Meillä on ollut tänään jotenkin tosi huono aamu. Mä itse heräsin todella ärtyneenä ja siitä lähtien kaikki asiat on vaan ärsyttänyt enemmän ja enemmän. Ja mä vihaan ärsyyntyä ja olla ärtynyt. Mä en pidä yhtään siitä mitä se tekee mulle, koska mä en yhtään koe olevani semmonen kun mä olen ärtyneenä.
Siihen sitten kun lisää sen, että Max on myös tänään herännyt väärällä jalalla, niin meillä on täällä paketti oikein hyvin kasassa. Mä oon tiuskinut jokaisesta pienestäkin asiasta ja Max on kokeillut sitten taas sitä mukaa uusia pienempiä ja isompia pienempiä asioita, jotka tietää kielletyiksi. Sitten mä oonkin jatkuvasti ottanut Maxia syliin ja pyytänyt anteeksi, että taas korotin ääntä, että "ei isi ole tämmönen". Enkä mä olekaan semmoinen, en koskaan haluaisi olla. Vaan ilmeisesti näitä ilman mitään järkevää syytä ilmestyviä huonoja päiviä on mullakin. Mä oon yrittänyt kaikkeni, että voisin olla rauhallinen, mutta tänään mikään ei tepsi.
Äsken Max meni nukkumaan ja mä söin aamupalan. Mä sanoin Maxille siinä tuttipulloa ojentaessani, että "sit kun heräät, niin paremmalla mielellä molemmat, ok?" ja mä haluan uskoa siihen.
Tiedättekö kun Max on oppinut mahdollisesti ei-sanan merkityksen, ja se tarkoittaa ilmeisesti tässä kohtaa vastinetta joo-sanalle. Jos jokin asia tai paikka on ei, niin sitä kohti mennään. Sitten kun sen ei-sanan taas sanoo, niin Max aloittaa itkushown. Ja itkushown jälkeen mennään seuraavaan ei-paikkaan ja kuullaan sana ei, jonka jälkeen taas alkaa uusi itkushow. Tätä se oli lähestulkoon koko tämä aamu. Ei auttanut sen kanssa touhuaminen, vaan silloin keksittiin jopa uusia ei-asioita. Onko tämä nyt se uhmaikä? Eikö sen pitäisi alkaa paljon myöhemmin?
Mutta siis nää tilanteet kasvattaa jopa mua. Mä pystyn kokoaika olemaan rauhallisempi ja rauhallisempi, vaikka tää aamu hieman kaaosta on ollutkin. Osaan vähän varautua taas jo etukäteen siihen, että ei tarvitse ärsyyntyä, vaan koitat nyt pysyä rauhallisena. Sen rauhottumisen kun alottaa ennen kun hermo on edes mennyt.. No joo, kuulostaapa jotenkin siltä, että olisin ihan raivohullu. Mutta siis kun asennoituu tulevaan siten, että ei tarvitse reagoida niin kun yleensä reagoin, niin jotenkin sen onnistuu välttämään.
Tänään mä otin kuvankin ennen kun aloin edes kirjottamaan, koska silleen tää on ehkä vähän helpompaa. Ja jatkan tässä tänään nyt sitä eilen alkanutta kaavaa ja esittelen teille mun vitriiniä.
Kuten kuvatekstistä voi päätellä, niin siinä on yksi harvoja asioita, joita mä jollain tasolla ehkä jopa keräilen. En haali, mutta jos vastaan tulee jotain mikä miellyttää silmää, niin ehdottomasti vitriiniin. Mä en oikeestaan enää edes juo Karjala-olutta, mutta kyseinen neste oli hyvin paljon läsnä siinä villissä nuoruudessa. Kaljan piti aina olla Karjala. Sitten tuoppien piti alkaa olemaan myös Karjala.
