kun yrittää leikkiä norppaa asian perille saamiseksi. Huh huh.
Nää naisolennot käy vaan kummallisemmiksi ja kummallisemmiksi mitä alemmas sivua päästään.. Ei se jumalauta ole sama peli mikä ilmestyy vuosi toisen perään. Siihen tehdään vuosittain kaikenlaisia parannuksia. Kokeilkaa pelata ensin 24 tuntia jotain NHL 08 ja sen jälkeen kokeilette NHL 12.. Ei varmaan ole samallaista touhua, ei lainkaan. Grafiikka ja ohjattavuus paranee, kaikki on parempaa mitä uudempi peli on kyseessä.
Ja kyllä NHL-peleissä edetään. Siellä on kausimodeja ja vapaapelisysteemejä.. Kausi on yksi, pitkäkestoinen peli, jossa kokoajan voi parantaa hahmoaan yms. Mitä pidempään pelaat, sitä parempi olet. Eikä yksikään ottelu ole koskaan samallainen kun edellinen. Aina voi tapahtua jotain, mitä ei ole ennen koettukaan.
Peli ei missään tapauksessa ole yksinkertainen. Vapaa-aikaa on toisinaan hauska viettää pelien ääressä. Mielummin niin kun kuunnella jonkinlaista valitusta siitä, että tekee jotain jossain toisaalla väärin. NHL:n itsekin osaan, ja siitä kukaan ei voi sanoa, että tekisin jotain väärin.
Veikkaisin, että kyseessä on nainen, jolla on erittäin huono musiikkimaku. Tottakai televisio silloin pauhaa päälle, että saa jonkinlaisen rauhan päähänsä. Ja itseasiassa tästä mulla on yks esimerkki, just eiliseltä päivältä..
Läjähdin lattialle tuijottamaan jotain "Hurja Remontti" -nimistä sarjaa, tai ainakin joku sinne päin sen nimi oli. Kattosin sen alun siinä ja sitten tuli semmosta turhaa pakertamista, mitä ei yksinkertasesti jaksanut katsoa.. Siirryin koneelle ja jätin television päälle sillä varjolla, että näkisin remontin lopputuloksen. Jossain vaiheessa ohjelmaa Eira sitten kävelee kaukosäätimen luo ja sammuttaa television. Näinkö minä sitten sitä loppuun? No en, koska en jaksanut laittaa televisiota takaisin päälle.
Minusta tämä on törkeää! Miksi naiset tekee niin? Murh.
Ihme nipotusta. Nenää pitää voida kaivaa silloin kun nenässä tuntuu jokin epämiellyttävä pahkura. Jos sen jättää nenään, niin sitten sitä ei löydä myöhemmin ja se harmittaa. Se on oikeesti niin, että siitä tulee mahtava tunne kun saa mahdottoman ison räkäpallukan nenästään. Tosin, mielenkiintoisempaa on aina se, että mihin sen saa pyyhkiä.
Henkilökohtaisesti olen ehkä eniten ylpeä siitä pallurasta, jonka joskus pyyhin työvoimatoimiston aulassa sijainneen pöydän pohjaan. Ja toinen aikamoinen saavutus oli se minun vanha sininen sohva.. Se oli melkein kuorrutettu räällä, mutta sitten se piti heittää pois..
Ja hei! Minä nostan aina sen naisten rinkulan siitä vessanpöntön päältä ja alan vasta sitten kuseksimaan laidoille ja lattialle. Ketä ne siellä haittaa? Nainen menee vessaan, laskee rinkulan alas, hoitaa asiansa ja thats it! Ei aina kannata naputtaa pienistä viosta.
Mut mä en jaksa jatkaa tätä enään. Jos pääsit tänne asti, niin nostan hattua ja toivon kommenttia. Tää oli aika suhteellisen pitkästyttävän pitkä. Onnea selviytyneille. Mä väsyin loppua kohden ja vedin homman täysin huumoriksi - huonoksi huumoriksi.
Terveisin,
Tekko
Nyt löyty ihan mielenkiintonen otsikko mihin piti heti tarttua. Ei mielestäni kuulu sanomalehtiin, mutta siellä se nyt vaan oli. Tämmönen: Naiset kertovat!
Tuol on noit jotain miesten tapoja, jotka ärsyttää naisia. Haha, naurettavia. Mulla oli ihan tätä blogia varten ideakin, siis niinku semmonen, et mä vähän valasen noit juttui mun oman mieleni mukaan. Miettikää naiset sitte.
Lompakon pitäminen farkkujen takataskussa. Miksi miesten on pidettävä siellä, kun etutaskuissa tai takin povarissa on ihan riittävästi tilaa?
Itsellänikin on lompakko farkkujen takataskussa. Tosin housuni on niin löysät, että lompakko ei pingota housujen läpi silleen kun normaaleilla mieshenkilöillä. Mutta, hmm, siis ainakin mun mielestä se on ainut paikka mihin sen voi laittaa.
Väitettiin, että etutaskussa ja povarissa on tilaa.. Ei muuten ole. Itsellänihän järjestys on seuraavanlainen. Vasen etutasku on puhelinta varten. Sieltä se on nopeesti kaivettavissa esille. Oikea etutasku taas kantaa mukanaan tupakka-askia. Ja yleensä oikealla puolella, ainakin useissa mun farkuissa, on yksi tai useampi pienempi tasku, ja yksi niistä taskuista on varattu sytkärille.
Ja kun etutaskuun laittaa lompakon, niin se tuntuu ärsyttävältä. Istumisestakin tulee melkein extreme-urheilulaji. Se ei sovi etutaskuun mitenkään päin. Ainiin, ja mitä siihen povariin tulee.. Talvitakissani on povari ja muuten en takkeja hirveesti käytä.. Talvella se lompakko saattaa mennä sinne povariin jos ei jaksa laittaa farkkuja jalkaan ja on mentävä käymään kaupassa. Muuten povari on käsittämättömän turha.
En ymmärrä myöskään sellaisia bokserinvilautusfarkkuja, jotka roikkuu liian alhaalla ja taskut on järjettömän kokoiset.
Et ilmeisesti ymmärrä paljon mitään muutakaan. No okei. Selitystä siihen, että miksi itse roikotan housujani, en kykene antamaan. Se on mun mielestä mua. Mä en näiden vuosien jälkeen kykene ymmärtämään, että miksi ihmiset pitää housuja ylhäällä.. Tai kuten sanotaan, "normaalissa kohtaa".
Mutta siinä on kyllä itua, että ei boksereiden kuulu näkyä. Kyseiset jantterit eivät ole keksineet, että on olemassa myös pitkiä t-paitoja. Normaaleista kaupoista (esim. Prisma) saa yleensä semmosia normaalimittasia, mitkä ei sovi roikottajalle. No enhän mä toki sitä kiellä, etteikö mulla koskaan näkyis bokserit, mutta en mä niitä jatkuvasti tahallani vilauttele - vaan päinvastoin, yritän pitää bokserit piilossa.
Yhtä ällöttävää on sekin, kun jotkut jättävät tiukat farkut vetämättä ylös asti, sitten laittavat vyön siihen takapuolen kohdalle niin että bokserit ja persuksen yläosa tursuaa ulos!
Tässä asiassa ollaan hyvin samiksia kyseisen naiskirjoittajan kanssa. Pillifarkkuja vaan ei kuulu roikottaa. Isot housut on sitä varten. Löysät housut ja roikotus on vielä ihan tyylikästä. Pillifarkut ja roikotus on jotain aika kuvottavaa. Ei sitä voi sietää! Joten löysin kaiketi sisäisen naiseni, koska samaistuin tähän kommenttiin.
Pitääkö jättää voileivän teon jälkeen leivänmurut, veitsi ja juustohöylä keskelle keittiönpöytää ja loput leivänmurut olohuoneen pöydälle? Olisiko vaikea korjata pois?
Mä veikkaan, että kyseessä on just toi naisten hätäsyys.. Mä oon monet kerrat laittanu keittiössä ruokaa ja Eira on seurannu mua ku hai laivaa ja keränny mun pöydälle laskemat roskat samantien roskikseen ja jäkättäny päälle siitä, etten osaa siivota roskia.. No en hemmetti kerenny!? Itselläni on yleensä se tapa, että hoidan sapuskan ensin ja laitan roskat sitten roskikseen. Miksi pitää hätäillä? Ei ne roskat siitä mihinkään karkaa. Se on jopa omalla tavallaan ärsyttävää, kun saa kuulla haukkuja vaikka tekee asiat järkevämmässä järjestyksessä.
Okei, toi ei liittyny leivänmurusiin, veitseen taikka juustohöylään. Meillä on leikkuulauta. Muruset jätetään sinne kumpikin vuorollaan. Kun sitä tarvitaan johonkin muruttomaan hommaan, niin se siivoaa, kumpi tekee sitä murutonta hommaa.. Eikä mun mielestä siitä ole koskaan napistu. Ei suuntaan, eikä toiseen.
Voihan se toki olla, että kaikki ei ajattele samalla tapaa kun me. Ei varmaan kukaan.
Röyhtäily, piereskely, kuorsaaminen, mököttäminen, örähtely, hienhaju, huonosti pukeutuminen, leventely, liioitteleminen, valehteleminen ym.
Toisaalta mä vaan kelaan, että mitä helvettiä.. Osa noista on luonnollisia asioita ja osa jopa mielipidekysymyksiä. Toisen mielestä huonosti pukeutuminen voi olla rentoa ja hyvin pukeutumista. Kyllä mä olen ihan tyytyväinen siitä, että saan pukeutua miten haluan - tai olla pukeutumatta jos haluan.
Röyhtäily, piereskely, kuorsaaminen, hienhaju.. Hmm.. Mielenkiintoisia tapoja miehessä. Röyhtäilystä sanottakoon sen verran, että kyllä mä sitä yritän välttää julkisilla paikoilla. Himassa röihtäilen sillon kun huvittaa, ei kiinnosta. En mä siitäkään ole saanut muistaakseni koskaan kuulla mitään jöötä.
Piereskelyä en hirveämmin naisseurassa harrasta muutenkaan, joten sen teen omalla ajallani. Mutta onhan sekin luonnollista. Kyllä ihmisellä pitäisi olla oikeus pieraista silloin kun pierettää. Jännää, että ihmiselle normaaleja asioita pidetään jotenkin kummallisina.
Kuorsaaminen.. Miten helvetissä lopetat semmosen? Ja onko se edes ihmisen tapa?
Minkälainen ihminen olet?
- Kuorsaava.
Oi kuinka luonnottoman luonnotonta.
Voihan sen toki mieltää tavaksi jos tahtoo. No, kukin tyylillään. Mutta siis miksi se 'tapa' on ärsyttävä miehessä? Tiedän ainakin yhden naishenkilön, joka kuorsaa toisinaan. Tosin se ei myönnä sitä itse, koska EI TIEDÄ. Ei ole hirveän monesti ollut todistamassa omaa kuorsaustaan. Mutta niin.. EN minäkään TIEDÄ, että kuorsaan. Ei minua voi silloin vihata sen perusteella, että muka kuorsaan. Eikä edes inhota. En mielestäni kuorsaa tavanomaisesti, joten se ei ole ärsyttävä tapa minussa.
Miksi pitää juoda kaljaa, kun katsoo urheilua?
