Vuoden viimeinen päivä

Päevää! Ajattelin nyt sit ihan kiusallanikin kirjottaa tän vuoden viimesenä päivänä jotain turhaakin turhempaa. No ei kai nyt sentään, tänään mulla on sentään jonkinlainen aihe. Nimittäin ajattelin, että voisin vähän kirjotella tästä päivästä - toisinsanoen illasta.

Eli tän vuoden viimesen illan tarkotushan olis pienilaatuiset bileet mun kämpillä. Rahaa on mennyt suhteellisen hyvin kaikkiin ostoksiin, vaikkei sitä rahaa niinkään ole ollut. Eikä tule olemaan jatkossakaan, koska rahat jotka tähän päivään tuhlasin, ei ollut tavallaan omiani.. Vaan joudun ne takaisin maksamaan. Minkä sille mahtaa, ei tätä päivää olisi voinut mitenkään selvinpäin juhlia.

Eli siis rahaa on mennyt ainakin alkoholiin, sipseihin, dippeihin, limuihin ja mehuihin.. Eli ajatuksena olisi jonkinlainen booli saada aikaan. Dippejä on neljää erilaista jääkaapissa ja sipsejä löytyy pari pussia. Kaljaa (KARJALA!) löytyy 24 tölkkiä ja sit oli vielä yksi pullo jotain Leijonan pastillishottia. Vähäiseltä määrältähän se loppupeleissä kuulostaa, mutta illan tarkoitus olisi juomapelit. Eli ei vaan yhtä juomapeliä toivottavasti koko iltaa, vaan olisi kiva kokeilla kaikenlaisia muitakin mahdollisuuksia.

Mulla on ihan hyvä fiilis tällä hetkellä tästä illasta, mutta sen takia se onkin vähän pelottavaa; aina kun mä suunnittelen jotain niin se menee päin metsää. Eli mun kannattais vaan elää tässä hetkessä, eikä miettiä viikkoa eteenpäin. Suunnitelmat ei toimi mun suhteen yhtään, mutta toivotaan parasta..

Ja nyt oli pakko kirjottaa merkintä melkeinpä siitä syystä, että Eira lähtiessään tokas: "Nyt sulla on hyvää aikaa kirjottaa blogia.."

Terveisin,

Tekko

Aiheita?

Heip! Tää blogin ylläpitäminen on jotenkin jollain tapaa kuin jotain huumetta. Ei siis ehkä loppupeleissä niin koukuttavaa kun ehkä jotkin huumeet ovat, mutta mulle tää on jotenkin niin pakonomasta päästä välillä kirjottamaan, vaikka ei olis edes mitään asiaa. Ja toisaalta, tää on myös kausittaista kuten mun pelailu Xboxillakin. Eli mun ei aina tee mieli kirjottaa, mut sitten kun teen sen virheen, että kirjotan jotain, niin sit mun on pakko tulla heti uudestaan kirjottamaan lisää. Aivan samalla tavalla käy Xboxinkin kanssa - erehdyn pelaamaan jotain, pelaan monta päivää..

Yhtä asiaa mä vaan lukijoilta - jos teitä siellä on - toivon. Jos oikeesti tahdotte mun jatkavan kirjotusta ja haluutte kuulla mun mielipiteitä joistain asioista tai jotain.. Ni kirjottakaa kommentti. Mua ei haittaa kirjotatko sen anonyymina vai ihan omalla nimelläsi, mutta kirjota silti! Ja jos et tänne Bloggerin puolelle tahdo mitään kirjotella niin kirjotelkaa Facebookin puolelle. Mä nimittäin aina julkasen näitä mun tekstejä Facebookissa, joten siihen on sit helppo kirjottaa jotain uutta aihetta.

Koska oikeesti.. Mun tekee mieli kirjottaa, mutta mun omat aivot ei enää osaa kehittää juttua mistään.. Tai no osaa, mutta se on tämmöstä suhteellisen nihkeetä ujellusta siitä, että "pliis, aiheita, pliiiiis!" En mä tahdo kinuta, mutta teen sen silti, koska mä tahdon kirjottaa! Mä tahdon, mä tahdon, mä tahdon! Mutta ilman aiheita on vaikeaa.

Eli kiitos ja KOMMENTTIA!

Terveisin,

Tekko

Manaaja!

Terppa! Mitä väki? No en minäkään sen ihmeempiä. Kuhan taas aikaani kuluttelen keskellä yötä, tai no.. Keskellä ja keskellä. Onhan kello jo kohta neljä aamulla/aamuyöllä.

Siitä mun piti nyt lähinnä vaan kertoa, että en tiedä miksi, mutta tää herätys minkä äsken koin makuuhuoneessa, oli joku tosi kummallinen ja pelottava. No siis tiesinhän minä, että Eira puhuu unissaan, mutta se miten paljon se nyt puhu ja miten sekavaa se teksti oli, ni sai mut heti herättyäni ajautumaan vasten seinää ja miettimään, että mitähän manausta täällä suoritetaan (+ läppärin valot vielä lisäs sitä tunnelmaa).

Paljon lyhyitä sanoja peräkanaa, joistain meinas saada selvää, toisista ei todellakaan. Liikaa elokuvia katsoneena mulle tuli siitä joku manaus mieleen, jolla karkotetaan jotain pahoja henkiä tai jotain. Nimittäin kun siihen määrää tekstiä lisätään semmonen unelias hitaus, ni se kuulosti ihan joltain menninkäisten karkotusmanaukselta tai joltain mahtavalta loitsulta. Nii ja ku se läppäri mikä todennäköisesti oli unohtunu päälle siihen viereen, vilkutti vissiin yhtä valoa ja kaks muuta valoa palo semmosena sinisenkaltasena ja valas pienen osan huoneesta.. Se anto semmosen pienen sykäyksen, etten uskaltanu jäädä sinne nukkumaan. No okei, ei kyse ole uskaltamisesta, mutta kun herää pelästyen, niin unen saaminen on suhteellisen vaikeeta sen jälkeen..

Terveisin,

Tekko

Joulua kaikille!

Ho ho ho! Tai jotain sinne päin. Ei, en ole joulupukki jos niin luulitte. No joo, lupaava alotus tähän merkintään.

Mä nyt en oikeestaan taas(kaan) keksi mitään mistä kirjottaa. Paitsi että joulun alla on hyvä ehkä kirjottaa joulusta? Joten jos siitä muutama sana ja jos vähän pohdiskellaan vuotta 2011!

Mitäs kaikkee tähän vuoteen on sitten mahtunut? Valmistuminen, täytin parillisia lukuja, pajaelämää.. Vuoden ehdoton kohokohta lähti varsinaisesti liikkeelle tuolta 29.8. ja on jatkunut tähän päivään asti ja kun sanotaan, että toivossa on hyvä elää, niin jatkuu vielä vaikka vanhainkotiin - mun puolesta!

(Asiasta kukkaruukkuun!) Alkoholiakin on viimesen vuoden aikana mennyt varmasti, miten sen nyt sanois, liikaa. Rahan kanssa on tapeltu ja nälkäpäiviäkin nähty.. Varmaan suhteellisen normaalia köyhällä. Ja yksi asia mistä mua jaksetaan muistuttaa on velat, mutta ei niistä sen enempää, katellaan niitä sit ens vuonna.

Mut pääpiirteittän vuosi on ollut ok! Ehkä enemmän kun ok, mut joka tapauksessa. En mä tiedä mitä järkeä tässäkin oli.. Kertailla nyt vuoden tapahtumia.. No, ei siinä mitään. Jokatapauksessa siirrytään tähän jouluaiheeseen.

Mun joulukuu on ollut aikaisempiin vuosiin nähden todella.. No, erilainen. Toisaalta se on tuntunu ihan pelkältä arjelta, eikä silleen mitenkään erikoiselta, eli en ole odottanut tätä joulua enää yhtään niin innolla kun aikaisempina vuonna.. Ja muutenkaan ei oikein kehtaa melkein edes pärstäänsä näyttää missään ku tietää et jotkut ihmiset on ostanu mulle joululahjoja, mut ite en ole yksinkertaisesti kyennyt ostamaan kenellekkään. Toivotaan, että läsnäoloni olisi jollekkin se lahja multa..

Toisaalta, ehkä jos rahahuolet helpottaa tammikuussa, ni voisin mahdollisesti lahjoa joitakin ihmisiä silloin.. Nyt se ei vaan yksinkertaisesti ollut mahdollista, pahoittelen. Mutta jos luet tätä ja olet ostanut lahjan mulle, niin vielä on tilaisuus korjata nimeni tilalle jokin toinen.. Kirjotin mä tästä pätkän yhessä vaiheessa Facebookkiinkin, enkä tiedä kuinka moni sen sieltä luki.. Mutta asia ahdistaa minua vieläkin.

Ehkä tää tekstinpätkä vois olla tässä.. Eihän kukaan jaksa lukea tätä jos tää jatkuu ja jatkuu.. Joten..

Terveisin,

Tekko

JA HYVÄÄ JOULUA! KAIKILLE TASAPUOLISESTI! :)

14. joulukuuta

Terve! Ja hauskaa joulun odotusta kaikille! En oo taas aikoihin muistanu koko blogin olemassa oloa, mutta nyt oli sen verran mahtavan mahtava aamu, että pakkohan siitä on kirjottaa. No joo, onhan näitä huonoja aamuja ollu ennenkin, mutta ei sen takia olla koskaan pois töistä jääty - pah, onhan niin tapahtunut aikaisemminkin, ketä yritän narrata?