Siis mulla menee nenä tukkoon jos mä juon Karjalaa. Voitteko uskoa? Mä en tiedä onko mun keho saanut kyseisestä nesteestä tarpeekseen, mutta näin se reagoi. Mulla on monet hyvät illanistujaiset mennyt pilalle sen takia, että olen ostanut lavan Karjalaa mukaan ja yrittänyt sitä nautiskella illan mittaan. Hiprakan hiipiessä alkaa nenäkin tukkeutumaan. Eikä se sitten aukea millään kepulikonstein, vaan täytyisi ehdottomasti olla aina joku nenäsumute mukana, jotta iltaa voisi hyvin mielin jatkaa. Se menee meinaan niin pahaksi, että mä en pysty nenän kautta laisinkaan hengittämään, ja se on ikävää se.
Mikään muu olut sitä ei käsittääkseni ole tehnyt, että siksi tämä on hieman outoa.
Kävin laittamassa vähän lisää kahvia tippumaan, koska olen selvästi kahvin tarpeessa. Ja idean tarpeessa. Tämä on jo toinen jaarittelumerkintä putkeen! Eikä ole hyvä antaa tän koko kalenterin mennä jaaritteluksi.
Kahvia laittaessani mietin, että mitäpä jos kaivaisin vanhimman tänä päivänä kirjoittamani tekstin esiin ja pohtisin vähän sitä? En tiedä onko siinä mitään järkeä, mutta ehkä? Ehkä ei. En tiedä. 2013 olen ilmeisesti siirtynyt kirjoittamaan tätä joulukalenteria tänne Bloggeriin, mutta ennen sitä muistan kyllä kirjoitelleeni samanmoista tuonne Irc-Gallerian puolelle. Kaivetaanko siis ihan niin pitkältä? No, mennään.
2008: Se on luultavasti ensimmäinen vuosi kun yritin tehdä tämmöstä "blogi joka päivä jouluun asti"-tyylistä suoritusta.
No joo, en mä ala sittenkään tuolta noita kaivamaan. Anteeksi tämmönen nyt. Oon kirjottanut silloin ihan nimellä sen aikaisista ihmisistä. Ja toi on vähän tommosta, hmm.. No, en koe itse hyväksi ruveta perkamaan tommosia asioita. Sen aikaisia parisuhdekuvioita ja muuta. Höh. Meni hyvä suunnitelma pieleen. Katsotaan onko vuodelta 2009 jotain, josta voisin jotain lähteä avaamaan.
2009: No tuota.. Se on.. No, siinä on kuva vain keskaria näyttävästä Jeesuksesta ja teksti:
Viidennestä luukusta tulee kaikille tehtävä: Jokainen voi omassa pienessä pääkopassaan miettiä, että mitä mä tein joulukuun 5. päivä.
Tuota noin.. Mä ajattelin tän hyvänä ideana, mutta.. Noita on vähän vaikea lähteä sen enempää purkamaan, koska en edes muista miksi olen tuolloin ollut noin ärtynyt. Jos yritän muistella, niin ehkä toi sitten taas liittyy sen aikaisen parisuhteen päättymiseen? Ehkä? Oli miten oli, niin en kyllä osaa tehdä omaa tehtävääni; en voi mitenkään muistaa mitä olen tehnyt 5.12.2009.
Voi, voi.. Tämä ihan hyvältä kalskahtanut ajatus kariutuu nuoren Vesa-Matin ajatuksenjuoksuun. Katsotaan nyt vuosia niin paljon eteenpäin, että saadaan tuosta nuoresta miehestä jotain järkevää irti.
2010: Ilmoitan vaan, että mitään videota ei ole tulossa, enkä mitään ole tehnyt. Olen kuitenkin täydentänty merkintää kuvalla, jonka laitan nyt tännekin kysymättä lupaa toiselta kuvassa esiintyvältä henkilöltä.
 |
| Jouni ja minä. |
Oltiin ilmeisesti valmistuttu kyseisenä vuonna puupuolelta pikkuveljen kanssa ja lähettiin sit vähän käymään työkkärissä. Toinen kaiketi tuolla reissulla työllistyi ja toinen ei ole työllistynyt vieläkään. Mutta on sen jälkeen käynyt lisää kouluja.
