Mä selailin taas aikani kuluksi ja inspiraation toivossa vanhoja blogiputki-joulukalentereitani. Kovasti alkoi huvittamaan siellä yksi hyvinkin toistuva teema:
Hmm, tänäänkään ei tule mitään erikoista. Tän vuoden joulukalenteri-blogiputki on ollut aikalailla vaan blogiputki..
– Vesa-Matti, 20.12.2019
Nyt tää alkaa olemaan jo hieman huolestuttavaa, tai siis.. Hmm, mulla ei nähkääs ole tällekään päivälle mitään.
– Vesa-Matti, 20.12.2018
Miksi mä oikein teen tätä jos mä aina vaan valitan, että en keksi mitään? Tai mulla ei ole mitään? Tai siis miksi pitäisi edes keksiä tai olla mitään järkevää? Toki mä haluaisin tarjota tässä kalenterissa jotain.. Hmm, erilaista. Mutta sitten taas tämä on kuitenkin blogiputki, joka tarkoittaa lähinnä vaan kirjoittamista kirjoittamisen perään.
Mua rupesi hyvin paljon kiusaamaan se ajatus, että mä olen oikeasti joka vuosi, melkein joka päivä joulukuussa valittanut vain sitä, että mä en keksi mitään järkevää. Nyt tässä kohtaa siihen tulee muutos! Minä, Vesa-Matti, lupaan, että en jatkossa enää yritä väkisin blogiputkeen keksimällä keksiä sisältöä, vaan tyydyn siihen mitä ulos tulee – jos tulee.
Kirjotan ihan puhtaasti sitä mitä mun tekee mieli. Semmonen tää mun joulukalenteri oli alunalkujaankin, joten semmoisena sen haluan pitää. Päivä ja luukku kerrallaan, joko idean kanssa tai ilman. Sen monimutkaisempana tätä kalenteria on ihan turha pitää.
Eiralla alkaa ilmeisesti jonkinlainen joulustressi purkaantua kun se vaan haluaisi nukkua kokoaika. Mä oon siispä yrittänyt sille sen mahdollistaa sen uhalla, että mä itse sitten nukun hyvin vähän. Mä pärjään paremmin vähällä unella, joten tuntuu ihan oikealta ratkaisulta.
Eilen tarjosin Eiralle nukkumaanmenoa jo siinä 18 aikaan, mutta kaiken valmistelun jälkeen taisi olla jotain jälkeen 19 kun se pääsi pehkuun. Mä jäin Maxin kanssa vielä hetkeksi touhuamaan ja lopulta sitten Maxikin meni nukkumaan. Mä itse, koska olen huono nukkuja, pääsin nukkumaan vasta lähempänä kello yhtä. Kyllä, mun edelleen täytyy valvottaa itseäni, jotta voin nukkua varmemmin pidempään. Tosin, otin myös vetovastuun Maxin yöstä, joten heräilin sitten jatkuvasti ruokkimaan poikaa.
Aamulla sitten kun Eira heräsi, niin siirryin makuuhuoneeseen jatkamaan uniani hetkeksi. Joo, siis mä tosiaan nukun Maxin huoneen oven edessä patjalla silloin kun vahdin Maxin öitä, koska muuten Eira olisi aina se ensimmäinen, joka itkahteluihin herää. Sain nukkua makuuhuoneessa sitten lopulta 8:40 asti! Eli jos yöheräilyjä ei lasketa, niin sainhan mä nyt nukkua semmoset yli 7 tuntia. Eihän se yöheräilyjen takia ole kovin hyvää unta, mutta unta silti.
Sittenhän me vaihdettiin vaippa ja päivävaatteet päälle, annoin Maxille maidon ja laitoin varmaan sadannen kerran tämän joulukuun aikana YouTubesta pyörimään Joulupukki ja noitarumpu -elokuvan. Se on erittäin hyvä elokuva senkin takia, että me molemmat viihdytään sen parissa kerta toisensa jälkeen. Mun mielestä Mauri Kunnaksen teoksista pitäisi olla paljon enemmän elokuvia! Tossakin elokuvassa tapahtuu niin paljon enemmän kun ihminen edes yhdellä silmäyksellä tajuaa. Kaikki pienet eliöt elää omaa elämäänsä sivuosassa, ja niitä on kiva bongailla.
Sitten on vähän leikitty ja naurettu. Vähän itkettykin, koska isi kieltää tekemästä asioita, joissa varmasti sattuu. Kaikki kielletty tuntuu silti olevan juuri se mitä Max yleensä haluaisi tehdä.. Varmaan aika yleistä? Eikö olekin? Kai lapset aina ajattelee, että ei on kyllä ja kylläkin on kyllä? Tältä se ainakin välillä tuntuu.
Äsken sitten sain Maxin päikkäreille. Poika oli ihan loppu. Mä en tiedä miten se oli niin väsynyt, mutta ei tarvinnut kun poikanen viedä sänkyyn, antaa maitoa ja silitellä hetki masua, jonka jälkeen poika oli jo unten mailla. Välillä näinkin, huh.
Hmm, tästä päivästä on vaikea kertoa muuta, koska sitä muuta ei ole vielä tapahtunut. Päivän kuvaakaan ei ole vielä tapahtunut, koska mä en enää vaan keksi mitään.. Ei! En sanonut tuota! Mä lupasin, että en valita enää. Sovitaanko, että tuo annetaan mulle vielä anteeksi? Kiitos.
Rupean nyt pohtimaan pääni puhki sitä päivän kuvaa, jotta saan tämän merkinnänkin kivasti pakettiin. Onhan tässä kuitenkin taas jaarittelua ja se jaarittelukin täyttää blogimerkinnän kriteerit.
Hmm, tästä päivästä on vaikea kertoa muuta, koska sitä muuta ei ole vielä tapahtunut. Päivän kuvaakaan ei ole vielä tapahtunut, koska mä en enää vaan keksi mitään.. Ei! En sanonut tuota! Mä lupasin, että en valita enää. Sovitaanko, että tuo annetaan mulle vielä anteeksi? Kiitos.
Rupean nyt pohtimaan pääni puhki sitä päivän kuvaa, jotta saan tämän merkinnänkin kivasti pakettiin. Onhan tässä kuitenkin taas jaarittelua ja se jaarittelukin täyttää blogimerkinnän kriteerit.
Tämän tämmöisen kuvan minä nyt sitten laitoin. Kiertelin taloa ympäri ja mietin, että löydänkö vielä jotain esiteltävää, mutta en löydä. Tai siis varmasti löytäisin, mutta semmosta mistä löytyisi vielä paljon kerrottavaa, niin ei.
Maxin aamupalahetki päätyi sitten päivän kuvaksi, mutta ei se yhtään huonompi vaihtoehto ole sekään. Se oli sen verran show taas, että ei tosikaan. Nykyään yleensä kuiviin vaihtaminen on se milloin lähtee Max-show käyntiin, mutta kyllä se sen saa käyntiin aamupalahetkelläkin. Ei sitä oikein pidättele mikään nykyään enää, koska se on opetellut siis kiipeämäänkin. Se kiipeää ja kiipeää niin korkealle kun kerkeää. Tuolit, sohvat, pöydät ja kaikki. Eilen yritti oman pöytänsä kautta kiivetä vielä hyllynkin päälle. Ei parane paljoa selkäänsä kääntää kun Max-show on käynnissä, huh.
Toivottavasti nukkuu nyt edes sen pari tuntia, jotta saan hetken levähtää.
Ja nyt ei mulla muuta.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)