Löytyi 10 kysymystä vuodelta 2015. Siitähän on jo niin pitkä aika, että luultavasti vastaukset on muuttuneet jo vaikka ja kuinka monta kertaa. Pitäisköhän mun vastata niihin lukematta edellisiä vastauksia ja sitten vähän vertailla, että miten ajatukset eroaa aikaisemmasta? Tehdään niin, koska sehän luo tähän pientä vaihtelua kun verrataan siihen totuttuun helppoon kaavaan. Eli seuraavaksi luvassa 10 kysymystä, uudet ja vanhat vastaukset ja lopuksi vielä niiden vertailua keskenään. Eli tästä voi tulla aika setti, ehkä. Voi olla tulemattakin.
1. Mitä pelkäät tällä hetkellä eniten?
2022: Jos täysin rehellisiä ollaan niin mua pelottaa eniten se, että joku läheinen täältä taas poistuu ennemmin tai myöhemmin. Haluaisin vaan pitää kaikista kiinni kynsin ja hampain, mutta samalla en osaa tehdä mitään.
2015: Hmm, tällä hetkellä mua ei oikeestaan pelota mikään. Yleisellä tasolla muhun on iskenyt myös jollain asteella se paniikki mitä ihmiset lietsoo maahanmuuttajista. Pelottaa, että ne tekee jollekin mun läheiselle jotain.
– Pienet on pelot ollut vuonna 2015. Tosin, eihän pelossa olekaan hyvä elää, joten tavallaan olen kateellinen tuolle vanhalle ajatusmaailmalleni. Tavallaanhan siinä on kuitenkin ollut läsnä se huoli läheisistä ihmisistä myös, mutta hyvin typerän ajatuksen kautta. Asiat oli lopulta vissiin suhteellisen hyvin silloin 7 vuotta sitten.
2. Miten purat vihaasi?
2022: Mä käsittääkseni vain käsittelen sen rauhassa omissa oloissani pääni sisällä. Jos se pääsee purkautumaan joidenkin läsnäollessa niin saatan korottaa ääntäni – tai siis hyvin todennäköisesti korotan ääntäni. Joskus se purkautuu siten, että lyön jotain mahdollisimman kovaa esinettä, jolloin mua itseäni sattuu ja viha muuntuu kivuksi ja se on sitten jo paljon helpompi käsitellä.
2015: Mulla on oikeestaan kaksi tapaa purkaa negatiivista mielialaa. Toisinaan mä vaan nappaan musiikit korville ja lähen kävelemään johonkin. Se on yleensä tapa estää turhautumista, mutta myös jonkinlaista suuttumusta. Sitä vihaa minkä jotkut ihmiset saa mussa joskus aikaan puran sillä, että tosiaan lyön jotain kovaa esinettä. Kiveä, seinää tai jotain vastaavaa. Se usein muuttaa vihan turhautumiseksi ja sitten riittää vaan se musiikit korvilla kävely.
– Yksi asia näköjään on ja pysyy; viha puretaan edelleen lyömällä jotain kovaa esinettä. Ei se siis ole semmoinen tapa mistä oppia kannattaa ottaa, mutta tällä mä olen mennyt liki koko elämäni. Tai no, ehkä mä olen lapsena saattanut kiukutella vihastuksissani, mutta pitkään olen jo ajatellut, että se on sen verran turha tunne, että ei sitä kannata muille näyttää tai muihin purkaa. Nykyään ei tule lähdettyä musiikit korvilla kävelemään, mutta nyt kun taas muistan senkin vaihtoehdon olemassaolon niin voi olla, että tulee käyttöön jos sellainen tilanne eteen tulee, että tarvitsee vihan kanssa olla tekemisissä. Älkää ihmiset vihatko niin paljon, ottakaa iisisti, saatte enemmän irti tästä elämästä.
3. Elätkö elämääsi juuri nyt?
2022: Periaatteessa ja periaatteessa en. Mä en ole koskaan elämässäni kokenut mitään niin hienoa kun isänä olemisen, mutta samalla mun elämästä myös puuttuu asioita. Tai siis enemmänkin ihmisiä, mutta myös asioita. Mä eläisin elämääni enemmän jos täällä olisi vielä se yksi henkilö, jota ilman monet asiat on ollut ajoittain paljon vaikeampia kuin ennen. Monilla muillakin olisi asiat paljon paremmin mikäli isoveli olis vielä täällä. Mun huoli muita ihmisiä kohtaan on kasvanut ja en osaa oikein olla stressaamatta kaikkea. Ja tottakai tämä tämmönen stressi syö sitä elämän elämistä aika paljon, vaikka yritän sen arjessa mahdollisimman hyvin piilottaa.
