Jos noita vastauksia ei olisi tänään tullut, niin olisitte saaneet uuden version "15 kohtaa meidän kodista"-merkinnästä. Ja mä lupaan, että tulette sen saamaankin tässä joulukalenterin aikana. Mä tänään jo kuvailin vaikka ja mitä, mutta musta tuntuu, että en saanut vielä tarpeeksi kuvia. Haluan jostain syystä tehdä tosta tällä kertaa paljon kattavamman.
Ja päivän kuva ei ole tänään päivän kuva, vaan päivän video.
Meillä oli pitkä välipalahetki tänään. Max söi kanaa ja raejuustoa varmaan tunnin. Loppupäästä tätä istuntoa laitoin Maxille tosiaan koiravideot pyörimään ja yksi video oli täysin ylitse muiden ja naurulle ei meinannut tulla loppua. Siitä sitten kuitenkin siirryttiin päivän muihin askareisiin ja kun taas tuli mahdollisuus vilkaista videota, niin vilkaistiinkin; edelleen ihan yhtä hauska, ellei jopa hauskempikin. Eira nappasi äkkiä oman puhelimen ja kuvasi tapauksesta tämän ratkiriemukkaan videon.
Nauru tarttui todella myös itseen, vaikka videoilla aina pitää yrittää omaa nauruaan pidätellä, että ei mene hyvä video pilalle. No, se siitä. Mennään päivän aiheeseen!
Mä tosiaan varmaan vuosi sitten löysin netistä semmosen kysymyspatterin mikä oli tarkoitettu silleen itseltä muille ihmisille. Muut vastaa sun puolesta.. No, tajuatte kohta. Tallensin sen silloin puhelimeeni talteen, koska olin ihan varma, että joskus tulen sitä tarvitsemaan.
No, puhelin vaihtui.. Olisin sitä nyt tarvinnut, mutta ei mulla sitä enää ollut. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, koska netti on täynnä kysymyksiä! Kaivoinkin esiin uudet kysymykset ja lähetin ne uhreilleni, tai siis.. No, käytetään termiä uhri. Nyt on vihdoin aika minunkin vilkaista, että mitä ne uhrit minusta tietää!
1. Millaisille asioille haluaisin tehdä enemmän aikaa elämässäni?
Eira: tärkeiden ihmisten näkemiselle ja ajanvietolle toisten kanssa
Roni: perheelle,kavereille,sukulaisille ja ehkäpä jopa jollekkin harrastukselle.
Minä: Tähän tuli selvästi hyvin yksipuolinen vastaus. Molemmat aivan totta. Käsitän ton Eiran ajanvieton toisten kanssa ja Ronin harrastuksen lähes samana, koska mä tosiaan haluaisin jonkun harrastuksen, jossa voisi viettää aikaa ja nähdä joitain tiettyjä ihmisiä enemmän. Tai en edes välttämättä tiettyjä, mutta siis muitakin ihmisiä. Mikä estää? Niin, en tiedä. Omat pelkotilat ehkä?
2. Mitä asioita pelkään?
Eira: sairastumista, läheisen ihmisen pois menoa
Roni: Hämähäkkejä ja puhumista tuntemattomille (en muista oikeeta sanaa)
Vesa-Matti: Tässä on Ronilla selkeesti vähän kevyempi suhtautuminen, mutta ei valheita nuokaan. Eiran vastaus on sitten jo noita isompia pelkoja ja aivan totta myöskin. Toisaalta mä en ihan niin vahvasti ehkä osaa omaa sairastumista silleen pelätä, mutta ehkä enemmänkin pelkään sitä, että läheiset ihmiset sairastuu johonkin vakavaan. Koronaan tai johonkin. Haluaisin vaan, että kaikki pysyisi terveenä ja elossa, vaikka se mahdoton ajatus onkin.
Hämähäkin on kyllä jännä.. Mä oon täällä monesti selittänyt sen tarinan, mutta selitetään nyt vielä kerran: Mä aloitin lääkityksen paniikkihäiriöön ja lääkäri silloin sanoikin, että se saattaa vahvistaa jotain muuta pelkoa. Minä, hämähäkkien entinen ystävä, aloin pelätä järjenvastaisesti hämähäkkejä. Enkä pääse siitä yli.