Kolme sanaa: KOKEILE NIIN TIEDÄT! MM-jääkiekkoa ei yksinkertasesti voi seurata ilman lätkäolutta. Ja miksi se on niin paha tapa? Miksi miehiltä pitäisi kieltää oluen juominen ja jääkiekon katsominen? Se on lähes verrattavissa siihen, että naisen pitää meikata jos johonkin on mentävä. Tai no ei tavallaan verrattavissa, mutta jos miehiltä kiellettäisiin tuo yhdistelmä, niin naisiltakin pitäisi voida poistaa jokin yhdistelmä: Silloin se olisi meikit ja menot. Menee sitten ilman meikkiä, tai on menemättä jos mies joutuu katsomaan urheilua ilman kaljaa. Miettikää sitä.
Tosin, en hirveästi tiedä tuommosista tappeluista. Meillä se menee niin, että Eira ottaa itsekin oluen ja istuu sohvalle viereen kannustamaan Mikael Granlundia. Se, se se vasta on jotain!
Miksi ihmeessä mies jättää tyhjän wc-paperihylsyn aina wc:n lattialle, vaikka roskis on aivan wc-pöntön vieressä? Ihan sama, onko hylsy wc:stä alashuuhdottavaa mallia vai perinteinen, aina se löytyy vessan lattialta.
Itse henkilökohtaisesti pidän siitä, kun saan viskaista tyhjän paperihylsyn olkani yli. Menee se sitten vessan lattialle tai jonnekkin muualle. Sieltähän ne sitten löytää kun siivotaan. Ei tästäkään ole hirveästi valitusta tullut. Mutta siis se on jollain mielenkiintoisella tavalla hauskaa hylätä lattialle. Miellyttää.
Lääkäriin ei mennä millään! Vaikka käsi olisi tunnoton ja jalalla ei voi astua, niin viimeiseen asti kituutellaan ja kärvistellään kotona! Miehet eivät toki heittäydy yhtä helposti marttyyriksi ja valita kivusta, mutta aina pitää olla "ei tässä mitään lääkäriä tarvita"-asenteella!
No joo, tähän mä syyllistyn itsekin aika paljon. Tosin mä myös valitan jos mua sattuu johonkin. Haha. Silloin en kärsi yksin, kun raastan jonkun toisen hermoja samanaikaisesti. Olenko ovela, olenko? Mutta mä en tee sitä sen takia, että mä olisin jotenkin MIES kun jätän menemättä. Mä en vaan henkilökohtaisesti pidä sairaaloista tai mistään tommosista ihmelaitoksista. Lääkkeetkin on roskaa. Ne poistaa/siirtää tietyn asian tuoden tilalle jotain uutta. Nimimerkillä, ennen pelkäsit vain sosiaalisia tilanteita, nykyään myös hämähäkkejä.
Eli siis sain paniikkihäiriölääkkeiden mukana uusia pelkoja, joista nyt esimerkkinä hämähäkkikammo. Se on jo yksi hyvä syy jäädä mielummin kotiin kun mennä hoidattamaan tautia, joka loppupeleissä tarkoittaa sitä, että tulet lääkäristä toista tautia rikkaampana. Humpuukilaitoksia.
Miehet ovat yksinkertaisia! Miehet eivät ymmärrä sanatonta viestintää ollenkaan, eivätkä miehet ymmärrä hienovaraisia vihjauksia lainkaan. Niille on kaikki kerrottava lyhyillä suomenkielen lauseilla ja mahdollisimman suoraan. Miehiltä puuttuu varmasti kokonaan joku kyky ymmärtää viestejä.
Helvetin helvetti. Typerät naisolennot. Miksi on olemassa suomenkieli? Sen takia, että ihmiset kommunikoisivat sillä täällä Suomessa. Kyllä, tämä on Suomi, eikä mikään "SANATON VIESTINTÄ-MAA". Menkää saatana kuuroille juttelee, jos suomenkieli on niin vaikeaa. Myönnän, että miehet on yksinkertaisia siinä asiassa, että on paljon yksinkertaisempaa sanoa asiat, kun yrittää leikkiä norppaa asian perille saamiseksi. Huh huh.
En ymmärrä, mitä miehet näkevät NHL-konsolipelissä, eli tutummin "änärissä". Se on jääkiekkoa ok, mutta jos koko päivän jaksaa pelata sitä yksinkertaisen tylsää peliä, jossa ei ole mitään juonta ja se peli ei edes etene mihinkään suuntaan. Ja joka vuosi ilmestyy uusi sama peli, ja taas ollaan koukussa. Miehet eivät erota pelimaalimaa ja todellisuutta.
Nää naisolennot käy vaan kummallisemmiksi ja kummallisemmiksi mitä alemmas sivua päästään.. Ei se jumalauta ole sama peli mikä ilmestyy vuosi toisen perään. Siihen tehdään vuosittain kaikenlaisia parannuksia. Kokeilkaa pelata ensin 24 tuntia jotain NHL 08 ja sen jälkeen kokeilette NHL 12.. Ei varmaan ole samallaista touhua, ei lainkaan. Grafiikka ja ohjattavuus paranee, kaikki on parempaa mitä uudempi peli on kyseessä.
Ja kyllä NHL-peleissä edetään. Siellä on kausimodeja ja vapaapelisysteemejä.. Kausi on yksi, pitkäkestoinen peli, jossa kokoajan voi parantaa hahmoaan yms. Mitä pidempään pelaat, sitä parempi olet. Eikä yksikään ottelu ole koskaan samallainen kun edellinen. Aina voi tapahtua jotain, mitä ei ole ennen koettukaan.
Peli ei missään tapauksessa ole yksinkertainen. Vapaa-aikaa on toisinaan hauska viettää pelien ääressä. Mielummin niin kun kuunnella jonkinlaista valitusta siitä, että tekee jotain jossain toisaalla väärin. NHL:n itsekin osaan, ja siitä kukaan ei voi sanoa, että tekisin jotain väärin.
Olen kiinnittänyt huomiota, että miehillä on tapa pitää televisiota auki riippumatta siitä, katsovatko he sitä vai eivät. Jos itse haluaisin kuunnella musiikkia, se ei käy, koska hetken päästä radion kanssa kilpaa pauhaa televisio. Ja kaukosäädin on jostain syystä automaattisesti miesten omaisuutta, miksi?
Veikkaisin, että kyseessä on nainen, jolla on erittäin huono musiikkimaku. Tottakai televisio silloin pauhaa päälle, että saa jonkinlaisen rauhan päähänsä. Ja itseasiassa tästä mulla on yks esimerkki, just eiliseltä päivältä..
Läjähdin lattialle tuijottamaan jotain "Hurja Remontti" -nimistä sarjaa, tai ainakin joku sinne päin sen nimi oli. Kattosin sen alun siinä ja sitten tuli semmosta turhaa pakertamista, mitä ei yksinkertasesti jaksanut katsoa.. Siirryin koneelle ja jätin television päälle sillä varjolla, että näkisin remontin lopputuloksen. Jossain vaiheessa ohjelmaa Eira sitten kävelee kaukosäätimen luo ja sammuttaa television. Näinkö minä sitten sitä loppuun? No en, koska en jaksanut laittaa televisiota takaisin päälle.
Minusta tämä on törkeää! Miksi naiset tekee niin? Murh.
Miksi miehet pissaa vessanlaidoille eikä pyyhi niitä pois vaikka vessapaperia on vieressä? Piereskelyä ja nenän kaivuuta kaupoissa tai kadulla en oikein ymmärrä. Tai sitä, että hien päälle ruiskataan kamalaa axea ja haju on kamalaakin kamalampaa.
Ihme nipotusta. Nenää pitää voida kaivaa silloin kun nenässä tuntuu jokin epämiellyttävä pahkura. Jos sen jättää nenään, niin sitten sitä ei löydä myöhemmin ja se harmittaa. Se on oikeesti niin, että siitä tulee mahtava tunne kun saa mahdottoman ison räkäpallukan nenästään. Tosin, mielenkiintoisempaa on aina se, että mihin sen saa pyyhkiä.
Henkilökohtaisesti olen ehkä eniten ylpeä siitä pallurasta, jonka joskus pyyhin työvoimatoimiston aulassa sijainneen pöydän pohjaan. Ja toinen aikamoinen saavutus oli se minun vanha sininen sohva.. Se oli melkein kuorrutettu räällä, mutta sitten se piti heittää pois..
Ja hei! Minä nostan aina sen naisten rinkulan siitä vessanpöntön päältä ja alan vasta sitten kuseksimaan laidoille ja lattialle. Ketä ne siellä haittaa? Nainen menee vessaan, laskee rinkulan alas, hoitaa asiansa ja thats it! Ei aina kannata naputtaa pienistä viosta.
Mut mä en jaksa jatkaa tätä enään. Jos pääsit tänne asti, niin nostan hattua ja toivon kommenttia. Tää oli aika suhteellisen pitkästyttävän pitkä. Onnea selviytyneille. Mä väsyin loppua kohden ja vedin homman täysin huumoriksi - huonoksi huumoriksi.
Terveisin,
Tekko
29. elokuuta 2012
Yksi vuosi !
Hei! Mukavankaltaista asiaa on mulla täällä teille kirjotettavana. Tai no en tiä onko se kaikkien mielestä mukavankaltaista, mutta ainakin mun mielestä se on!
Tää päivä.. Tänään tuli tasan vuosi siitä kun Eiran kanssa päättämällä päätettiin, että seurustelemalla seurustellaan. Kaikkeehan tähän vuoteen on mahtunu, ei sitä kannata kieltää, hyviä ja huonoja päiviä. En nyt lähe sen tarkemmin erittelemään niitä tässä.
Eilen kun keskusteltiin asiasta, niin aika selväksihän tuli semmonen asia, että tänään mennään syömään kiinalaiseen, samaiseen paikkaan, jossa käytiin tasan puoli vuotta sitten. Ai miks puoli vuotta sitte vai? No hei, parisuhteen alkutaipaleilla kaikki noi etapit tuntuu aika isoilta. Positiivisella tavalla isoilta. Olihan se sillon kestäny mua jo puoli vuotta.
Paljon lisää vuosia toivon hartaasti. Ainakin niin paljon, että keinutaan vanhainkodissa joskus sitten vierekkäisissä keinutuoleissa. Se on semmonen mun minimi.
Mä voisin linkata tähän perään vielä yhden biisin, joka muistuttaa mua jostain syystä niistä päivistä ku juteltiin kauheesti mesessä ja tunnit kulu minuuteissa. Tai siltä se ainakin tuntu, kun oli mukavanmukavaa juttuseuraa. Kyseinen kappalehan on siis suhteellisen vanha, mutta hyvä, enkä tiedä muistaako Eira tätä biisiä, vaikka linkkasin/lähetin tän sille pienenä vinkkinä.
En tiedä, olenko itse tulkinnut kyseisen kappaleen väärin, mutta mun mielestä se sillon oli jotenkin ajankohtainen. Näkökantojahan saattaa olla muitakin.
;)
Terveisin,
Tekko
Tää päivä.. Tänään tuli tasan vuosi siitä kun Eiran kanssa päättämällä päätettiin, että seurustelemalla seurustellaan. Kaikkeehan tähän vuoteen on mahtunu, ei sitä kannata kieltää, hyviä ja huonoja päiviä. En nyt lähe sen tarkemmin erittelemään niitä tässä.