No aamuhan alkoi ihan loistavasti. En herännyt ensimmäisen herätyskellon pärähdettyä käyntiin, vaan vasta seuraavaan, mahdollisesti. En tarkalleen kyllä nyt muista siitä, koska aamukooma. No, ajateltiin siinä sit, et voitais nukkua siihen seittemään asti, tai no siis nukkua ja nukkua.. Torkuttaa herätyskelloja. No eipä aikaakaan kun hauska kissani Sara kaiveli hiekkalaatikolla. Muuten ihan kiva, mutta sillä on joku RAIVOKAIVAMINEN aina kun se yrittää vatiin jotain tehdä. Repii melkeinpä betoniseinätkin alas ku niin vimmattuun vauhtiin raapii kaiken mikä tassun ulottuville sattuu. No se raapi sitä hiekkavatia siinä aikansa ja mä olin silleen, et joo, kyl se kohta lopettaa.. Mut ei! Se raivokas kaivaminen jatku ainakin jonku 5 minuuttia ja sit mun oli pakko käydä tarkastamassa tilanne..

No sehän oli ampassu karkuun samantien ku huoneen ovi oli auennu, ni emmä nähny siinä ketään. Ajattelin sit, et kai se nyt sit ymmärsi, että täällä yritetään vielä nukkua.. Menin takasin pehkuun. Ja miten kävikään? Raivokaivaja palasi hiekkalaatikolle ja jatko sitä hemmetin remuamista siinä.. Ajattelin, että tässä vaiheessa on kai turha enää edes vaivautua palaamaan pehkuun.

No joo, aamukahvit ja -tupakit siinä sitten nautittiin ja alettiin sit hetken päästä valmistautua lähtöön. No siinä vaiheessa asiat oli vielä ihan hauskasti - vaatteet löyty, tavarat löyty.. Ei mitään ongelmaa. Ja sitten tuli se iso päätös: kummat kengät? Se on loppupeleissä yks lysti, että kummat kengät mä olisin valinnut, koska kummatkin niin täynnä reikiä, että ei mitään rajaa. No, laitoimpa sit toiset kengistä jalkaan ja lähettiin tallustelemaan..

Ensimmäiset ongelmat heti talon kulmalla - kenkä hörppäs vettä ja kasteli sukan. No mä ajattelin, ettei tommonen pikkutilkka maata kaada.. Mutta niinhän sitä sanotaan rahankin suhteen, että "sentti on miljoonan alku", tässä tapauksessa sanontaa voisi muuttaa, että "tippa on litimärän sukan alku". Jatkettiin matkaa kosteudesta huolimatta ja seuraava ongelma, mistä en itseasiassa tainnut tänä aamuna hirveesti edes valittaa.. Liukkaus. Otan kaksi askelta eteenpäin, valun yhden askeleen verran taaksepäin. Turhauttavaa. Mutta mä kestin senkin vielä jotenkin.

Matka jatku silleen, että minä vaan valitan ja valitan. Kenkä on märkä, sukka on märkä.. Mutta kun vielä lisätään siihen se, että kun kengän pohjassa on pieni kolo, niin kaikkihan tietää, että lumi kerääntyy sinne.. No näinpä siis kävi minullekkin. Toisessa kengässä oli semmonen, hmm, mihinhän sitä nyt vertaisi.. Sanotaan että semmonen parin herneen kokoinen lumiköntti. Eihän se aluks silleen ollu niin iso ongelma, koska murskasin sen aina pamauttamalla jalan maahan. Aikani käveltyä, ja jalkaa maahan hakattuani huomasin, että se lumiköntti ollu tullu sieltä mihinkään vaan kerääntynyt kantapään alle..

Loppusuoralla mulla oli siis kaks semmosta suhteellisen isoa lumikönttiä kengässä ja ne paino joka askelella mun jalkaa - jalka itseasiassa vieläkin kipeenä siitä. Siinä sitten vähän ennen työpaikalle pääsyä, mä soitin Artolle, että tulee hakemaan mut pois, että mä en tosiaankaan ole menossa tonne a) kenkä ja sukka märkänä b) suhteellisen ärsyyntyneenä aamun tapahtumista.

Niinpä mä siis lähdin ostamaan uudet kengät. Tulin kotiin. Nyt olen suhteellisen rauhallinen..

Terveisin,

Tekko

Kissapäivitys :)

Sara ennen.

Sara nykyään.

Masa ennen.

Masa nykyään.

Vauva ennen.

Vauva nykyään.

Terveisin,

Tekko

Laivareissu 19.-21.11.2011

Terve! Meillä oli tossa jätkien keskeistä laatuaikaa monen monta tuntia kun oltiin jumissa samalla laivalla, samassa hytissä. Ei käy kieltäminen, etteikö siellä hauskaa olis ollu. Alkoholi virtas ja raha paloi - raha, jota mulla ei edes hirveesti ollut.

Mut jos nyt lisäilisin vähän näitä kuvia tolta matkalta, ni saa vähän lisäsisältöä tämä kurja blogikin.

Ensimmäisen illan juominkeja. Yksikään pulloista ei ole minun, mutta kaikista pulloista varmasti join.

Siinä oli mun oma hyttipullo. Oli pakko testata toi taas pitkästä aikaa. Ekana iltana siis omat ostokset oli lonkeroa ja Koskenkorva Lakritsi.

Tämä patonki! Tämä patonki! Se oli jotain kertakaikkisen hyvää. Jos joku hommaa mulle reseptin ni lupaan olla lyömättä. Pitihän tuolta tosin välistä noukkia tomaattia ja jotain muutakin ällön näköstä, mutta muuten se oli jumalten ruokaa! Tämä siis "sunnuntaiaamun" "aamupala".

Sunnuntain aamukahvi ja Koskisen kolmioleipä. Toi kahvi.. Se oli jotain aivan uskomatonta kuraa! Se ei ensinnäkään maistunut kahvilta, se ei maistunu hyvältä edes kerman kanssa.. Se oli kaikenlisäksi kallis kupillinen PAHAA kahvia.

Sunnuntai-illan satoa. Sunnuntaina tuli vedettyä vissiin 8 Cooleria ja meidän hytissä tyhjeni ainakin 2 pulloa Fisua. Tämän lisäksi taisin juoda muidenkin juomia, mutta eikai se täysin väärin ole - vai?

En jaksa tänne lisäillä mitään tilanne kuvia, koska niille on varattu ihan oma paikkansa Facebookin eräästä ryhmästä. En täällä nimittäin viitsi alkaa esittelemään kavereideni naamavärkkejä ja/tai niiden juomatottumuksia. Mutta nämä kuvat, hmm, pientä suuntaa antavaa meidän reissusta. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut, jos ei lasketa maanantaiaamun krapulaa ja vapinaa.. Joka itseasiassa jatkui vahvasti tiistain puolellekkin.

Nyt krapulasta on selvitty ja on aika palata normaaliin arkeen. Mikä onkaan parempi tapa kun mennä työhaastatteluun? Niinpä, ei mikään.

Terveisin,

Tekko

Vielä vähän jotain

Heippa kaikille siellä! Mä ajattelin nyt kirjotella ihan vaan kuulumisiani, koska oon taas vähä jättäny tän blogin varjoon. Et jos alotetaan vaikka samantien ni päästään eteenpäinkin joskus.

Eli tosiaan, tänään laivalle. Äijäporukalla. Todennäköisesti alkoholipitoisia juomia saatetaan siellä muutamia nautiskella, vaikka tosin mulla nyt mitenkään hirveesti rahaa ole.. Ehkä mä kumminkin siellä jotain juotavaa saan itselleni haalittua. Mulle tosin ois riittäny helposti yhen päivän risteily, mutta ollaankin kuulema tulossa takasin vasta maanantaina, hmph. Miten mä pystyn olemaan ilman muruani yli 24 tuntia? Miten? Valaiskaa.

Asiasta kukkaruukkuun ja silleen. Mua oikeesti suhteellisen suurella ärsyyntymisen asteella ärsyttää ihmiset, jotka ei kykene ajattelemaan aivoillaan. Vaikkakin asia on vielä suhteellisen epäselvä - eli kyseessä voi olla väärä numero tms. - niin mua oikeesti alko ärsyttämään niin paljon, että meinas iskeä ahistuksen päälle.

Muru oli kerenny nukahtaa jo ja sit sen puhelin pärähti soimaan. No ei se tietenkää jaksanu vastata siihen ja laitto sit tekstiviestin takasin. Sieltä oli tullu takasin jotain tyyliin "vastaa rakastan sua" tai jotain. Mulla oikeesti kiehahti siinä vaiheessa. Jos kyseinen henkilö tietää (parisuhde)tilanteesta yhtään mitään ja silti yrittää tollasella kikalla haalia huomiota, niin voin sanoa, että mun huomion sait. Mutta se ei ole rakkautta se vastakaiku, se ei tosiaan ole sitä.

Mä tiedän, ettei ihmistä voi omistaa. Mut silti musta tuntuu niin pahalta kun joku toinen jätkä pistää sen (rakastan sua) edes tekstiviestillä mun murulleni. Sinäänsä hyvä, että olin kerenny puimaan näitä luottamusjuttuja päässäni ja jopa täällä blogissani, koska nyt mä en syyllistäny ketään muuta kun tekstiviestin lähettäjää. Mä jopa osaan luottaa jo hieman. Mutta se tunnetila mikä mulle siitä tuli, se oli suhteellisen vahva.. Ärsytti ja suututti.. Tai itseasiassa ÄRSYTTI ja SUUTUTTI.

Ei mulla nyt muuta. Kiitos, anteeksi ja näkemiin.

Terveisin,

Tekko

Valehtelu

Heippa! Kuten sanottu, ajattelin tänään kirjoittaa valehtelusta. Asia, josta en pahemmin pidä.

