Viime yö oli mahdoton. En tiedä miksi, mutta Max heräsi noin tunnin välein siitä kello 22 lähtien. Mä yritin nukkua siinä sen huoneen oven takana, mutta yöunet tottavie jäi lyhyiksi ja katkonaisiksi. Aamulla kun Eira heräsi, mä siirryin makuuhuoneeseen jatkamaan uniani hetkeksi. Sitten mä sainkin nukuttua noin kolmisen tuntia yhtäsoittoa, mutta heräsin taas hädissäni, koska Maxista ei kuulunut mitään.
Kiirehdin sen huoneeseen ja siellä poikanen oli taas naama patjassa kyllästyneenä odottamaan. Siitä sitten noustiin ja ryhdyttiin tekemään sitä mitä joka aamu. Tarvitseeko mun siis tähän enää selittää mitään, koska nämä rutiinit on käsittääkseni käyty jo läpi.. Tämäkään aamu ei siis mahdottomasti poikennut edeltävistä.
Tuolla jätkä paukuttaa taas pinnoja ja mä odotan sen nukahtamista, mutta käytän tämän odotteluajan hyödyksi ja aloittelen tätä blogimerkintää. Kätevää.
Tänään mulla on päivän kuvat jo valmiina, koska ne on eiliseltä. Se on sallittua, koska minä keksin säännöt. Kuvan pariin:
Elikkäs Maxia päivän kuvissa, koska Max on kovin kuvauksellinen heppu. Ja nyt tulee varmasti paljon uudelleen selitettyä asiaa, koska mä haluan käydä eilistä pikkuisen läpi.
Aloitetaan siitä, että vihdoin ja viimein kaikki lahjat on hankittu. Mun ei tarvitse enää lähteä katsomaan ihmisten sekoilua mihinkään isoon kauppaan! Mun omat sekoilut on nyt sekoiltu, huh. Lahjoja on ostettu jo kyllä ihan tarpeeksi ja pitää toivoa, että en ole unohtanut ketään. Se se olisi jokseenkin hirveetä. Mä olen laatinut sen listan mistä joskus puhuin, ja mä olen merkannut sinne kun jokin asia on tullut tehdyksi. Ja kaikki kohdat näyttää OK:ta. Se ei silti poissulje sitä vaihtoehtoa, että en vaan ole alunalkujaankaan merkannut jonkun nimeä listaan.
Lahjoista tuohon ravintolaan. Hyvinkään Pancho Villassa käytiin tosiaan, vaikka Eiralle aluksi ehdotin paikkaa nimeltä Friends & Brgrs. Mä en edes yleensä siis harrasta hampurilaisia noin muuten, mutta jossain ns. kunnon ravintolassa olen valmis kokeilemaan. Koska ne on usein verrattavissa omatekemiin ja omatekemät hampurilaiset menee. Pikaruokaravintolat on minulle silkkaa roskaa.
Tilasin sieltä pekonihampurilaisen, sehän lukee kuvatekstissäkin. Mutta mä en kyllä lämmennyt sille, koska se oli oikeesti ihan sitä samaa, mitä mä voin tehdä kotonakin. Eli siis erittäin verrattavissa omatekemiin. No, okei, oli se hyvää, en mä vastaan väitä.
Mä vaan kun itse olen ruoanlaittaja ja omasta mielestäni vielä suhteellisen pätevä siinä, niin mua on jotenkin vaikea miellyttää tommosella mikä ei tarjoa mitään erikoista tai uutta. Vaikka toisaalta.. Niin, se oli hampurilainen. Hampurilainen nyt on hampurilainen, joten miksi tilasin sen? Ehkä jatkossa tilaan jotain mitä en ehkä itse osaisi valmistaa yhtä hyvin tai paremmin. Jotain, mikä tarjoaa jotain uutta ja makunystyröitä hämmentävää. Sitä mä ehkä kaipaan tommosissa ravintolaruokailuissa. Ja jos haluan jotain perushöttöä, niin menen johonkin noutopöytään ja syön sen tyhjäksi. Saan sillein rahalleni parhaiten vastinetta.