2011: Ei löydy ollenkaan. Ei mistään, ei mitään.
2012: Ei vieläkään mitään. Ei mistään, ei ollenkaan.
Ja sitten siirrytäänkin vuoteen 2013 kun olen palannut jonkinlaiselta joulukalenteritauolta ja siirtynyt tänne Bloggerin puolelle. Täällä mulla on hyvin vähän mitään epäasiallista, joten ehkä me sitten täältä löydetään jotain mihin voidaan porautua. Toivottavasti, koska muuten tämä on ollut vasta jaarittelujen jaarittelu ilman mitään sisältöä.
2013: No, linkki suoraan tekstiin on tässä. Ensimmäinen mihin eniten kiinnitin huomiota on toi mun tyylini kirjoittaa; se on hitusen raskas. Erittäin lyhyitä lauseita, kokoaika päättövälimerkkiä ja muutenkin jotenkin.. No, ei nykyistä minua.
Mä aistin tosta tekstistä, että olen ollut ehkä jokseenkin ylienerginen. Mä olen jostain syystä ilmeisesti toiminut silloin kuin extrovertti ja latautunut ihmisistä. Mä oon nähnyt kyseisenä päivänä ilmeisesti aika montaakin ihmistä. Ja nyt toi kirjoitustyyli tarttui. Huomaatteko? Tein tahallani, anteeksi.
Miraa ei ole tullut nähtyä kyllä pitkään toviin. En tiedä mitä kävi, mutta jossain vaiheessa yhteydenpito lakkasi täysin kummaltakin. Yritin jossain vaiheessa kysellä kuulumisia, mutta en oikein saanut mitään irti. Kasvettiinkohan me sitten jotenkin erilleen? Sama aikalailla kaikkien merkinnässä esiintyvien ihmisten kanssa; ei tule nähtyä, mutta välillä jokunen sana jossain saatetaan vaihtaa. Hassua.
Jotenkin sitä joskus ajatteli, että nämä on nyt ne ihmiset, jotka tulee olemaan tässä ympärillä aina ja joiden kanssa vietetään niin paljon aikaa. Ei siis käy ilmi tuolta merkinnästä tämä mietintä. Jokin ilmeisesti kuitenkin muuttui ja asiat on ihan erilailla kun oli ajatellut. Tällä hetkellä piirit on pienet, mutta silti tässäkin tilanteessa ajattelee, että nämä on nyt ne ihmiset, jotka on tässä sitten aina ja joiden kanssa vietetään aikaa.
2014: Tässä taitaa olla ensimmäinen täydellinen vuosi. 24 luukkua ja täydellisesti järjestyksessä. Linkki kyseisen vuoden joulukuun 5. päivään tässä.
Kirjoitustyyli on jo paljon hillitympi. Uskonkin, että tuo ylienergisyys on vaikuttanut tohon vuoden 2013 blogimerkintään merkittävästi. Mä meinaan tiedän, että saattaisin vielä tänäkin päivänä lähteä kirjottamaan noin jos olisi liikaa energiaa ja olisin jostain hieman innoissani.
Vuonna 2014 on myös nähty ihmisiä, mutta silloin on nähty ihmisiä NHL-pelin merkeissä. Voi hitsi se oli hauskaa kyllä silloin. Yhtäkkiä saattoi tulla puhelu ja pyydettiin vaan ottamaan erä lätkää.. Nykyään en oikein osaa pitää NHL-peleistä, koska Roni on pilannut ne multa. Alkuun mä voitin sen aina, mutta sitten tää opetteli pelaamaan sitä kuin ammattilaiset ja sen jälkeen mulla ei ollut enää mahdollisuuksia. Enkä enää sen takia pidä koko pelisarjasta, pöh.