Ensinnäkin olen itse todella huono valehtelemaan, koska en vain yksinkertaisesti enään piittaa koko toiminnasta ja pyrin nykyään puhumaan vain totta. Toki pieniä valkoisia valheita saattaa päästä normaalin puheen joukkoon, mutta jostain syystä omatuntoni alkaa välillä kolkutella sellaisissakin asioissa.

Itseasiassa valehtelusta tahdoin nyt kirjoittaa sen takia, että tässä pari päivää taaksepäin jouduin taas salailemaan yhtä asiaa ja on sekin jonkinasteista valehtelua kun ei kerro kaikkea. En syyllistä siitä ketään, koska ymmärrän tilanteen täysin ja tiedän, että salattu tieto olisi saanut toiselle ihmiselle mahdollisesti tosi pahan fiiliksen. Asia todennäköisesti kerrotaan kun tulee tarpeeksi otollinen tilanne.

Mutta jos jatketaan valehtelun parissa.. Kaikkihan on joskus valehdellut, sitä ei voi kiistää. Muistan itsekin yläasteikäisenä valehdelleeni useasti. Ja itseasiassa vielä ammattikouluaikoina valehtelin "oman edun" takia. Jos vaikka ei vaan huvittanut mennä opiskelemaan, niin tottakai helpompaa valehdella olevansa kipeä..

Eletään valehtelematta, vaikka se joskus tuntuisi paremmalta vaihtoehdolta.

Terveisin,

Tekko

Heräsin!

Heissulivei! Mulla oli hirvee tarve päästä kirjottamaan uutta blogimerkintää, koska jotenkin jäin taas aivan koukkuun tähän. Tääki on niin kausittaista hommaa, et toisinaan tekee mieli kirjottaa kokoajan ja toisinaan ei ollenkaan. Suhteellisen mielenkiintoista.

Ja tosiaan joudun tässä kirjottelemaan murun koneella, koska omasta koneesta todennäköisesti meni emolevy sököksi. Ihan yhtäkkiä, noin vain! Tässä on vaan yks asia mikä mua häiritsee - tämä kone on kannettava. Enään puuttuisi, että kannessa olisi omenan kuva.. En pidä edes kannettavista, mutta Applen roskatuotteita en voi yksinkertaisesti sietää. Tämmönen pieni ketterä Toshiba, ei mikään Applen iRoska. Ja kun tekee muutaman pienen säädön Toshiban kannettavalle, niin sain tän muistuttamaan suhteellisen hyvin entistä datausnurkkaani. Laitoin tähän näyttöni, näppäimistöni ja hiireni kiinni.. Itseasiassa meinasin huijata, ei mun hiiri tässä ole kiinni. Tässähän on tää mun yks vanha hiiri, jonka murulle lahjotin.

Oliskohan mulla jotain ihan kunnon asiaa tähän merkintään, hmm.. Ei auta kun laittaa mietintämyssy päähän ja yrittää keksiä jotain.. No ei nyt itseasiassa tule mitään muuta mieleen kun tää mun herääminen tähän aikaan yöstä. Joskus vielä kun porukoilla asuin niin muistan yhden hyvin mielenkiintoisen viikon. Heräsin joka yö lähes minuutilleen samaan aikaan. Olisikohan mahdollisesti sijoittunut 3:14-3:16 välille. Ja kaikista yrityksistä huolimatta en vaan yksinkertaisesti pystynyt enään nukahtamaan. Jotenkin toivon, ettei tämä ole se sama 'tauti'.

No kerrottakoon vielä tähän loppuun syy niille mun aikasemmille blogimerkinnöille, pettämisestä ja luottamuksesta. Se ei tosiaan ollut mitään uskottelua, että tämmönen mä olen.. Mä vaan kerroin mun omat mielipiteeni kaikille, koska toivoin saavani palautetta, lähinnä tosta luottamusasiasta, että oppisin taas luottamaan. Ja itseasiassa pelkkä tiedon jakaminen muiden kanssa helpotti mun oloa. Ei mulla enää oo niin paha päänsisäinen painiottelu meneillään luottamuksen suhteen. Idioottimaistahan se olis kokoajan olla varpaillaan ja pilata kaikki vaan edellisten pettymysten takia. Jos nyt vaan keskittyis täysillä tähän hetkeen ja antais historian olla historiaa. Eletään hetkessä! (Vielä en tosin ole huomannut minkäänlaista muutosta "Kuka soitti? Kuka viestitti"-alueella)

Okei, ei se vielä loppunutkaan. Tuli vaan mieleen seuraava aihe. Mä voisin ehkä ens yönä (jos se on samallainen kuin tämä) kirjoittaa valehtelusta, koska törmäsin taas tilanteeseen, jossa en vain yksinkertaisesti osannut puhua mitään, koska se olisi ollut omalla tavallaan valehtelua (lähinnä ehkä salailua).

Ei siinä sit sen enempää tällä kertaa. Kommenttia ja aiheita seuraaviin merkintöihin tulemaan vaan. Minä pyydän, tai ehkä pikemminkin VAADIN!

Terveisin,

Tekko

Yöbloggaus

Hei! Aloitetaan nyt vaikka sillä, että oli kiva huomata ihmisten kommentteja omassa blogissa. Niitä on hyvin vähän tullut, mutta koska niitä nyt tuli olen kovin otettu. Että jos vain saan pyytää: Kommentoikaa lisää! Kertokaa mulle vaikka jotain kivoja/vakavia aiheita mistä voisin kirjotella. Kirjottelen hyvin mielelläni lisääkin asiatekstiä.

Mutta jos hypätään tänä yönä luottamuksesta pettämiseen. Olen asiasta joskus aikaisemminkin kirjoittanut jossain blogissani, mutta en ole vielä mielipidettäni tässä blogissa jakanut.

Olen tosiaan täysin pettämistä vastaan. Olipas vakuuttava aloitus.. Mutta tosiasiassa en yksinkertaisesti voi käsittää asiaa: Miksi ihmiset pettää? No varmasti kaikissa parisuhteissa tulee semmoinen hetki, että kaikki ei välttämättä ole täydellistä tai ettei viihdy toisen seurassa, se on täysin normaalia luulisin.

Olen itse seurustellut loppupeleissä hyvin vähän, enkä tosiaan kokenut välttämättä niin paljon kun olisin tähän ikään mennessä voinut. Mutta olen enemmän kuin ylpeä suorituksestani. Mä en ole koskaan itseasiassa etsinyt mitään parin päivän, tai no sanotaanko, että yhden yön juttuja - eikä minulla niitä ole koskaan ollutkaan. Vaadin jostain syystä aina sen parisuhteen ja luottamuksen ennen kun voin edetä missään asiassa eteenpäin.

Taisin ehkä jokseenkin eksyä asiasta.. Jollain asteella ainakin. Tosiaan, pettäminen... Mä olen itse sitä mieltä, että jos tulee tarve hyppiä vieraissa, asian voi ilmottaa toiselle osapuolelle. Itseasiassa tuo sana "voi" on minun mielipiteessäni todella lievä ilmaisu - mielestäni asiasta on ehdottomasti kerrottava.

Itse henkilökohtaisesti kestän paremmin 'iskun kasvoihin' heti, kun vaikka muutaman kuukauden tai vuoden päästä. No tottakai se repisi varmasti jonkinlaisia sisäelimiäni palasiksi sillä hetkellä, mutta pidemmällä tähtäimellä se olisi kyllä helpompaa.

Eräs anonyymi kirjoitti edelliseen merkintääni osuvasti: "Joko ihminen luottaa, tai sitten ei luota. Ei ole mitään siltä väliltä." Allekirjoitan mielipiteen jollain tapaa, koska hetken asiaa mietittyäni huomasin kuinka totta se voikaan olla. Ja miksi liitin sen tähän merkintääni? Voisin muokata sitä hieman tähän asiaan liittyväksi, samalla tuoda ilmi mielipiteeni pettämisestä vielä kerran: "Joko ihminen pettää, tai sitten ei petä. MINULLE ei ole mitään siltä väliltä." Ehkä se kuulostaa hieman typerältä, mutta jotenkin se hetki sitten kuulosti päässäni paremmalta. Mutta tosiaan tarkoitan sillä sitä, että omalla henkilökohtaisella tasolla en todennäköisesti voisi ikinä antaa pettämistä anteeksi, koska luottoni ihmisten muuttumiseen on myös kadonnut. En jaksa olla varpaillani.

Mutta jos päättäisin merkintäni näinkin hienosti, että pohdittuani luottamuskysymystä nyt monen monta viikkoa ja kun eilen mielipiteeni jaoin kaikkien luettavaksi.. Olen tullut siihen päätökseen, että ehkä minäkin osaan vielä luottaa. Mutta pettäminen.. Sitä en vain voi sietää.

Ja jos jollekkin tuli tarve pettää tämän merkinnän takia, niin miettikää oikeesti asiaa vähintään kahdesti omalle kohdallenne. Mitkä olisi omat fiilikset jos ilmenisi toisen pettäminen? Ehkä olen liian tunteellinen ihminen.. Omistushaluinen.. Ja ehkä siksi olen ainut joka ajattelee näin.

Jos tahdotte, arvoisat anonyymit lukijani, voitte kertoa minulle lisää aiheita joista haluatte kuulla mielipiteeni. Jaan ne mielelläni!

Terveisin,

Tekko

Luottamus

Heipantynkää kaikille! Mä olen jostain syystä nyt kelannut sellaista asiaa kun luottamus. Onko täydellistä luottamusta olemassakaan? Voiko koskaan toiseen ihmiseen luottaa täydellisesti?