2015: Jos mä en voisi vastata tähän niin sitten voisin olla eri mieltä. Mutta koska mä kirjotan tätä niin kai mä elän elämääni. Vai tarkotetaanko tällä sitä, että onko tää semmosta elämää mitä haluan elää? Jos joo, niin kyllä mä uskon näin. Edelleenkin voisi sanoa, että jos noi haaveet vaan toteutuisi, niin voisi se jollain tasolla muuttaa asioita astetta positiivisemmaksi.
– 2015 vuoden Vesa-Matti on yrittänyt olla kamalan vitsikäs, mutta loppua kohden on näköjään ryhdistäytynyt. Mua hitusen ärsyttää, että en pysty 100 % muistamaan mistä mä olen tohon aikaan haaveillut, mutta.. No, luulen, että ainakin yksi pitkäaikaisimmista haaveista toteutui kun isäksi tulin. Elämä tuo ja elämä vie, niinhän se vaan on. Omaa elämää pitää kaikesta huolimatta yrittää parhaansa mukaan jatkaa. Yksi asia kuitenkin on pysynyt ja se on se, että koen eläväni kaikesta huolimatta ja tavallaan kai kaikesta johtuenkin.
4. Mitä haluaisit tehdä juuri nyt?
2022: No, tuota.. En oikeastaan mitään muuta. Tässä hetkessä mulla ei ole oikein muuta tekemistä, joten ehkä mä haluaisin tehdä juurikin tätä. Mutta jos kysymys kuuluisi, että mitä mun pitäisi tehdä juuri nyt niin vastaus olisi, että koulujuttuja. Olisi pitänyt taas tehdä koko aamu, mutta enpä ole tehnyt. Ja näin nämä jutut vaan siirtyy ja siirtyy taas.
2015: En oikeestaan tiedä. Mulla ei ole mitään semmosta erityistä. Elän hetkessä ja se tuo mun eteen ne asiat mitä tulen tekemään. En mä osaa silleen suunnitella ja siksi tää on mulle ainut tapa elää. Tai no jos vastataan tähän näin, että haluan nyt kirjoittaa tähän blogiin nämä vastaukset ja muuta en tiedä.
– Meinasin kirjottaa ihan aluksi ihan samalla tavalla, että elän hetkessä. Jätin sen kuitenkin pois jostain syystä, mutta ajatus molemmissa vastauksissa on kutakuinkin sama. Ilman koulujutuista jahkailua. Olen siis edelleen aika jalat maassa -tyyppinen ratkaisu. Tässähän tätä elämää eletään eikä miettimällä tulevia peliliikkeitä.
5. Mikä on rumaa ja miksi?
2022: Nykynuorison puhekieli ja siihen päälle aika pitkälti lähes kaikki uusi rap-musiikki mitä tuotetaan. Ehkä mä vaan olen sitten jonkinlainen boomeri (hauska käyttää tämmöstä sanaa kun on juuri haukkumassa englannin ja suomen sotkemisen keskenään) jo, mutta mä en voi sietää sitä miten suomea ja englantia sotketaan enemmän ja enemmän yhteen. Ja kyllähän te tiedätte, että mä olen vanhan musiikin kannalla lähes aina, koska esim. mikään nykyaikainen rallattelu ei voita Leevi And the Leavingsin musiikkia. Mutta mä olen myös tykännyt aikanani hyvin paljon suomalaisesta rap-musiikista, eli räpistä. Aina mulle on tärkeintä ollut sanoma, sanat ja kaikki siis lyyrinen puoli. Yks päivä kuuntelin uutta rap-musiikkia Spotifysta ja mun oli siis yksinkertaisesti skipattava lähes 90 % kaikesta siitä sonnasta mitä siellä soi. Biisit on enemmän ja enemmän toistensa kopioita ja niistä puuttuu sanoma täysin. En vaan yksinkertaisesti pidä. Tuli hyvin suuresti jopa Cheekiä ikävä.
