Trampoliinin haluava juhannuksentoivottaja

Mä heräsin ilman mitään pätevää syytä tänään jo siinä kello kuuden paikkeilla. Olin siinä kohtaa jo niin hereillä, että en edes jäänyt yrittämään unta. Keittelin siinä rauhakseltaan kahvit ja jäin odottelemaan Maxin heräämistä. Puolisen tuntia kerkesin odotella ja sitten kuului pienen pojan ääni pienen pojan huoneesta. Hain pojan touhuamaan olkkariin ja seurailin sen tekemisiä.

Äsken sitten kävin laittamassa sen ensimmäisille päikkäreille. Unta vastaan taistelu on nykyään joku juttu jos puhutaan päikkäreistä.. Se oli siis aivan unikunnossa tässä olohuoneessa oltaessa, mutta kun päästiin sen huoneeseen niin heti oltiin muka niin virkeenä, niin virkeenä että.. Yli 20 minuuttia meni nukuttaessa, joten ei tässä ihan mahdottomista väännöistä vielä puhuta. Ite oon kyllä alkanut jo asennoitumaan niin, että tästä ne menee vaan vaikeemmiks ja vaikeemmiks..


Mä en tänään ole vielä julkaissut päivän kuvaa, mutta mä jostain syystä julkaisin eilen illalla vielä toisen eiliselle päivälle. Se saa tänään toimia blogin puolella tän päivän kuvana, koska.. No, ajattelin julkaista tän päivän virallisemman päivän kuvan joskus illemmalla kun on tarpeeksi materiaalia siihen. Jos siis taaskaan muistan mitään kuvia otella.. Mutta niin, laitetaas kuva tähän:

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Vesa-Matti Nikander (@tekkomus) jakama julkaisu

Siinä on meidän poikanen taas kerran. Käytiin eilen illalla jo viemässä vähän tavaroita meidän juhannuksenviettopaikkaan, ja Max pääsi samalla siellä vähän pulikoimaan ja istuskelemaan trampoliinilla. Molemmat aktiviteetit tuntui olevan oikein mukavia.

Mä siinä räpsin jatkuvasti kuvia, koska siis ilta-aurinko paistoi ja se loi oikein mukavan valaistuksen. Sain läjäpäin hyviä kuvia, joten sen takia mun oli ihan pakko – pakkopakkopakko – julkaista vielä yksi julkaisu eiliselle päivälle. Toki mua vähän näissä kuvissa harmittaa se, että toi OnePlus tekee kuvista kovin rakeisia vaikka kuinka yrittäisi ottaa hyvässä valaistuksessa.. Sen kanssa pitää vaan nyt elää, koska ei viitsi lähteä heti ostamaan uutta puhelinta.

Ja hei, mä haluun trampoliinin – tai siis Max haluaa, köh.. Mä koko lapsuuteni halusin omaa trampoliinia, mutta en ikinä semmosta saanut. En tainnut useasti edes pyytää, koska ne ei siihen aikaan ollut vielä mitenkään yleisiä. Mutta aina kun trampalle pääsi jossain, niin oli ilo ylimmillään. Eilen taas kun pääsi pitkästä aikaa kokeilemaan, niin kyllä, se on edelleen melkein ihan yhtä hauskaa. Ja siis yllättävän tehokkaan tuntusta! Mä siinä ehkä jonkun 10 minuuttia pompin ja yritin volttia jaloilleni, niin kyllä mulle hiki tuli ja pieni puuskutuskin.. Toki se voi myös kertoa mun kuntoni tilasta, mutta ehkä mä silti väitän, että se tramppa vaan on niin tehokas.


Mun on nyt pakko lopetella tätä kirjottelua, koska näistä näppäimistä kuuluu niin kova ääni, enkä halua, että Max herää päikkäreiltään kesken kaiken.. Se meinas sen äsken jo tehdä, ja rupesin hieman syyllitämään näppämistöä.

Huomenna kesäkuuputki hyvin todennäköisesti katkeaa täällä blogin puolella, mutta Instagramia on kovin helppo vielä jatkaa, joten siellä sitten jotain! Nyt toivotan kaikille tasapuolisesti oikein hyvää juhannusta! Muistakaakin olla hukkumatta, eiköstä? Ja kaikki muukin hölmöily on hyvä jättää minimiin, jookosta? Ja nyt ei mulla muuta, koska päästiin niin kivasti yhteisymmärrykseen.

Terveisin,
Vesa-Matti