Mä olen itse melkein sitä mieltä, että täydellistä luottamusta ei ole. Nii, no, yleensäkään mitään täydellistä ei ole. Mutta silti.. Mä en tiedä olenko mä sitten jotenkin ihmeellinen ihminen kun kelaan tämmöstä asiaa.

Mun luottamus on nyt ainakin kahteen kertaan petetty niin pahasti, että mun on oikeesti vaikee pystyä luottamaan kunnolla melkein keneenkään. Mä yritän, yritän oppia luottamaan ihmisiin paremmin, mutta mä tosiaan toivon, että en tee sitä sen takia, että mun luottamus voitais pettää taas. Tässä sen muuten näkee, mä olen varpaillani. Mä en haluais ajatella, että se tullaan vielä pettämään joku päivä, mutta jotenkin se tulee jostain alitajunnasta.. Silleen ku se ois jotenkin päivänselvä asia.

Mutta miten mä voin sitten toivoa luottamusta mua kohtaan, jos en itse osaa luottaa? Se tuntuu ehkä väärältä, kyllä, minun mielestäni ainakin. En voi vaatia toiselta vilpitöntä luottamusta, jos en itse osaa luottaa toiseen, vai? Tai no voin, mutta niin.. Ehkä mun kaltanen liikaa ajatteleva ihminen saa tänkin asian kuulostamaan todella vaikealta.

Miten mä voin oppia luottamaan uudestaan? Ehkä se palautuu sillä, että saa luottamusta toisilta. Vai olenko aivan väärässä? Mä vaan toivon, että voisin joskus elää niin, että mun ei tarvitse jokaisesta teksti- tai facebook-viestistä kysyä, että: "Kuka sulle viestittelee?" tai jokaisesta puhelusta, että: "Kuka sulle soitti?" - Mä en pidä siitä itsekään, niin miten joku toinen?

Mä en tahdo olla liian mustasukkainen, koska tiedän, että siitä ei yleensä kukaan pidä. Ei kukaan halua elää niin, että kaikesta pitää raportoida.

No, ei muuta kun luottamusta kartuttamaan ja näinpäinpois.

Terveisin,

Tekko

Tukkapäivitys

Täs ois niinku vähän uudempi kuva musta. Tää tukka on päässy jo kasvamaan olkapäiden alapuolelle.

Oikeestihan ne ei oo mun hiukset, daa.

Terveisin,

Tekko

Esikoinen, rip

Heippa! Kirjoittelen nyt taas hieman surullisemmasta aiheesta. Tosiaan, pari päivää sitten nuo minun kaksi kissaani (isi ja äiti) saivat pentuja.

Tänään aamulla herättyäni, sain kuulla kaverilta, joka vietti yönsä sohvallani, että toinen kissoista ei liiku ja on aivan kylmä.

Eli ensimmäisenä syntynyt vauvakissa oli kuollut yön aikana. Varmaa syytä siihen ei tiedetä, mutta vaikuttavia tekijöitä kylläkin. Ensinnäkin emo ei ensisynnyttäjänä suostunut ruokkimaan vauvaa heti syntymisen jälkeen, vaan vauva sai olla ainakin toisen vauvan syntymään asti ilman ruokaa, ja se teki siitä todella heikon.

Kun pentu viimein pääsi syömään, oli se kovin vaivalloisen näköistä ja yritettiin sille sitä ruokapaikkaa oikein näyttämällä näyttää ja laittaa pentua mahdollisimman lähelle maitobaaria. Kunto ei koskaan kohonnut tarpeeksi, vaan pentu jäi suhteellisen huonoon kuntoon. Jos vain olisi tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä..

Rest in peace Saran esikoinen. :(

Terveisin,

Tekko

Työtä, rahaa.. Argh!

Heippahei! Alotetaan kirjotus vaikka lainaten yhtä lemppariartistiani, Raappanaa:

Kun uni ei tuu,
kai vika täyskuun,
kun en pääse millään en unen makuun.
Ja vaikka pääsisin nään painajaista takuul,
enkä pysty liikkumaan vaikka haluun.

No okei.. Mun unensaanti ei ole nyt kiinni täysikuusta tai mistään tommosesta yleisestä väittämästä mikä häiritsisi unensaantia. Tää on todennäkösesti taas itseaiheuttamaa. Mun unensaanti on nyt kiinni siitä, että mua ei oikeestaan huvita nukkua, koska en haluu huomista. Raha-asiat taitaa taas kääntyä niin huonoon suuntaan, että stressaa vaan.. Ja sekin johtuu siitä, että halusin kokeilla työharjottelua paikassa, joka aluksi vaikutti kovin mielenkiintoiselta..

Toisin sitten kävi. Työ oli liian raskasta, tai no.. Liian raskasta ja liian raskasta. Sanoisinko, että työ oli liian raskasta rahan suhteen. Duunia olis pitänyt paiskia niska limassa ja siitä saamani palkka olisi tullut Kelalta. Ja nyt kun en ole siellä viikkoon käynyt ilmoittamatta työpaikalle mitään, en todennäköisesti ole sinne enään edes kovin tervetullut - tosin, mielenkiintoni palata sinne on pyöreä nolla prosenttia.

Eikä se raha itseasiassa ole ainoa syy minkä takia en siellä viihtynyt. Ei se raha loppupeleissä olisi ollut niin iso ongelma kun mitä siitä tein.. Mutta kun työpaikassa ei ollut ns. erkonomia kohdallaan. Työssä oli pakko tehdä liikkeitä, joita ei yleensä edes suositella työntekemisessä toistamaan - lähinnä nostamista selällä. Pöytätaso, miltä jouduin lankkuja nostelemaan, oli liian matalalla. Liike oli pakko tehdä selällä ja se rasitti selkää parin ensimmäisen päivän aikana niin pahasti, että teki mitä tahansa niin selkään sattui. Voi olla, että se oli sitä niinkutsuttua "alkukankeutta", mutta minkätakia tahtoisin tottua liikkeeseen, joka vahingoittaa selkää pitkällä tähtäimellä enemmän ja enemmän?

Heti kun päätin, että en tahdo siellä enään käydä, alkoi nukkumaan meneminen aina vain myöhästyä ja myöhästyä.. Ja sen johdosta herääminenkin alkoi tapahtua aina vasta puolenpäivän jälkeen.

Nyt stressaan siis sellaista asiaa, että mitä käy minun tuilleni? Yleensä tällaisessa vaiheessa pistetään karenssi päälle, mutta en tiedä hyödyttikö sellainen asia, että otin suhteellisen nopeasti yhteyttä henkilöön, joka minulle työharjoittelupaikan hommasikin.. Jos voisin vaikka palata pajalle, vaikka en enään ole siitäkään kovin varma.

Menisin ehkä mielummin kunnon töihin, mutta kun en ole varma vieläkään mitä tahdon oikeasti tehdä. Puutyöt tuntuu nykyään enemmän, hmm, ei niinkään työltä, vaan tahtoisin vain harrastaa puutöiden tekemistä - niinkuin koulussa aikanaan.

Eipä minulla oikeastaan muuta tällä kertaa.

Terveisin,

Tekko

Pennut

Vauvelit syntyi 29.10.2011 :)

Tupakkapäivitys

Viimeisin blogimerkintänikin käsitteli tupakkaa, mutta vähän eri tavalla kuin tämä. Nyt nimittäin olen ajatellut - taas - lopettaa tupakan polttamisen toistaiseksi kokonaan.

Kun miettii oikeesti rahallisia ja terveydellisiä seikkoja niin kallistuu suhteellisen helposti sille kannalle, että helpompi elää ilman savuja. Toisaalta, ette kyllä usko, mutta samantien kun viimeinen tupakka oli loppumaisillaan, rupesin miettimään, että ei.. Ei tämä voi onnistua!

Kuitenkin tupakointi muodostunut enemmän semmoseksi.. Hmm, no, joskus aikasemminkin kirjoitin, mutta kun jokin asia päättyy, tekee sen jälkeen heti mieli ensimmäisenä tupakkaa. Mitä nyt kun sitä ei enään ole? Mihin pitää nyt turvautua? Ja entä kun mä tästä kohta lähden kohti kauppaa, niin mitä mä teen sen matkan? Yleensä kun pääsin alaovesta ulos, sytytin tupakan ja matka kaupalle kesti just sen tupakan verran. Mitä minä nyt teen koko kauppamatkan? Tämä on jo nyt raastavaa, enkä tiedä mitä teen..

Olishan se kyllä kiva pystyä luopumaan moisesta epäterveellisestä tavasta. Mutta miten? Väkisin vai pitäisikö vielä ostaa jotain nikotiinituotteita? Huh, tämä on rankempaa kun muistin.

Terveisin,

Savuton Tekko

Asiaa savusta

Heipodei! Ajattelin tänään kirjotella tupakasta. Todella tyhmä aihe, mutta niin on tapakin. En edes tiedä miksi haluan tästä ison jutun tehdä, mutta pakkohan mun on jotain kirjottaa!

Alotin tupakoimisen vuodenvaihteessa 2009-2010. Siis samana päivänä kun vuosi vaihtui toiseen, sen takia se on kovin helppo muistaa. Ja muistan vielä hyvin tarkkaan, että minkä merkkistä tupakkia silloin poltin. Kaveri sattui polttamaan silloin Smartin Blackiä ja suostui tarjoamaan mulle askistaan.