Eilen kun keskusteltiin asiasta, niin aika selväksihän tuli semmonen asia, että tänään mennään syömään kiinalaiseen, samaiseen paikkaan, jossa käytiin tasan puoli vuotta sitten. Ai miks puoli vuotta sitte vai? No hei, parisuhteen alkutaipaleilla kaikki noi etapit tuntuu aika isoilta. Positiivisella tavalla isoilta. Olihan se sillon kestäny mua jo puoli vuotta.
Paljon lisää vuosia toivon hartaasti. Ainakin niin paljon, että keinutaan vanhainkodissa joskus sitten vierekkäisissä keinutuoleissa. Se on semmonen mun minimi.
Mä voisin linkata tähän perään vielä yhden biisin, joka muistuttaa mua jostain syystä niistä päivistä ku juteltiin kauheesti mesessä ja tunnit kulu minuuteissa. Tai siltä se ainakin tuntu, kun oli mukavanmukavaa juttuseuraa. Kyseinen kappalehan on siis suhteellisen vanha, mutta hyvä, enkä tiedä muistaako Eira tätä biisiä, vaikka linkkasin/lähetin tän sille pienenä vinkkinä.
En tiedä, olenko itse tulkinnut kyseisen kappaleen väärin, mutta mun mielestä se sillon oli jotenkin ajankohtainen. Näkökantojahan saattaa olla muitakin.
;)
Terveisin,
Tekko
9. elokuuta 2012
Koulu starttasi..
Jees, se on morjens! Aattelin nyt vähän kirjotella näitä koulukuulumisia. Tavoitteeni oli suorittaa tää koulu sen verran hyvin, että stipendejä satelee, mut en sit taas tiiä.
Sen verran ongelmia pään sisällä, että en jotenkin osaa vieläkään keskittyä koulussa kunnolla. Tosin tän päivän keskittymisen pilas se, että edellisenä yönä ei nukuttanu ku semmonen pari tuntia. Semmonen pieni yöllinen kohtaus, että ei uskaltanu enää mennä nukkumaan.
Itseasias sekin on aika mielenkiintosta.. Mä en muista semmosta päivää ku olis ollu semmonen täysin terve olo. aina on jotain pientä ongelmaa jossain. Joko pää kipeenä tai sit johonkin koskee. Voiko ihminen olla koskaan täysin terve? Ei ainakaan omakohtaista kokemusta.
Mutta siitä koulusta tosiaan, hmm. Tää päivä oli suhteellisen mielenkiintonen. Istuttiin luokassa ja kuunneltiin opettajan höpinöitä. Eli normipäivä. Mut sit ku tuli semmonen about tunnin tauko, ni sit meinas mennä kyl hermo.. Ei mitään tekemistä. Jumittaa, jumittaa vaan.
Siis ihan jees ois meininki jos tauot ois semmosii tupakan mittasia vaan ja sit jatkuis tunti.. Mitä varten edes on muita kun tupakkataukoja? Pöh. Pölhön näköstä ku tyypit vaa seisoo siel pihalla. Kaikki eripuolilla pihaa. Kukaan ei puhu kellekkään.. Semmonen suhteellisen friikki olo tulee, kun siitä kulkee ohi, ni kaikki silmäparit vaan seuraa. Ihan ko jotain kameratolppia, hemmetti.
Eli tauot pois ja tupakkatauot tilalle. Jebou, 5-7 minuuttia riittää hyvin.
Mut ihan mielenkiinnolla odotan sitä kun päästään itse toimeen, eikä vaan jumiteta luokassa ja kirjoteta vihkoon pensseleiden eri käyttötarkotuksia. Ja itseasias se mua ärsyttää kun niitä pensseleitä pitää kierrättää siellä luokassa. Vaivalloista laittaa sitä eteenpäin ku ei kiinnosta nähä niit ku on kuvat paperilla, ja paperi naaman edessä pöydällä.
Mut yks asia minkä takia itseasiassa halusin tonne kouluun - ILMANEN RUOKAILU. Ja kouluruoka on ihan jeba, eikä mitää "hyi yök, en syö"-meininkii niinku ala-asteella. Se ruoka on oikeesti odottamisen arvosta. Ja vaikka ruoka itsessään ei ois hyvää, ni sit siin on kunnon salaattitarjoilu ja leipää yms. Mitä vikaa? Ruoka on ruokaa.
Mut eipä siin sit sen kummempii taas. Pakkohan mun on jotain kirjottaa.
Terveisin,
Tekko
Sen verran ongelmia pään sisällä, että en jotenkin osaa vieläkään keskittyä koulussa kunnolla. Tosin tän päivän keskittymisen pilas se, että edellisenä yönä ei nukuttanu ku semmonen pari tuntia. Semmonen pieni yöllinen kohtaus, että ei uskaltanu enää mennä nukkumaan.
Itseasias sekin on aika mielenkiintosta.. Mä en muista semmosta päivää ku olis ollu semmonen täysin terve olo. aina on jotain pientä ongelmaa jossain. Joko pää kipeenä tai sit johonkin koskee. Voiko ihminen olla koskaan täysin terve? Ei ainakaan omakohtaista kokemusta.
Mutta siitä koulusta tosiaan, hmm. Tää päivä oli suhteellisen mielenkiintonen. Istuttiin luokassa ja kuunneltiin opettajan höpinöitä. Eli normipäivä. Mut sit ku tuli semmonen about tunnin tauko, ni sit meinas mennä kyl hermo.. Ei mitään tekemistä. Jumittaa, jumittaa vaan.
Siis ihan jees ois meininki jos tauot ois semmosii tupakan mittasia vaan ja sit jatkuis tunti.. Mitä varten edes on muita kun tupakkataukoja? Pöh. Pölhön näköstä ku tyypit vaa seisoo siel pihalla. Kaikki eripuolilla pihaa. Kukaan ei puhu kellekkään.. Semmonen suhteellisen friikki olo tulee, kun siitä kulkee ohi, ni kaikki silmäparit vaan seuraa. Ihan ko jotain kameratolppia, hemmetti.
Eli tauot pois ja tupakkatauot tilalle. Jebou, 5-7 minuuttia riittää hyvin.
Mut ihan mielenkiinnolla odotan sitä kun päästään itse toimeen, eikä vaan jumiteta luokassa ja kirjoteta vihkoon pensseleiden eri käyttötarkotuksia. Ja itseasias se mua ärsyttää kun niitä pensseleitä pitää kierrättää siellä luokassa. Vaivalloista laittaa sitä eteenpäin ku ei kiinnosta nähä niit ku on kuvat paperilla, ja paperi naaman edessä pöydällä.
Mut yks asia minkä takia itseasiassa halusin tonne kouluun - ILMANEN RUOKAILU. Ja kouluruoka on ihan jeba, eikä mitää "hyi yök, en syö"-meininkii niinku ala-asteella. Se ruoka on oikeesti odottamisen arvosta. Ja vaikka ruoka itsessään ei ois hyvää, ni sit siin on kunnon salaattitarjoilu ja leipää yms. Mitä vikaa? Ruoka on ruokaa.
Mut eipä siin sit sen kummempii taas. Pakkohan mun on jotain kirjottaa.
Terveisin,
Tekko
8. elokuuta 2012
Jotain uutta.
 |
| Uusi näppäimistöni. Halpa Logitechin K200. |
 |
| Uusi hiireni. Microsoftin joku tarpeeks halpa roska |
 |
| Uusi halpa kahvinkeitin. Prego-merkki on sitäpaitsi ihan vieras mulle. |
 |
| Uutta lippistä pitkään aikaan. Vihree New Eran cap. |
 |
| Olkalaukku tarttu mukaan itseasiassa Cittarista. Semonen sopivan halpa ja kyllä siinä kulkee tavara jos toinenkin. |
 |
| Helsingistä asti haetut kengät. Nauhat vaihettiin valkosista ruskeiks, koska kokovalkoset oli aika tylsän näköset.. Eivaan, niiden oli tarkotus toimittaa juhlakenkien roolia tommosena, mut ei sittenkään ku löydettiin paremmat. |
 |
| Mun juhlakengät. Varmaan ensimmäiset semmoset mun elämässä. Kyllä noilla kelpaa taapertaa paikkaan jos toiseenkin. Mut jos ensin taaperettais häihin ainaki. |
 |
| Sitten viimesenä nämä! Nää on aika sikamakeet, ainakin mun mielestä. Tarttu Eiran matkaan tuolta Kenkä Expertiltä(?) vai mikähän se oli? No kumminkin. Sujahtaa jalkaan kun vanhaan naiseen, eiku.. |
Semmost päivityst tällä kertaa. Katellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Terveisin,
Tekko
7. elokuuta 2012
Koulujuttua ja yöllisiä ongelmia.
Heipodei! Ajattelin laittaa mun uuden näppäimistön kokeeseen ja kokeilla kirjottaa näillä uuden blogimerkinnän. Aiheita on taas jonkinverran, mutta saapa nähdä mistä jaksan tähän kirjottaa. Onhan kello jo kumminkin melkein 2 yöllä.
Aamulla herätys 5:30, koska Eira halusi laittaa herätyksen niin aikaisin ja onhan se hyvä totutella heräämään aikaisin, koska kohta alkaa koulu.
Itseasiassa ihmettelen, että miksi nyt en saa unta.. En niin millään. Olen tossa kattellut ainakin yhen Uuno Turhapuro elokuvan ja sen perään vielä Kummeli Jackpotin.. Mutta ei. Ajattelin nyt hetkeksi tulla tietokoneelle, koska toi sängyssä lojuminen ilman unta on aika raskasta puuhaa. Joka paikkaa kolottaa. Kohta kumminkin se on mentävä takasin lojumaan ja pistettävä joku elokuva pyörimään, että ees joskus vaikka vahingossa nukahtaisi.
Mutta tosiaan, siitä koulun alkamisesta.. Huh huh. Mielenkiintoista miten ihmisen ajatukset voi olla niin ristiriitaisia keskenään. Toisaalta odotan koulun alkua, mutta taas toisaalta en. Mielenkiinto koulua kohtaan on suuri, tai ainakin sitä alaa kohtaan. Mutta edelleen mietin vaan, että mimmosta se tulee olemaan kun luokkalaiset on.. No, sen ikäisiä kun itsekin olin joskus aikoinaan kun ammattikoulun aloitin.
No mutta faktahan on silti se, että en mä voi miettimällä saada selvää, että mimmosia mun luokkalaiset tulee olemaan. Toisaalta mielenkiintoista myös, että kun puhutaan "luokkalaisista" niin tulee jotenkin tosi nuori olo. Hmm, miksi? Onhan kuitenkin aikuiskoulutusjutskatkin.. Kai niissäkin on luokkalaisia? Vai onko ne sit vaan ihan "kurssikavereita"? No ei voi tietää. Mutta silti ihan mielenkiinnolla odotan - lähinnä kyllä kauhulla.
Toisaalta tästä on kyllä hyvä jatkaa tähän seuraavaan aiheeseen, joka päätä painaa. Nää saatanan mopopojat/-tytöt. Okei, onhan se varmasti siistiä kun just on ikää ajella jollain mikä menee kovaa ja plaa plaa plaa.. Mut jumalauta! Miksi niitä miittinkejä pitää pitää? Mitä niistä hyötyy? Yhtä tyhjän kanssa. Sitten lähetään hurjistelemaan pitkin pääkatuja ja ollaan niin polleena..
