Mutta joo, en tiedä. Tänä aamuna väänsin viimeiset muutokset Maanrakennus Kiviniemi OY:n verkkosivuille ja palautin tehtävän opettajalle. Nyt sitä sitten vaan odotetaan, että opettaja käy sivut läpi ja antaa mulle parhaimman mahdollisen arvosanan. Paras mahdollinen arvosana mun tapauksessa on 3, koska en kyennyt sitä asiakastyötä tekemään vaan valitsin näyttötyöksi ton kuvitteellisen firman. Toivottavasti siis saan edes sen kolmosen, koska siihen mä ainakin tähtäsin. Sikälihän noi sivut tuntuu hukatulta ajalta, koska ne sitten tosiaan poistetaan. Mutta sitten kun sen ajattelee kokemuksena ja sen kautta, että siinä ne opiskelut kertaantui.. Ei se ollut hukkaan heitettyä aikaa. Kaikki on tehty nyt vähintään kahteen kertaan, joten ehkä mä osaisin kolmannenkin. Nyt sitä sitten täytyisikin alkaa taas miettimään elämää eteenpäin, koska kohtahan sitä jäädään taas hieman tyhjän päälle..
Siinä kai ne tärkeimmät. Nyt kun on taas kiire nukkumaan niin haluaisin tehdä jotain helppoa ja kivaa. Mitähän se olisi? Ehkä helpointa olisi kaivaa muutamia kysymyksiä ja vastailla niihin? Kokeillaanko? No, kerta se on teille okei niin sitten se on mullekin okei.
Ei tule edes kovin jouluisia kysymyksiä tällä kertaa, mutta tulee jotain. Ja niin surullista kuin se onkin, niin näihinkin kysymyksiin on vastattu täällä blogissa ennenkin. Tai siis tottakai on, koska täältä blogistahan mä nämä kaivoin. Mutta ei valiteta, käydään kimppuun:
1. Rikotko lakia?
– Vältän parhaan taitoni mukaan, koska mun mielestä laki on tehty meitä varten. Jos kaikki vaan tottelisi niin voitaisiin elää ihan kaikessa rauhassa.
2. Oletko uinut alastomana?
– Lapsena varmasti monen monta kertaa. Siitä on ainakin yksi kotivideokin todisteena. Aikuisiällä, hmm, en?
3. Millainen olotilasi on?
– Ihan ookoo. Mutta kuten sanottu niin haluaisin tällä hetkellä olla tekemässä jotain muuta. Tai siis tätäkin on kiva tehdä, mutta että pitäisi samaan aikaan olla muuallakin. Väsyttää, mutta se kai on ihan normaalia kun pieni lapsi ei nuku hyvin. Samalla oon aika ylpeä.. Tai siis ainakin hyvin mielissäni siitä, että sain palautettua sen näyttötyön. Se on yksi stressinaihe vähemmän, joten siitä isot plussat olotilaan.
4. Oletko helposti mustasukkainen?
– Mä väittäisin, että ne ajat on hyvin vahvasti takanapäin. Tässä kun tätä matkaa on Eiran kanssa taivallettu jo se heittämällä yli 10 vuotta, niin kyllä sitä toiseen luottaa. Mutta väittäisin, että elämään on astunut toisenlaista mustasukkaisuutta; nimittäin kavereista. Kun mulla ei niitä kavereita ihan mahdottomasti ole, niin mua ärsyttää jos kavereilla on kavereita, joiden kanssa ne viettää aikaansa ilman mua. Tavallaan kun sitä on siis nykyään pääsääntöisesti isä, niin jää vähän aikaa kavereille ja kaverit sitten lentää omille teilleen tietenkin. Niin ehkä sitä on siis silleen tavallaan itse sössinyt tilanteensa ja sitten sitä kautta tuntee semmoista jotain kateutta, että miksi tolla sitten on muita kavereita kun mulla ei ole. Ehkä te ymmärrätte. Ei se ihan jokapäiväinen tunne ole, mutta välillä se vähän kieppasee.
5. Oletko iloinen?
– On asioita, joista mä olen todella iloinen ja onnellinen, mutta on olemassa myös asioita, jotka stressaa ja huolettaa mua suuresti. Mä olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että mä olisin enemmän iloinen kun surullinen. Nyt se on ollut hyvin vaikeeta tosiaan huonojen öiden takia ja sen takia mitä ne aiheuttaa koko talouden ilmapiirille, mutta silti pääsääntöisesti yritän pitää mielessä positiivisia asioita. Paljonhan tää on tämmöstä asioiden sivuun siirtämistä, jotta elämä ei menisi ihan murehtimiseksi.