Mulla oli sillon muka-hyvä syy alottaa tupakan polttaminen, koska mulla oli suhteellisen hankala tilanne sillon. Ärsytti ja kuvittelin jostain syystä, että koko uudenvuoden juhliminen menisi päin mäntyjä jos en saisi muutamia henkosia. Aina kaikki sanoo, et se helpottaa oloa ja niin mä sen sit koinkin. Siitä lähtien polttanu aktiivisesti ja rahaa on menny ihan älyttömästi hukkaan. Pieni laskutoimitus:

365 päivää vuodessa. Nyt oon polttanu yli vuoden, hmm, 10 kuukautta päälle. Lasketaan nyt pikasesti, että kuukaudessa on 30 päivää. Eli olen polttanut noin 665 päivää. Tai no, 635, koska pidin yhden savuttoman kuukauden. Poltan yleensä Bonuksen vihreetä ja pyöristetään se hinta siihen 5,50 €. Aski menee about kahdessa päivässä (joskus jopa päivässä) eli jaetaan toi 635 kahella. Olen siis polttanut noin 317,5 askia tupakkaa. Hintaa näille askeille on kertynyt yhteensä 1746,25 euroa.

Toi on vaan tommonen suuntaa antava summa, mutta kyllä sitä rahaa on huomattavasti mennyt. Huh! Ei mul oikeestaan muuta asiaa ollut. Turha päivitys, mutta tulipahan tehtyä.

Terveisin,

Tekko

Keu!

Terpandeeros! Löysin itestäni pikkupojan taas tänään. En saanut sitä mitä tahdoin, niin mökötin semmosen pari tuntia.

Oltiin siis pajalla, ja toivoin, että pääsis keikalle, eli roudaamaan tavaraa jostain johonkin. No, ohjaaja jako työt kaikille ja kaikki pääs johonkin autoon - paitsi minä ja Jouni. Meiät laitettiin taas pajanpuolelle väsäämään yhen oven parissa ja sitten maalaamaan puunkantotelineitä. No minä sitten pettyneenä siellä alakerrassa sen pari tuntia istuskelin ja tuijottelin vaan töitä mitä piti tehdä..

Parin tunnin mököttämisen jälkeen mä sitten innostuin maalaamaan puunkantotelineille uutta väriä ja se oli ihan lepposaa hommaa. Jopa niin lepposaa hommaa, että voisin kouluttautua pintakäsittelijäksi. Voisin ruveta entisöimään tuotteita, hmm.

Mutta kyllä vainen, kiukutteleva pikkupoika löytyy musta vieläkin.

Terveisin,

Tekko

Nonni!

Terppa! Ajattelin taas kirjotella.. Minkähän takia blogit alkaa aina tyyliin: "Ajattelin taas kirjottaa" tms.? Sinäänsähän sitä on kovin turha siinä alussa ilmoittaa, koska näkeehän blogin lukijat, että tää heppu on taas kirjottanut.. Kai se on vaan joku tapa/tottumus.

Mietin tässä vaan, et miten oon joskus jaksanu elää elämääni tietokoneella? Siis tänään mä oon kahesta eteenpäin istunu koneella, koska olen yksin kotona ja sillon mulla ei ole muuta elämää. Mutta mitä mä nyt oon seuraillu omaa käyttäytymistä tässä, niin huomaan vaan selaavani kokoajan samoja sivuja. "Kas, Youtube.. Hmm, justhan mä katoin, ettei tääl oo mitään uutta. No, mennään iltalehden sivuille.. Kappas, sama uutinen ensimmäisenä ku noin 2 minuuttia sitten.."

Ei ole kovin normaalia tämmönen. Kuka keksi iltavuorot? Kuka pakotti muruseni ottamaan iltavuoroja? Pah! Näin sitä viimeks aamulla ku ite lähin pajalle. Ku tulin pajalta, ni mimmi oli ite just tuntia aikasemmin lähteny duunipaikalleen.

Ja mikä on kanssa suhteellisen epänormaalia, on se, että mulla on tänään ollut kokoajan ihan jumalattoman kylmä.. Mulla ei yleensä ole koskaan kylmä, mutta nyt oon koko tän päivän palellut - eikä olo edes ole semmoinen, että olisin muka kipeä.. Jotain alkavaa sairautta? Who ever knows..

Mut joo, tähän perään semmonen toinen itsestäänselvyys. Minulla ei ollut muuta. Sitäkään ei varmaan lukija siinä vaiheessa tajua kun teksti loppuu, mutta nii..

Terveisin,

Tekko

Pajalla..

Kai kaikki jo ties, että mä olen taas Hammer-pajalla? Hyvä, koska oon kirjottanu siitä muistaakseni tänne aikasemminkin.

No tänään pääsin ekaa kertaa kunnolla Kuljun (kuljetuspaja) toimintaan mukaan. Voin kyllä sanoa, että oli harvinaista herkkua. Ei ohjaajia, vaan määränpäät ja tavaraa. Ajot on pelkkää hupia. Istutaan autossa ja kuunnellaan kuskin hauskoja juttuja ja jos kehdataan ni sanotaan itekki johonkin väliin jotain - harvinaisen harvinaista multa jos saan sanaakaan suusta.

Ehkä lepposin homma koko pajatoiminnassa. Voisin liikkua enemmänkin kuljetuspajan mukana.

Terveisin,

Tekko

The Sims 3 -juttu

Voisin vähän valasta teille mun tän hetkistä The Sims 3 -tilannetta. Eli alotin yhellä hahmolla, joka kanto mun omaa nimeäni - tietenkin.

Toivottavasti ton kuvan saa suurennettua jotenkin tai jotain, koska ilman tätä kuvaa tää koko juttu ei oo yhtään hauska. No, kerron kuitenkin.

1. (Kuoli vanhuuteen) Ensimmäinen hahmoni. Siinä vaiheessa vissiin olin viel hieman innoissani pelistä, koska jälkikasvua piti tehä lähes jokaisen naapurin kanssa. Halusin kuitenkin perheeseeni jatkajan, mutta huono onni seuras mua kokoajan - synty ainakin 4 tyttöä ennen kun sain ensimmäisen pojan.

Henkilö tais olla musiikkialalla ja alansa paras, eli tasolla 10. Kasvatteli vissiin kaikenlaisia vihanneksia ja kirjotti kirjoja.

2. (Elossa) Seuraava hahmo olikin siis ensimmäisen hahmon ensimmäinen poika. Huomaa ehkä vieläkin, että olen ollut suht innokas käymään naapuritalojen naisten luona kylässä. Tälle hahmolla tais syntyä poika aika nopeesti, jonka sitten pestasin jatkamaan omaa sukuani, omassa hienossa talossani.

Henkilö tais olla urheilualalla ja taisi yltää eläväksi legendaksi asti (nykyään eläkkeellä). Urheilee kotona ja aina kun joku valmistaa ruokaa, niin tämä henkilö on ensimmäisenä ruokapöydässä. Nälkänen heppu. Opetellu muuten vanhalla iällä hoitamaan kasveja.

3. (Elossa) Sitten tuleekin tämä herra pisnesmies. Tässä vissiin huomaa, että aloin kiinnittää huomioo enemmän työjuttuihin ja tämmöseen, koska tää henkilö ei oo saanu kun yhen oman lapsen. Onneks se oli poika, ni sai suku taas jatkajan.

Henkilö on jokin bisnesalan huippu. Palkkaa tulee suhteellisen hyvin, about semmonen +1000 / päivä ja päivät on 3-4 tuntisia. Tää heppu ei oikeestaan tee mitään muuta kun ihaile omia hienoja löytöjään (jalokiviä, harkkoja, yms.) KOVA kalamies.

4. (Kuollut sähköiskuun) Neljäs hahmo, kolmannen hahmon ainoa lapsi, suvun ainoa jatkaja. Tämän kaverin piti suuntautua vahvasti armeija-alalle, mutta kävikin hassuja.

Eli henkilö lähti armeijaan ja pärjäs siellä suhteellisen hyvin. Isoisä tais ohjata liikuntatreenit ni heppu saavutti nopeesti hyvän kunnon. Heppu kävi vissiin kerran naapurissa pelehtimässä ja siitä siunautu suvulle uusi jatkaja. Tosin hetkeä myöhemmin kun armeijassa ruvettiin vaatimaan kätevyyttä, tämä heppu meni korjaamaan rikkoutunutta pesukonetta, sai sähköiskun veden ja sähkön yhteisvaikutuksesta ja kuoli pois. Ei kerennyt eläessään muuta kun treenaamaan kuntoa, kätevyyttä ja ONNEKSI tekemään yhden mukulan.

5. (Elossa) Itseasiassa tämä henkilö.. Isä kuollut ja äiti asuu naapurissa ja on samalla työnantajakin. Käy välillä opettamassa naapurissa asuvalle äidilleen logiikkaa, koska on itse logiikan taitaja.

Henkilö on siis lääketieteen huipulla, joka oli myös hänen elämänhaaveensa. Logiikka tosiaan ihan huipussa ja myöhemmin ruvennut harrastamaan maalaamista. Viimeisin muistikuva tämän henkilön toiveista oli se, että hän haluaisi maalata siskopuolestaan kuvan. Henkilö kävi kuksauttamassa isoisoisoisän kaverin jotain lapsenlapsenläpäläätä ja sai samantien pojan.

6. (Elossa) Ajattelin jo tässä vaiheessa, että laitan kaikki seuraavat ihmiset aina eri aloille, niin pääsen tutustumaan kaikkiin mahdollisiin työpaikkoihin. Tämä henkilö tykkää kokkaamisesta.

