Jaahas, jaahas.. 10 päivää jouluun on. Eli 9 yötä. Laskin aivan itse äsken, enkä ees nähny silmiä tonttusen.
Tänään mä saan aikaiseksi! Uskotteko minua? En minäkään, mutta silti pitäisi kyllä mennä kovasti sitä kohti, että oikeesti saisi jo jotain aikaan. Koska ihan oikeesti, multa loppuu aika.. Mä varmaan jaarittelen tätä ajan loppumista täällä nyt seuraavat 8 päivää ja juoksen vasta sitten kauppaan.. No ei, tänään mä ajattelin kyllä, ihan oikeasti, aikuisten oikeasti, rynnätä lahjaostoksille.
Tosin.. Hmm, mun pitäisi ehkä tehdä lista. Lista hämähäkkimiehen vihollisista.. Ei, karkaa lapasesta tämä meno. Siis lista niistä ihmisistä, joille mun täytyy ostaa lahja. Mun pitäis ehkä muutenkin opetella tekemään listoja kaikesta, koska listojen avulla saa paremmin aikaan kun ilman listoja.
Siitä hyvänä esimerkkinä meidän entinen asunto Riihimäellä. Siellä oli monet paikat rempallaan pitkälti siihen asti kun päätettiin luopua siitä. Sitten tehtiin lista, että mitä täytyy saada valmiiksi, jotta voidaan jättää uppoava laiva. Lista laadittiin ja sitä listaa alettiin kohta kohdalta purkamaan, ja kas kummaa, valmista tuli! Listan kaikki kohdat saatiin remontoitua ja asunto oli luovutuskuntoinen. Sillon mä tajusin, että listojen laatiminen on järkevää, mutta sitä ei ole sen jälkeen tullut silti käytettyä hyödyksi. Miksi? No, pääosin varmaan siksi, että mun täytyisi varmaan ensin tehdä lista asioista, joista mun täytyisi tehdä lista. Olen suhteellisen hankala ihminen.
Mua ärsyttää, että olen pistänyt Eirallekin vastaan aina kun se on ehdottanut, että "mennäänkö nyt etsimään ihmisille lahjoja?" Miksi ei olla menty? Olisi hyvin voitu kyllä.. Vesa-Matti vaan sanoo, että "en tiedä mitä kenellekin" ja muita vastaväitteitä. Ei ne lahjaideat tule itsestään, joten se pitäisi aloittaa ihan siitä, että lähtee vaikka ihan vaan katselemaan. Ehkä joku esine jossain herättää taas miettimään, että "hei, ton toi tyyppi tarvitsee."
Mutta nyt ei enää siirretä! Tai jos ihan vähän.. No ei, ei kyllä. Tämä täytyy tehdä ja onhan se mukavampi ostaa lahjoja niin, että ei joudu hädissään vaan valitsemaan jotain sopimatonta. Ei siis sillä tavalla sopimatonta, että se olisi jotenkin.. No, en tiedä. Mutta ei lapsille esimerkiksi paistinpannuja, eli siis sillä tavalla sopimatonta. Vaikka toisaalta, voishan se jonkun lapsen mielestä olla kiva jos saisi paistinpannun? Ei sitä koskaan tiedä.
Huomaatteko kuinka paljon turvaudun tässä hädässäni nyt jonkinlaiseen huumoriin? Kaikki on pakko väen väkisin vääntää muka-hauskaksi, jotta ei tarvitsisi kokea tätä ongelmana, vaikka ongelmahan tää mun saamattomuus alkaa olemaan.
Tärkeimpinä listalla on Eira, Max, vanhemmat ja kummilapset. Muut saa tyytyä nuolemaan näppejään! No, ei taas mennä siihen hahhatteluun.. Anteeksi, nyt kerään itseni.
Tuli muuten mieleen, että jos joku on joskus kokenut joitain mun täällä kirjoittamiani asioita jotenkin loukkaavana, niin pyydän anteeksi. Mä olen toisinaan yliajatellut näitä mun merkintöjäkin ja ainakin pari kohtaa on semmosia, mitkä voi helposti tulkita jonkinlaisena ivana.
Aloitusjaaritteluissa kirjoitin esimerkiksi näin:
Ja jos oikein muistan, niin kovin viisas siskonlapseni sanoikin, että harva oikeasti on kumpaakaan ääripäätä vaan ihmiset useimmiten sijoittuu sen janan väliin.
Mä käytän itse paljon sarkasmia, koska se on defenssi, mutta tässä en ollut sarkastinen. Olen kuitenkin toisinaan pyöritellyt mielessäni, että mitä jos tämä "kovin viisas" otetaan loukkauksena? Sitä se ei tosiaan ole.