6. Mitä söit viimeksi?
– Kaksi leipää, joissa oli päällä metwurstia ja kananmunaa. Niin, ei aamupalan ehkä pitäisi olla noin raskas, mutta kun nyt vaan teki mieli. Paistettu kananmuna on oikein mainio leivänpäällinen.
7. Mitä teet huomenna?
– Huomenna.. Luultavasti tätä samaa kun tänäänkin, mutta ilman stressiä näyttötyöstä. Mun pitäisi lyödä lukkoon päivä, jolloin mennään Ronin kanssa syömään, mutta en osaa oikein ajatella. Se voi olla huomenna tai se voi olla olemattakin. Ja sitten jos huomenna menenkin Ronin kanssa syömään niin se tarkoittaa myös sitä, että pitää mennä ihmispaljouteen joululahjaostoksille. Mutta jos meno on sama kuin tänään, ja ilman ulkona syömistä, niin sitten se on vaan arkea. Herään, selviän päivästä ja menen nukkumaan. No ei, on se paljon muutakin, mutta toi oli tollein hyvin erittäin paljon kärjistetty versio päivän kaavasta.
8. Ketä ajattelet nyt?
– Äsken jouduin ajattelemaan taas Ronia, koska tuli tosiaan mieleen se, että sovittiin tälle viikolle noi treffit. Ja itseasiassa sen jälkeen mietin myös meidän poikia, koska mietin, että miten mä ilmaisen ton kärjistämisen niin, että saan siihen lapset mukaan, mutta kärjistin nekin sitten lopulta pois tosta hyvin erittäin paljon kärjistetystä versiosta. Tällä hetkellä ajatelen taas meidän poikia, koska mietin, että miksi mä kärjistin ton asian noin vaikka mun päivät on oikeesti tosi hauskoja lasten ansiosta?
9. Oletko sarkastinen?
– Kyllä mä pidän sitä hyvin viihteellisenä ja kyllä mä sitä aika paljon arjessa toisinaan viljelen. Oon kylläkin yrittänyt opetella siitä pois, koska ei kaikkeen tarvitse vastata sarkastisesti. Tavallaan kuitenkin ne joiden kanssa keskustelen niin tietää, että harvoin jos koskaan mä tahallani ketään ivaan.
10. Mikä tappaa kiinnostuksesi?
– Ihmiset. Se, että on pakko tehdä. Puuduttavuus. Kouluhommatkin oli pääosin kivoja, mutta kun tuli liian paljon tekstiä, joka oli vaan niin puuduttavaa, niin ei mua kiinnostanut koko koulutus. Näyttötyön sain tehtyä vaan kun pakotin itseni ensin tarpomaan sen pahimman suon yli ja sen jälkeen kiinnostus aiheeseen taas löytyi. Välillä on vaan pakko tehdä epämiellyttäviä juttuja, jotta pääsee sen kiinnostavan jutun luo. Ja mitä tarkoitan kun vastasin ensin, että ihmiset, niin sitä, että kyllähän nyt todella ankea asenne saa kenen tahansa kiinnostuksen katoamaan. Monet kerrat mulla on ollut kivaa ja olen ollut kiinnostunut tekemään jotain, mutta sitten jostain on kuulunut jotain marinaa ja oma kiinnostuskin on lopahtanut. Miksi yrittää mitään jos aina vaan maristaan?
Joo, tämmönen. Nyt täytyy sanoa, että tämä luukku oli koko tämänvuotisen kalenterin huonoin. Kysymykset oli tylsiä, enkä saanut niistä oikein mitään tarttumapintaa. Olin kuitenkin liian laiska vaihtaakseni kysymyksen sitten toiseen ja lopputuloksen näette tässä. Muutamaan sain ihan tyydyttävän vastauksen, mutta suurinosa oli taas vaan suorittamista. Pyydän jo valmiiksi itseltäni anteeksi, että annan tällaisen merkinnän tulla ihmisten ilmoille, mutta mun aivoissa on tällä hetkellä vain yksi ajatus; nukkumaan.
Päivän kuvan luikautus tähän vielä ja sitten suuntaan kohti sänkyä.
Mä pidän kovasti Edvard Munchin Huudosta. En mä silleen ole henkeen ja vereen taiteen ystävä, mutta mä tykkään itse taiteilla ja joskus jotkut kivat taulut kolahtaa. Huuto kolahti joskus ja kolahtaa se vähän vieläkin. Muutoinhan en huutamisesta kyllä pidä, mutta tässä taulussa on sitä jotain. Se oli liki yhtä järkyttynyt tequilan loppumisesta kun mitä minä olin.
Mutta joo, tämä oli nyt tämmöinen ihan puhtaasti täyteluukku. Toivottavasti siihen ei jouduta tyytymään huomenna, mutta sen näkee sitten. Se olisi huomiseen ihmiset, koska nyt ei mulla muuta!
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)