Henkilö on ravintoalalla ja on kehittänyt kokkauksensa täyteen jo. Osaa kaikki mahdolliset reseptit ja valmistaa lähes aina täydellistä sapuskaa. Se ei silti tunnu vaikuttavan työpaikalla, koska palkankorotuksia ei ole hirveästi näkynyt. Henkilö yritti kuksautella kaikkia mahdollisia naapureita, mutta aina "Yrittäkää saada vauva"-teksti oli harmaa ja teksti kertoi, että taloudessa asuu liikaa väkeä. Viimein löysin ison tumman naisen ja ajattelin sen kanssa sitten tehdä lapsen, mutta mitäs siitä sitten syntyikään..

7. (Elossa) Suvun ensimmäinen tummaihoinen mukula! Nykyään tosin jo nuori aikuinen ja harrastaa puutarhanhoitoa. Tykkää opiskella kirjastossa.

Ja samaan kaavaan kuin edellinenkin henkilö, laitoin sen työpaikkaan, jota ei suvussa vielä oltu käyty läpi. Henkilö lähti siis tieteenalalle koekaniiniksi. Opiskellut puutarhanhoidon kirjastossa täyteen ja on siksi hyvä jatkaja suvun kasvistarhalle. Tämä henkilö ei ole vielä tullut kovin tutuksi, mutta sen ainakin tiedän, että kirjat on sen lempiharrastus.

Siihen päätän tän mun pienen The Sims 3-kertomukseni. Kiitos jos jaksoit lukea.

Terveisin,

The S.. Tekko!

The Sims 3!

Sain viimein koneen jossa pyörii The Sims 3! Oon ihan koukussa siihen. Tahkonnu kaikkia The Sims -pelejä suurella innolla ja nyt pääsin vihdoin kokeilemaan tota kolmosta ihan ajan kanssa. Ei oo muuta sanottavaa ku se, että se on kyllä ehdottomasti paras!

Suhteellisen mahtavan siitä tekee se, että koko naapurusto elää kokoajan mukana. Jos lapsen tulee hakemaan sosiaalivirkailija, sijoitetaan se samantien uuteen perheeseen ja se kasvaa siellä sitten ajan kanssa aikuiseksi ja sen kanssa voi silti olla väleissä - ettei se mene johonkin bittiavaruuteen niinkuin The Sims 2:sessa.

Voi olla, että jää nyt Xbox 360 sivuun ja alkaa The Sims 3-kausi. Voi olla, että ajan kanssa hommaan siihen myös lisäosat yms. Mahtavaa!

Terveisin,

Tekko

Jospa sitä vähän..

Hei! Kuka siellä? Arvasin, ei ketään.

Ajattelin tässä aikani kuluksi taas vähän kirjotella blogiini jotain turhaa. Mietin tässä, että on mulla ainakin viime perjantaista asiaa ja siitä, että olen nykyään kiireinen ihminen.

No alotetaan nyt vaikka siitä, että minkä takia mä muka olisin kiireinen. No, alotin taas tuolla Hyvinkään pajatoiminnassa. Eli siis sama vanha mesta, jossa olin about 2 vuotta sitten. Niistä ajoista olen tänne jo jotain kirjotellut.. Se oli sitä vanhan virastotalon aikaa se. Nykyään Hammer-paja on tosin aivan eri paikassa, mutta toiminta on samallaista. Tehdään muuttokeikkoja ja rakennellaan kaikenlaista roskaa pajan puolella. Aamu kaheksaksi kun menee pajalle ja pääsee kello kahden maissa, niin tulee siinä semmonen sopiva 6 tuntia hyvin täyteen. Saahan siitä tietenkin vähän enemmän rahaakin kun täysin työttömänä.

Ja minkä takia mä haluan kertoa perjantaista? No, tapahtui jotain mitä ei ole aikoihin tapahtunut - mä olin suhteellisen hyvässä kännissä. Ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan multa katosi pieni osa illasta. Onneksi se kadonnut osa oli vain kotimatka, mutta onhan sekin saavutus! Kauheeta avautumista muistan ainakin.. Tosin.. En ole aivan varma, että mistä. Jotain lasten hankkimisesta ja kai jostain muustakin.. Hmm. Eli on sieltäkin joitain kohtia hieman hämärän peitossa.

En tiedä onko tämä hyvä vai huono juttu muiden mielestä, mutta musta tuntuu, että asia oli ihan ok. Pitkästä aikaa tarvitsi raskaan työviikon jälkeen nollausta ja sitä se todellakin oli. Nollaus onnistui siis. Kiitos viinin, boolin ja mustikkashottien. Ah!

Terveisin,
Tekko

Mirri-muori

Tärkein karvapallo ikinä, lepää rauhassa. I miss U! <3

s. 4.8.1992 k. 26.8.2011

Pokemon Tower Defence!

Jumankekka, että oon löytäny hyvän pelin aikoinaan. PTD ftw! Ihan parhautta. Ei mikään ihan perus tornipuolustuspeli, vaan tässä on tää oma viehätyksensä. Ja se johtuu Pokemoneista! Minkähän takia mun ikänen ihminen tykkää pelata pokemon-pelejä? En taida olla ihan terve, tai ainakaan normaali.

Se on vielä kehitysvaiheessa ja siihen tulee lähes viikoittain jotain uutta. Eli siltäkin kantilta hieman pidemmälle viety towerdefence-peli. Mä voisin ylistää peliä jostain syystä maasta taivaisiin, mutta taidan jättää sen tekemättä, ettei mua pidetä _täysin_ mielenvikaisena ihmisenä.

PTD:n kotisivut

Suosittelen lämpimästi kaikille Pokemonin tai Towerdefensen ystäville. Toimii, toimii!

Terveisin,
Tekkochu

Ah, Mikko Alatalo!

Perhanan perhana. Tulikin löydettyä Youtubesta video vuodelta 1977, jossa nuori Mikko Alatalo laulaa Rokkilaulajaa. Toisaalta aika huvittava video, mut toisaalta aika hyvä biisi. En tiedä minkä takia oon ihan koukussa tohon kappaleeseen, vaikka se todellisuudessa on aivan paska.

Mikko Alatalo - Rokkilaulaja

Ja mikä tekee videosta huvittavan? No se, että kun on nähny Alatalolta vaan "uudempaa" tuotantoo, joissa se on suhteellisen tönkön näkönen kaveri ja tässä videossa se reivaa ku mikäki. Ja kaikenlisäksi se on tolla videolla noin 26-vuotias, mutta kuulostaa niin pikkupojalta.

"Jos kaikki rokkilaulajat olis niinkuin sä, en muuta kuin rokkii kuuntelis mä enää ikinä!"

Terveisin,
Tekko

Ör!

Miten voi ollakkaan mahdollista, että kesä- ja heinäkuu meni tosi nopeeta tahtia, mutta tämä elokuu.. Jumalauta miten hidas kuukausi! Toisaalta tuntuu, että päivät menee jumalattoman nopeesti, mutta kun kattoo kalenteria niin vieläkin ollaan elokuun puolella. Ei mulla muuten mitään kiirettä seuraavaan kuukauteen, mutta kun rahat alkaa taas tältä kuukaudelta olemaan finaalissa.

Toisaalta tässä kuussa on kaikenkaikkiaan sellanen hyvä puoli, että saatan päästä Hammer-pajalle - taas. Mulla on täälläkin joitain tekstejä mun viime Hammer-paja-ajasta. Siel on ihan lepposaa, vaikka viimeks mun asenne olikin: "Ei vattu, jotain töitä!" Nyt melkeinpä odotan pajalle pääsyä kuin kuuta nousevaa. Himassa lojuminen on jotenkin todella turhauttavaa, varsinkin näin aamulla.

Mesessä ei ole ketään, Facebookissa ei ole ketään, missään ei ole kukaan. Eli kaikilla on jotain kehittävämpää tekemistä kun roikkua Messenger - Facebook-vyöhykkeellä - kaikilla, paitsi minulla.

Pääsis vaan sinne pajalle niin kaikki voisi olla ehkä vähän paremmin.

Terveisin,
Tekkoman

Keksitään taas jotain

Huvittaapa taasen kirjoittaa. Jaksanko sanoa, että mulla ei taas ole minkäänlaista ideaa siitä, että mitä kirjoittaisin? No, kerron sen kuitenkin; mulla ei ole taaskaan mitään ideaa siitä, että mitä mä kirjoittaisin.

En oikeestaan ees jaksa keksiä mitään. Heitetään tähän vaan loistava pätkä Pasilan kolmannelta tuotantokaudelta. Eli siis Pasila S03E10 - Julma Pila.

Kannattaa katsoa tosta ainakin kohtaus joka sijaitsee kohdassa 3:28 - 3:52. Naurahdan aina.

"Hei kaveri, ajas tien sivuun, olet selkeästi humalassa!"
"En ole!"
"Olet!"
"En ole!"
"Olet!"
"En ole!"
"Olet!"
"En ole!"
"... OLET!"
"En ole!"
"Tämä keskustelu jumittaa nyt paikallaan!"
"Ei jumita!"
"Jumittaa!"
"Ei jumita!"
"Jumittaa!"
"Ei jumita!"
"... JUMITTAA!"
"Ei jumita!"

Jep, ei mulla muuta.

Terveisin,
Tekko

Miksi?

Miksi pitää yrittää pitää blogia pystyssä kun ei koskaan keksi mitään kirjoitettavaa? Tämän hetkisistä ajatuksista ja kysymyksistä päälimmäisin. Mä en nimittäin tykkää siitä, että kirjotan tänne kerran tai pari kuukaudessa, koska se näyttää mun mielestä tyhmältä. Haluaisin kirjottaa useamminkin, mutta en keksi mitä?