Tuolla on myös esillä tuo, että olen ollut huolissani blogiputken katkeamisesta. Se on joka vuosi sama homma, koska mä haluaisin tehdä näistä täydellisiä, 24. päivää kestäviä putkia. Joka päivä pitää jostain kaivaa se hetki aikaa, että saa tarjoiltua blogiannoksen kansalle.
2015: Toinen täydellinen vuosi putkeen. Tasan 24 merkintää joulukuussa. Otsikointi on ollut silloin vain hyvin typerää, koska otsikosta ei käy selväksi mitä merkintä pitää sisällään. Se pitää avata ja lukea, jotta saa mitään kuvaa siitä mitä on tapahtunut. Höh. Merkintään pääset tästä.
Toi on tommonen kysymyspatteri mihin olen vastannut. Toi taisi olla semmonen vuosi, että mahdollisesti etsimällä etsin juurikin noita kysymyksiä vain ja vastailin niihin. Se oli ikään kuin sen vuoden teema. Se oli hauskaa ja tykkäilen vieläkin vastailla kysymyksiin. Pitää varmaan siispä jollekin päivälle tehdä taas tuommoinenkin merkintä.
Toisaalta vaan tossa jää sitten kaipaamaan sitä informaatiota siitä päivästä. Mimmoinen se oli sinä vuonna? Eli toisaalta itseäni ajatellen tommoset kuulumismerkinnät on parempia kun mitkään muut, koska ne auttaa mua muistamaan mitä olen milloinkin tehnyt. Kuka nyt oikeesti kaikkia arkipäiviään muistaa? Niinpä, ei kukaan. Olisi kiva, jos olisi just joku, vaikka blogi, mihin voisi kirjottaa kuulumisiaan ja lukea niitä vuosien päästä. Ja rehellisesti; ei kaikkia päiviä tarvitse edes muistaa, eikä niistä tarvitse olla mustaa valkoisella. Ne on ihan kiva lisä, mutta ei tärkeetä.
2016: Nyt ei olekaan täydellinen blogiputki. Mä muistan kyllä miksi toi katkesi! Meillä tuli Eiran kanssa joku riita ja elämä oli silloin kyllä yhdenlaista mykkäkoulua ja muuta epämukavaa. En kokenut hyväksi jatkaa kirjottelua. Kyseisen vuoden 5. joulukuuta pitää sisällään reseptin. Pääset katsomaan sen tästä.
Reseptit ja uuden kokeileminen on myös semmonen asia mitä tykkäisin tässä kalenterissa toteuttaa. Ja mulle tosiaan on yksi resepti tulossa tälle blogiputkelle, mutta en vaan tiedä mihin väliin. Eli ei tarvitse pelätä, että tämä mitä tänään teen tulee olemaan mitenkään pysyvä teema. Tämä on vain kokeilu.
Piirakka näyttää kyllä hyvältä, mutta mun täytyy sanoa, että mä en oikeesti ole piirakoiden ystävä. Niiden koostumus ei jotenkin istu mun suuhun. Joku kaksimielinen saisi tästä nyt oikein runsaasti huumoria irti.
2017: Sitten taas täydellinen blogiputki, huh, mahtavaa! Kuvituksesta pakko sanoa sen verran, että nyt on saatu jo vähän joulukalenterihenkeäkin mukaan. Käyhan vilkaisemassa merkintä tästä, jos kiinnostaa.
Tuossa ollaan palattu vanhaan hyväksi havaittuun kysymys-vastaus-teemaan. Olen toki selitellyt tuossa, että ei riitä aika muuhun, joten tämmöinen ratkaisu tähän väliin. Todellisuudessa noi vastailut vie ihan yhtä paljon aikaa kun tämmönen pitkän blogimerkinnän kirjottaminenkin. Siinä joutuu miettimään ensin vastauksen, kirjoittamaan sen sitten silleen ymmärrettävästi ja sitten vielä jatkamaan samalla kaavalla loppuun asti. Hauskaahan se on, mutta ihan yhtä aikaa vievää.