No tosin, ei siinä vielä kaikki. Toki jos miitit olis päivisin ni ois ihan ok, koska ei häiritsis niin paljoo.. Mutta kun täällä menee keskellä yötä noin 2984 mopoa/leluautoa peräkanaa.. Ja ei siinäkään vielä kaikki.. Kun jumalauta pitää TÖÖTÄTÄ! Kaikkein idioottimaisinta. Vedetään pitkin pääkatua ja hakataan tööttiä mukahauskasti. Töötätään etummaiselle, se tööttää takasin. Sit töötätään Suomen kansal.. Eheei töötätäkkään mitään Suomen kansallislauluja, koska eihän nää saatanan vaippaikäset edes varmasti osaa sitä.
Töötätään kumminkin. Kaikenaikaa. Jumalauta tommosille pitäs antaa semmosta kasvatusta, että oppisivat olemaan. Vapaankasvatuksen helmiä oikein. "Ostetaan meiän Jonnelle mopoauto, kyllä se osaa käyttäytyä." Kah, näkis vaan. Lähinnä sen Jonnen vois polttaa roviolla, koska se ois vaa oikein.
En toki väitä, että tää ois mitenkään uus ilmiö, ei tosiaan. Kylhän tota on varmasti tapahtunu sillonkin kun mä olin siinä iässä. Ei tosin mun suunnalta koskaan, koska ei noi moottoriajoneuvot hirveesti kiinnosta. Viha on vaan kasvanu vuosi vuodelta ja tulee kasvamaan. Mopot, moottoripyörät ja varsinkin mopoautot pois Suomen liikenteestä. Kunnes osataan olla.
No okei, rankkaa yleistämistä. Mutta kaikkien ajokorttien ikärajaa voitaisiin nostaa huomattavasti. Ihmiset kasvaisi ensin ulos vaipoistaan ja ajelisivat sitten. Tosin ei sekään välttämättä mitään muuttais, mutta voispahan ainakin sanoo noille pelleille, että "haistakaa paska ja kävelkää." ja jumalauta TÖÖT TÖÖT!
Ei mulla muuta.
Terveisin,
Tekko
Aamulla herätys 5:30, koska Eira halusi laittaa herätyksen niin aikaisin ja onhan se hyvä totutella heräämään aikaisin, koska kohta alkaa koulu.
Itseasiassa ihmettelen, että miksi nyt en saa unta.. En niin millään. Olen tossa kattellut ainakin yhen Uuno Turhapuro elokuvan ja sen perään vielä Kummeli Jackpotin.. Mutta ei. Ajattelin nyt hetkeksi tulla tietokoneelle, koska toi sängyssä lojuminen ilman unta on aika raskasta puuhaa. Joka paikkaa kolottaa. Kohta kumminkin se on mentävä takasin lojumaan ja pistettävä joku elokuva pyörimään, että ees joskus vaikka vahingossa nukahtaisi.
Mutta tosiaan, siitä koulun alkamisesta.. Huh huh. Mielenkiintoista miten ihmisen ajatukset voi olla niin ristiriitaisia keskenään. Toisaalta odotan koulun alkua, mutta taas toisaalta en. Mielenkiinto koulua kohtaan on suuri, tai ainakin sitä alaa kohtaan. Mutta edelleen mietin vaan, että mimmosta se tulee olemaan kun luokkalaiset on.. No, sen ikäisiä kun itsekin olin joskus aikoinaan kun ammattikoulun aloitin.
No mutta faktahan on silti se, että en mä voi miettimällä saada selvää, että mimmosia mun luokkalaiset tulee olemaan. Toisaalta mielenkiintoista myös, että kun puhutaan "luokkalaisista" niin tulee jotenkin tosi nuori olo. Hmm, miksi? Onhan kuitenkin aikuiskoulutusjutskatkin.. Kai niissäkin on luokkalaisia? Vai onko ne sit vaan ihan "kurssikavereita"? No ei voi tietää. Mutta silti ihan mielenkiinnolla odotan - lähinnä kyllä kauhulla.
Toisaalta tästä on kyllä hyvä jatkaa tähän seuraavaan aiheeseen, joka päätä painaa. Nää saatanan mopopojat/-tytöt. Okei, onhan se varmasti siistiä kun just on ikää ajella jollain mikä menee kovaa ja plaa plaa plaa.. Mut jumalauta! Miksi niitä miittinkejä pitää pitää? Mitä niistä hyötyy? Yhtä tyhjän kanssa. Sitten lähetään hurjistelemaan pitkin pääkatuja ja ollaan niin polleena..
No tosin, ei siinä vielä kaikki. Toki jos miitit olis päivisin ni ois ihan ok, koska ei häiritsis niin paljoo.. Mutta kun täällä menee keskellä yötä noin 2984 mopoa/leluautoa peräkanaa.. Ja ei siinäkään vielä kaikki.. Kun jumalauta pitää TÖÖTÄTÄ! Kaikkein idioottimaisinta. Vedetään pitkin pääkatua ja hakataan tööttiä mukahauskasti. Töötätään etummaiselle, se tööttää takasin. Sit töötätään Suomen kansal.. Eheei töötätäkkään mitään Suomen kansallislauluja, koska eihän nää saatanan vaippaikäset edes varmasti osaa sitä.
Töötätään kumminkin. Kaikenaikaa. Jumalauta tommosille pitäs antaa semmosta kasvatusta, että oppisivat olemaan. Vapaankasvatuksen helmiä oikein. "Ostetaan meiän Jonnelle mopoauto, kyllä se osaa käyttäytyä." Kah, näkis vaan. Lähinnä sen Jonnen vois polttaa roviolla, koska se ois vaa oikein.
En toki väitä, että tää ois mitenkään uus ilmiö, ei tosiaan. Kylhän tota on varmasti tapahtunu sillonkin kun mä olin siinä iässä. Ei tosin mun suunnalta koskaan, koska ei noi moottoriajoneuvot hirveesti kiinnosta. Viha on vaan kasvanu vuosi vuodelta ja tulee kasvamaan. Mopot, moottoripyörät ja varsinkin mopoautot pois Suomen liikenteestä. Kunnes osataan olla.
No okei, rankkaa yleistämistä. Mutta kaikkien ajokorttien ikärajaa voitaisiin nostaa huomattavasti. Ihmiset kasvaisi ensin ulos vaipoistaan ja ajelisivat sitten. Tosin ei sekään välttämättä mitään muuttais, mutta voispahan ainakin sanoo noille pelleille, että "haistakaa paska ja kävelkää." ja jumalauta TÖÖT TÖÖT!
Ei mulla muuta.
Terveisin,
Tekko
29. heinäkuuta 2012
Kissoille uutta kotia?
Hei! Tässä on nyt ajauduttu semmoseen tilanteeseen, että kissoille pitäis löytää jonkunlainen parempi koti. En meinaa sitä sillä, että niillä olisi täällä huonot oltavat sen takia, että niitä muka pidettäisiin nälässä, tai että niitä kuritettaisiin. Asia ei ole niin.
Asunto on hyvin pieni jo ennestäänkin, mutta kun kissojen liikkumatilaa rajataan vielä sulkemalla ovia. Ovia on pakko pitää suljettuna mm. tuuletuksen takia.
Kissat joutuvat tällä hetkellä asustamaan pienessä, ikkunattomassa huoneessa, eteisessä ja vessassa. Onhan siinä toki liikkumatilaa kissalla jo jonkinverran, mutta jotenkin silti ahdistaa pitää niitä suljettuna tuolla.
En haluaisi olla nyt mitenkään huono kissanomistaja, mutta nyt tuntuu siltä. Molemmat ajatukset tuntuvat huonoilta; kissojen liikkumatilan rajaaminen ja luopuminen niistä, no, loppupeleissä näin pienen syyn takia.
Kissat on kuitenkin juuri oppinut todella sisäsiisteiksi. Ennen jätöksiä sai keräillä jatkuvasti lattialta, mutta nyt ei ole tarvinnut moneen kuukauteen tehdä muuta kun tyhjentää hiekkalaatikko sopivin väliajoin. Tyhjennettiin se ennenkin sopivin väliajoin, mutta kissat ei silti suostuneet tekemään tarpeitaan sinne. Onneksi asia on nykyään näin. Sisäsiisteyden kanssakaan ei siis ongelmia.
Yhdessä kissat ei pidä edes hirveästi meteliä. Masa on kerran ollut hoidossa ja silloin Masasta paljastui se puoli, että se huutaa aika paljon yksinään. Eli mielellään luovutettaisiin samaan kotiin. Kissat kumminkin tottunut olemaan toistensa seurassa Masan luovutusiästä asti.
Lisään tähän vähän informaatiota kissoista, jos jotain sattuu kiinnostamaan.
En hirveästi perusta puhelimista, joten yhteyttä voi ottaa mielummin täällä tai Facebookissa, josta minut siis löytää omalla nimelläni, Vesa-Matti Nikander. Luovutetaan vaikka ilmaiseksi, mutta vain siinä tapauksessa, että huolehtiva perhe ja paremmat tilat liikkua. En tahdo näille karvakorville mitään pahaa.
Terveisin,
Tekko
Asunto on hyvin pieni jo ennestäänkin, mutta kun kissojen liikkumatilaa rajataan vielä sulkemalla ovia. Ovia on pakko pitää suljettuna mm. tuuletuksen takia.
Kissat joutuvat tällä hetkellä asustamaan pienessä, ikkunattomassa huoneessa, eteisessä ja vessassa. Onhan siinä toki liikkumatilaa kissalla jo jonkinverran, mutta jotenkin silti ahdistaa pitää niitä suljettuna tuolla.
En haluaisi olla nyt mitenkään huono kissanomistaja, mutta nyt tuntuu siltä. Molemmat ajatukset tuntuvat huonoilta; kissojen liikkumatilan rajaaminen ja luopuminen niistä, no, loppupeleissä näin pienen syyn takia.
Kissat on kuitenkin juuri oppinut todella sisäsiisteiksi. Ennen jätöksiä sai keräillä jatkuvasti lattialta, mutta nyt ei ole tarvinnut moneen kuukauteen tehdä muuta kun tyhjentää hiekkalaatikko sopivin väliajoin. Tyhjennettiin se ennenkin sopivin väliajoin, mutta kissat ei silti suostuneet tekemään tarpeitaan sinne. Onneksi asia on nykyään näin. Sisäsiisteyden kanssakaan ei siis ongelmia.
Yhdessä kissat ei pidä edes hirveästi meteliä. Masa on kerran ollut hoidossa ja silloin Masasta paljastui se puoli, että se huutaa aika paljon yksinään. Eli mielellään luovutettaisiin samaan kotiin. Kissat kumminkin tottunut olemaan toistensa seurassa Masan luovutusiästä asti.
Lisään tähän vähän informaatiota kissoista, jos jotain sattuu kiinnostamaan.
 |
| Sara |
Nimi: Sara
Syntynyt: 18.5.2010
Leikkaamaton naaraskissa, kaksi pentuetta puskenut maailmalle. Nykyisin hieman äänekäs toisinaan, mutta leikkauksella saisi mahdollisesti senkin loppumaan. Minkäänlaista rotua ei löydy, joten maatiaisten kastiin kuulunee.