Sosiaaliset tilanteet ei nykyään enää ole ihan niin iso pelko kun mitä ne oli silloin aikanaan kun vielä kärsin vahvasta paniikkihäiriöstä. Ne ei ole mieluisia, mutta nykyään mä uskallan ehkä jopa mennä niitä kohti. Ja luultavasti Roni haki tässä juurikin termiä "sosiaalisten tilanteiden pelko".
3. Kun olen allapäin, haluanko olla mieluummin yksin vai kaipaanko seuraa?
Eira: sekä että, toisina hetkinä haluat omaa aikaa ja olla vaan, toisena hetkenä kaipaat seuraa(jolloinka riittää vaan vaikka läsnäolo)
Roni: sekä että välillä yksin välillä ei :D
Vesa-Matti: Molemmilta taas suhteellisen samallainen vastaus. Tätä ei tarvitse sen enempää lähteä selittelemäänkään, koska faktaahan tuo on. Jos kuitenkin itse määrittelisin, niin 60-40 suhteella olisin yleensä mieluummin yksin. Riippuu kyllä paljon siitäkin mikä ajaa alakuloon.
Roni: Hämähäkkejä ja puhumista tuntemattomille (en muista oikeeta sanaa)
Vesa-Matti: Tässä on Ronilla selkeesti vähän kevyempi suhtautuminen, mutta ei valheita nuokaan. Eiran vastaus on sitten jo noita isompia pelkoja ja aivan totta myöskin. Toisaalta mä en ihan niin vahvasti ehkä osaa omaa sairastumista silleen pelätä, mutta ehkä enemmänkin pelkään sitä, että läheiset ihmiset sairastuu johonkin vakavaan. Koronaan tai johonkin. Haluaisin vaan, että kaikki pysyisi terveenä ja elossa, vaikka se mahdoton ajatus onkin.
Hämähäkin on kyllä jännä.. Mä oon täällä monesti selittänyt sen tarinan, mutta selitetään nyt vielä kerran: Mä aloitin lääkityksen paniikkihäiriöön ja lääkäri silloin sanoikin, että se saattaa vahvistaa jotain muuta pelkoa. Minä, hämähäkkien entinen ystävä, aloin pelätä järjenvastaisesti hämähäkkejä. Enkä pääse siitä yli.
Sosiaaliset tilanteet ei nykyään enää ole ihan niin iso pelko kun mitä ne oli silloin aikanaan kun vielä kärsin vahvasta paniikkihäiriöstä. Ne ei ole mieluisia, mutta nykyään mä uskallan ehkä jopa mennä niitä kohti. Ja luultavasti Roni haki tässä juurikin termiä "sosiaalisten tilanteiden pelko".
3. Kun olen allapäin, haluanko olla mieluummin yksin vai kaipaanko seuraa?
Eira: sekä että, toisina hetkinä haluat omaa aikaa ja olla vaan, toisena hetkenä kaipaat seuraa(jolloinka riittää vaan vaikka läsnäolo)
Roni: sekä että välillä yksin välillä ei :D
Vesa-Matti: Molemmilta taas suhteellisen samallainen vastaus. Tätä ei tarvitse sen enempää lähteä selittelemäänkään, koska faktaahan tuo on. Jos kuitenkin itse määrittelisin, niin 60-40 suhteella olisin yleensä mieluummin yksin. Riippuu kyllä paljon siitäkin mikä ajaa alakuloon.
4. Mitkä ovat sellaisia asioita, jotka ehdottomasti haluaisin päästä kokemaan elämäni aikana?
Eira: yhteinen joulu johon osallistuisi koko perhe !
