Mä oon ihan todenteolla innostunut tosta pyöräilystä täällä Hyvinkäällä nyt, ja oikeestaan sen takia, että tykkään käydä "vanhoissa hyvissä paikoissa". Yleensä huomaan kyllä pyöräileväni tonne lapsuuteni maisemiin ja pörrääväni siellä ihan turhan panttina. Kattelen kaikkia paikkoja ja mietin mitä missäkin on tullut tehtyä. Onko tämä nyt sitä vanhaksi tuloa? Ehkä, mutta niinhän se sanonta sanoo, että "ollaan vanhempii ku koskaan ennen ja nuorempii ku tullaan ikin olemaan". Vai oliko se Pyhimys kun noin sanoi? No, se on sivuseikka, se on kuitenkin hyvin sanottu se.
Hmm, mistähän sitä tänään sitten höpisisisisi. Ei ollut kirjotusvirhe, se vaan kuulosti mun päässä kivalta. Itseasiassa, laitetaan tähän väliin päivän kuva ja toivotaan, että se lähtisi tätä tekstiä viemään johonkin päin.
Tänään nappasin kuvan kengistäni. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin noi tuolla Instagramin puolella ei tiedä, että tossa ei ollut mun kaikki kengät. Tossa oli kaikki ne semmoset mitä valtavirta käyttää. Semmoset ns. muodikkaat. Okei, en tiedä tosta Kappa -merkistä, että onko se mitenkään semmonen, mutta se nyt eksyi siihen mukaan.
Mulla on hyvin vahvasti semmonen muistikuva, että olisin joskus lapsena pyydellyt äitiltä jotain semmosia vaatteita, joita "kaikilla on". Sieltä sitten jäi semmoinen tärkeä opetus, että ei kannata turhaan pienestä logosta maksaa – samaa tavaraa saa paljon halvemmalla ja moni tuote voi olla oikeesti vielä laadukkaampikin. En tiedä kehittyikö mulle siinä kohtaa joku inho kaikkia logoja ja kuvia kohtaan, mutta jossain kohtaa elämää päätin, että mun vaatteissa ei saa olla mitään ylimääräistä. Pelkkää yksiväristä kangasta tai sitten ei mitään. Mielummin sitä yksiväristä kangasta. Ja mä olen siis ollut hyvin tyytyväinen elämääni näin, koska ei ole tarvinnut seurata jotain muotia ja laittaa isoja rahoja vaatteisiin.
Mä siis aikanaan rupesin tilaamaan vaatteita Ruotsista. Löytyi semmonen kauppa mistä sai just semmosia vaatteita kun mä halusin. Yksivärisiä, isoja ja ilman mitään ylimääräisiä logoja. Mulla on siis niitä t-paitoja vieläkin kaapissa, että se kertoo kyllä omaa tarinaansa niiden kestävyydestä. Niissä ei edes reikiä ole, paitsi muutamassa, koska joskus on tulipää tai jotain tippunut paidalle. Itsekseen ne ei ole rikki helposti menneet. Ja yksi t-paita maksoi kai jotain, hmm.. Olisko ollut jotain 13 euroa? Jos 13 eurolla saa itselleen yli kymmeneksi vuodeksi t-paidan, niin sanoisin sen olevan kannattava kauppa.
Niissä on vaan tällä hetkellä semmonen vika, että ne on oikeesti ihan julmetun isoja. Ne oli jo ostovaiheessa tosi isoja, koska isot paidat oli mun mielestä tosi siisti juttu. Nyt kun on itse tässä vähän kutistunut, niin.. No, ne on ehkä liian isoja, jopa mulle. Toki mä vieläkin tykkäisin käyttää isoja vaatteita, mutta nykyään jotenkin arvostaa vaatteissa enemmän sitä semmosta helppoutta. Käytän oikeestaan hihattomia ja sitten joku huppari päälle jos säät ei muuten salli olla. Farkutkaan ei eksy nykyään jalkaan kun vaan silloin kun haluaa pukeutua jotenkin näyttävämmin. Aikasemmin ne oli semmoset, että aina kun lähti kotoota niin farkut jalkaan. Nykyään sitä lähtee kaikkialle collareissa, ja se on ihan ok.
Nähtävästi päivän kuva lähti viemään tätä tämmöseksi vaatepaasaukseksi. No, joka päivälle tuntuu löytyvän jotain paasattavaa, niin kai se on ihan ok. Ja kun tulihan tohon alkuun noi kuulumisetkin kerrottua, niin tämähän on oikein hyvä paketti, eikö? Jos ei, niin ole hyvä ja kerro, että mistä pitäisi sitten kirjottaa? Hä? Anna tulla, minä odotan.
Ei vaan, nyt mulla ei muuta.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)