Tänään aamulla herättiin viimeistä kertaa meidän Riihimäen kodista. Viimeiset aamukahvit kuistin rappusella istuen. Sitten Eiran sisko jo tulikin, ja ne Eiran kanssa hoiti meidän loput tavarat autoihin. Siinä on nimittäin semmonen kaksikko, että mä tunnen aina olevani edessä kun ne touhuaa. Ja oikeastaan Eira on yksinäänkin vähän semmonen, että kun se touhuaa niin ei siihen tunnu muita mahtuvan, tai kerkeävän ehkä olisi se oikea sana. Mun panos oli tätä muuttoa kohtaan hyvin pieni, ikävä kyllä. Mä en edes kerennyt vielä tajuta, että muutto on tapahtumassa kun Eira oli jo pakannut kaiken. Kannoin kyllä mitä kerkesin, mutta tässä tapauksessa se ei tarkota sitä, että tein kaikkeni. Tein vaan kaiken mitä lopulta kerkesin.
Tavaroiden laatikoista purkaminenkin oli täällä päässä jo melkein hoidettu. Eira hoiti sitä sitä mukaan kun tavaraa tuli. Tänään mä kuitenkin sain semmosen pienen hetken, että Eira ei ollut tekemässä, vaan minä tein. Purkasin mä muutaman laatikon, hurraa. Kai se Eira nauttii sitten tosta tekemisestä, koska ei se ainakaan valita.
Täällä uudella kämpällä kun sitten vähän rauhoittui.. Tai no, rauhallinen muuttohan tää kaikin puolin oli.. No, kun tilanne salli, niin meille tuli tänne läjäpäin vieraitakin! Roni nyt on vakiokalustoa, ja se tuppaa ilmestymään joka lauantai jotain aina touhuamaan. Mutta Ronin lisäksi kävi pari muutakin ihmistä! Se on jo hei aika paljon ihmisiä verrattuna siihen mitä meillä Riihimäellä koskaan kävi. No joo, ehkä jotkut juhlajutut sai aina ihmiset kerääntymään meillekin, mutta muuten ei koskaan näkynyt ketään.
Vaikka mä epäsosiaalinen ihminen olenkin ja kuormitun hyvin paljon sosiaalisista tapahtumista, niin mä silti tykkään kun meillä käydään. En mä ihmisiä viihdyttää osaa, mutta sitä varten on yleensä televisio, eikö? No, sekään ei meinannut aluksi toimia. Lopulta toimi, onneksi! Mutta sitten ihmiset jo lähtikin, paitsi Roni, joka jäi katsomaan Suomi – Saksa -pelin tänne. Oli muuten hyvä peli, eikä lopusta puuttunut jännitystä! Peli päättyi onneksi Suomen hyväksi, hyvä me! Tai ne, jotka siellä nyt pelaa.
Tästä asunnosta on pakko sanoa, että kun tän on saanut suhteellisen lopulliseen väliaikaiseen järjestykseensä, niin kyllä tästä persoonattomasta asunnosta tuli ihan siedettävä, jopa viihtyisä! Ehkä tässä nyt voi sen pienen tovin viettää.
Toki tää jatkuva keskeneräisyys häiritsee jo nyt, mutta ei sitä viitsi ruveta tauluja ja peilejä noille seinille hakkaamaan. Tässä on ilmeisesti seinät vasta rempattu, niin ei viittitä omalta osaltamme tehdä tänne turhia reikiä. Kellot me saatetaan paikoilleen laittaa, mutta muuten taulut ja peilit löytyy lattiatasolta.
Ja itseasiassa vielä hyvääkin sanottavaa löytyy. Tykkään tosi paljon siitä, että tänne paistaa aurinko sisään! Edellisessä kämpässä meillä oli kaihtimet, jotka Eira kävi jatkuvasti sulkemassa. Nyt meillä ei esimerkiksi olohuoneen ikkunassa ole minkäänlaisia kaihtimia, niin aurinko pääsee sisälle. Tää valon määrä! Mä tykkään. Tässä olkkarissa on vielä suhteellisen iso ikkuna, kyllä kelpaa!
Huonoja puolia, hmm.. Öö.. Eikai tässä nyt lopulta niitä niin paljoa ole? Toki mua aina jännittää kulkea ulkona, koska naapurit on niin lähellä, mutta sekin on ihan kestettävissä. Pitää vaan opetella semmoset reitit ja ajat, että ei ihan mahottomasti joutuisi kontakteihin. No ei vaan, vitsi vitsi. Ei ne mua oikeesti häiritse niin paljoa, että pitäisi omia menojaan niiden mukaan pohtia. Eikä tässä toistaiseksi ole tullut vastaan epämukavia naapureita, niin ei voi vielä tietää mihin tää tästä kehkeytyy.
Päivän kuva on, kuten kuvatekstistä voi päätellä, otettu meidän makuuhuoneen ikkunasta. Mulla olisi tänään ollut monta loistavaa tilannetta ottaa kuvia muustakin kuin maisemista, mutta enhän minä silloin ole kovin tehokas. Olenko koskaan? Niin, siinäpä vasta kysymys.
Ja kuvatekstistä voi siis päätellö myös senkin, että asutaan Hyvinkään sairaalan varjossa. Jos tulee hätä, niin ei ole apu onneksi kaukana! Mutta silti pitää toivoa, että ei sairaalan palveluita jouduttaisi kovinkaan vakavassa mielessä tarvitsemaan.
Ja nyt ei mulla muuta. Ainakaan mun mielestä? Ehkä mulla ei ole lisättävää, koska en ainakaan heti keksi.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ja kuvatekstistä voi siis päätellö myös senkin, että asutaan Hyvinkään sairaalan varjossa. Jos tulee hätä, niin ei ole apu onneksi kaukana! Mutta silti pitää toivoa, että ei sairaalan palveluita jouduttaisi kovinkaan vakavassa mielessä tarvitsemaan.
Ja nyt ei mulla muuta. Ainakaan mun mielestä? Ehkä mulla ei ole lisättävää, koska en ainakaan heti keksi.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)