Suhteellisen arka toisinaan, mutta kun menee kättä tarjoamaan niin todennäköisesti puskee. Tai ainakin yleensä puskee. Nauttii silittelystä aika usein niinkin paljon, että kehrää kuuluvasti.
 |
| Masa |
Nimi: Masa
Syntynyt: 03.12.2010
Leikattu uroskissa. Osallinen Saran synnyttämiin pentueisiin - isän roolissa. Yksinään siis suhteellisen äänekäs, mutta ainakin Saran kanssa hyvinkin hiljainen tapaus. Maukuu kotona ainoastaan silloin kun on jotain hyvää tarjolla. Myöskin maatiainen.
Pitää silittämisestä, mutta toisinaan saattaa hieman arastella. Kovat äänet saa Masan usein aika säikyksi ja silloin luikitaan piiloon. Ukkonenkin säikäyttää.
Itse olen kutsunut Masaa suosikkipojaksi, ja sitä se on. Todella mukava kissa ja tilavammassa paikassa varmasti paljon sosiaalisempi ja mukavampikin.
En hirveästi perusta puhelimista, joten yhteyttä voi ottaa mielummin täällä tai Facebookissa, josta minut siis löytää omalla nimelläni, Vesa-Matti Nikander. Luovutetaan vaikka ilmaiseksi, mutta vain siinä tapauksessa, että huolehtiva perhe ja paremmat tilat liikkua. En tahdo näille karvakorville mitään pahaa.
Terveisin,
Tekko
25. heinäkuuta 2012
Tunnustan!
Morjens! Makselin tossa äsken vähän laskuja.. No okei, osan vuokrasta, koska muuhun ei nyt ollut varaa. Sitten mä rupesin taas pohtimaan uutta aihetta tänne blogiin. Ja koska mä olen kirjotellut tänne niin paljon kaikkea turhaa, niin miksen nyt kirjoittaisi vielä turhempaa?
Tunnustuksia, hmm.. Lähinnä nyt internettiin liittyen, koska internetissä on paljon noloja asioita. Aloitetaan aluksi vaikka ihan perinteisesti siitä, että hakkaan netissä aika paljon kaikkia pelejä. Tai hakkaisin, jos tää kone suostuis pyörittämään selainpelejä kunnolla. Mutta niin, en tiedä onko se tervettä. Mulla on jopa Kongregate kirjanmerkkinä - tietämättömille tiedoksi, se on pelisivu.
Toisinaan kun käyn porukoilla ja odotan siellä jotain, niin mun on aina pakko mennä Kongregateen pelaamaan. Tosi noloa hei. Himassa jos en keksi mitään tekemistä, niin mun on mentävä Kongregateen pelaamaan.
Tosin Kongregate on mun synneistä pienin.
Uskokaa tai älkää, niin käyn toisinaan vielä Habbossakin. Mutta hei, siitä synnistä tekee pienen se, että mä en käy siellä päivittäin, enkä edes kuukausittain. Se on niin satunnaista se mun vierailu siellä, ja yleensä käyn siellä vaan morjestamassa jotain ikivanhoja kavereita - niin, habbokavereita.
Sinne on joskus aikoinaan tuhlattu rahaakin. Kyllä, hakatkaa minua kepeillä ja heitelkää kivillä. Tosin nykypäivänä rahan tuhlaaminen johonkin noin turhaan on.. No, turhaa. Tosin olen käsittänyt asian niin, että jos kyseessä on mun rahat, harvinaiset ylimääräiset rahat, ni kai mä saan käyttää ne miten mä haluan. Mutta sen verran vissiin tähän päivään mennessä ymmärtänyt, että ei ole niin ylimääräistä rahaa, että se kannattaisi johonkin virtuaalihotelliin laittaa.
Siellä oli aikoinaan suhteellisen mahtaviakin hetkiä. Ja sieltä on jäänyt muutamia kavereita, jotka on ihan oikeita kavereita nykypäivänäkin.
Kerrottakoon aiheesta vielä se, että mä en ole siellä pokaamassa pikkulapsia - mulla ei ole tarvetta. Vaikkette te uskoisi, niin siellä on suhteellisen paljon asiallistakin sakkia. Ja aika iso osa tästä asiallisesta porukasta on myös täysi-ikäisiä. Se on kun mikä tahansa chat, mutta siellä ollaan vaan hahmoilla.
Ja koska kaikki mun Facebook- ja mesekaverit nukkuvat aamuisin, tai ovat vaihtoehtoisesti töissä, niin pakko mun on toisinaan jotain tehdä. Mutta kuten sanoin, en kovinkaan usein. Nykysin mun aamut kuluu WoWissa.
Huomaatteko miten yritän selittää tässä Habbo Hotellia vähemmän noloksi paikaksi? Tottakai se mielletään noloksi jos joku mun ikänen henkilö käy siellä ja kehtaa vielä myöntää sen.
Sen verran kuitenkin elämäni aikana kuluttanut aikaa internetissä, että sieltä on jäänyt joitain pinttyneitä tapoja, joita on vaan toisinaan vieläkin pakko toistaa. En sentään enään harrasta virtuaalisuhteita, leiki showpainijaa tai ylläpidä virtuaalikahvilaa Habbossa. Muunmuossa kaikkia noita kokeiltu jo kauan, kauan aikaa sitten.
Mä olen seikkaillut lähes varmasti kaikki tunnetut ja vähemmänkin tunnetut chatit sun muut jo aikaa sitten läpi. Runescapea on hakattu aikoinaan pitkään, Suomi24:ssä on käyty trollailemassa ja sitten on ainakin vielä joku, hmm, oisko ollu joku Mixin hahmochatti. Ja aikoinaan meiän oli pakko mennä melkein joka päivä kirjastoon, että päästiin internettiin ja oisko ollu joku KissFm-chatti sillon, jossa käyminen oli pakonomaista.
Onneksi mä olen nykyään vähentänyt. On se hyvä saavutus jos on onnistunut Habbossa käymistä vähentämään siitä entisestä 24/7 käymisestä siihen, että siellä tulee pyörähdettyä max. 3-5 krt/6 kk. Tosin, voisi sen lopettaa kokonaankin. Jokin mielenkiinto sitä kohtaan silti on. Miksi?
Eipä mulla muuta, menen piiloon.
Terveisin,
Tekko
Tunnustuksia, hmm.. Lähinnä nyt internettiin liittyen, koska internetissä on paljon noloja asioita. Aloitetaan aluksi vaikka ihan perinteisesti siitä, että hakkaan netissä aika paljon kaikkia pelejä. Tai hakkaisin, jos tää kone suostuis pyörittämään selainpelejä kunnolla. Mutta niin, en tiedä onko se tervettä. Mulla on jopa Kongregate kirjanmerkkinä - tietämättömille tiedoksi, se on pelisivu.
Toisinaan kun käyn porukoilla ja odotan siellä jotain, niin mun on aina pakko mennä Kongregateen pelaamaan. Tosi noloa hei. Himassa jos en keksi mitään tekemistä, niin mun on mentävä Kongregateen pelaamaan.
Tosin Kongregate on mun synneistä pienin.
Uskokaa tai älkää, niin käyn toisinaan vielä Habbossakin. Mutta hei, siitä synnistä tekee pienen se, että mä en käy siellä päivittäin, enkä edes kuukausittain. Se on niin satunnaista se mun vierailu siellä, ja yleensä käyn siellä vaan morjestamassa jotain ikivanhoja kavereita - niin, habbokavereita.
Sinne on joskus aikoinaan tuhlattu rahaakin. Kyllä, hakatkaa minua kepeillä ja heitelkää kivillä. Tosin nykypäivänä rahan tuhlaaminen johonkin noin turhaan on.. No, turhaa. Tosin olen käsittänyt asian niin, että jos kyseessä on mun rahat, harvinaiset ylimääräiset rahat, ni kai mä saan käyttää ne miten mä haluan. Mutta sen verran vissiin tähän päivään mennessä ymmärtänyt, että ei ole niin ylimääräistä rahaa, että se kannattaisi johonkin virtuaalihotelliin laittaa.
Siellä oli aikoinaan suhteellisen mahtaviakin hetkiä. Ja sieltä on jäänyt muutamia kavereita, jotka on ihan oikeita kavereita nykypäivänäkin.
Kerrottakoon aiheesta vielä se, että mä en ole siellä pokaamassa pikkulapsia - mulla ei ole tarvetta. Vaikkette te uskoisi, niin siellä on suhteellisen paljon asiallistakin sakkia. Ja aika iso osa tästä asiallisesta porukasta on myös täysi-ikäisiä. Se on kun mikä tahansa chat, mutta siellä ollaan vaan hahmoilla.
Ja koska kaikki mun Facebook- ja mesekaverit nukkuvat aamuisin, tai ovat vaihtoehtoisesti töissä, niin pakko mun on toisinaan jotain tehdä. Mutta kuten sanoin, en kovinkaan usein. Nykysin mun aamut kuluu WoWissa.
Huomaatteko miten yritän selittää tässä Habbo Hotellia vähemmän noloksi paikaksi? Tottakai se mielletään noloksi jos joku mun ikänen henkilö käy siellä ja kehtaa vielä myöntää sen.
Sen verran kuitenkin elämäni aikana kuluttanut aikaa internetissä, että sieltä on jäänyt joitain pinttyneitä tapoja, joita on vaan toisinaan vieläkin pakko toistaa. En sentään enään harrasta virtuaalisuhteita, leiki showpainijaa tai ylläpidä virtuaalikahvilaa Habbossa. Muunmuossa kaikkia noita kokeiltu jo kauan, kauan aikaa sitten.
Mä olen seikkaillut lähes varmasti kaikki tunnetut ja vähemmänkin tunnetut chatit sun muut jo aikaa sitten läpi. Runescapea on hakattu aikoinaan pitkään, Suomi24:ssä on käyty trollailemassa ja sitten on ainakin vielä joku, hmm, oisko ollu joku Mixin hahmochatti. Ja aikoinaan meiän oli pakko mennä melkein joka päivä kirjastoon, että päästiin internettiin ja oisko ollu joku KissFm-chatti sillon, jossa käyminen oli pakonomaista.
Onneksi mä olen nykyään vähentänyt. On se hyvä saavutus jos on onnistunut Habbossa käymistä vähentämään siitä entisestä 24/7 käymisestä siihen, että siellä tulee pyörähdettyä max. 3-5 krt/6 kk. Tosin, voisi sen lopettaa kokonaankin. Jokin mielenkiinto sitä kohtaan silti on. Miksi?
Eipä mulla muuta, menen piiloon.
Terveisin,
Tekko
24. heinäkuuta 2012
Eniten ärsyttää kaikki
Hei! Ärsyttää alottaa tää blogimerkintä aina sanalla "Hei" tai jollain sen synonyymillä. Ärsyttää muotoilla tätä tekstiä siten, että se ensimmäinen "Hei" on lihavoitu ja kaikki heittomerkkien sisällä oleva teksti kursivoidaan. Tosin se on mun oma tapa, mutta sen takia se onkin ärsyttävää.
Okei, ei mua oikeesti ärsytä hirveesti mikään, mutta välillä on kiva avautua. Oon täs vaan kelannut uutta aihetta blogiini.. Ainut mitä keksin, oli "ärsyttää"-merkintä. Eli muutamia asioita, mitkä mua tällä hetkellä ärsyttää.