Maailmassa on ihmisiä, joita mä kunnioitan suuresti; kumppani, oma lapsi, vanhemmat, sisarukset, sisarusten lapset ja ystävät tietenkin. Ja ehkä on muitakin. Mä en missään nimessä halua sanoa niistä koskaan mitään pahaa. Toisinaan mun jutut ehkä voidaan silti tulkita moneen eri suuntaan.
Siskonlapsi on kuitenkin semmonen ihminen, joka opettaa mulle paljon elämästä. Se on nyt sen ikäinen, että se ymmärtää maailmasta todella paljon ja on enemmän sisällä maailman menossa kun minä itse. Mä oon ihminen, joka on toisinaan kangistunut kaavoihinsa ja oon elänyt silleen, että maailma on aina ollut näin ja sen pitää aina olla näin. Seksuaalivähemmistöt, rasismi ja kaikki tämä on ollut mulle joskus semmosta.. No, helppoa aluetta vääntää huumoria. Siskonlapsi kun avaa suunsa näistä asioista, niin mun on jotenkin helppo ymmärtää ja tulla enemmän tähän päivään. Eli kasvaa ihmisenä. Siihen ei ole lukuisat keskustelupalstat tai muutkaan pystyneet, mutta siskonlapsi opettaa lähes aina kun avaa suunsa. Vaikka ei ehkä itse sitä tiedostakkaan.
Arvostan siis suuresti ja kommentti "kovin viisas siskonlapseni" tarkoittaa juuri sitä mitä siinä lukee. Sitä hän minulle edustaa suuresti, kovin viisasta siskonlasta.
Toinen mitä oon pyöritellyt mielessäni oli tuolla inkivääripäivä -merkinnässäni:
Vaikka kotona on Eira ja Max, niin silti välillä kaipaa jotain muuta.
Ja:
Päivät vaan tuntuu toistensa kopioilta ja niiden merkittävyys jotenkin katoaa, jos ei välillä tee jotain muuta.
En siis missään nimessä tarkoittanut tuolla, että mun olisi jotenkin huono Eiran ja Maxin kanssa olla päivät pitkät. En todella. Mä nautin kyllä suuresti kaikesta ajasta perheeni kanssa. Kuitenkin kun olen pyöritellyt näitä lauseita päässäni, niin on ne ottaneet nyt mun päässä jotenkin negatiivisen sävyn. Ei niistä kukaan ole mulle mitään sanonut, että tää tulee taas musta itsestä.
Vaikka mä sen tuollakin selitin käsittääkseni aika halki, poikki ja pinoon, niin silti välillä harmittelen näitä kirjoituksiani. Toivon, että ne ymmärretään oikein.
Päivät vaan tuntuu toistensa kopioilta pitkässä juoksussa, kun ajatellaan taaksepäin. Mutta siis jokaiseen päivään mahtuu niin paljon erilaistakin, että ei ehkä kuitenkaan voida silleen sanoa, että päivät on ihan samanlaisia. Arki on silti arkea ja se toimii hyvin kaavamaisesti; heräät, selviät päivästä ja menet nukkumaan (tätäkin varmasti jään nyt yliajattelemaan). Se mitä sitten noiden ja muiden rutiinien välillä tapahtuu on sitä erilaisuutta mistä en maininnut. Mä kyllä uskon, että kaikki ymmärsi sen, mutta mä itse taas yliajattelin.
Mutta se sushi/inkivääri-vertaus on silti toimiva. Ihminen tarvitsee välillä sitä, että sitä kaavaa rikotaan, jotta sitten jaksaa sen arkisen kaavan kanssa paremmin, eli siis sen "herää, selviä päivästä ja mene nukkumaan + muut rutiinit"-osion kanssa. Enhän ole väärässä?
Ja siis kyllä, näitä on varmasti tässä mun yli 10-vuotisessa blogihistoriassa niin paljon lisääkin, mutta nyt on ainakin pari kohtaa selitetty selväksi. Toivottavasti. Vaikka tuskin olisi edes tarvinnut, eiköhän tämä kaikki ole vaan lähinnä mun päässä. No, sainpahan ainakin sisältöä taas tähänkin päivään.
Päivän kuvaakaan mulla ei vielä ole, hmm.. Mitähän mä kävisin kuvaamassa?
Mulla oli kutina siitä, että missä tämä kortti mahtaa olla, joten kaivoin sen esille. Kukaan ei sitä eilen pyytänyt, mutta mä nyt silti sen tänne laitoin. On se vaan niin mahtava! Nyt kun se on esille kaivettu, niin aion hankkia sille kehykset ja laittaa johonkin näkyvälle paikalle.
Nyt en ihmiset hyvät kerkeä enempää kirjoittamaan, koska Max heräsi päiväuniltaan. Aika tarkalleen juuri siihen aikaan kun Eiralle sanoin, että Max aikoo herätä. Kyllä me jo tiietään nää jutut.
Eli nyt en kerkeä muuta.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)