Vesa-Matti: Roni ilmeisesti lähti ajattelemaan tätä kauempaa, mutta kyllä; isäksi tuleminen oli mun elämäni isoin toive ja todellakin halusin sen päästä kokemaan. Ja nyt kun olen isä, niin todellakin haluan nähdä koko Maxin matkan tuosta pienestä kääröstä siihen mihin se matka ikinä ihmistä kuljettaakaan. Hauska toi Ronin käyttämä sana "ukko". Ja siis kyllä, haluan kokea myös uudestaan isäksi tulemisen.
Eira taas tietää hyvin vahvasti mun mieltymykseni jouluun. Ja ollaan puhuttukin aika paljon siitä, että miten hienoa olisi joskus saada koko perhe, tarkoittaen siis lähisukuakin, edes samaan joulupöytään. Tässä kohtaa elämää vaan sukupuu on levinnyt niin paljon, ei siis todellakaan huono asia, että kustannukset tulisi olemaan aivan valtavat, eikä ehkä mistään löydy tarpeeksi tilaa moiselle tapahtumalle. Se on kuitenkin ehdottomasti asia, minkä haluaisin päästä tässä vielä kokemaan.
5. Mitkä asiat ovat minulle haasteellisia arjessa?
Eira: arjen aikataulutus tai ehkä oikeastaan päivän suunnittelu
Roni: Sosiaalisuus ottaa ihmisiin yhteyttä.
Vesa-Matti: Eira on kyllä aivan oikeassa tässä asiassa. Mulla ei ole oikein mitään kaavaa ja mä en oikein osaa pitää kellonaikoja edes mielessäni. Mihin aikaan Max heräsi? En välttämättä muista. Se olisi hyvä muistaa, jotta osaisi suunnitella seuraavat peliliikkeet. Ei arki ole kertaakaan mitenkään räjähtänyt tähän, mutta olisi se varmasti helpompaa jos se olisi jotenkin suunnitellumpaa.
Eikä Ronikaan tässä väärässä ole ja tämä oli juuri tämä tämän kyselyn pointti; miten erilailla nämä henkilöt minut tuntee. Saan vähän tutkiskella itseäni muiden kautta.
Mä päätin, että en puutu mitenkään siihen mitä nämä asiat on kirjoitettu. Mä tiedän taas itse, että Roni ei näe paljoa vaivaa kirjottamiseen, koska se ei ole sen juttu, joten välillä pitää itse pilkuttaa ja muuta, mutta ei tästä mitään kommunikointiongelmaa koidu. Mutta kyllä, sosiaalisuus on myös hyvin vaikeeta arjessa. Lähtee ihan sieltä, että kotona on toisinaan vaikea ilmaista kaikkia tarpeitaan tai kysyä muiden tarpeita. Pitäisi olla enemmän avoin ja muuta. Ja sitten on toikin, että mä en oikein osaa ottaa ihmisiin yhteyttä.. Mä haluaisin nähdä ja jutella ihmisille, mutta mä en ole koskaan ollut millään tavalla aloitteen tekijä. Oon yrittänyt ns. pakon edessä opetella, mutta ei se ole edelleenkään helppoa.
6. Millaisia asioita nolostelen?
Eira: en keksi mitään, miksi sua joku asia nolostuttaisi. ehkä joidenkin asioiden tietämättömyys?
Roni: omaa kroppaa vaikka ei pitäisi.
Vesa-Matti: Roni on nähnyt huumorini läpi. Mä heitän aika paljon läppää kropastani, koska se ehkä auttaa mua hyväksymään itseni vielä paremmin semmosena kun olen. Mutta siis ylöspäin on tultu siitä mitä se joskus on ollut, että onneksi tässä asiassa pystyy kehittymään.
Mä olin myös päättänyt, että en esitä tarkentavia kysymyksiä takaisin päin enää, mutta tässä Eiran vastauksessa oli pakko. Mä tavallaan tiesin mitä Eira ajaa takaa, mutta Eiralta välillä tulee kovin arvoituksellisia lauseita. Tarkentavan kysymyksen jälkeen pointti aukesi mulle täysin.
