Kolmas | Naanleipä-kinkkujuustokolmiofuusio

Eilen tuli palautetta, että ruokablogi on aina hyvä. Mä sit rupesin pohtimaan, että koska tota eilistä ruokaa vielä on, että mitä mä sitten teen tänään. Tuli mieleen naan-leivät. Mä niitä joskus ekaa kertaa maistoin Virossa ja mä olin samantien myyty.

Mun oli sillon siispä pakko kaivaa resepti netin uumenista. Tein niitä muutaman kerran ja rupesin sit vielä taas säveltämään. Tein naan-leipänakkipiiloja muunmuossa - ne oli myös aivan mahtavia.

Eilen illalla mulla iski idea uuteen sävellykseen. Tein joku vuosi takaperin myös semmosia kinkkujuustokolmioita valmiista taikinasta. Uskomattoman hyviä. Nyt mä ajattelin, että mä yhdistän kinkkujuustokolmiot naan-leipätaikinaan. Tänään pääsette seuraamaan niiden edistymistä.

Tää tulee taas tilanne kerrallaan, koska mulla ei ensinnäkään ole vielä edes kaikkia tarpeellisia komponentteja, vaan mun pitää tästä lähteä vielä kauppaan.

Tarvitset:

4 dl kreikkalaista jogurttia

4 rkl sulaa voita

50 g hiivaa

1 tl suolaa

8 dl vehnäjauhoja

Pari purkkia tuorejuustoa oman maun mukaan. Jonkinlaisia kinkkusuikaleita, ehkä pussi per tuorejuusto. Juustoraastetta mahdollisesti myös. Ja jos sitä sulaa voita jäi ylimäärästä niin sen voi käyttää valmiiden leipien voiteluun kun ne tulee uunista.

Tässä mulla on nää taikina-ainekset. Mä en nyt löytänyt voita, ni mä ajattelin tässä hädässä korvata sen ihan margariinilla vaan. Toivottavasti ajaa asiansa. Näin se säveltäminen heti alkoi.

Ohje käski lisätä hiivan kädenlämpöiseen jogurttiin. No, minäpä laitoin jogurtin mikroon ja hyvä siitä tuli. Hiiva tosiaan sekaan, margariini (mikron kautta) ja suola myös. Mä sekotin ne tässä vaiheessa, vaikka ohje käski lisätä jauhot seuraavaksi. No, sekotuksen jälkeen jauhot sekaan ja oma käsi seuralaiseksi - siis kulhoon.

Pyörittelin ja pyörittelin sitä taikinaa kunnes se oli kimmoisa. No, mikä nyt sit loppupeleissä on kimmoisa, en mä mikään kokki ole, mutta taikina vaikutti valmiilta. Ainakin se näyttää ihan elastiselta.

Ohje ei missään välissä sanonut, että "jätä taikina kohoamaan", mutta eikö hiivan kanssa yleensä niin tehdä? Ihan sama mulle, koska mä joudun tästä seuraavaksi lähteä kauppaan hakemaan loput ainesosat. Tuo kohotkoon ilman lupaa tuolla kulhossa kauppareissun ajan.

Tulin just kaupasta ja rupesin samantien väsäämään niitä valmiimmaksi.

Toisen sisälle tulee tämmönen, missä on tsaziki-tuorejuustoa ja kinkkusuikaleita. Toi mössö riitti just eikä melkein 7 kappaleeseen.

Tommosia pikkusia lättysiä niistä tein ja sen päälle ruokalusikallinen tota tuorejuustomössöä. Sitten kääritään se umpeen ikäänkuin näin:

Ja hän on valmis uuniin. Mulla on omat veikkaukseni noista reunoista, että ne saattaa kärvähtää, mutta en siitäkään voi vielä takuuseen mennä. Ei auta kun odotella.

5 minuuttia uunissa (225 astetta): Tuoksu on ainakin mitä huumaavin. Ja pinnat alkaa olemaan jo tässä vaiheessa hieman naan-leipää muistuttavat. 10 minuuttia oli ohjeessa, että pitäisi antaa olla uunissa, joten eiköhän me odoteta. Toisaalta ohje oli niin epäselvä, että en tiedä pitääkö noi kääntää ja laittaa vielä 10 minuutiksi, vai miten, mutta katsellaan.

Tässä välissä voisin käydä sulattamassa vähän voita. Ostin sitä nimittäin kaupasta. Sillä pääsee sitten voitelemaan noi kun noi pääsee pois uunista.

10 minuuttia uunissa: Kyllä mä annan sille vielä 5 lisäminuuttia, koska ei toi väri oo oikein muuttunut tosta 5 minuutista mihinkään. Teinköhän liian paksuja vai missähän vika on? Ehkä se on vaan tämä säveltäminen, että aikakin pitää katsoa uusiksi.

12 minuuttia uunissa: Oli pakko keskeyttää harjoitukset, koska ne alkoivat näyttämään valmiilta ja suurin pelkoni alkoi käydä toteen: täytteet alkoi valumaan ulos. Syynä todennäköisesti se, että ne ei ollut kunnolla suljettuja.

Nyt laitoin juuri toisen pellillisen uuniin. Tällä kertaa sisällä oli valkosipulituorejuusto ja kinkkusuikaleet. Uudenlainen sulkemissysteemi, koska tämähän on kokeilevakeittiö. Nyt en nypyttänyt niitä sivuilta vaan jätin sen sulkemiskohdan ylöspäin. Toivotaan, ettei noi lähde aukeamaan kun kukat.

Mä tosin maistoin noita mitkä tuli just uunista. Oli vielä aika saakelin kuumia, mutta maku oli silti aika taivaallinen. Huh huh. Olen mä vaan aika etevä.

Nyt odottelen noi seuraavat pois uunista ja sit lähen maistattamaan noita ihmisille.

Eikai tässä enempää tarvita. Hauskat päivän jatkot ja silleen.

Terveisin,

Tekko