Mulla on sen verran hyvä putki meneillään, että ei tee kyllä yhtään mieli tätä nyt katkasta. En taaskaan kyllä tiedä mitä tulin kirjottamaan, mutta hyvinhän sitä on aina ennenkin tekstiä syntynyt, vaikka ei alkuun ole mitään ollutkaan. Lisätään suoraan päivän kuva ja mietitään sitten lisää.
Tämän päivän kuva on Maxista. Ihan rehellisesti multa alkaa kuvaideat loppumaan, joten on pakko nyt vaan aina laittaa jotain. En haluaisi Maxia tunkea nettiin joka päivä, koska ei sitä koskaan tiedä vaikka Max haluaisi mun joskus poistavan kaikki julkaisemani kuvat siitä. Eihän mulla nähkääs ole lupaa julkasta siitä mitään, koska ei se ole mulle sitä lupaa myöntänyt. Syyllistynköhän kuinka vakavaan rikokseen?
Tää kuva on kuitenkin, hmm, olisko ollut ensimmäisten päikkäreiden jälkeen otettu. Ensin se pitkään katteli musta ohi, silleen molemmin puolin mun päätä, mutta ei mua. En tiedä miksi? Oon kyl joskus lukenut juttua, että vauvat voi nähdä yliluonnollisia asioita, niin olikohan mun takana joku? Tuli ihan kylmät väreet kun edes ajattelen. Sen kuikuilun jälkeen sille jäi toi ilme ja se tuijotti sairaalan suuntaan.
Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, niin tänään on kyllä liikkunut tosi paljon mielessä isobroidi. Käviköhän se tarkistamassa, että täällä on kaikki hyvin? Hrr.. Ikävä äijää, ei se tunnu helpottavan..
Äkkiä pois syvistä vesistä. Mä oon pyöritellyt noita asioita tänään taas tosi paljon, siks oli pakko päästä taas pyöräilemäänkin – josko sais ajatukset siirrettyä tähän hetkeen. Ei se kyl paljoa auttanut, koska asiat pyöri siellä lenkilläkin mielessä. Ja ilmeisesti jokin aisti vei paikkoihin, joissa tuli Arton kanssa aikoinaan hengattua.. Hyviä muistoja, niitä onneksi on.
Pfft.. Mennään vaikka siihen pyörälenkkiin. En siis todellakaan halua lakaista mitään maton alle ja unohtaa, mutta menee vaan pää jotenkin turhan jumiin kun vaan miettii liikaa. Eli pakko taas vaan yrittää palata tähän hetkeen.
Kävin vetää semmonen nopeen 10 kilometriä pyörällä. Ja kun sanon nopeen, niin tarkoitan mulle nopeeta. Rikoin taas edellisen vitosen ennätyksen ja ihan hyvin vielä. Eilen olin ylpeä siitä, että vedin 5 kilometriä aikaan 20 minuuttia ja 48 sekuntia. Tänään taas ensimmäinen vitonen meni aikaan 17 minuuttia ja 58 sekuntia. Voi olla, että tosta en uskalla hirveesti enää parantaa, koska alkaa olee jo liian hurja vauhti meikäläiselle. Takasin tullessani oli pakko taas leikkiä samoissa paikoissa kun eilen ja rikoin siinä myös eilisen maksiminopeuteni, joka oli siis eilen 30,5 km/h, ja tänään päivittyi vauhtiin 35,6 km/h.
No, kuitenkin, lenkkiin meni aikaa 42 minuuttia ja 21 sekuntia, matkaa kertyi 10,99 km ja kaloreita paloi 520. Ei nää ketään kiinnosta, mutta mun mielestä näitä on kiva tänne tunkea. Voi joskus myöhemmin sitten tutkia ja miettiä onko mikään muuttunut. Vieläkö silloin ajan hissukseen vai joko on vauhti kasvanut hurjiin lukemiin.. Mitä ei tule kyllä koskaan tapahtumaan, jos multa kysytään nyt. Vauhti pelottaa meikäläistä, vaikka onkin kypärä päässä.
No, nyt minä siirryn tästä katsomaan Huutokauppakeisaria. Se on meiän lempisarja ilmeisesti, koska sitä oikeesti päivittäin katellaan. Meillä on oikeesti jopa Ruutu+-palvelu tilattu sen takia, että nähdään niitä vanhoja kausia ilman mainoksia. Kohta meiltä vaan loppuu huutikset, joten en tiedä miten pärjätään..
Ja nyt ei mulla muuta.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)