Miksi pitää yrittää valvoa vaikka tekisi mieli nukkua? Olis niin hauska hyppiä tonne punkkaan nukkumaan jo, mutta minkä takia sitä ei saa aikaiseksi? Istun vaan koneella ja kirjotan väkipakolla itselleni uutta blogimerkintää mitä kukaan ei edes lue. Nukkuminen olisi niin paljon hauskempaa yöllä kun päivällä. Tänään on sitäpaitsi taas perjantai ja kaikki tietää mitä se tarkoittaa. Nukkumista pitkään ja kaljan avaamista.

Miksi ihmisen tekee mieli viinaa? Miksi? Mä tossa alkuviikosta jo sain päähäni semmosen jutun, että haluan pullon viinaa. Miksi en voi saada sitä? No, siihen osaan vastata - mulla ei ole rahaa. Miksi ihmisellä ei voi olla rahaa viinapulloon? Miksi?

Todella paljon kysymyksiä liikkuu päässä, mutta kaikki alkaa sanalla "Miksi". Voisiko joku kertoa, että MIKSI?

Terveisin,
Tekko

Jap jap!

Eipä taasen tullut muutakaan tekemistä mieleen kuin Blogger! Hmm, suhteellisen mielenkiintoista kun pitää vaan löhötä himassa, vaikka vois olla jossain tekemässä jotain järkevämpääkin. Esimerkiksi voisin helposti palata takaisin amikseen. Vaikka siellä välillä tuntukin siltä, että ois niin paljon hauskempaa vaan löhötä himassa.. Niin alan pikkuhiljaa taas olemaan eri mieltä asian suhteen.

Tässä tää niin kutsuttu kesä menny oikeestaan löhötessä ja ryypätessä. Kuulostaahan se lepposalta touhulta, mutta alkaa sekin kyllästyttämään pidemmän päälle. Ja toisaalta, hmm, tulevana viikonloppuna ostan pullon viinaa. Rupes ihan älyttömästi tekemään viinaa mieli kun katottiin eilen Menolippu Mombasaan ja siinä aika alussa pojilla on siinä viinapullo.. Janottaa, perkele!

Mitäs muuta mä tähän viel avautuisin.. Hmm.. En oikeastaan keksi enää yhtään mitään. Tai no, jos mä tekisin semmosen hauskan jutun, että jakaisin kuvasarjan "Veskun keittiössä" täällä Bloggerissakin. Saa vähän täytettä tänne. Tässä tulee:

Nuudelit hellalla

Pirtelöt pitkin tiskipöytää

Kananmunat lattialla

Kahvit lattialla

Terveisin,
Tekko

Elokuun ensimmäinen

Olen aika nerokas keksimään otsikoita näihin mun merkintöihin. Eikö? Mitähän kaikkea mulla täällä nyt olikaan.. No, jossain vaiheessa oli kokoajan jotain tyyliin: "Jep joo", "Jep, jep, joo" ja tällästä kakkaa. Ja nyt aloitan nimellä "Elokuun ensimmäinen".

Ja mikä tossa elokuu-sanassa on hauskaa, on tietenkin se, että meinaan kokoajan kirjoittaa jotain tyyliin tämä "elokuv, elokuuv". Vissiin hieman kirjotellu sanaa elokuva. Tulee ihan jatkuvalla syötöllä toi samainen virhe kun yritän elokuuta kirjoittaa.

Ja minkähän takia mun on niin kovin vaikea muistaa tää mun blogi? Kumminkin tykkään kirjotella kaikenlaista turhaa, mutta en meinaa koskaan muistaa koko Bloggeria. Mikä avuksi? 10 grammaa aspiriinia naamaan? Ja mitähän kukaan luulee senkään auttavan. Se on nimittäin aika paljon aspiriinia se.

Ja minkä takia mun pitää pelata tuolla Facebookissa tommosta Slotomania-nimistä peliä.. Mulla menee vaan hermo sen kanssa. Voi naapuritkin ihmetellä kun tämä poika huutaa asunnossaan VATTUA ja PÄRKELETTÄ vuoronperään. Ei toi persemasiina anna mulle edes voittoja! MÄ TAHDON VOITTOJA! Miksen mä voi saada niitä? Yhy yhy yhyy!

Oliskohan mulla jotain yhtä järkevää kerrottavaa vielä, hmm.. Kello on kumminkin pariakymmentä vailla kahdeksan perjantaiaamuna. Miksi kukaan edes on hereillä tähän aikaan?! Vaikuttaa ihan sairaalta tämmönen. Sairasta toimintaa! Voisin avata Karjalan kaapista ja nauttia sen kylmänä.. Kylmä Karjala, voiko muuta mies toivoa? No ei. Kunhan on kylmä Karjala niin kaikki on hyvin. Nam. Mmmm, nam!

Joo, en jaksa jaaritella enempää, koska ei tätä kukaan edes lue. Huomatkaa, tai siis, hmm.. Huomaan kuinka epätoivoinen bloggaaja olenkaan. Blogata nyt vain omaksi ilokseen! Eiku hitto.. Omaksi iloksenihan mä tätä nimenomaan kirjottelelenkin! Voi tsiis.. Nyt loppu.

Terveisin,
Tekko tee tepetuu, telliskukko tepsis.

Tsillisti

On muuten ollut suhteellisen mukavankaltainen viikko, jos ei oteta tällä hetkellä huomioon sitä mitä porukoiden naapurissa tapahtuu. Tottakai se liikkuu kokoajan mielessä, mutta oon yrittäny pitää hauskaa siitä huolimatta.

Ollaan istuttu Koskisen kyydissä nyt vissiin joka päivä tällä viikolla ja käyty missä millonkin. Röykät, Järvenpäät, Sipoot ja Nurmijärvet käyty läpi. En jaksa muistaa tällä hetkellä kaikkia paikkoja, joten mainitsin vaan ne jotka nyt on jotenkin jääny mieleen.

Ja just tulin kotiin semmoselta pieneltä ilta-ajelulta kun kierreltiin Koskisen kanssa kaksistaan autolla Hyvinkäätä. Hauskaa ja vähän vakavampaakin juttua tuli sit siin samalla heiteltyä. Ihan lepposaa meininkii ilman alkoholia - kuinka se on edes mahdollista?

Mut tosiaan lähetty aina siinä about 19-21 välillä liikenteeseen ja aikasempina päivinä tultu 1 aikaan, mutta nyt meni vähän pidempään, koska ei ollu mitään kiirettä kotiin. Joka taasen toisaalta on omalla tasollaan harmi.

Mut eipä mulla taas tällä kertaa mitään kummallisempaa. Pysytään tutkalla.

Terveisin,
Tekko

Voihan BF

No joo, taasen turha päivitys tulossa, mutta kuka ne kieltää?

Mun tapauksessa tällä kertaa otsikon BF ei tarkoita boyfriendiä. BF tarkoittaa nimittäin jotain paljon parempaa kuin yksikään poikaystävä. BF on BiteFight!

Ja syy siihen, minkä takia mä nyt ajattelin kirjoittaa BF:stä, on niinkin mielenkiintoinen kuin: Tänään, 19. heinäkuuta 2011, mun BF-hahmosta tuli lvl 100!

Tässä mun koko BF 8 serverin historia:

Aloitin 8 serverillä 3.5.2011

12.05.2011 - Kokonais saalis + 1.000.00
19.05.2011 - Kokonais saalis + 2.000.00
25.05.2011 - Kokonais saalis + 4.000.00

01.06.2011 - Taso 50

03.06.2011 - Kokonais saalis + 8.000.00
18.06.2011 - Kokonais saalis + 16.000.00
14.07.2011 - Kokonais saalis + 32.000.00

19.07.2011 - Taso 100

Terveisin,
Tekko

Jep joo jeppis jepulis..

Olihan taasen suhteellisen mukava viikonloppu. Ja saattaapi olla, että mä taasen toivon, että olispa jo seuraava viikonloppu. Kummallinen kierre. Viikonloppuna on hauskaa, sunnuntaina ei yleensä, ja sit alkaa heti jo odottamaan seuraavaa viikonloppua. Arjet on tylsiä ja tylsiä, mitä nyt välillä myös vähän tylsiä.

Mut sitten taas, mitä kuulinkaan.. Porukoiden naapurissa asuu niin eriskummallista väkeä, että nyt oon oikeesti kelannu semmostakin asiaa, että jos saisin yhden ihmisen hengiltä ilman, että joutuisin siitä minkäänlaiseen vastuuseen, niin voisin hetimiten nimetä henkilön.

Mua ei yleensä hirveesti haittaa jos joku paukauttaa mua turpaan tai tekee jotain vastaavaa, mutta yks asia on varma: mun läheisiin ei kosketa. Mä en nyt tosiaan tiedä miten saan unta kun kuulin, et porukoiden naapuri, linnakundi vailla vähäistäkään aivosolua, oli käyny taas jotain riehumassa porukoiden ovella.. Poliisit käyny paikalla hätistämässä ne pois ja nää oli suunnistanut todennäköisesti baariin.. Ja nyt tosiaan suhteellisen epätietoisena asiasta, että mikähän tilanne porukoilla nyt on..

Jos äijä ei ymmärrä puhetta, vaan jatkaa tihutöitään.. Tai jos erehtyy koskemaan sormenpäälläkään mun vanhempiin.. Mä en siinä vaiheessa pelkäis istua linnassa taposta.

Terveisin,
Tekko

Öö, joo.

Nyt on taas ruvennu tekee mieli kirjotella kaikkea roskaa. Ilman pätevää syytä tai aihetta tulin taas tänne. Ja viimeisestä merkinnästäkään ei ole kovin pitkä aika, koska se tapahtui vasta pari tuntia sitten.

