9. kesäkuuta 2021

Ruokaileva ruoanlaittaja

Tänään.. Hmm.. Tän päivän isoin ponnistus oli noin 15 kilometrin pyörälenkki. Siihenkin meni hitokseen enemmän aikaa kun olin suunnitellut, koska jäin vähän suustani kiinni. Mut ei se mitään, en myöhästynyt edes iltapalasta.


Ja iltapalahan onkin päivän kuvassa. Toi on siis oikeesti yllättävän hyvä tommonen nopee ruoka. Kylmäähän se toki on, mutta ei aina tarvitse syödä lämmintä ruokaa. Kaiken järjen mukaan toi on oikein hyvää pyöräilijänruokaa, koska raejuusto sisältää paljon proteiinia, tonnikala sisältää runsaasti proteiinia ja pavutkin sitä kaiketi jonkin verran pitää sisällään. Lihakset kasvaa ihan silmissä! Silmälihakset, hmm.. En tiedä.

Tosta kuvasta jäi ulos se, että söin myös puolikkaan ruisleivän. Mä en siis enää ikinä, ikinä, ikinä halua kokea ummetusta. Se on oikeesti ihan kamala vaiva. Älkää lapset siispä koskaan leikkikö kuitujen kanssa, niitä tarvitaan! Niitä ei suomalaiset todellakaan liikaa syö, joten kaikki vois lisätä vähän kuituja omaan ruokavalioonsa ihan huolettomasti. Se oli päivän vinkki kaikille.


Mitäs muuta tähän päivään, hmm.. Eikai mitään? Tai, no, voidaan me toki hieman jatkaa vielä ruoasta, koska siitä ei voi puhua koskaan liikaa. Tänään mä taas pitkästä aikaa tartuin ruoanlaittoon ihan kunnollakin. Ei enää mitään nopeeta tai tilattua, nyt tehtiin ihan ite.

Mulla on kokkaamisessa yleensä se ongelma, että en saa tehtyä mitään perinteisen makuista ruokaa koskaan. Makaronilaatikko, jota siis tänään tein, oli perinteisen makuinen, koska noudatin ohjeita hyvin tarkasti. Mä oikeesti kaipasin ihan perinteistä makaronilaatikkoa, ja sitä sain, huh ja nam, onneksi.

Miksi mä en sitten siis saa koskaan tehtyä perinteisen makuisia ruokia? No, mulla on aina suuri halu maustaa enemmän. Ja vähän vielä jotain. No, ehkä totakin vähän tonne. Ne menee sitten aina yli ja on omalla tavallaan hyviä, mutta ei enää maistu siltä perinteiseltä. Mä oon omasta mielestäni hyvä luomaan ns. uusia makuja vanhoista perinteistä. Ei sekään siis paha ole, mutta oikeesti välillä kaipaa sitä semmosta ihan, tiedättekö, perinteistä. Perinne, perinteistä, perin kummallista. Se taas nähtävästi on päivän sana.

Välillä mä kuitenkin ihan suosiolla annan Eiran tehdä ruokaa, koska se osaa taas tehdä niitä semmosia.. Onko sanalle "perinteinen" jotain synonyymia? Ärsyttää hokea samaa sanaa kokoaika. No, annan Eiran välillä tehdä ruokaa ihan siitä syystä, koska se osaa tehdä semmosta tavanomaista, totuttua ja klassisen makuista ruokaa. Ja ne toimii omien kokkailujen välissä todella piristävinä makuina.

Mun ruoanlaitto ei yleensä seuraa mitään reseptejä. Ja mun on hyvin vaikea niitä noudattaa, koska tykkään tehdä omanlaistani ruokaa. Mutta kai sekin on hyvä oppia, että niitä reseptejä seuraamalla saa myös hyvää ja sitä hemmetin perinteistä ruokaa!

Ja nyt ei mulla perinteisesti muuta.

Terveisin,
Vesa-Matti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)