3. kesäkuuta 2021

Jäätelöä laiskalle, kiitos!

Tänään mä pitkästä aikaa tein niin, että mä makasin ja katsoin ihan aitoa oikeaa tv:tä. Typerältä TLC -kanavalta tuli joku typerä "Hengenvaarallisesti lihava: Mitä heille kuuluu?" -ohjelma. Se kesti kaksi tuntia! Ja mä katsoin sen.

Ei mulla yleensä aika ja mielenkiinto riitä tommosiin, mutta tänään on ollut laiska olo. En tiedä mikä on aiheuttanut jopa pohkeisiin hieman kipua, mutta oon yrittänyt antaa niiden levätä. Ja on mua oikeesti väsyttänytkin.. En tiedä mikä, en tiedä miksi, mutta niin vaan on päässyt käymään.

Käytiin me aamupäivällä, hmm.. Kai se oli tänään? No, käytiin ehkä tänään aamupäivällä lähikaupasta hakemassa jäätelöt ja syötiin ne semmosella puistonpenkillä istuen. Penkki ei nimestään huolimatta ollut puistossa, mutta se nyt on sivuseikka. Max söi jotain omaa sosettaan ja me popsittiin Eiran kanssa siinä jäätelöt. Täytyy sanoa, että Classic -jäätelöt ei kuulu mun lempparijätskeihin, mutta semmonen tuli siinä syötyä. Oon enemmän Magnum-miehiä. Nyt kun rupesin puhumaan Magnumista, niin haluaisin yhden Magnumin Double gold caramel billionaire -jäätelön, kiitos.


Mä en tiedä mikä ihme himo mulle on iskenyt jäätelöihin.. Nyt kun mä tosiaan oon vieläkin sillä kesälomalla siitä paastosta, niin päätin kuitenkin, että jätän sokerit mahdollisimman nolliin. Arvatkaa mitä sen kanssa on käynyt, jos alustin tämän jäätelöhimolla? Niin, olet oikeassa, olen syönyt joka päivä jäätelöä.

Mä en edes ole mikään semmonen jäätelön suurin ystävä, yleensä se on ollut Eira joka on puhunut mut syömään jäätelöä. Nyt se olen minä, joka Eiran vastusteluista huolimatta haluaa jäätelöä kokoaika.

Mutta kuten mainitsin silloin siinä jossain mun merkinnässä, että kun annan itselleni siimaa niin sitten se siima on pakko käyttää. Välillä tuntuu, että siimaa pitäisi käydä ostamassa vielä lisääkin, koska ei se riitä siihen miten paljon mä nyt haluaisin syödä ja käyttää hyväksi tätä ns. kesälomaa. Syömisen, ja varsinkin jäätelön määrästä johtuen olen hyvinkin huolissani siitä mitä vaaka tämän kesäloman jälkeen näyttää. Siitä on tullut melkein jo pelko, koska mä en todellakaan odota sitä päivää kun taas astun vaa'alle ja katson miten hyvin olen onnistunut pilaamaan hyvän suoritukseni.

Mutta taas toisaalta mä olen hyvin huojentunut siitä, että mä tiedostan tän kokoaika. Joskus silloin aikoinaan kun pudotin mun painoani tosi hyvin, niin sitten annoin itseni vaan mennä takaisin sinne mistä olin tullutkin. En pitänyt asiaa mitenkään pinnalla, ja jokin vei mun kiinnostuksen sitä kohtaa täysin. Nyt mulla on se kiinnostus tuolla vieläkin, ja aion lähteä paastoa taas toteuttamaan kun päätän tämän, ehkä kuitenkin mieltä virkistäneen, pätkäpaastokesäloman.


Hmm.. Onkohan mulla jotain muuta vielä vai onko jo aika sanoa, että nyt mulla ei muuta? Totta! Kuva, sen minä julkaisin äsken. Upotetaan se taas tähän.


Näin mielenkiintoisen kuvan minä tänään laiskuuksissani sain aikaan ladata internettiin. Joku voi muistaa lähes samankaltaisen kuvan siitä 15 kohtaa meidän kodista -merkinnästä, mutta ei se ole se sama. Otin sen oikeasti äsken. Ihan niin laiska en ollut, että olisin vain kaivainut kuvan galleriasta ja tunkenut sen uutena ulos.

Kuvan tarkoitus oli nyt paljastaa Instagram- ja Facebook-seuraajilleni se, että nyt on hyvä aika lakata seuraamasta mua, jos ei halua joka päivä nähdä multa uutta julkaisua. Kesäkuuputken osalta on ainakin aika hyvin tosi varma, että ainakin 30 kuvaa mä saan tältä ajalta ulos, mutta blogimerkinnät ei ole niin varmoja. Joten jos tämä täällä blogissa katkeaa, niin mä ylläpidän putkea kuitenkin kuvien muodossa tuolla Instagramissa, ja annan itselleni siitä täyden hyväksynnän, että samaa kesäkuuputkea tässä jatketaan. Mun kesäkuuputki, minä päätän. Ja toivottavasti se oli tarpeeksi epäselvästi selostettu.

Ja nyt mulla ei muuta.

Terveisin,
Vesa-Matti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)