Nyt en vaan yksinkertasesti saa unta - taaskaan. Mä en tiedä sit et mistä se johtuu. Oonhan mä tässä kerenny jo tekee vaikka mitä ton viimesimmän blogimerkinnän jälkeenkin. Oon tässä mm. Katsonut Isänmaan toivojen S02:sta, pelannu jonkun Kongregaten zombie-pelin läpi ja sit naputtelin vielä siellä Kongregatessa yhtä toista peliä, missä semmonen vihanen öttiäinen yrittää kiivetä avaruuteen. Voisin aikani kuluksi vielä linkata ne, koska ne oli ihan mielenkiintosia ajantappopelejä:

Dude and Zombies <- Zombie-peli, niinku nimestä voi päätellä.
Goin Up <- Ja öttiäinen kiipee ylöspäin kohti avaruutta.

Et semmonen on ollut tämä mielenkiintoinen yö. Nyt alkaa kyllä silmät valumaan alaspäin ja alaspäin, että eiköhän se uni sieltä kohta tulla taaperra. Mutta mikäs se onkaan sen parempaa kun herätä perjantaina keskellä päivää, tajuta siinä vaiheessa, että on perjantai ja avata ystävällisesti kylmä olut. Ahh.

Toisaalta en oo kyllä varma vielä tosta perjantain alkoholinkäytöstä, koska lauantaiksi on kyllä jo ihan suunnitelmiakin.. Jos perjantaina ottaa kohtuudella ja lauantaina ottaa kohtuuttomasti. No en toisaalta kyllä viitti olla ainoo örvellyskänneissä siellä. En kyllä taasen tiedä yhtään mitään.

No, enköhän mä kömmi tonne mun peiton alle, että joskus voisin nukahtaakkin. Hyvästi te 0 uskollista lukijaani!

Terveisin,
Tekko

Jep jep joo.

Eipä mul vissiin taaskaan ole mitään järkevää kirjotettavaa. Kelasin tässä vaan, että mikähän mua vaivaa. Katoin semmosen komediapätkän kuin Hall Pass - Lupa Rellestää. Mulla oli jotenkin kaikki tunteet mukana tän elokuvan aikana, vaikka mulla ei yleensä ole tapana tehdä niin. Nauroin ääneen hauskoissa kohissa ja sit olin vakavana ja hiljaa kaikissa vakavissa kohissa. Kuitenkin mikä mua kaikista eniten ihmetyttää on se, että lopussa kun tuli niin onnellinen ja liikuttava kohta, multa vierähti toisesta silmästä kyynel.

Onko joku syöttänyt mulle jonkinlaisia naishormoneja vai mistä moinen herkistely johtuu? En tiedä onko tämä ollenkaan hyvä.

Leffa kumminkin käsitteli mulle suhteellisen arkaa asiaa: pettämistä (tavalla tai toisella). Asia, jota en ite välttämättä vois koskaan antaa anteeks. Sen takia se ehkä loppupeleissä osukin niin kohilleen, että sai kyynelen aikaseks.. Oli se loppu vaan niin onnellinen. Ja vaikka mä sen kyyneleen päästinkin, niin siinä ihan lopussa mua vielä rupes naurattaa ääneen, koska sinne oltiin heitetty vielä hyvä läppä.

Mikä minusta on tullut? Leffojen takia nyyhkyttävä neiti. Aaaa! Äkkiä jotain lääkettä tähän vaivaan!

Terveisin,
Tekko

Helloou!

Voisin taasen pitkästä aikaa päivittää tännekkin jotain kuulumisiani, hmm. Ei mulle kyllä toisaalta kuulu mitään ihmeellistä, että suhteellisen turhaa toimintaahan tää on.

Tässä aamukahvia vaan hörpin ja kello on 6:04. En ole aivan varma, että onko tänään maanantai vai tiistai.. Koska unirytmini on taas suhteellisen hassu.

Yöt menee yleensä siinä, että pyörin sängyssä ja heräilen suhteellisen usein ihmettelemään maailman menoa - tajuamatta siitä silti yhtään mitään uutta. Yleensä herätessäni joudun vaihtamaan tyynyn toiseen, koska olen hikoillut edellisen aivan likomäräksi. On nää kesäyöt suhteellisen lämpimiä, plaah.

Kello alkaa olemaan jo 6:07 enkä keksi enää mitään kirjoitettavaa. Voisin hakea tässä välissä toisen kupin kahvia ja miettiä sitten lisää kirjoitettavaa.

Noin. Toin samalla tupakatkin mukana jos vaikka innostuisin aamukahvin varjossa tupruttelemaan. Toisaalta ei kyllä tee tupakkaakaan yhtään mieli, koska tämä unirytmi on aiheuttanut minulle kummallisen päänsäryn. Se on pieni kipu eikä se edes tunnu kokoajan. Se jotenkin kummallisesti vihlasee n. 5 sekunnin välein. Voin sanoa, että ei ole kovinkaan hauskaa.

No pah, kyllä minä nyt sytytän sen tupakan, koska suurella vaivalla ne tähän huoneeseen kannoinkin. Asia on kyllä niin, että en talon sääntöjen mukaan saisi tässä talossa edes sisällä polttaa, mutta ei se minua niin haittaa. Lattiat olen kumminkin jo sen verran pahasti telonut tämän huonon tietokonetuolini kanssa, niin ei se enää asiaa pahenna jos seinät alkavat kellertää tai jotain muuta yhtä mahtavaa.

Hmm, voisin ruveta katselemaan uusia asuntoja. Tässä kämpässä kumminkin kohta remunnut jo yli vuodenpäivät ja naapurit käyvät päivä päivältä kummallisemmiksi. Silloin kun tähän muutin, kolmoskerroksessa asui romaniperhe. Tässä pyöri kokoajan kauheita laumoja romaneita ja ei koskaan tiennyt mitä niillä on mielessä. Niillä oli muutenkin aivan omat säännöt; roskikset sai jättää rappukäytävään ja muuta mielenkiintoista. Nyt samainen asunto, josta romaniperhe todennäköisesti sai häädön, on toisen kummallisen perheen/henkilön käytössä. Okei, en ole nähnyt siinä kun sen yhen miehen, mutta pääsihän kyseinen henkilö juuri lehteenkin:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/peruuttelija-uhkasi-poliisia-puukolla---talttui-sahkolla/art-1288400912715.html

Näin mukavia naapureita. En siitä hepusta sitten sen enempiä tiedä, mutta niin kauan mulla ei oo sen kanssa mitään suurempaa ongelmaa kun se pitää itse mut ulkopuolisena asioistaan. Jos vaikka innostuu rappukäytävässä tökkäämään puukolla - itsehän en kulje etälamautin taskussa, että voisin sellaista käyttää.

Huh, kello 6:18. Innostuinkin kirjoittamaan huomattavasti pidemmän tarinan kun olin aluksi ajatellut. Sain juuri tupakinkin poltettua loppuun ja toinen kuppi aamukahvia odottaa juojaansa - eli minua. Joten enköhän ala nauttimaan siitä nyt ja mieti vasta sen jälkeen uusia kuvioita tähän päivään.

Terveisin,
Tekko

Hollaa!

Terve te kaikki karvaiset nahkiaiset!

Mä en oo taas aikoihin jaksanu päivitellä tätä, mutta nyt mä ajattelin vähän kirjotella aikani kuluksi. Kello on nyt 6:38 ja vietän hiihtolomaa. Yö meni hienosti kahvitellessa ja NHL 09-peliä pelaillessa.

Kiva tämmönen väsynyt meininki ja SuomiPoPin Aamulypsy pauhaa taustalla. "se lentää niinkuin tuhka tuuleen.." Semmonen biisi soi tällä hetkellä, jee.

En mä jotenkin osaa kirjottaa nyt. Sormet ja aivot ei pelaa samaa peliä ollenkaan. Syynä varmaan melkein 24 tuntia hereillä. Kokoajan alan kirjottamaan jotain, mutta pyyhin sen samantien ja alan kirjottaa jotain muuta, kunnes pyyhin senkin ja alotan taas alusta..

Joten jospa en enään pelleilisi, vaan lopettaisin tämän kirjottelun. Joten, adios!

Terveisin,
Väsynyt Tekko

Päivittelyä.

Jos vähän kirjottelis tännekkin välillä. Tosin en tiiä, että mitä mä tänne nyt kirjoittasin kun ei oo tapahtunu mitään niin kovin erikoista. Mitähän mä siis kirjoittaisin..

Pitäskö ihan vaan kertoa kaikille, että alkukuun ryyppäämiset rakottaa nyt tätä loppukuuta rahallisesti. Eli mulla on tällä hetkellä sen verran niukkaa, että en tänäänkään oo saanu syödäkseni kun koulussa jotain PONTSO-keittoa ja himassa pari lihapiirakkaa siinä about 15-16 aikaan.

Viimesestä ruuasta siis aikaa jo semmonen 6-7 tuntia. Jos mulla olis sapuskaa niin mähän olisin jatkuvasti jääkaapilta ettimässä jotain pientä, mutta nyt ei niin ole. Toisaalta ihan hyvä vaan, koska eilen ihmettelin mun möhömahaa ja se vaikuttaa kutistuneen ihan pikkiriikkisen. Tai sitten se johtu sen hetkisestä nälässä. Toivossa on silti hyvä elää. Nyt nimittäin tulee ainakin liikuttua enemmän kun syötyä, joten ehkä ihan hyvä näin.

En taas tiiä onko tää ihan helvetin sekava teksti, vai onko tää niin liian selvä, etten ite vaan tajuu mitään. Mutta silti nyt antaisin mitä vaan edes pienestä annoksesta kebab + ranskalaiset. Haha!

Terveisin,
Nälkäinen Tekko