2015: Hmm, mun mielestä rumaa on nyt se miten tätä Suomea ajetaan alas. Kyllä, mä ajattelen näin. Täällä ajatellaan vain muiden maiden ongelmia, vaikka oma kansakaan ei voi hyvin - eikä tule voimaan. On rumaa turmella sitä minkä puolesta on jopa sodittu. En ole täysin maahanmuuttovastainen, mutta kyllä nyt kaikilla pitäisi olla silmät sen verran auki, että tietää jo tässä vaiheessa, että sieltä tulee myös erittäin paljon ongelmia. Kaikki ne vääryydet mitä me saadaan kokea sen takia, että meidän maa auttaa, on erittäin rumaa.
– No, tuota.. Mä olen ollut kovin maahanmuttokriittinen ihminen vuonna 2015, koska se tuntuu olevan teema monissa vastauksissa. En ehkä pysty seisomaan kaiken sanomani takana enää nykyhetkessä, koska mä oon yrittänyt luopua turhien asioiden miettimisestä. Samalla kun olen maailman pahin yliajattelija. En vaan haluaisi viedä tota tommosta turhaa kriittisyyttä enää seuraavalle sukupolvelle, en ainakaan omilla lapsille. Siksi yritän nyt sopeutua tässä itse. Nykyään murheena on enää vain se miten suomen kieltä turmellaan ja siinä sivussa tuotetaan todella surkeaa rap-musiikkia. Ehkä elämä näin boomerina on helpompaa kun ongelmat on selvästi pienemmät.
6. Jos nyt näkisit tähdenlennon, mitä toivoisit?
2022: Terveyttä ja pitkää ikää, niin itselle kuin läheisillenikin. Ehkä nimenomaan enemmän läheisilleni, mutta jos toivetta on sen verran paljon, että itsellekin riittää niin mielihyvin myös itselle. Tavallaanhan sitä haluaisi ajatella, että sota voisi jo loppua, mutta haluan kuitenkin elää omassa pienessä kuplassani ja toivoa vain läheisilleni parempaa elämää. Mä ehkä jopa ajattelen, että en tämän takia olekaan niin kovin hyvä ihminen kun olen joskus kuvitellut olevani.
2015: Mä en niinkään ole taikauskoinen, että todella uskoisin tähdenlennon toteuttavan toiveita. Mutta jos se toimisi, niin toivoisin kaikille läheisilleni turvallista ja pitkää elämää. Kyllä mun tapauksessa kaikki läheiset menee mun omien haaveiden edelle, että en sen takia lähtenyt ensimmäisenä toivomaan haaveitani tosiksi.
– Great minds thiks alike. Hups, toin itse nyt englantia omaan tekstiini. Eli suomeksi jotakuinkin: mahtavat mielet ajattelevat samoin. Ja samalla hoksasin, että tässähän on vain yksi ja sama mieli ollut ajattelemassa, joten ei toi oikein päde. Olenpas hölmö. Ajatus ei kuitenkaan tässä asiassa ole siis muuttunut oikein suuntaan tai toiseen vuosien vieriessä, vaikka tavallaan nykyään haluaa myös itselleen enemmän sitä pitkää ikää, koska haluaa nähdä mahdollisimman pitkälle miten noi lapset tosta kehittyy ja kasvaa.
7. Mihin menisit nyt, jos mikään ei voisi estää sinua?
2022: Menisin tietenkin ajassa takaisinpäin, koska mikään ei voi mua estää. Ei vaan, en tiedä. Tottakai siis kiinnostavin matkailukohde mun mielestä on 90-luku, joten sinne voisin mennä pyörähtämään näin aikuisiällä. Nähdä sen meiningin aikuisen silmin. Moni asiahan silloin oli varmasti enemmän retuperällä kun mitä nyt, mutta mun päässä asioista ei jaksettu silloin stressata niin paljon. Enkä mä jaksaisi sitä, että asioita stressataan niin paljon. Ehkä olen myös väärässä, mutta silti reissaisin 90-luvulle vierailemaan.
2015: En kyllä todellakaan tiedä. Mulla ei ole tähänkään mitään semmosta korttipakkavastausta. Mä en oikein halua mihinkään. Mulla on hyvä tässä ja miksi mä sitä pois vaihtamaan? Voitte pitää mua tylsänä, mutta mä olen aika vähään tyytyväinen.