Mä tiedän, että nää "ärsyttää"-blogimerkit on mulla aina yleensä ollut kuulema jotenkin ristiriitaisia, mutta jos nyt vaikka saataisiin aikaan jotain parempaa - pah, tuskin. Yks asia, mikä mua on ärsyttänyt jo pitkään, on suomalainen julkisuuden henkilö. Ei, se ei tällä kertaa ole Johanna Tukiainen, vaikka sekin on ärsyttävä. Kyseinen henkilö on...
Ne biisit ei edes ole hyviä. Ei tosiaan. Voin hyvin kuvitella, että jos Nygård lukis tän pätkän, niin se olis sitä mieltä, että joku on menny sen trollailuun. Sen musiikin tarkotus on olla ärsyttävää paskaa. Se ei tee musiikkia tosissaan, vaan se nimenomaan haluaa ärsyttää ihmisiä. Nyt se on jotenkin onnistunut ärsyttämään mut, vaikka joskus jopa pidin jostain Nygårdin biiseistä.
Tosin olen varmaan jossain joskus kirjottanut, että en osaa samaistua mainstreamiin (valtavirtaan). En osaa kuunnella musiikkia, jota kaikki kuuntelee. Tai osaan kuunnella, mutta en osaa tykätä.
Noi kolme levyä, mitkä se on ton paluunsa jälkeen tehnyt.. Onko siellä kuinka paljon erilaisia biisejä? Kaikki biisit käsittelee jotenkin alkoholia, alkoholin juomista, naisia, naisten sukupuolielimiä.. Öö, siinähän ne tais olla. Ja voi sitä kiroilun määrää, on se nii siistii. Tyyppi on melkein 40 v, mutta sanotukset on kun kapinoivan teinin suusta - missä vika?
Eilen kuuntelin radioo, NRJ:tä. Nygård oli siellä vieraana ja voi että ois tehny mieli sammuttaa radio. Mutta kasvattaakseni ärtymystäni, kuuntelin saatana - kun mainitsen sanan "saatana" blogissani, niin olenko astetta kovempi jätkä? Mutta siis, se jätkähän ei osannu radiossakaan sanoa mitään järkevää. "Ai että! Kaikkee pitää olla." Argh! Apina!
Ja tommonen jää Suomen historiaan.. Siitä kerrotaan sitten lapsenlapsille.. Huh huh. Onhan se sinänsä siis saavuttanut jotain, mikä on sinänsä arvostettavaa, mutta ois saanu jäädä saavuttamattakin.
Ja sitten se, että Klamydia on jostain syystä tehnyt yhteistyötä Nygårdin kanssa jo pitkään.. Miksi? No onhan Klamydian jotkut sanotukset jossain määrin verrattavissa Nygårdin tuotantoon, mutta ei.. Klamydia tekee toisinaan sitä samaa, mutta se tekee sen paremmin, huomattavasti paremmin. Lopettakaa se yhteistyö! Lopettakaa! Tekko salaa toivoo, että blogia lukisi joku julkisuuden henkilö.
Mut okei, hmm. Sanoin aikasemmin, että "Eli muutamia asioita, mitkä mua tällä hetkellä ärsyttää", mutta olen nyt sitä mieltä, että tämä Nygård-ärsytys saa olla tämän merkinnän ainoa. Katellaan sit taas ku oikein ärsyttää jokin asia.
Terveisin,
Tekko
Okei, ei mua oikeesti ärsytä hirveesti mikään, mutta välillä on kiva avautua. Oon täs vaan kelannut uutta aihetta blogiini.. Ainut mitä keksin, oli "ärsyttää"-merkintä. Eli muutamia asioita, mitkä mua tällä hetkellä ärsyttää.
Mä tiedän, että nää "ärsyttää"-blogimerkit on mulla aina yleensä ollut kuulema jotenkin ristiriitaisia, mutta jos nyt vaikka saataisiin aikaan jotain parempaa - pah, tuskin. Yks asia, mikä mua on ärsyttänyt jo pitkään, on suomalainen julkisuuden henkilö. Ei, se ei tällä kertaa ole Johanna Tukiainen, vaikka sekin on ärsyttävä. Kyseinen henkilö on...
Petri Nygård
Siis oikeesti? Miten ihminen voi menestyä muka niin hyvin jauhamalla samat asiat jokaisessa biisissään uudestaan ja uudestaan? Mua rupes yhessä vaiheessa toden teolla ärsyttämään se, että jokaisissa bileissä mitä missään ikinä pidettiin, tuli jossain vaiheessa hetki, kun joku laitto Petri Nygårdia soimaan. Se soi jatkuvasti.Ne biisit ei edes ole hyviä. Ei tosiaan. Voin hyvin kuvitella, että jos Nygård lukis tän pätkän, niin se olis sitä mieltä, että joku on menny sen trollailuun. Sen musiikin tarkotus on olla ärsyttävää paskaa. Se ei tee musiikkia tosissaan, vaan se nimenomaan haluaa ärsyttää ihmisiä. Nyt se on jotenkin onnistunut ärsyttämään mut, vaikka joskus jopa pidin jostain Nygårdin biiseistä.
Tosin olen varmaan jossain joskus kirjottanut, että en osaa samaistua mainstreamiin (valtavirtaan). En osaa kuunnella musiikkia, jota kaikki kuuntelee. Tai osaan kuunnella, mutta en osaa tykätä.
Noi kolme levyä, mitkä se on ton paluunsa jälkeen tehnyt.. Onko siellä kuinka paljon erilaisia biisejä? Kaikki biisit käsittelee jotenkin alkoholia, alkoholin juomista, naisia, naisten sukupuolielimiä.. Öö, siinähän ne tais olla. Ja voi sitä kiroilun määrää, on se nii siistii. Tyyppi on melkein 40 v, mutta sanotukset on kun kapinoivan teinin suusta - missä vika?
Eilen kuuntelin radioo, NRJ:tä. Nygård oli siellä vieraana ja voi että ois tehny mieli sammuttaa radio. Mutta kasvattaakseni ärtymystäni, kuuntelin saatana - kun mainitsen sanan "saatana" blogissani, niin olenko astetta kovempi jätkä? Mutta siis, se jätkähän ei osannu radiossakaan sanoa mitään järkevää. "Ai että! Kaikkee pitää olla." Argh! Apina!
Ja tommonen jää Suomen historiaan.. Siitä kerrotaan sitten lapsenlapsille.. Huh huh. Onhan se sinänsä siis saavuttanut jotain, mikä on sinänsä arvostettavaa, mutta ois saanu jäädä saavuttamattakin.
Ja sitten se, että Klamydia on jostain syystä tehnyt yhteistyötä Nygårdin kanssa jo pitkään.. Miksi? No onhan Klamydian jotkut sanotukset jossain määrin verrattavissa Nygårdin tuotantoon, mutta ei.. Klamydia tekee toisinaan sitä samaa, mutta se tekee sen paremmin, huomattavasti paremmin. Lopettakaa se yhteistyö! Lopettakaa! Tekko salaa toivoo, että blogia lukisi joku julkisuuden henkilö.
Mut okei, hmm. Sanoin aikasemmin, että "Eli muutamia asioita, mitkä mua tällä hetkellä ärsyttää", mutta olen nyt sitä mieltä, että tämä Nygård-ärsytys saa olla tämän merkinnän ainoa. Katellaan sit taas ku oikein ärsyttää jokin asia.
Terveisin,
Tekko
15. heinäkuuta 2012
Mökkireissu 13.-15.7.2012
Hei! Ajattelin nyt taas kirjotella, koska oltiin tässä viikonloppuna mökillä ja siellä oli ihan suhteellisen hauskaa. Lepposta oleskelua kaukana kaupungista. Alkoholiakin tuli nautittua.. No, ilmeisesti ihan sopivasti, koska en ollu missään vaiheessa kauheen hirveen humalassa.
Maisemat oli suhteellisen rauhoittavat. Pelkkää peltoa ja metsää. Laituriltakin näkymät oli mainiot ja siellä kävi meitä jatkuvasti morjestamassa sorsaperhe. Sorsatkin sai vattansa täyteen taikinaa, leipää ja pullaa. Ja yöllä kävivät vähän ronkkimassa pusikoihin heitettyjä kaloja.
Kalastelemassakin oltiin, veneen kanssa kuin myös ilman venettä. Laiturilta sain ihan hyvin kalaa, mutta kaikki niin pieniä sinttejä, että ei niillä sitten loppupeleissä tehnyt mitään. Ne jäi ämpäriin ja linnut vei mukanaan. Sunnuntai"aamuna" ämpärissä ei ollut noin 7-9 kalasta jäljellä enää yhtään. Viimeinen raato lojui ämpärin vieressä.
Lauantai-sunnuntai välinen yö oli ehkä paras pitkään pitkään aikaan. Istuttiin vaan nuotion ääressä ja naureskeltiin typerille jutuille. Monta kertaa kohennettiin tulta - tai no, Eira kohensi. Monen monta tuntia me siinä saatiin kulumaan ja nukkumaan eksyttiin vasta joskus 4-5 maissa.
Ruokana oli lähinnä kaikki grilliin sopiva ja välillä maisteltiin vähän lettuja. Itte itseasiassa tykästyin pitkästä aikaa grillattuun maissiin. Mm-mm-mmm..
Nyt vaatteet haisee ihan savulle ja ulkovessalta, kaiketi pitää laittaa pesukone pyörimään huomenna tai tässä joku päivä. No, laitetaan tähän tekstin loppuun vielä yksi kuva, kuva itsestäni. Kuva itsestäni, veneessä ja pelastusliivit päällä. Vaikka kuva on huono, niin se oli ainut onnistunut kuva minusta.
No mutta, tässäpä tämä.
Terveisin,
Tekko
 |
| Maisemakuvaa terassilta. Peltoa ja puita. |
Maisemat oli suhteellisen rauhoittavat. Pelkkää peltoa ja metsää. Laituriltakin näkymät oli mainiot ja siellä kävi meitä jatkuvasti morjestamassa sorsaperhe. Sorsatkin sai vattansa täyteen taikinaa, leipää ja pullaa. Ja yöllä kävivät vähän ronkkimassa pusikoihin heitettyjä kaloja.
 |
| Sorsaperhe, emo ja 5 lapsukaista. Kuvasta puuttuu 1 ja puoli poikasta. |
Kalastelemassakin oltiin, veneen kanssa kuin myös ilman venettä. Laiturilta sain ihan hyvin kalaa, mutta kaikki niin pieniä sinttejä, että ei niillä sitten loppupeleissä tehnyt mitään. Ne jäi ämpäriin ja linnut vei mukanaan. Sunnuntai"aamuna" ämpärissä ei ollut noin 7-9 kalasta jäljellä enää yhtään. Viimeinen raato lojui ämpärin vieressä.
 |
| Pieni sintti. Tosin se taisi olla isoin minkä sain.. Heh. |
 |
| Maisemakuvaa veneestä. |
Lauantai-sunnuntai välinen yö oli ehkä paras pitkään pitkään aikaan. Istuttiin vaan nuotion ääressä ja naureskeltiin typerille jutuille. Monta kertaa kohennettiin tulta - tai no, Eira kohensi. Monen monta tuntia me siinä saatiin kulumaan ja nukkumaan eksyttiin vasta joskus 4-5 maissa.
Ruokana oli lähinnä kaikki grilliin sopiva ja välillä maisteltiin vähän lettuja. Itte itseasiassa tykästyin pitkästä aikaa grillattuun maissiin. Mm-mm-mmm..