Maxille tilattiin lasten sormiruoka-annos. Se oli aika, no.. Ehkä pitää itse nostaa kädet ylös virheen merkiksi, mutta sen piti maksaa 1,50 €. Tilausvaiheessa meiltä sitten kysyttiin, että laitetaanko siihen kanaa myös? Hinnasta ei puhuttu, olisi kai pitänyt tajuta lukea menua tarkemmin. Eira vastasi myöntävästi. Ajattelin, että ehkäpä se maksaa nyt sitten 2,50 tai jopa 3 euroa kun siihen otti sen kanan mukaan. Vielä mitä! Hinta nousi vissiin 5 euroon! Se ärsytti suuresti, koska tuolla 3,50 € hinnalla saa kaupasta paketin, jossa on 3-4 kappaletta samaa tavaraa. Ja kun mä maistoin sitä, niin ei sitä oltu mausteillakaan siunattu. Sen toki ymmärrän, koska kyseessä oli kuitenkin pikkulasten annos. Mutta siis mistä me maksettiin 3,50 €? Siitä, että joku paistoi sen? Ne on todennäköisesti itse saaneet sen kanan jollain 50 sentillä tukusta tms.. En vaan osaa arvostaa moista kiskurointia. Laskin, että saman pihvin kun olisi kaupasta ostanut ja itse paistanut, olisi hinnaksi jäänyt n. 0,90 euroa. Euron, jopa puolitoista olisin voinut siitä hyvillä mielin ravintolassa maksaa, mutta toi hinta oli aivan totaalisen liikaa.
Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei minunkaan annoksessa hinta-laatusuhde ollut kunnossa. Eira tykkäsi omasta annoksestaan, eikä ole muutenkaan niin kriittinen kun minä, joten ehkä Eira on oikeaa kävijäkuntaa. Mun ei Pancho Villaankaan tarvitse enää koskaan hampurilaiselle mennä. Säästytään kaikki mielipahalta.
Se on itseasiassa toisinaan hyvin ärsyttäväkin asia, että meillä on Eiran kanssa aivan erilaiset makumieltymykset. Mä voisin väittää, että mun lempiruoka on semmonen hyvin paistettu ja pitkään hauduteltu kanaruoka, jossa jopa kanan luista on haudutettu kaikki maku talteen ja jossa siis on makua ja meininkiä. Kun sitten Eiran lempiruoka on tyyliin makaroni ja jauheliha, aromisuolalla. Ei edes ketsuppia.
Mä haluaisin useammin kokkailla kaikkea erilaista ja uutta kotona, mutta mun on ihan turha siihen lähteä, koska Eira ei syö. Aina maistuu liikaa joku ylimääräinen. Tai kuten itse vitsikkäästi tykkään ilmaista, niin aina maistuu. Ei ylimääräinen, mutta maistuu.
Mutta on meillä onneksi myös ruokia, joista molemmat tykkätään. Ja ne on sitä perus arkiruokaa sitten, mitä kokkaillaan viikosta toiseen. Mä voin kokkailla erikoisuuksiani sitten välillä Ronin kanssa, kun on aikaa ja jaksamista. Joten ei siitä kyllä tarvitsisi näin valittaa. Oli kuitenkin pakko ottaa asia puheeksi, koska.. No, en edes tiedä. Tarkoitukseni ei ole mitenkään lytätä Eiraa tai sen makuaistia tai -mieltymyksiä, vaan enemmänkin ehkä tuoda esille sitä, että toisille ruoka on enemmänkin lähinnä vaan polttoaine, kun taas toiset tykkää tehdä sitä ja nauttia siitä. Mä olen jälkimmäistä henkeen ja vereen, ruoka on mulle aika iso asia elämässä.
(Mun oli pakko hyväksyttää tämä edeltävä pätkä Eiralla, koska yliajattelu. Eira ei ottanut sitä itseensä, enkä sitä yrittänytkään.)
Jännä, ei mun näköjään tarvitse kuin kirjottaa ruoasta niin mulle tulee nälkä. Taitaa olla aika lopetella tätä luukkua ja mennä keittiöön tutkimaan kaappeja. Siellä on leipää, mutta mun ei oikein tee mieli leipää tällä hetkellä.. Ehkä se on kuitenkin pakko, koska se taitaa olla ainoa vaihtoehto.
Nyt ei mulla muuta.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)