Mutta sikälihän se oli ihan hyvä asia herätä siihen aikaan, koska mulla oli siinä sitten monta hyvää tuntia tehdä Vesku-juttuja. Tai siis, no, koulujuttuja. Olisi ollut mahdollisuus kirjottaa vaikka blogi jo silloin, mutta päätin käyttää aamun keskittyen verkkosivujen suunnitteluun – tai pikemminkin toteuttamiseen. Ja siis hitsin hyvä, että käytin, koska verkkosivut alkaa olemaan valmiit! Eira pääsi tänään niitä koeajamaan ja se löysi sieltä kaiken tarvittavan, joten mä olen aika varma, että olen tehnyt hyvää työtä. Jos niistä täytyy jotain sanoa, niin ne on kyllä hyvin erittäin todella kaukana siitä mitä maanrakennusfirmojen nettisivut yleensä on. Mutta mä seison niiden takana tuli mitä tuli. Ajattelin huomenna vielä löytää jostain sen verran aikaa, että kerkeän poistamaan sieltä mahdolliset kirjoitusvirheet ja jos haluan jotain vielä hioa niin hion silloin. Mähän olen semmonen ihminen, että jos mä noita jään vielä pitkäksi aikaa hiomaan niin mä saatan tehdä ne alusta loppuun uudestaan vielä, koska joku yksi kohta ei ollutkaan muka niin hyvä.
Mä teen nyt poikkeuksen ja laitan tähän linkin kaikille halukkaille, jotta voitte käydä katsomassa mitä tarkoitan sillä, että ne on hyvin erilaiset kun verrataan mihin tahansa muuhun alan yritykseen. Linkki on tässä. Se ei tule jäämään nettiin ikuisiksi ajoiksi vaan se tosiaan hyvin suurella todennäköisyydellä poistuu heti kun opettaja on antanut niistä minulle arvosanan. Täytyy sitten muistaa tulla korjaamaan toi linkki täältä pois, koska perfektionismini ei varsinaisesti suosi rikkinäisiä linkkejä.
Ahkeroin aamulla sen noin 3 tuntia sivujen parissa ja sitten Max heräsikin. Menin sen kanssa touhuilemaan siihen asti kunnes Eira heräsi ja lähti viemään Maxia kohti päiväkotia. Sitten jäin hetkeksi Miion kanssa kotiin, Eira tuli sen sitten multa nappaamaan ja lähti uusille seikkailuille nyt taas Miio mukanaan. Mä ajattelin, että käytän tommosen rauhallisen aamun hyödyksi ja menin nukkumaan. Vau. Mua sikäli ärsyttää, että mä olisin oikeasti voinut käyttää sen hyödyksi, mutta käytin sen makaamalla silmät kiinni sängyssä kuorsaten. Nukkuminen on aina pois jostain muusta, vaikka nukkuminen toisinaan ihan kivaa onkin.
Kaiken muun kivan lisäksi näin aamu-unillani vielä painajaisiakin. Höh. Ei siis vieläkään yhtenäistä jatkuvaa unta, vaikka taas oli edellytykset nukkua rauhassa ainakin pari tuntia.
Pienten päiväunien kaltaisten nokosteni jälkeen pitikin rientää Eiraa vastaan, koska Eira oli tulossa reissultaan ja sen täytyi päästä hakemaan Max päiväkodista. Äkkiä ylös sängystä ja vaatteet päälle. Eira haki Maxin sillä aikaa kun mä hytkyttelin Miioa rattaissa päiväkodin pihassa. Mä siinä pihalla aika usein ollessani mietin, että mun täytyisi kyllä jossain kohtaa pystyä itsekin hakemaan Max sieltä päiväkodista, eikä siihen aina voi tarvita Eiraa.. Mä en vaan tiedä riittääkö mulla kapasiteetti käsitellä sitä kaikkea hässäkkätä siinä. Ehkä sitä pitää vaan joskus rohkeasti kokeilla, mutta siitä olen aika hyvin varma, että jos mulle siellä jotain Maxin päivästä kerrotaan niin sitä en osaa kovalevylleni rekisteröidä. Sen verran vaikeita noi tilanteet mulle kuitenkin vielä on.