Nyt vaatteet haisee ihan savulle ja ulkovessalta, kaiketi pitää laittaa pesukone pyörimään huomenna tai tässä joku päivä. No, laitetaan tähän tekstin loppuun vielä yksi kuva, kuva itsestäni. Kuva itsestäni, veneessä ja pelastusliivit päällä. Vaikka kuva on huono, niin se oli ainut onnistunut kuva minusta.
 |
| Humalaisen näköinen Tekko. |
No mutta, tässäpä tämä.
Terveisin,
Tekko
13. heinäkuuta 2012
160!
Hei! Luin tässä näitä mun vanhoja blogimerkintöjä.. Olin joskus niin innoissani kun sain kirjoitettua 60. merkintäni. Siitä on nyt kulunut jo runsaasti aikaa ja tässä aletaan olemaan jo 100 merkintää rikkaampia. Tuo 60 viestin rajapyykki tuli siis täyteen 26. marraskuuta 2010. Ja tämä 160. merkintä tulee siis perjantaina 13. heinäkuuta 2012. Minkähän takia mä en tee tätä kaikkein loogisimmalla tavalla, ja intoile esimerkiksi silloin kun on tullut 50 merkintää, 100 merkintää tai 150 merkintää? Seuraava intoilu tulee kaiketi siis parin vuoden päästä kun merkintöjä on 260? No sen näkee sitten.
Toisaalta aika mielenkiintosta, että vaikka olen kirottanut jo muutaman vuoden ajan tännekkin blogiin, niin kommentteja en ole oikein koskaan saanut. Miksi? Mitä minä teen väärin? Galleriassa aikoinaan melkein kaikkiin blogimerkintöihini kommentoitiin edes jotain.. Okei, ehkä tämä on niin paljon erilaisempi kun Galleria, mutta kuitenkin.. Saa tätäkin kommentoida! Koko tämän blogin historian aikana blogiini on kommentoitu 110 kertaa. Ja veikkaanpa, että suurin osa noistakin kommenteista on minun omia vastauksiani ihmisille - niille muutamalle, jotka tätä jaksaa lukea ja kommentoida.
Mä oon huomannut, että aina marisen näiden kommenttien perään.. Mutta eikö kukaan ymmärrä ahdinkoani? Kommentit motivoisi kirjoittamaan useammin, ja kommenteilla voitte vaikuttaa jollain tapaa siihen, mitä jatkossa kiroitan. En nyt täysin rupeaisi koskaan pomppimaan kommentoijien pillin mukaan, mutta jonkinlaista muutosta voisi tehdä, mahdollisesti parempaan suuntaan.
Toisaalta oon kyllä joskus sanonu, että kirjottelen vaan omaksi huvikseni.. No ehkä se ennen oli näin, mutta nyt se tuntuu jotenkin turhauttavalta. En mä näitä merkintöjä jakaisi Facebookissa kavereilleni jos omaksi huvikseni kirjottelisin. Tottakai sitä ihminen kaipaa kommentointia ja mielipiteitä. Mielipiteitä nyt lähinnä. Lukijoiden näkökantoja, mutta ei elämänohjeita. Niistä suutun, mur.
Mutta tässä oli tämä 160. merkinnän juhlamerkintä. Öö, fiksun kuuloista. Tää oli taas tätä marinaa ja sen takia en tätä vaivaudu jakamaan edes Facebookkiin. Jos joku tämän joskus bongaa, niin KOMMENTTI SAATANA.
Terveisin,
Tekko
p.s. Jos jostain puuttuu J-kirjaimia, niin se on tietokoneen vika. Tää läppäri temppuilee ton J-kirjaimen kanssa ja antaa sen hyvin harvoin ekalla painalluksella.
Toisaalta aika mielenkiintosta, että vaikka olen kirottanut jo muutaman vuoden ajan tännekkin blogiin, niin kommentteja en ole oikein koskaan saanut. Miksi? Mitä minä teen väärin? Galleriassa aikoinaan melkein kaikkiin blogimerkintöihini kommentoitiin edes jotain.. Okei, ehkä tämä on niin paljon erilaisempi kun Galleria, mutta kuitenkin.. Saa tätäkin kommentoida! Koko tämän blogin historian aikana blogiini on kommentoitu 110 kertaa. Ja veikkaanpa, että suurin osa noistakin kommenteista on minun omia vastauksiani ihmisille - niille muutamalle, jotka tätä jaksaa lukea ja kommentoida.
Mä oon huomannut, että aina marisen näiden kommenttien perään.. Mutta eikö kukaan ymmärrä ahdinkoani? Kommentit motivoisi kirjoittamaan useammin, ja kommenteilla voitte vaikuttaa jollain tapaa siihen, mitä jatkossa kiroitan. En nyt täysin rupeaisi koskaan pomppimaan kommentoijien pillin mukaan, mutta jonkinlaista muutosta voisi tehdä, mahdollisesti parempaan suuntaan.
Toisaalta oon kyllä joskus sanonu, että kirjottelen vaan omaksi huvikseni.. No ehkä se ennen oli näin, mutta nyt se tuntuu jotenkin turhauttavalta. En mä näitä merkintöjä jakaisi Facebookissa kavereilleni jos omaksi huvikseni kirjottelisin. Tottakai sitä ihminen kaipaa kommentointia ja mielipiteitä. Mielipiteitä nyt lähinnä. Lukijoiden näkökantoja, mutta ei elämänohjeita. Niistä suutun, mur.
Mutta tässä oli tämä 160. merkinnän juhlamerkintä. Öö, fiksun kuuloista. Tää oli taas tätä marinaa ja sen takia en tätä vaivaudu jakamaan edes Facebookkiin. Jos joku tämän joskus bongaa, niin KOMMENTTI SAATANA.
Terveisin,
Tekko
p.s. Jos jostain puuttuu J-kirjaimia, niin se on tietokoneen vika. Tää läppäri temppuilee ton J-kirjaimen kanssa ja antaa sen hyvin harvoin ekalla painalluksella.
11. heinäkuuta 2012
Muistoja keräilemisestä
Moro! Kattelin tässä Youtubesta mielenkiintosen videon. Vaikka se kesti yli puolituntia, ni jakso hyvin katsoa sen, koska mielenkiintoista asiaa. Suosittelen muillekkin, jotka muistaa keräilleensä pienenä kaikenlaisia tarroja tms. Nes-Retkunakin tunnettu Petri Himmeä kertoo omassa "Muistojen valtatiet"-videossaan omista kokoelmistaan ja vähän muustakin.
Videon loputtua päätin jättää oman kommenttinikin sinne, vaikka harvoin Youtubessa kommentoin ihmisille yhtään mitään. Niin hyvin se kolahti.
Kommentissani kerroin, että muistan itse aikoinani keränneeni kaikenlaisia tarroja, mitä tuli joidenkin pienten purkkapakettien mukana.. Tosin, ei ne ollut purkkapaketteja tavallaan, koska niissä oli vain yksi, mielenkiintoisen muotoinen purukumi ja tarra. En muista mikä se oli se sarja, mutta tarroissa oli jotain pieniä otuksia. Toiset oli vissiin jotain karvasia otuksia ja toiset esitti ilmeisesti jotain ihmisiä, ja muistaakseni molemmilla oli jonkinlaiset sotavarusteet yllään.
Se oli ehkä mielenkiintosinta kun avasi sen paperikääreen, otti purkan ja tarran pois ja sitten jännitti, että tuleeko sieltä joku uusi vai vanha tarra. Mutta koska olen huono säästämään asioita, tai olin ainakin silloin, ei minulla ole tallella enää yhtään mitään, vaikka niihinkin pienen omaisuuden käytin. Ainut mitä on tallella, on vain muisto siitä pettymyksestä kun huomasi jo omistavansa paketista tulleen tarran, tai se innostuminen mikä tuli aivan uudesta tarrasta, jonkinlainen muistikuva hahmojen ulkonäöstä ja lievä makunystyröitä hivelevä muisto purkan mausta.
Mielenkiintosta miten pienistä asioista ihminen osaa innostua. Mutta jos mä siirryn purkasta ja tarroista johonkin isompaan, joka on jäänyt paremmin mieleen.
Pokémon-kortteihinkin liittyy niin innostusta kun pettymystäkin. Kerrottakoon vaikka nyt aluksi semmonen tarina Hämeenkadun koulun ajolta kun tuhlasin rahani
Pokémon-kortteihin ja vaihtelin niitä koulun pihalla joidenkin kavereiden kanssa. Sain kasvatettua korttikokoelmani jossain vaiheessa aika suureksikin, koska tein hyviä vaihtoja. Harvinaisuuksia minulla ei niinkään ollut, mutta korttien määrä olikin minulle se ratkaiseva tekijä. Tahdoin eniten!
Vaan miten kävikään eräällä puukäsityötunnilla, kun olin jättänyt ulkotakkini oven ulkopuolella sijaitsevaan naulakkoon ja tietenkin Pokémon-kortit takkini taskuun.. Muistan kuinka yksi luokkalaisistamme sanoi käyvänsä vessassa kesken tunnin ja poistui puukäsityöluokasta. Jonkin ajan päästä henkilö palasi takaisin luokkaan, mutta enhän minä osannut epäillä mitään - ihmiselle on normaalia käydä vessassa.
Tunnin loputtua, ja itseasiassa koko päivän loputtua, kävelin luokasta takkini luokse naulakkoon ja olin aikeissa katsoa korttejani.. Se pettymyksen ja surun tunne mikä minut valtasi. Minun kaikki korttini oltiin otettu takkini taskusta ja tilalle oltiin laitettu joku köyhä, toisenlainen Pokémon-keräilykortti. Ei semmonen, millä voi pelata, vaan juuri se semmonen toinen, missä oli se Pokémon isona siinä ja kaiketi muistaakseni värikäs tausta tms. En muista mikä Pokémon oli kyseisessä kortissa, mutta joku kaikista halvinhan se tietenkin oli..
Koska olin jo silloin hiljainen poika, enkä puhunut oikein kenenkään kanssa, niin en tietenkään osannut valittaa siitä kenellekään. Tyydyin siis kohtalooni, vaikka se olikin hyvin, hyvin masentavaa. Olin muistaakseni vielä sinä päivänä tehnyt hyviä vaihtoja ja kasvattanut korttipinoani suuremmaksi, mutta ei.. Kortteja minulla ei enään ollut päivän loputtua.
Mutta rikoshan siinä oli tapahtunut. Olin tuhlannut omaa rahaani osaan niistä korteista ja muutenkin toisen omaisuuden luvaton haltuunottaminen on rikos. Minut siis ryöstettiin. Enpä käsittänyt sitä sillon niin hyvin, mutta nythän se on ilmiselvää.
Toinen Pokémon-kortteihin liittyvä tarinani taas on lyhyempi, mutta voin näin alustavasti sanoa, että olen jopa saanut turpaani Pokémon-korttien takia. Silloinen kaverini, koulun hylkiö, ei oikein osannut päättää kenen kaveri on, ja kenelle tahtoo pahaa. Oltiin matkalla kotiin ja se entinen kaveri käveli meidän perässä. Hän huuteli koko matkan jotain haukkumasanoja yms. meille ja jossain vaiheessa keksi ovelan suunnitelman.