Edelleen vaan jää kaipaamaan tietoa siitä, että mitä tein vuonna 2017 ja tänä kyseisenä päivänä? En tee sillä tiedolla mitään, mutta olisihan se ollut ihan kiva.
2018: Resepti! Katso kyseinen merkintä tästä. Blogiputki on myös kyseisenä vuonna ollut täydellinen.
Toi resepti on itseasiassa semmonen, mitä oon sitten "joutunut" käyttämään joka vuosi tuosta päivästä lähtien joka joulu. Se vakiinnutti paikan joulupöydässä ainakin Eiran suvun puolella. Tai ei ehkä joulupöydässä, mutta semmosena jouluherkkuna.
Noita on kiva tehdä ja ne on oikeesti hyviä, joten miksi ei? Sieltä resepti haltuun jos kiinnostaa tehdä omat "isoäidin suklaakeksit". Resepti on mun kehittelemäni versio kyseisistä herkuista.
2019: Jokseenkin yllättävää, että tästäkin luukusta löytyi kysymyksiä ja vastauksia. Tässä kohtaa olen tajunnut ilmeisesti otsikoinnin tärkeyden, koska nyt tuota sivupalkkia kun selaa niin saa heti tietää, että mitä missäkin luukussa on. Noin sen olisi pitänyt aina mennä! Käy katsomassa merkintä tästä, jos siis vaan huvittaa. Ja on muuten vielä täydellinen putki, ai että! Ja vielä oikein extraluukkukin!
Tossa on muuten myös se plussaa, että oon sinne hieman lisännyt myös kuulumisia. Ei olla menty suoraan vaan vastailemaan kysymyksiin, vaan on kerrottu myös muutamalla lauseella mitä on tehty tai mitä on tapahtunut. Hyvä silloinen minä! Iso parannus aikaisempaan monilta osin.
2020: Viime vuoden kalenterin keskenjääminen on selitetty tässä jo tämän vuoden kalenterin aikanakin, joten siihen ei tarvitse enää mennä. Viime vuonna siirryin omasta mielestäni hienoimpaan graafiseen ratkaisuun, joten siitä pisteet viime vuoden joulukalenterille. Blogimerkintä löytyy tältä päivältä ja siihen pääset tästä.
Se on ihan rehellinen kuulumismerkintä. Sieltä selviää aika yksityiskohtaisesti mitä olen tehnyt kyseisenä päivänä. Tuolloin oli jo Max ja oli jo vakiintunut tuo Ronin lauantaivierailu. Joka lauantai sitä odottaa ja yleensä se sieltä myös ilmestyy. Mielenkiintoista luettavaa, mutta uskon, että mielenkiintoisuus on vielä suurempi vaikka 10 vuoden päästä. Se on yksi syy, miksi tätä blogia jaksan ylläpitää; asioita on kiva tulla ihmettelemään vuosien jälkeen. Mimmosta meno on milloinkin ollut.
Max heräsi päikkäreiltään aika sopivasti. Olisin toki toivonut, että se olisi vielä nukkunut vaikka tunnin, mutta kyllä pari tuntiakin riittää. Ajatelkaapa taas, mulla meni tän merkinnän parissa pari tuntia! Näen jokseenkin aika paljon vaivaa näitä varten, joten kiitoksia kaikille lukijoille. Ja terveisiet tulevaisuuden minälle, joka joskus eksyy tätä mahdollisesti uudestaan lukemaan. Jos oot vielä paremmaksi kirjoittajaksi tullut, niin en tiedä miten se on edes mahdollista. Oon nyt jo aika hyvä, ainakin omasta mielestäni.
Nyt ei mulla muuta, äkkiä Maxin seuraksi! Lähetään varmaan ulos jos poikanen on yhä yhtä tyytymätön ja "riiviö".
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)