4. Täyspitkä jaarittelumerkintä

Heti kun mainitsin siitä, että miten hienoa on kun lukijoita löytyy, niin sitten.. Eilinen merkintä sai koko eilisen päivän aikana vain 10 lukijaa. Kertooko se sitten siitä, että kissoista on tänne turha jaaritella? Ehkä. En mä kuitenkaan lähe noita lukijamääriä mitenkään tottelemaan, vaan mä teen semmosta sisältöä kun mua itseäni huvittaa.

Aina mä oon tätä lähinnä vaan itselleni tehnyt. Noita lukijoita on vaan kiva seurata aina välillä sen takia, että näkee vähän, että kuinka montaa muuta mun elämäni kiinnostaa. Vaikka sillä ei ole mitään merkitystä. Hmm, saattaa sillä ehkä kuitenkin olla, en mä tästä muuten aina jaarittelisi. En mä tiedä. Tavallaan siis mulle on ihan sama lukeeko tätä kukaan, mutta toisaalta mä aina pyörittelen päässäni sitä, että mitä jos..

Mitä jos tää voisi olla mun työ? Ei varmastikaan siis blogin kirjoittaminen omaelämäkerrallisena anna mulle koskaan mahdollisuutta tienata tällä näpyttelyllä elantoani, mutta jonkinlanen kirjoitushomma. Ehkä siis tavallaan seuraan noita lukijamääriä siksi, että jos tämä joskus "raketoisi", eli saavuttaisi valtavan yleisöryntäyksen, niin ehkä sitä kautta aukeaisi uusia polkuja elämässä.  En mä tiedä, mä haen nyt ton toisen kupin kahvia ja kokeilen lopettaa tämän jaarittelun. Ja löytää jonkun kunnon aiheen tälle päivälle.


Opettelin muuten taas paaston takia juomaan kahvini mustana. Sen saa juoda ennen kun saa syödä, joten toimii. Huomasin myös, että mä kulutin ihan hirveän määrän kauramaitoa vielä silloin kun kahvin nautin tuon kauraliemen kanssa. Mä join kahvin lähes aina suhteella 60/40. 60 % kahvia ja 40 % lantrinkia, eli jonkinlaista maidonkaltaista tuotetta. Se oli hyvää, mutta ei se enää ollut sitä the kahvia.

Nyt keitän kahvin suhteella 3 vettä ja 4-5 puruja. Haluan nimittäin aina jäähdyttää kahvini sen tiputtua, joten lorautan joukkoon aina kylmää vettä. Kahvin maku ei siitä kärsi, koska siellä on niitä "ylimääräisiä" puruja. 

Näin. Huomaatte varmaan, että en saa mitään ideaa tähän merkintään? Lähtee kokoaika ihmeellisille raiteille tän jaarittelun kanssa. Kohta meillä on tässä ns. kokopitkä jaarittelublogi, mutta en mä usko senkään ihan mahdottoman huono ajatus olevan.


Mä varmaan joka vuosi jossain kohtaa valitan siitä, että miten olen aiheuttanut itselleni taas kiireen ja muuta, koska en ole aikaisemmin saanut aikaiseksi lähteä lahjaostoksille. Ja kun Eiran syntymäpäivät on joulukuussa myös, niin mulla on aina hirveästi tekemistä lahjojen keksimisen suhteen. Mä olen yrittänyt kuunnella ja udella, mutta mulla ei ole vieläkään mitään täysin varmaa ajatusta. Mä tänään todennäköisesti lähden kiertelemään ja tutkimaan ajatuksen kanssa.

Ja joka vuosi varmasti sanon tämänkin; olisi helpompaa jos Eiralla olisi synttärit vaikka puolikin vuotta aikaisemmin. Mun ei tarvitsisi tässä kohtaa vuotta yrittää miettiä aina kahta lahjaa. Tai siis, hmm.. Mä tykkään ostaa lahjoja ja mä tykkään niistä reaktioista mitä ne yleensä saa aikaan, mutta tää on jotenkin vaikeeta kun pitää yrittää tehdä se vaikutus kaksi kertaa putkeen. Tää on mun korvien välissä todennäköisesti.

Ja sitten on vielä sekin, että kun Eira ensin sanoo, että se ei keksi mulle mitään. Mä olisin ihan ok sen asian kanssa, että ei sitten vaikka osta mitään. Bokserit ja sukat tulee aina tarpeeseen, jos jotain on pakko. Mutta sitten Eira alkaakin keksimään. Tuntuu, että sille tulee tilauspakettia tuolta ja toista jostain muualta, ja aina se sanoo niiden olevan lahjoja mulle. Tiedättekö minkä paineen se taas aiheuttaa?

Mä istun melkein joka joulu hirveän lahjapinon keskellä, vaikka Eira ei alunperin keksi mitään. Ja sitten se mitä Eira saa multa.. Mä rupeen aina vähättelemään sitä päässäni, koska "minä nyt sain näin paljon kaikkea ja toi nyt vaan on tommonen". 

Lahjojen paljouskin voi joskus oikeesti hieman ahdistaa. Mutta ei mietitä sitä tässä kohtaa enempää.


