Seitsemäs | Haaste: Kookosmaito

Nyt mä olen ihmiset pulassa. Mulla on nyt naaman edessä lautasellinen kanakastiketta, jossa on kookosmaitoa. Mun täytyy myöntää, että mua vähän puistattaa jo toi haju mikä tosta tulee.

Nyt mä kuitenkin teen sen: mä maistan sitä.

Oho! Mun täytyy sanoa, että olen yllättynyt. Mä olin ihan varma, että se maistuu samalta kun se haisee, mutta olin väärässä. Tossahan tuntuu olevan kaikki maut aika hyvässä balanssissa. Toi on jopa hyvää!

Seuraavaksi käydään vasta reseptin kimppuun, koska ruoanlaitto oli taas niin "tee tätä, tee tota"-meininkiä.

Tarvitset:

Kanaa (meillä sattu olemaan pakastimessa tommonen 600 gramman boksi jotain, ni me käytettiin nyt tommosta)

Valkosipulia oman maun mukaan (itse laitoin 3 kynttä)

Sipulia oman maun mukaan (itse laitoin yhen kokonaisen)

Paprikaa om... No, te tiedätte (itse laitoin yhen kokonaisen)

Ananasta (mä ostin purkin, mut en käyttäny sitä, koska Eira ei halunnu)

Kookosmaitoa 400 ml (se on yks tommonen purkki)

Vettä 2,5 dl

Kanaliemikuutio 1 kpl

Riisiä? Tai mistä tykkäät.

Ihan aluks mä alotin sillä, että mä silppusin noi kanat tai mitä lie lintua nyt onkaan. Mä koko silppuumis operaation mietin: "Nyt meillä on tässä iso kasa hyvää lihaa, mutta kohta keko syömäkelvotonta moskaa.." Sanotaanko siis, että olin hieman ennakkoluulonen.

Noita silputessani muistin kyllä laittaa toisen hellanlevyn päälle, että saan riisit keitettyä siinä sivussa. Joten muistakaa tekin. Ja näille otin paistinpannun kaapista, heitin tirauksen öljyä pohjalle ja suikaleet perään. Sen jälkeen kiireenvilkkaasti viipaloimaan valkosipulia. Valkosipulit kanojen seuraks ja heti toisen sipulin kimppuun: pieneksi ja sekaan. Sit vielä paprika: putsaus, pieneksi ja sekaan.

Paistelin niitä siinä sen aikaa, että olin varma kanan kypsyydestä. Edelleenkään ei niitä riskejä sen lintueläimen kanssa. Sitten siihen päälle 2,5 desilitraa vettä ja kanaliemikuutio sekaan. Toi ohje mikä mulla oli lunttilappuna niin käski samantien kaataa kookosmaidon päälle, mutta en uskonut. Sulattelin sen kuution siellä ihan kaikessa rauhassa.

Tässä kohtaa mulla iski taas se kauhu: kohta tää ruoka on pilalla kun kaadan sen kookosmaidon sekaan. No tein sen silti, koska näin oli tehtävä. Uhrauduttava joulukalenterin alttarilla. Kookosmaitopurkki auki ja sit loksahti suu samaan malliin auki: "Tää on jotain kookosrasvaa?"

Tökkäsin lusikan purkkiin - luojan kiitos siinä pannun yläpuolella - nimittäin sieltä tirskahti nestettä pihalle. Sit mä vasta tajusin, että ehkä se kannattaa sekottaa. Ja niin mä tein. Sit siit tuli ihan maidon näköstä. Kookosmaito pannulle ja pieni kiehautus perään.

Sit se alkoi: haju. Kookos haisi niin vahvasti, että mun kaikki kauhukuvat heräs jälleen kerran: "tää tulee menemään ensimmäisen maistamisen jälkeen roskiin tai ehkä pönttöön."

Ruoka oli kiehahtanut ja riisikin oli siinä sopivasti jo odottelemassa syöjäänsä. Ei muuta kun vaaroja kohti: "mitä sitä ei mies tekisi joulukalenterinsa eteen!" Ja loput näettekin tän tekstin alussa - aika hieno juoni tässä reseptissä mulla.

Uskaltakaa kokeilla kaikkea uutta. Joskus ne yllättää täydellisesti ja saatte oikeesti hyviä uusia makuelämyksiä! Ei tuu varmasti jäämään viimeseksi kerraksi kun uskallan kokeilla kookosmaitoa.

Kiitoksia sille kommentoijalle, joka yllytti kokeilemaan kookosta!

Terveisin,
Tekko