Tänään ei olla kovin ajoissa kirjoittamassa. Se johtuu siitä, että Roni tuli tänään käymään, eikä eilen. Mä tosiaan eilen hoidin kalenterin ajoissa pois, että voin loppupäivän keskittyä vaan olemaan, mutta ei Ronista kuulunut mitään. Tänään taas kun en hoitanut mitään ajoissa pois, niin yhtäkkiä tuli viesti "kahvit tulil amigo" ja niin sitä sitten vietettiin semmonen hengailupäivä.
Äsken käytiin tossa vielä Nellan kanssa lenkillä tuolla kuopalla.. Mikähän toi on toi kuoppa tossa Kulomäen vieressä? No, siellä kuitenkin toisinaan on kiva käydä koiran kanssa lenkillä. Se kuoppa siellä. Tiedättekö? No, kuoppa mikä kuoppa. Meni jumittamiseksi, mutta antakaa anteeksi, mä haluaisin jo kovasti nukkumaan.
Eilen oli kovin mielenkiintoinen fiilis. Mä taas ehkä salaa kuitenkin odotin sitä, että Roni tulee ja vietetään päivä tekemällä mitä ikinä tehdäänkään, mutta sitten kun sitä ei tapahtunut.. Jäin jotenkin tyhjän päälle ja mun oli vaikea enää suhtautua mihinkään silleen kivasti. Ei me siis oltu edes sovittu, että Roni olisi tulossa, mutta siitä on tullut semmonen tapa. En lähtenyt Ronin perään kyselemään, eikä se laittanut viestiä miksi ei tullut. Kirjoittamatonta sääntöä rikottiin niin sanotusti ja mä koin olevani yksinäinen.
Koska siis kyllä, mä koen nykyään usein semmosta yksinäisyyttä mitä en oo ennemmin ehkä kokenut. Mun kaikki päivät on kopioita toisistaan ja koskaan ei kukaan käy, eikä kukaan koskaan pyydä mihinkään. Kiitos pääosin koronan. Vaikka kotona on Eira ja Max, niin silti välillä kaipaa jotain muuta. Enkä siis tarkota tätä mitenkään silleen pahalla, miten se on ehkä helppo ymmärtää. Päivät vaan tuntuu toistensa kopioilta ja niiden merkittävyys jotenkin katoaa, jos ei välillä tee jotain muuta. Se yksi päivä viikossakin erilaista riittää siihen, että seuraavat 6 päivää voi taas tuntua enemmän miellyttäviltä. Ymmärrättekö mitä mä tarkotan? Seinät kaatuu päälle tai mitä näitä fraaseja nyt on.
Tykkään jotenkin käyttää nykyään paljon semmosta sushi-vertausta. Varmasti sen joku on jo ennen mua keksinyt, mutta mä hoksasin tän myös aivan itse ja tää toimii monessa asiassa. Ymmärsin siis, että sushien välissä on tarkoitus syödä inkivääriä, jotta makupaletti ikään kuin nollaantuisi ja seuraava pala sushia maistuisi taas paremmalta (ellei mulle sitten ole valehdeltu). Niin siis tässäkin tapauksessa; ne 6 päivää on se pala sitä sushia ja se seitsemäs päivä on inkivääri, joka nollaa makupaletin, jonka jälkeen seuraava pala sushia maistuu taas paremmalta. Selvittikö tämä asiani paremmin vai oletteko vielä enemmän kujalla siitä mitä ajan takaa?
EDIT: Nyt vielä googlettelin, niin kutsuin ihan virheellisesti tahnaksi. Ei sushin välissä syödä mitään inkivääritahnaa, vaan ihan Garia, eli sushi-inkivääriä. Väsyneet aivot kyllä tiesi sen, mutta meni silti antamaan väärää informaatiota. Facebookissa mainostin tätä inkivääritahnapäivänä, mutta korjasin tän tänne nyt inkivääripäiväksi.
Päivän kuva on samalla viimeinen kuva vitriinistä. Mä yritin ottaa hyvää kuvaa tuolta kuopalta kun käytiin koiran kanssa siellä lenkillä, mutta siellä oli niin kamalan pimeetä ja sumuista, että kuva epäonnistuis täysin. Tulin siispä kotiin ja päätin tuhlata viimeisen helppoa ja kivaa -oljenkorren.
En lähde taas toistelemaan toivottavasti paljoa, mutta Juha Vuorinen on mun mielestä Suomen viihdyttävin kirjailija. En tosin ole kovin moneen muuhun genren edustajaan tutustunut, mutta en usko löytäväni parempaa. Tai sitten jossain on joku tosi hyvä, parempi kuin Juha, mutta oma rajoittuvuuteni estää minua löytämästä sitä.. Oli miten oli, sanon silti, että Vuorinen on ykkönen.
Tajusin myös, että multa puuttunee vitriinistä Riku Rinteen kirja KK – Kuolemankauppias ja Timo Forssin kirjoittama Gösta Sundqvist: Leevi and the Leavingsin dynamo. Ne on tälläkin hetkellä keskeneräisinä vessan allaskaapissa. Hyviä kirjoja molemmat. Tai siis, no, KK:n olen lukenut varmaan kymmenisen kertaa ja tota Göstasta kertovaa luen vasta ensimmäistä kertaa, mutta olen silti pitänyt kovin.
Oon miettinyt, että voisinkohan mä vähentää kännykällä tuhlattua aikaa helposti niin, että alkaisin vaan tyhjinä hetkinä lukemaan kirjoja? Ne on sikäli hyviä, että ne voi jättää kesken ja niiden pariin on helppo palata kun on taas aikaa. Katsoisin muuten leffoja tai sarjoja, mutta niitä ei voi jättää kesken. Yleensä kaikki sarjatkin pitää ahmia yhdeltä istumalta ja silloin mikään ei saa tulla väliin. Kirja olisi siis hyvä vaihtoehto juuri tuon takia, että sinne voi vaan laittaa kirjanmerkin väliin ja siirtää odottamaan seuraavaa hetkeä. Voin ehkä ainakin yrittää, koska näitä keskeneräisiä kirjoja ja uusiakin kirjoja pitäisi alkaa saamaan maaliin. Tai ei siis pitäisi, vaan olisi kovasti kiva.
Hmm, nyt mä haluan tosiaan makuuasentoon taas. Pitkä päivä takana, vaikka tavallaan ei taas mitään ole tehnyt. On se elämä lapsen kanssa niin antoisaa, mutta kyllä se myös vie kaiken mehun.
Nyt ei mulla muuta.
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)