Eirakin on kyllä oikeessa. Kyllä se on mulle jollain asteella noloa, kiusallista tai mitä näitä nyt on, jos mun pitäisi mun omasta mielestäni tietää johonkin kysymykseen vastaus, mutta en tiedä. Mä oon vähän semmonen, hmm.. Mä haluan tietää paljon asioista, yleensä vielä kovin turhista asioista ja sen takia mä myös yleensä tämmösien tilanteiden jälkeen kaivan paljon tietoa esiin aiheesta, johon mulla ei ole ollutkaan vastausta. Mä oon myös toisinaan huomannut, että jos mulla ei ole varmaa tietoa, niin saatan hätäpäissäni esittää jotain muuta faktana.. Koska pitäähän minun nyt tietää tai olla edes tietävinään. Pitäisi ehkä enemmän vaan hyväksyä sekin, että ei kaikkea voi tietää, eikä pidäkkään.
7. Mitä yleensä teen heti ensimmäiseksi aamulla?
Eira: kahvinkeitto ja wc.ssä käyminen
Roni: Tsekkaat Maxin käyt vessas ja juot aamukahvin.
Vesa-Matti: Jos Eira on töissä: Nostan Maxin pois sängystä, vien television luokse ja laitan Pipsa Possun pyörimään, jotta saan käydä rauhassa tyhjentämässä rakkoni ja laittamassa kahvia tippumaan. Sitten yleensä vaipan vaihto, päivävaatteisiin vaihto, aamukahvi ja vasta aamukahvin jälkeen aletaan kunnolla suoriutumaan.
Jos Eira on kotona: Etsin Maxin ja yritän saada siltä jonkin reaktion. Sen jälkeen kiirehdin tyhjentämään rakkoni ja yleensä sitten keitän kahvia.
8. Suurimmat epävarmuuteni?
Eira: sosiaaliset tilanteet tuntemattomien kanssa
Roni: ahdistus,stressi ja pelko?
Vesa-Matti: Jos mietitään epävarmuutta juurikin rajoittavana tekijänä, niin kyllä nämä kaikki on aivan totta. Sosiaaliset tilanteet on käyty tässäkin merkinnässä monta kertaa jo läpi, joten se on ihan puhdasta faktaa. Ahdistus, stressi ja pelko taas, hmm.. Ei ehkä ihan silleen jokapäiväisessä elämässä onneksi ole mukana, mutta silloin kun on, niin saa kyllä todella epävarmaksi kaiken suhteen.
9. Jos minun pitäisi elää yksin kokonainen vuosi jossakin toisessa kaupungissa tai maassa, mihin muuttaisin?
Eira: Sanon riihimäki, se on jokseenkin tuttu kaupunki sulle. Englannin sanoisin, jos uskaltaisit lentokoneeseen
Roni: Espoo xD
Vesa-Matti: Ihan ensiksi, Roni, Espoo? Mitä? Ymmärrän hyvin vahvasti tämän hymiön tässä perässä. Mutta mä lähden mukaan tähän sun ajatusleikkiin; näkisinkö itseni Espoossa vuoden ajan? Ehkä? Tavallaan mua kiinnostaa uuden näkeminen ja kokeminen, mutta mä oon aika arka sen kanssa. Mä tykkään ehkä enemmän tutusta ja turvallisesta. Ja sit jos taas pitäisi repäistä, niin en mä ehkä valitsisi Espoota? Hyvin hämmentävää.
Riihimäki.. No, siis joo, miks ei? Mä tunnen sieltä ihmisiä (vaikka yksin kun pitäisi olla, niin ei niistä olisi apua) ja mä opin tuntemaan sen kadut ja muut paikat aika hyvin. Että se olisi se tuttu ja turvallinen kyllä. Mutta Englanti oli täysosuma! Mä oon jostain syystä aina haaveillut siitä. Mä muistan ehkä lapsuudestani joitain tv-sarjoja, joissa kuvattiin niitä Englannin maa- ja syrjäseutujen maisemia. Ne on ainakin mun muistikuvissa todella hienoja ja mahtavia paikkoja! Plus, että mä tykkään sateesta, ja Englannissahan sataa kokoaika.. No okei, sade on kivaa, mutta en mä kokoaika siitä nauttisi. Englantiin siis lähtisin kyllä jos pitäisi repäistä ja olla hurja! Johonkin syrjäseudulle pieneen synkkään mökkiin sateen armoille.. Tykkään mielikuvasta.
