Eiköhän nyt ole hyvä aika potkaista tämän vuoden blogiputki-joulukalenteri käyntiin? Mä olen vihdoinkin nimennyt tämän ns. virallisesti tuolla nimellä, koska olen tuota satunnaisesti käyttänyt aikaisempinakin vuosina. Tämä on blogiputki ja tämä on joulukalenteri, niin luonnollisesti tämä on blogiputki-joulukalenteri.
Facebookissa kirjottelin pari päivää sitten siitä, että mulla on parille luukulle mahdollisesti jo ennaltasuunniteltua sisältöä. Yksi luukku on jopa niin pitkälle viety, että alotin sen suunnittelun hyvä tovi sitten, koska tarvitsin siihen kahta tiettyä ihmistä. Ja koska haluan hieman kiusata teitä, niin annan sille nyt nimeksi "kumppani vs. paras kaveri". Mitä se sitten pitää sisällään selviää teille kunhan saan näiltä ihmisiltä ennakkotehtävät takaisin. Se on ollut semmonen idea mitä oon pyöritellyt joskus aikaisemminkin mielessäni, mutta en ole koskaan lähtenyt sitä toteuttamaan, koska se tosiaan tarvitsee sitoutumista muiltakin ihmisiltä, vaikka tämä blogi on aina ollut enemmän vain meikäläisen juttuja. Toisaalta, onhan tämäkin meikäläisen juttu, mutta tosiaan kun en tee sitä käytännössä yksin. Ei mennä siihen nyt sen enempää.
Toinen luukku mitä olen suunnitellut, hmm.. Se liittyy yhteen kommenttiin, jonka sain viime vuoden blogiputki-joulukalenteriini. Ja se oli samalla isoveljeni viimeinen kommentti tänne. Olisin halunnut sen jo silloin toteuttaa, mutta.. No, ei sitten vaan ollut lopulta fiilistä. Tämä mun joulukalenteri jäi silloin hyvin ymmärrettävästä syystä kesken.
Sen enempiä kiusaamatta voisin yrittää miettiä jotain sisältöä tähänkin luukkuun. Lupailin, että jos ei mitään inspiraatiota tai ideoita mistään päin tule, niin oletettavasti lisäilen vaan kuulumisia – siis aivan samalla kaavalla mennään kun aikaisempinakin vuosina.
Toisaalta en tiedä tarvitseeko ensimmäinen luukku sen kummemmin sisältöä, koska tämän on tarkoitus toimia vain starttina hyvälle putkelle.
Mä haluan hyödyntää tähän tänä vuonna nyt myös sitä kesällä hyväksi havaittua taktiikkaa, eli lisään myös yhden kuvan joka päivä. Siitä selitettäköön sen verran, että se ei tule taas varmasti olemaan helppoa. Kesällä huomasin nimittäin sen, että toisinaan on helppo suoltaa tekstiä ulos ja toisinaan on tosi helppo keksiä joku kuva. Harvassa oli kesällä ainakin ne päivät kun molemmat tulisi kuin itsestään. Eli tämä vaatii nyt aika paljon "työtä". Vaikka ei siinä mitään! Ehkä mun pää vähän jo kaipaa tämmöstä sitoutumista johonkin asiaan.
Mun arki, tai oikeastaan elämä, on nyt pyörinyt oikeastaan vaan Maxin, Eiran ja kodin ympärillä. Mä jollekin jo puhuin siitä, että tuntuu kun olisin jotenkin jumissa täällä kotona. Mä tykkään viettää aikaa täällä ja luonnollisestikin tulee vietettyä paljon aikaa täällä, koska Max. Mulle on vaan muodostunut ulko-ovesta jo jonkinlainen.. Hmm, ongelma. Mä en saa aikaiseksi lähteä täältä kotoota mihinkään.
Ei ole oikein ollut mitään syitä poistua täältä kun vaan käymään kaupassa. Vallitseva tilanne koronan suhteen pitää mut mielummin täällä kotona, kun hakemassa tai tartuttamassa kyseistä tautia. En halua olla osasyy koronan leviämiselle.
Mutta kyllähän sen tietää mitä seuraa kun ihminen on ikään kuin kotinsa vanki.. Se alkaa syrjäytymään. Mua on taas alkanut hieman enenevissä määrin jännittämään ihmiskontaktit. Vaikka eihän mitään sovittuja tapaamisia ole tässä ollutkaan, mutta piirit on tällä hetkellä hyvin pienet. Eiran ja Maxin lisäksi näen pääosin vain Ronia, jonka kanssa meillä on "sovittu tapaaminen" joka lauantai. Lauantait onkin varmaan tästä syystä muodostunut mulle jollain tavalla tärkeämmiksi päiviksi, koska se päivä yleensä edes jollain tavalla eroaa normaalista elämästä.
Roni mua aina yrittää saada keilaamaan ja salille tai muuta vastaavaa, mutta tämmönen kodin vanki kun olen, niin jotenkin mua aina ahdistaa liikaa lähteä. Siksi se on mennyt aikalailla siihen, että Roni tulee tänne ja tehdään täällä.. No, ei oikeastaan mitään. Vietetään vaan lähinnä aikaa.