Max tuli kotiin päiväunille ja mulle siunaantui uusi tilaisuus keskittyä vielä hetki verkkosivujen toteuttamiseen, koska Eira lähti taas uuteen seikkailuun. Joo, se on aika kova seikkailemaan. Tässä kohtaahan mä siis sain ne verkkosivut omasta mielestäni valmiiksi ja sen jälkeen päivä on mennyt hyllyessä ajan mukana. Olipas outo, mutta rehellinen vertaus. Nyt Eiralla, tai pikemminkin Maxilla on kavereita kylässä. Mä en osaa noissakaan tilanteissa olla mukana, joten linnottauduin vaatehuoneeseen kirjoittamaan tätä tämmöistä blogimerkintää. Joka onkin nyt toinen ihan puhdas päiväkuulumispäivitys putkeen.
Päivän kuva on otettu tänään aamulla, koska Max taas kerran hauskuutti meitä. Vaikkakin pitäisi aina pystyä seisomaan kieltojensa takana, niin Max on kyllä todella taitava kumoamaan mun käskyttämistä. Mä yritän parhaani mukaan olla ihan pelle, mutta silti jämäkkä isä, mutta Max vetelee aina oikeista naruista ja sitten mä olenkin taas enemmänkin vaan se pelle.
Niin, kyllä, minä kielsin. Muutaman hetken päästä tilanne oli tämä, enkä vaan enää pysynyt asettamani kiellon takana. Huvituin ja sitten pitikin jo ottaa kuvaa. Tämän jälkeenhän Max kulki noi joulupallot suussa pitkin taloa ja mölisi omiaan meidän vanhempien nauraessa vieressä. Hienoa jämäkkyyttä! Ettette ihan selkärangattomana mua pidä, niin on myös oikeasti tilanteita, joissa osaan pysyä ehdottomana. Tässä vaan jotenkin koin, että kun se yksi pallo ei ole siellä suussa sisällä vaan kaksi palloa ulkopuolella, niin kai sitä voi vähän itsekin höllätä. Ei ollut mitään välitöntä vaaraa. Jos niin olisi ollut niin en mä tietenkään olisi antanut asian vain olla, koska vaaratilanteet täytyy pystyä minimoimaan. Niitä en ole koskaan sivuuttanut sen takia, että Max olisi itse vetänyt asian ihan lekkeriksi.
Kyllä mä siis koen, että mä olen ihan pelle, mutta samalla myös jämäkkä isä. Jottette kysyisi mitä tarkoitan ollessani ihan pelle, niin selitän teille: mulle huumori on tärkeetä. Jos ihmistä kutsutaan pelleksi niin usein siinä on semmonen negatiivinen sävy, vaikka pellet yleensä positiivisia onkin. Mä olen semmonen positiivinen pelle, mä tykkään sekoilla ja tehdä semmosia hauskoja juttuja poikien kanssa. Pääasia yleensä kaikessa on se, että on hauskaa.
Jep. Mulla alkaa olemaan silmät sen verran sikkuralla taas tästä tän päivän tietokoneella istumisesta, että mun on aivan pakko lopettaa tämä merkintä tähän. Huomenna todennäköisesti mennään vielä sieltä missä ei sitä aitaa lainkaan ole, mutta sitten mun täytyisi jo kyetä sivuuttamaan koulustressi ja keskittymään johonkin muuhun stressattavaan – kuten esimerkiksi joululahjoihin. On se tämäkin kyllä kun kokoaika mennään stressistä toiseen..
No, kuitenkin; nyt ei mulla muuta, eli se olisi huomiseen!
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)