Eira: en keksi mitään, miksi sua joku asia nolostuttaisi. ehkä joidenkin asioiden tietämättömyys?
Roni: omaa kroppaa vaikka ei pitäisi.
Vesa-Matti: Roni on nähnyt huumorini läpi. Mä heitän aika paljon läppää kropastani, koska se ehkä auttaa mua hyväksymään itseni vielä paremmin semmosena kun olen. Mutta siis ylöspäin on tultu siitä mitä se joskus on ollut, että onneksi tässä asiassa pystyy kehittymään.
Mä olin myös päättänyt, että en esitä tarkentavia kysymyksiä takaisin päin enää, mutta tässä Eiran vastauksessa oli pakko. Mä tavallaan tiesin mitä Eira ajaa takaa, mutta Eiralta välillä tulee kovin arvoituksellisia lauseita. Tarkentavan kysymyksen jälkeen pointti aukesi mulle täysin.
Eirakin on kyllä oikeessa. Kyllä se on mulle jollain asteella noloa, kiusallista tai mitä näitä nyt on, jos mun pitäisi mun omasta mielestäni tietää johonkin kysymykseen vastaus, mutta en tiedä. Mä oon vähän semmonen, hmm.. Mä haluan tietää paljon asioista, yleensä vielä kovin turhista asioista ja sen takia mä myös yleensä tämmösien tilanteiden jälkeen kaivan paljon tietoa esiin aiheesta, johon mulla ei ole ollutkaan vastausta. Mä oon myös toisinaan huomannut, että jos mulla ei ole varmaa tietoa, niin saatan hätäpäissäni esittää jotain muuta faktana.. Koska pitäähän minun nyt tietää tai olla edes tietävinään. Pitäisi ehkä enemmän vaan hyväksyä sekin, että ei kaikkea voi tietää, eikä pidäkkään.
7. Mitä yleensä teen heti ensimmäiseksi aamulla?
Eira: kahvinkeitto ja wc.ssä käyminen
Roni: Tsekkaat Maxin käyt vessas ja juot aamukahvin.
Vesa-Matti: Jos Eira on töissä: Nostan Maxin pois sängystä, vien television luokse ja laitan Pipsa Possun pyörimään, jotta saan käydä rauhassa tyhjentämässä rakkoni ja laittamassa kahvia tippumaan. Sitten yleensä vaipan vaihto, päivävaatteisiin vaihto, aamukahvi ja vasta aamukahvin jälkeen aletaan kunnolla suoriutumaan.
Jos Eira on kotona: Etsin Maxin ja yritän saada siltä jonkin reaktion. Sen jälkeen kiirehdin tyhjentämään rakkoni ja yleensä sitten keitän kahvia.
8. Suurimmat epävarmuuteni?
Eira: sosiaaliset tilanteet tuntemattomien kanssa
Roni: ahdistus,stressi ja pelko?
Vesa-Matti: Jos mietitään epävarmuutta juurikin rajoittavana tekijänä, niin kyllä nämä kaikki on aivan totta. Sosiaaliset tilanteet on käyty tässäkin merkinnässä monta kertaa jo läpi, joten se on ihan puhdasta faktaa. Ahdistus, stressi ja pelko taas, hmm.. Ei ehkä ihan silleen jokapäiväisessä elämässä onneksi ole mukana, mutta silloin kun on, niin saa kyllä todella epävarmaksi kaiken suhteen.
9. Jos minun pitäisi elää yksin kokonainen vuosi jossakin toisessa kaupungissa tai maassa, mihin muuttaisin?
Eira: Sanon riihimäki, se on jokseenkin tuttu kaupunki sulle. Englannin sanoisin, jos uskaltaisit lentokoneeseen
Roni: Espoo xD
Vesa-Matti: Ihan ensiksi, Roni, Espoo? Mitä? Ymmärrän hyvin vahvasti tämän hymiön tässä perässä. Mutta mä lähden mukaan tähän sun ajatusleikkiin; näkisinkö itseni Espoossa vuoden ajan? Ehkä? Tavallaan mua kiinnostaa uuden näkeminen ja kokeminen, mutta mä oon aika arka sen kanssa. Mä tykkään ehkä enemmän tutusta ja turvallisesta. Ja sit jos taas pitäisi repäistä, niin en mä ehkä valitsisi Espoota? Hyvin hämmentävää.