Hän huusi: "Pysähtykää! Vesku, tuu tänne ni saat mun kaikki Pokémon-kortit." Sinisilmäisenä käännyit siltä seisomalta katsomaan taakseni, entistä kaveriani, ja kysyin: "Ootko tosissas?" tai jotain vastaavaa. Hetken kun henkilö uskotteli minulle puhuvansa totta, uskoin. Kävelin henkilön luokse, jolloin hän alkoi kaivaa reppuaan. Se oli vain näyttelyä. Hetken kaivettuaan hän tokaisi jotain, ehkä mahdollisesti, että "et sä oikeesti mitään saa" ja samassa löi nyrkillä kasvoihini. Tottakai minä pienenä poikana puhkesin itkuun ja juoksin kotiin.
Tämäkin asia jäi tähän, mutta kavereita me ei enään oltu. Tosin tästä lähti käyntiin semmonen koulukiusaisrumba, ettei toista. Tosin sain kostoni koulussa, kun vein kyseisen henkilön pipon, juoksin pihalle ja tämä kaveri juoksee perässäni, mutta ei ilmeisesti kerennyt tajuta lasista ovea edessään ja tuli sen läpi. Minä kielsin kaiken, ja henkilö joutui todennäköisesti korvaamaan rikkoutuneen lasin yksinään.
No, kerrottakoon vielä vähän Gogoista, koska niitäkin on joskus tullut keräiltyä. Ja niillä jopa pelattiin aikoinaan.
Kun jouduin sitten vaihtamaan koulua ja pääsin parempaan ympäristöön niin mukaan tuli ihan mielenkiintoinen uusi keräilyvillitys. Niitä ostettiin ihan tolkuttomasti ja niillä sitten pelailtiin koulun pihoilla. Muistan itse voittaneeni useita Gogoja, koska olin hyvä pelaaja - tuskin, mutta voitin silti.
Se oli hyvin mielenkiintoista aikaa, koska kysyi koulun pihalla lähes keltä vaan, että onko sillä Gogoja, niin vastaus oli lähes automaattisesti positiivinen. Ja jokainen välitunti tosiaan meni pelaillessa eri henkilöiden kanssa. Ja kaikki ymmärsi säännöt. Jopa sen, että häviäjän Gogo on voittajan Gogo. Eli siis häviäjä joutui luopumaan Gogostaan, jolla on juuri hävinnyt heittoskaban.
Gogoihin minulla ei liity sitten sen enempää hyviä kuin huonojakaan kokemuksia, mutta jossain vaiheessa taisin antaa kaikki keräämäni, eli ostamani ja voittamani Gogot pikkuveljelleni, jolla niitä oli niihin aikoihin todella iso laatikollinen. Hänellä oli jopa lista, josta näki kaikkien sen aikaisten Gogojen nimet.
Ensimmäiset Gogot, jotka siis itse muistan, on niitä ainoita alkuperäisiä. Sen jälkeen niistä alkoi ilmestymään kaikkia ihan ihme versioita. Nykyäänkin on vielä jonkinlainen Gogo-villitys, mutta ne on jo aivan ihmeellisen näköisiä. Samaa on vain pieni koko ja se, että ne on jonkinlaisia hahmoja. Tosin nykyisin paljon yksityiskohtaisempia. Ennen kaikki oli lähes yksivärisiä, nykyään ei..
Mutta eipä mulla tässä sitten oikein muuta tulekaan mieleen. Joten jos mä päätän tän mun keräilyesineitä koskevan blogini tähän. Kommenttia omista muistoista? Olisko paljon pyydetty?
Terveisin,
Tekko
Videon loputtua päätin jättää oman kommenttinikin sinne, vaikka harvoin Youtubessa kommentoin ihmisille yhtään mitään. Niin hyvin se kolahti.
Kommentissani kerroin, että muistan itse aikoinani keränneeni kaikenlaisia tarroja, mitä tuli joidenkin pienten purkkapakettien mukana.. Tosin, ei ne ollut purkkapaketteja tavallaan, koska niissä oli vain yksi, mielenkiintoisen muotoinen purukumi ja tarra. En muista mikä se oli se sarja, mutta tarroissa oli jotain pieniä otuksia. Toiset oli vissiin jotain karvasia otuksia ja toiset esitti ilmeisesti jotain ihmisiä, ja muistaakseni molemmilla oli jonkinlaiset sotavarusteet yllään.
Se oli ehkä mielenkiintosinta kun avasi sen paperikääreen, otti purkan ja tarran pois ja sitten jännitti, että tuleeko sieltä joku uusi vai vanha tarra. Mutta koska olen huono säästämään asioita, tai olin ainakin silloin, ei minulla ole tallella enää yhtään mitään, vaikka niihinkin pienen omaisuuden käytin. Ainut mitä on tallella, on vain muisto siitä pettymyksestä kun huomasi jo omistavansa paketista tulleen tarran, tai se innostuminen mikä tuli aivan uudesta tarrasta, jonkinlainen muistikuva hahmojen ulkonäöstä ja lievä makunystyröitä hivelevä muisto purkan mausta.
Mielenkiintosta miten pienistä asioista ihminen osaa innostua. Mutta jos mä siirryn purkasta ja tarroista johonkin isompaan, joka on jäänyt paremmin mieleen.
Pokémon-kortit
 |
| Charizard, oli kyllä aika kysyttyä tavaraa ala-asteen pihalla. Otuksen takana oli vielä kiiltävä pohja, joka teki kortista vielä erityisemmän. (Kuva kaivettu Googlesta) |
Vaan miten kävikään eräällä puukäsityötunnilla, kun olin jättänyt ulkotakkini oven ulkopuolella sijaitsevaan naulakkoon ja tietenkin Pokémon-kortit takkini taskuun.. Muistan kuinka yksi luokkalaisistamme sanoi käyvänsä vessassa kesken tunnin ja poistui puukäsityöluokasta. Jonkin ajan päästä henkilö palasi takaisin luokkaan, mutta enhän minä osannut epäillä mitään - ihmiselle on normaalia käydä vessassa.
Tunnin loputtua, ja itseasiassa koko päivän loputtua, kävelin luokasta takkini luokse naulakkoon ja olin aikeissa katsoa korttejani.. Se pettymyksen ja surun tunne mikä minut valtasi. Minun kaikki korttini oltiin otettu takkini taskusta ja tilalle oltiin laitettu joku köyhä, toisenlainen Pokémon-keräilykortti. Ei semmonen, millä voi pelata, vaan juuri se semmonen toinen, missä oli se Pokémon isona siinä ja kaiketi muistaakseni värikäs tausta tms. En muista mikä Pokémon oli kyseisessä kortissa, mutta joku kaikista halvinhan se tietenkin oli..
Koska olin jo silloin hiljainen poika, enkä puhunut oikein kenenkään kanssa, niin en tietenkään osannut valittaa siitä kenellekään. Tyydyin siis kohtalooni, vaikka se olikin hyvin, hyvin masentavaa. Olin muistaakseni vielä sinä päivänä tehnyt hyviä vaihtoja ja kasvattanut korttipinoani suuremmaksi, mutta ei.. Kortteja minulla ei enään ollut päivän loputtua.
Mutta rikoshan siinä oli tapahtunut. Olin tuhlannut omaa rahaani osaan niistä korteista ja muutenkin toisen omaisuuden luvaton haltuunottaminen on rikos. Minut siis ryöstettiin. Enpä käsittänyt sitä sillon niin hyvin, mutta nythän se on ilmiselvää.
Toinen Pokémon-kortteihin liittyvä tarinani taas on lyhyempi, mutta voin näin alustavasti sanoa, että olen jopa saanut turpaani Pokémon-korttien takia. Silloinen kaverini, koulun hylkiö, ei oikein osannut päättää kenen kaveri on, ja kenelle tahtoo pahaa. Oltiin matkalla kotiin ja se entinen kaveri käveli meidän perässä. Hän huuteli koko matkan jotain haukkumasanoja yms. meille ja jossain vaiheessa keksi ovelan suunnitelman.
Hän huusi: "Pysähtykää! Vesku, tuu tänne ni saat mun kaikki Pokémon-kortit." Sinisilmäisenä käännyit siltä seisomalta katsomaan taakseni, entistä kaveriani, ja kysyin: "Ootko tosissas?" tai jotain vastaavaa. Hetken kun henkilö uskotteli minulle puhuvansa totta, uskoin. Kävelin henkilön luokse, jolloin hän alkoi kaivaa reppuaan. Se oli vain näyttelyä. Hetken kaivettuaan hän tokaisi jotain, ehkä mahdollisesti, että "et sä oikeesti mitään saa" ja samassa löi nyrkillä kasvoihini. Tottakai minä pienenä poikana puhkesin itkuun ja juoksin kotiin.
Tämäkin asia jäi tähän, mutta kavereita me ei enään oltu. Tosin tästä lähti käyntiin semmonen koulukiusaisrumba, ettei toista. Tosin sain kostoni koulussa, kun vein kyseisen henkilön pipon, juoksin pihalle ja tämä kaveri juoksee perässäni, mutta ei ilmeisesti kerennyt tajuta lasista ovea edessään ja tuli sen läpi. Minä kielsin kaiken, ja henkilö joutui todennäköisesti korvaamaan rikkoutuneen lasin yksinään.
No, kerrottakoon vielä vähän Gogoista, koska niitäkin on joskus tullut keräiltyä. Ja niillä jopa pelattiin aikoinaan.
Gogot
 |
| Tässä en näe kun about 4 alkuperäistä Gogoa. Muista en edes tiedä mitään. Toiseksi alin rivi ja viimeinen Gogo, mikähän Hui Hai oli nimeltään, mutta oli yksi mun omia suosikkeja pienempänä. (Kuva Googlen kautta, mutta Huuto.netistä) |
Se oli hyvin mielenkiintoista aikaa, koska kysyi koulun pihalla lähes keltä vaan, että onko sillä Gogoja, niin vastaus oli lähes automaattisesti positiivinen. Ja jokainen välitunti tosiaan meni pelaillessa eri henkilöiden kanssa. Ja kaikki ymmärsi säännöt. Jopa sen, että häviäjän Gogo on voittajan Gogo. Eli siis häviäjä joutui luopumaan Gogostaan, jolla on juuri hävinnyt heittoskaban.
Gogoihin minulla ei liity sitten sen enempää hyviä kuin huonojakaan kokemuksia, mutta jossain vaiheessa taisin antaa kaikki keräämäni, eli ostamani ja voittamani Gogot pikkuveljelleni, jolla niitä oli niihin aikoihin todella iso laatikollinen. Hänellä oli jopa lista, josta näki kaikkien sen aikaisten Gogojen nimet.
Ensimmäiset Gogot, jotka siis itse muistan, on niitä ainoita alkuperäisiä. Sen jälkeen niistä alkoi ilmestymään kaikkia ihan ihme versioita. Nykyäänkin on vielä jonkinlainen Gogo-villitys, mutta ne on jo aivan ihmeellisen näköisiä. Samaa on vain pieni koko ja se, että ne on jonkinlaisia hahmoja. Tosin nykyisin paljon yksityiskohtaisempia. Ennen kaikki oli lähes yksivärisiä, nykyään ei..
 |
| Uusia Gogoja ilmeisesti. Täysin eri sarjaa kun ne mitä itse joskus keräilin. Nää on jotenkin, hmm, kummallisia. (kuva Googlesta, mistäs muualtakaan) |
Terveisin,
Tekko
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)