Siihenkin mulla on nyt muodostunut pieni pelko, että mitä jos Roni kyllästyy? Sitä ei ehkä kohta huvitakkaan tulla tänne, koska mä aina kieltäydyn kaikesta tekemisestä. Toisaalta, on tätä sen verran pitkään jatkunut ja Roni on silti joka lauantai oven takana, että ehkä noi lauantait on tärkeitä myös sille, vaikka se olis vaan sitä, että se seuraa meidän perhe-elämää ja on siinä silloin tavallaan mukana. Joka siis hieman yllätti, siis se, että miten hyvin Roni tulee toimeen Maxin kanssa. Olen tainnut kuitenkin valita kaverini oikein.
Hmm, viime viikonloppuna vietettiin pienellä porukalla pikkujouluja. Jossain vaiheessa iltaa tuli taas puheeksi intro- ja extroverttiys. En tiedä saako noita taivuttaa noin, mutta taivutan silti. Vaikka mä olen aina ollut ihminen, joka latautuu yksin ollessaan, niin tajusin sen keskustelun tiimoilta sen, että mä saatan ollakkin introvertin sijaan ambivertti.
Sain siis semmosen käsityksen, että tämä kyseinen vertti latautuu yksin ollessaan, mutta saattaa latautua myös kun lähellä on tiettyjä ihmisiä. En mä esimerkiksi kulu ihan mahdottomasti Maxin tai Eiran seurasta, mutta en mä kulunut myöskään kun lähellä oli muita läheisiä ihmisiä. Olen jopa viime aikoina kokenut paljon yksinäisyyden tunnetta, vaikka se on ollut mulle hyvin kaukainen ajatus. Viihdyn pitkäänkin ilman, että näen muita ihmisiä, mutta huomasin nyt, että tarvitsen niitä kohtaamisia kuitenkin.
Ei siispä pidä lokeroida itseään ihan suotta kumpaankaan ääripäähän, vaan ihan hyvin voi olla jotain sieltä välistäkin. Ja jos oikein muistan, niin kovin viisas siskonlapseni sanoikin, että harva oikeasti on kumpaakaan ääripäätä vaan ihmiset useimmiten sijoittuu sen janan väliin. Jotkut enemmän introverttejä, jotkut enemmän extrovertttejä, mutta harva ilmeisesti kumpaakaan täysin.
Noi on semmosia termejä, että ne on kyllä hyvä osata, jotta osaa tutkiskella itseään enemmän, mutta ilmeisesti kannattaa myös olla hyvin tarkka. Itsensä lokeroiminen vaan toiseen noista voi olla myös aika hämmentävää. "Miten minä viihdyn nyt ihmisten kanssa, vaikka olen introvertti?" Hyvin viihdyn ja voisin viihtyä useamminkin, olen siis todennäköisesti janalla jossain siinä lähellä sitä keskikohtaa, jossa siis kulkee ambivertin määritelmä.
En tiedä miten tämä meni tämmöseksi verttien tutkiskeluksi, mutta tulipahan nyt pois sydämeltä.
Jos tämä mun merkintä taas vaikuttaa hyppelyltä tai että jotain tuntuu jäävän kesken, niin se johtuu puhtaasti siitä, että minä paastoan ja mulla on nälkä. Ehkä ei kannata ajoittaa tätä blogin kirjoittamista tälleen aikaan ennen ensimmäistä ruokailua.
Jos kuitenkin kysymyksiä jää, niin uskaltakaa niitä esittää. Käsittelen niitä sitten lisää seuraavissa luukuissa.
Nyt vielä käyn nappaamassa jonkun tosi tylsän aloituskuvan tähän blogiputki-joulukalenteriin, jotta saan tämän merkinnän nyt tältä päivältä paketoitua. Johan tähän meinaan tuli aika hyvä määrä tekstiä.
Näin kekseliäs olin. En käynyt edes kameralla nappaamassa vaan nappasin tietokoneen uumenista. No, ehkä seuraavat päivät tuo tullessaan mielenkiintoisempia kuvia, ehkä ei. Kaikenlisäksi huomasin julkaisun jälkeen, että toi Instagram leikkaa tosta kuvasta reunat pois.. No, ei anneta sen häiritä, vaikka se minua itseäni häiritseekin.
Ja hauskanhan tästä tän päivän kuvasta nyt tekee se, että näitä Instagramissa julkaisemiani kuvia käytän sitten tossa ns. kansikuvassa aina avatun luukun kuvana. Ja koska tämän päivän kuvajulkaisu oli tämä kalenterin ulkoasu, niin luukun altakin paljastuu kalenterin ulkoasu, joten.. No, "kuulin, että tykkäät kalentereista, joten laitoin kalenterin sun kalenteriin, jotta voit katsoa kalenteria kun katsot kalenteria."
Jatketaan jostain muusta sitten huomenna, joten nyt ei mulla muuta.
Terveisin,
Vesa-Matti
P.S. Mä en ehkä koskaan opi, että mä olen introvertti. Jostain syystä käytän itsestäni liian usein virheellisesti termiä extrovertti, vaikka olen kaikkea muuta kuin sitä. Joten korjasin tähän merkintään parin extrovertin tilalle introvertti, koska.. No, virheet pitää korjata ja näköjään niistä pitää myös raportoida. Ehkä mä jossain vaiheessa tällä toistolla opin.
Olipas erittäin puhutteleva pohdinta verteistä ja elämästä koronan aikakautena, tykkäsin 👌🏼
VastaaPoista-Taru