Riihimäki.. No, siis joo, miks ei? Mä tunnen sieltä ihmisiä (vaikka yksin kun pitäisi olla, niin ei niistä olisi apua) ja mä opin tuntemaan sen kadut ja muut paikat aika hyvin. Että se olisi se tuttu ja turvallinen kyllä. Mutta Englanti oli täysosuma! Mä oon jostain syystä aina haaveillut siitä. Mä muistan ehkä lapsuudestani joitain tv-sarjoja, joissa kuvattiin niitä Englannin maa- ja syrjäseutujen maisemia. Ne on ainakin mun muistikuvissa todella hienoja ja mahtavia paikkoja! Plus, että mä tykkään sateesta, ja Englannissahan sataa kokoaika.. No okei, sade on kivaa, mutta en mä kokoaika siitä nauttisi. Englantiin siis lähtisin kyllä jos pitäisi repäistä ja olla hurja! Johonkin syrjäseudulle pieneen synkkään mökkiin sateen armoille.. Tykkään mielikuvasta.
10. Jos voisin elää elämästäni yhden päivän uudelleen, mikä se olisi?
Eira: Mahdollisesti Maxin syntymäpäivä ?
Roni: Nähdä joku erityinen ihminen uudelleen ja sanoa hänelle jotain?
Vesa-Matti: Molemmat on laittanut kysymysmerkin lauseensa perään, hmm. Vaikka molemmat on totta. Vaikea sanoa kumpi on enemmän totta, mutta molemmat on totta.
Maxin syntymä oli kyllä siis jotain niin uskomatonta. Mä kävin siinä läpi niin monia erilaisia fiiliksiä, mitä on vaikea edes muistaa ja käsittää. Suurta iloa, mitä jos -fiilistä ja sen aiheuttamaa surua, hämmennystä, pelkoa.. Se tunteiden skaala oli niin valtava ja sitten kun se odotus palkittiin, huh! Kyyneleitä on ollut ja oli silloinkin pitkään jo vaikea vuodattaa, mutta se hetki kyllä sai sen aikaan.
Mä tiedän mitä hetkeä taas Roni ajaa tällä takaa vaikka ei sitä kirjoittanutkaan. Mä tosi mieluusti myös eläisin sen hetken uudestaan kun Arton näin viimeisen kerran. Jos siis siinä hetkessä tietäisi sen, että se on viimeinen kerta.. Olisi se kiva puhua asiat halki, poikki ja pinoon. Jotenkin nää vaan aina jättää ihmiselle fiiliksen, mitä jos? Mitä jos joku mun lause tai sana ois voinut muuttaa jotain? Joku teko? Jossittelu on turhaa, mutta sen hetken mä haluaisin elää uudestaan. Halata vielä ennen kun Arto nousee bussiin.
Ja näin, hyvät ihmiset, tämä merkintä on valmis! Mulla meni tähän ihan hyvä määrä aikaa, joten en jää näitä lopputekstejä tähän pidemmäksi aikaa kirjoittelemaan. Tätä oli vaan siis tosi hauska tehdä! Mä upposin tähän täysin. Ja tulen aivan varmasti tämän avulla vielä tutkiskelemaan itseäni paljon. Kiitos uhreilleni, todella iso kiitos. Tämä on semmosta sisältöä mitä on kiva tehdä ja mitä on kiva julkaista.
Ja hei ihmiset! Mun edellinen blogimerkintä sai kommentin! Se ei ole kovin normaalia täällä, mutta jokaisesta kommentista olen tosi onnellinen! Pieni teko, suuri merkitys. Kiitos siis siitä!
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)