Aikaansaamaton tyypperö

En taas tiedä miksi en pääse kotoota ulos. Oon jo tänään pitkään yrittänyt asennoitua niin, että lähden käymään jossain. Ihan vaan vaikka kävelyllä. Sen sijaan, että olisin täältä mihinkään päässyt, oon vaan tuhlannut aikaani pelailemalla. The Sims on asentanut minuun nyt hyvin vahvan koukun ja pitää elämääni hyppysissään. Hurjaa.


Eilen kirjottelin siitä, että Maxilla meni toissayö lähes täydellisesti, mutta unohdin silloin koputtaa puuta! Kas kun viime yönä Max heräsi tyyliin puolentunnin välein. Argh! Mä yritin hoitaa ne heräämiset siinä alkuillasta puoleen yöhön, jonka jälkeen annoin itselleni luvan nukahtaa. Aamulla Eira kertoi, että aika huonosti se yö oli siitäkin jatkunut.

Särkylääke ei illalla maistunut, eikä sitä oikein maidonkaan seassa saanut menemään. En tiedä olisiko se sitten pientä ihmistä valvottanut.. Tai siis tietenkin, jos sen korvakivun on koko yön tuntenut, niin onhan se varmasti vaikea saada kunnolla unta.

Noiden lääkkeiden antaminen on kyllä suhteellisen haastavaa, kai tiedätte? Ei oikein ole semmosta fiilistä Maxilla, että olisi kiva ottaa lääkkeitä. Jos poika hymyilee ja on hyvällä tuulella, niin lääkkeiden ottaminen aiheuttaa itkua. Jos on huono fiilis jo pohjalla, niin itku yltyy raivoisaksi. Ja silloin kun itketään, ei lääke mene niin millään maaliin. Ei auta noin pienen kanssa edes se, että hokee siitä olevan apua, koska eihän ton ikäinen vielä sanoja niinkään ymmärrä. Tai vaikka jotain ymmärtäisikin sanoista, niin ei varmasti niiden tarkoituksesta sitäkään. On se vaikeeta.


Max oli tänään aamulla käynyt passikuvissa, koska ajateltiin lähteä ennen juhannusta käymään pikaristeilyllä Virossa. Nyt toivotaan, että passi ehtii.

Mun on ihan pakko saada juhannukseksi A.Le Cog:n vesimelonilonkeroa. Vesimeloni on siitä jännä kapistus, että mä en niinkään välitä siitä sellaisenaan. Sen tueksi väännetty esanssi maistuu mun mielestä paljon paremmalta kun oikea vesimeloni. Niissähän siis on hyvin selkeä ero, eikä ne maistu yhtään toisiltaan. Ei ainakaan mun mielestä. Toi vesimelonilonkero on vaan muodostunut semmoseksi vaikeasti saatavaksi herkuksi, mitä on ihan pakko silloin tällöin käydä hakemassa. Se on todella hyvää kylmänä, mutta sen kanssa on tosi inhottava juoda kännejä, koska se on siihen aivan liian makeaa. Se on semmonen oikein hyvä tissuttelujuoma. Hiljalleen alas ja pitää fiiliksen kivana koko juhannuksen, eikö se semmonen oo oikein hyvä suunnitelma?

Juhannuksesta kun kerta aloin jauhamaan, niin meiän mökkiporukka lähtee tänä vuonna vähän tutummalle mökille. Siellä ollaan käyty viettämässä aikaa ihan muutenkin, joten mua vähän pelottaa, että juhannus ei nyt tunnu tarpeeksi juhannukselta. Juhannuksen on yleensä tehnyt se, että mennään randomisti valittuun mökkiin ja mietitään vasta sitten mihin sitä on tultu.

Ihan hyvä tuuri meillä on noiden mökkien ja muiden kanssa käyty, koska vain yksi huti löytyy juhannushistoriasta. Se oli semmonen tosi pieni, metsän keskellä sijaitseva "rantamökki". Rantaan siitä oli semmonen parin kivenheiton matka ja siellä oli rantasauna, jossa oli muistaakseni jonkinlaista hämminkiä ampiaisten kanssa. Lähtijöitäkin oli sinä vuonna vaan 4, joten ei ne kemut kyllä kovin korkealle nousseet.

Yleensä meitä on ollut lähtijöitä 7-10 kappaletta. Mitä enemmän, sitä vähemmän mökit on maksanut per naama. Tänä vuonna kun kyseessä on kaverin vanhempien mökki, joudutaan me jokainen pulittamaan vain 20 euroa ja mökki on meidän koko juhannuksen. Sikäli siis oikein hyvä ratkaisu, mutta silti se, että sen paikan tietää niin hyvin, vähän karsii sitä juhannusfiilistä. Mutta eiköhän se jonkinlainen uudenlainen juhannusfiilis jostain vielä löydy.


Hmm, mitähän vielä.. Mun pitäis jostain keksiä joku kuvakin tälle päivälle, mutta mulla ei ole mitään ideaa. Siksi mä pidänkin nyt tästä kirjottamisesta pienen tauon ja kun keksin mikä on päivän kuva, tulen viemään tämän tekstin loppuun kuvan kera. Teillehän tämä tämmönen tauko ei taas näy mitenkään, mutta ajattelin nyt kertoa sen tässä tällein kivasti.


Joo-o, pakko se on todeta, että tälle päivälle ideat oli aivan loppu. Eikä mua huvittanut väkisinkään lähteä jotain kuvaamaan, joten valitsin puhelimen galleriasta jonkun ja lisäsin siihen jonkinlaisen kuvatekstin. Mun kesäkuuputki, mun säännöt.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Vesa-Matti Nikander (@tekkomus) jakama julkaisu

Siinä on tosiaan kuva meiän Masa-kissasta. Se tykkää toisinaan nukkua tassu silmien edessä. Se on jokseenkin koominen näky, joten siitä pitää aina ottaa kuva. Näitä samanlaisia kuvia on mun valokuvakansioissa varmasti vaikka ja kuinka monta.


Mulla on hermot nyt jotenkin tosi riekaleina, johtuen erinäisistä syistä, joten mä en rupea tässä enempää jaarittelemaan. Tämmönen erityisen tylsä ja aikaansaamaton päivä ja sitten vielä kaikkea arkista jätettä niskaan, niin siitä hyvä olo tulee – ei oikeesti. En pidä tämmösistä päivistä yhtään, mutta arvatkaa huvittaako mua mennä nukkumaankaan? Ei. Oon muutenkin tosi huono nukahtamaan, mutta sitten jos on vielä ärtymystä ilmassa, niin se on ihan turha edes yrittää. Joten mä.. Varmaan.. Öö.. Olen hereillä ja teen jotain.

Ja nyt mulla ei muuta.

Terveisin,

Vesa-Matti

P.S. Jos jollekin ei ole tuttu sana tuo "tyypperö", niin sitten äkkiä katsomaan Blondi tuli taloon -sarjaa. Ei se siinä mainita kun ehkä kerran, mutta se on jäänyt mun päähäni kovin pysyvästi. Tarkoittaa siis varmaan aika samaa kun "tyyppi". Eli otsikko voisi olla myös vaikka "tehoton tyyppi", mutta se olisi tosi tylsä.