Jotain muutakin mun piti tähän asiaan kyllä vielä lisätä.. Hmm.. Joo, muistan! Siis nykyäänhän olisi helppoa vaan tilata netistä kaikkea ja odottaa tuotteiden saapuvan kotiin tai lähimmälle noutopisteelle. Mulla on vaan siinä ongelma; mä en jaksa odottaa! Tai siis, jos mä tilaisin jotain niin joo, odottaminen olisi ainut vaihtoehto. Mutta lähtökohtaisesti on jo niin, että mä jätän sitten mielummin tilaamatta, koska sitten ei tarvitse odottaa. Ja mistä mä noudan ja miten mä noudan.. Olisiko tää taas kerran sen yliajattelun syytä? Ehkä, todennäköisesti.

Mä oon varmaan joskus.. No, monta vuotta sitten viimeksi tilannut jotain. Ne taisi olla vaatteita, hyvin todennäköisesti. Tai sitten mahdollisesti joku dvd? No, sama se. Tän vieroksuminen odottamista kohtaan varmasti aiheutti joskus se, kun tilasin muutaman dvd:n ja ne saapui väärässä järjestyksessä. Tilasin muistaakseni Blondi tuli taloon -sarjan kaikki kaudet ja ensin saapui sarjan loppupää. Sen jälkeen piti jäädä odottamaan vielä sitä alkupäätä ja se odotus oli pisin ikinä, vaikka ei oikeasti ollut. Siinä oli vaan se turhautuminen ja kaikki mikä korosti sitä. Jotenkin silloin päässäni vissiin päätin, että haen mielummin kaiken jostain mistä saan sen heti omakseni.

Nyt pitäisi varmaan vaan mennä sitä kohti, että on ihan ok tilata ja on ihan ok odottaa. Mietitään noutoja ja muita vasta sitten kun se on ajankohtaista. Ei stressata etukäteen. Nää on helppoja mantroja toistella itselleen, mutta ei näistä mulle mitään apua ole, sen tiedän varmaksi. Se olisi kuitenkin avuksi, että lähtisi sitä ongelmaa kohti ja selättäisi sen. Ehkä mä teen sen, ehkä.


Mulla on vielä ongelma tän päivän kuvan kanssa.. Ja itseasiassa siitä tuli mieleen, että mulla on ongelma myös muutenkin näiden kuvien kanssa. Tajusin, että kuvat ei välttämättä liity mitenkään siihen mistä mä olen kirjoittanut. Hyvänä esimerkkinä Kumppani vs. paras kaveri -merkintä, koska käsiteltiin ihan muita ihmisiä, mutta luukusta kuitenkin paljastui kuva Maxista.

Eira tästä asiasta eilen tai toissapäivänä jotain mainitsi, mutta olin jo kerennyt miettimään sitä itseksenikin jo. Joten varmasti monet muutkin on kerennyt ihmettelemään asioiden hämmästyttävyyttä. Sanoinkin sitten Eiralle, että olkoon nämä kaksi asiaa tavallaan erikseen, mutta yhdessä. Tähänkään merkintään liittyen en oikein osaa keksiä mitään mitä kävisin kuvaamassa, joten luukun takaa paljastuu varmasti jotain ihan mitä vaan sattuu. Kohtahan se tiedetään kun keksin aiheen kuvalle..

Mutta siis tämän jaarittelun pointti oli tosiaankin se, että noi kuvat ei välttämättä kerro blogimerkinnän sisällöstä mitään. Olisi varmasti hyvä, mutta mokasin jo kerran, joten virhettä on hyvä korostaa, koska sitä ei voi enää piilottaakaan. Tai voisi, mutta tiedättekö minkä työn ja tuskan takana se olisi?

Kuvallinen kalenteri pitää sisällään sen mistä keksin ottaa kuvan ja muuten blogimerkintä sisältää sitä, mistä keksin teille kirjoitella. Näin on nyt päätetty.


Ja kuinka ollakkaan? Tästä tulikin tämmöinen ns. täysipitkä jaarittelumerkintä. En edelleenkään tiedä miten blogin suhteen määritellään täyspitkä, mutta mulle tämä tuntuu tässä kohtaa valmiilta, joten tämä on täyspitkä. Sekin on nyt päätetty.

Nyt kun olen saanut teidät lukemaan tätä jaarittelua tänne asti, niin nyt käyn äkkiä nappasemassa jostain mihinkään mitenkään liittymättömän kuvan. Ihan vaan kiusallani, ja tosiaan korostaakseni virhettä.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Vesa-Matti Nikander (@tekkomus) jakama julkaisu

Päivän kuvaksi valikoitui lelufiguurit vitriinistäni. En niitä lähde tässä toista kertaa selittämään, koska tuossahan se jo lukee selvästi.

Mä oon pitkään halunnut alkaa selittelemään mun vitriiniin päätyneitä asioita. En tiedä miksi, mutta haluan esitellä ne. Mikä olisikaan parempi vaihtoehto kun esitellä niitä joulukalenterin ohella? Lisäsisältöä runsaasti näihinkin, eikö?

Ja nyt ei mulla muuta.

Terveisin,
Vesa-Matti