Se on ihmiset hyvät niin, että toivotan teille tässäkin alkajaisiksi oikein hyvää joulua! Tai joulun jälkilöylyjä? En minä tiedä missä vaiheessa te menette. Nyt on kuitenkin joulu, joten hyvää joulua! Uskokaa se jo.
Mä lähden nyt sukeltamaan teidän kanssa tonne eiliseen, eli siis kun lähdin Sälinkäälle viettämään aatonaattoa. Mä ehdottomasti siis halusin pitää sen perinteen, että vietän jouluna aikaa myös vanhempieni kanssa, koska se on kuulunut jokaiseen jouluun ja haluan sen kuuluvat jatkossakin. Nyt vaan haluan luoda myös Maxille ja meidän perheelle omaa jouluperinnettä, jotta joulusta tulisi myös sille yhtä tärkeä juhla kun se on mulle.
Mä en tiedä, mulla on aivot jotenkin aivan jumissa. Mä olen ottanut tänään muutaman punaviinillä terästetyn glögin, mutta en uskonut, että mun ajatukset lakkaa olemasta. Mä vaan jumitan pitkään tätä näyttöä ja ihmettelen kun tekstiä ei synny.
Mutta siitä eilisestä; se oli huippua! Siellä Sälinkäällä oli minä, äiti, iskä, Heidi ja Aleksi. Me vietettiin pienen porukan kesken jonkinlaista varhaisjoulua. Tai no, istuttiin iltaa. Mutta se oli pitkästä aikaa jotenkin tosi mukavaa! Mä sanoinkin siellä, että mulla oli ollut tommosia hetkiä jo kovin suuri ikävä. Onneksi se nyt järjestyi! Ja pitää järjestää lisääkin, koska ei missään ole samallaista huumoria kun oli taas tuolla. Pitkästä aikaa mulla oli naama kipeänä nauramisesta.
Mutta tottakai sinne mahtui myös niitä hetkiä kun muisteltiin viime joulua ja sen edeltäviä tapahtumia. Arton poistumista siis. Niissä kohdissa sitä sitten oltiin kyyneleet silmissä ja yritettiin pitää ittemme mahdollisimman kasassa.
Aikamoinen tunteiden skaala. Jouluun kuuluu muistelu, mutta myös se hauskuus. Molempia oli. Hmm, eilinen ilta olisi saanut olla hitusen vielä pidempi. Ei sillä, ettenkö olisi tätä päivää odottanut tapahtuvaksi, mutta se oli pitkästä aikaa oikeesti niin kiva ilta.
Päivän kuvaan, koska mä haluan pian jo saunaan ja sitten taas kerran jo vaaka-asentoon. Olen käytännössä taas kuin kuiviin imetty patteri.
Päivän kuva ei olekaan päivän kuva, vaan se onkin päivän kuvat. Mä olen aika hyvin sen nyt kuvatekstissä kertonut, joten pyrin olemaan toistelematta taas hirveästi.
Nyt käyn itseasiassa syömässä vielä vähän jouluruokaa. Ajattelin vain mainita. Odottakaa hetki! Okei, ei tarvitse, lukekaa vaan eteenpäin, koska kohta minä tämän loppuun jatkan. Mutta teillehän tämä on jo aivan valmis merkintä. Toivottavasti..
Noniin, olen taas ähky..
Niin, mitäpä tuohon kuvatekstiin enää mitään lisäämään? Hautausmaasta sen verran, että olin aivoissani ikään kuin unohtanut ukin haudan sijainnin, mutta silti kun mä marssin sitä etsimään, niin astuin sen eteen ihan samantien. Eli en ollut unohtanut, en vain muistanut muistavani niin hyvin. Hautakivi oli lumen peitossa ja kysyin Eiralta, että "saako näitä pyyhkiä?" niin, tietenkin saa.. Pyyhkäisin hautakiven päältä lumet pois ja sieltä paljastui tuttu nimi. Haudalla oli kynttilöitä, joten ei oltu ensimmäiset kävijät. Kynttilät vaan ei olleet palaneet niin kauan, että uusi lumi olisi kerennyt peittämään tekstin.. Mietin vaan, että miksi kukaan aikasemmista kävijöistä ei ollut putsannut lumia pois? Se oli jokseenkin outoa.
Kolme kynttilää jätettiin muualle haudattujen ihmisten muistopaikalle, vai millä nimellä sitä nyt ikinä kuuluukaan kutsua.
Lahjoistako te haluatte vielä kuulla? Pitääkö ne kaikki käydä läpi vai? No, alotetaan kolmannen kuvan vasemmasta reunasta. Niin, siis puhun tuosta Instagram-julkaisusta. Siellä on Aku Ankan taskukirja, tai tommonen vähän paksumpi teos. Sen alla on joku mitä en oikein käsittänyt, se on joku raaputuskirja. Pitänee ehkä tutustua siihen, koska nyt en ymmärrä kyllä yhtään, että mikä se semmoinen oikein on. Sen jälkeen näkyy 5 hienoa kahvilasia. En tiedä onko kahvilasi oikea nimi, mutta tykkään kutsua niitä sillä nimellä. Selitin kuvatekstissä, että niitä on oikeasti kuusi ja niin niitä oikeasti onkin. Lasien takana on Philips-merkkinen laatikko, se on Sneaker Cleaner. Eli mitä mä siitä tähän mennessä ymmärrän, niin sillä putsataan kenkiä! Sitten siitä hippasen oikealle päin niin siellä välissä näkyy Black Horset. Kyllä, ne on boksereita. Sitten tullaankin JBL:n kuulokkeisiin, jotka mun piti itse itselleni ostaa, mutta Eira osti ne mun ohi ja sanoi laittavansa ne pakettiin odottamaan joulua. Ok sit.
Sitten klikataan seuraavaan kuvaan, koska tämä on hieno jatkumokuvasysteemi. Siellä JBL:n kuulokkeiden takana on toinen paketti boksereita. Joulu-boksereita. Sen laatikon takana taas tommonen lahjapakkaus, dödöä ja suihkusaippua. Sen edessä on taas pääkallo! Se on kynttilä. Se pääsi vitriiniin heti! Pääkallon alla taas on meikäläisen upouudet pihviveitset! Nyt pääsee syömään pihvinsä kunnolla! Pihviveitsien jälkeen siellä onkin sitten enää vain paistinpannu, mutta sekin on todella hyvä ja tärkeä lahja. Meidän paistinpannut ei mun huolenpidosta huolimatta näe hirveän pitkää elämää.. Siksi niitä pitää melkein vuosittain uusia.
Kuvasta puuttuu vielä villapaita. Se oli mulla päällä kuvaushetkellä jos ette huomanneet.. Tai mistä te sen olisitte voineetkaan huomata? Niinpä. Se on semmonen mitä en ihan ensimmäisenä itse kaupasta mukaan ottaisi, mutta nyt kun mulla on semmonen, niin mietin, että miksi mulla ei ollut semmosta aikasemmin? Se on kiva ja lämmin. Varmasti runsaaseen kotikäyttöön tuleva asia.
Niin, lahjat ei siis ole joulun pääasia, muistakaa se. Mä vaan tykkään kirjottaa nää asiat muistiin. En tiedä miksi, mutta eikai kaikkia mieltymyksiään täydy osata selittääkään?
Mutta joo, menen saunaan. Hyvää joulua vielä kerran! Nyt ei mulla muuta, kai.. No, blogiputki-joulukalenteri onnistui 24/24. Taputukset sille! Ja kiitokset lukijoille! ja nyt ei mulla oikeesti enää muuta.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)