– Toisaalta toi sama ajatus vuodelta 2015 käväisi mun mielessä myös tässä äsken kun mietin tätä vastausta. Mun on periaatteessa edelleen ihan hyvä tässä, mutta ajattelin sen tosiaan olevan suhteellisen tylsä vastaus. Onneksi lähdin hieman revittelemään tänään.
8. Sattuuko sinuun?
2022: Ei, kai? Ylävartalo on välillä sen verran juminen, että välillä voidaan puhua ihan sattumisestakin, mutta tällä hetkellä on asiat suhteellisen ok. Hommattiin tommonen leuanvetotanko, jotta pääsen siihen välillä roikkumaan ja venyttelemään tota ylävartaloa auki. Ei se vielä suoranaisesti ole auttanut, mutta melkein joka hetkessä siinä tavalla tai toisella roikun. Ehkäpä paikat tulee alkuun entistä kipeämmiksi, mutta toivon sen lopulta auttavan.
2015: Itseasiassa mun niska on oireillu jo pidemmän aikaa. Kai mulla on vaan jotenkin todella huono ryhti. Aamulla mua sattu olkapäähän ja rintakehään, mutta kun runnoin itteäni hetken aikaa niin olo jo hieman helpotti. Mutta muuten on ihan mainio olo.
– Sama kroppa, liki samat vaivat. Aina pitää itseään vähän runnoa ja venytellä päivän mittaan, jotta selviää jumien kanssa. Veikkaan, että mulla on vaan ryhti ollut aina niin huono, että se on tehnyt jo aika paljon vahinkoa tähän rankaan. Pitäisi kai kehdata käydä hierojalla tai jotain, mutta enpä vaan kehtaa.
9. Mitä värejä näet eniten edessäsi?
2022: Mustaa ja valkoista, koska tässä tätä tekstiä näpyttelen. Näytön reunatkin on mustat ja sitten taas vaatehuoneen seinät on valkoiset. Eli ei tässä oikein värejä nää. Sivusilmällä huomaan kyllä kuinka toisessa näytössä on oranssia ja sinistä, koska mulla on siinä jostain syystä auki toi mun näyttötyö. Muutoin vain mustaa ja valkoista.
2015: Valkonen. Ruutu on valkoinen, näytön alla on valkoinen joku kaappi. Sivusilmällä nään mun valkosen lippiksen ja valkosen mukin. Ja toisella sivusilmällä nään valkosen maton ja valkoset vitriinit. Mutta onko valkonen väri? Eikö se ikäänkuin ole väritön? No ei, ei rydytä liian syvällisiksi, koska jos ryhdyttäisiin niin ei mikään ole oikeasti minkään värinen.
– Nähtävästi aikalailla samallaisella vastauksella ollaan menty jo silloin. Mutta en sinällään tiedä, että mitä kukaan tämmöisellä kysymyksellä olettaa? Jos tämä luetaan tietokoneen näytöltä niin usein, ei aina, mutta usein, näyttössä on vain valkoinen pohja ja mustaa tekstiä. 2015 en vaan osannut ilmeisesti nähdä tätä mustaa tekstiä..
10. Kadutko mitään asiaa huomattavasti yli kaiken?
2022: Mä olen pyrkinyt elämään semmosella ajatuksella, että mitään tekemäänsä ei pitäisi katua. Vaan jos pitää katua jotain niin katuu sitten niitä asioita mitä ei ole syystä tai toisesta tehnyt. Kaikki valinnat vaikuttaa kuitenkin siihen millainen sä olet tässä hetkessä. Tottakai mullakin on niitä semmosia ryyppyreissuja ollut, jotka voisin ihan hyvin jättää tekemättä jos saisin valita uudestaan, mutta toisaalta millainen mä olisin siinä tapauksessa nyt? Mä todennäköisesti ryypiskelisin vieläkin tosi paljon, koska ei olisi tullut vastaan mitään pysäyttävää. Joten kaikki kannattanee ottaa opetuksina, eikä jäädä niitä katumaan.
2015: Enpä oikeestaan. Kaikki asiat mitä oon joskus katunut on ollut kyllä aika samaa kokoluokkaa. Tällä hetkellä mua ei kaduta mikään. Tai en ainakaan saa päähäni mitään asiaa mikä kaduttaisi juuri nyt. Helpompaa elää elämää kun ei jää jälkikäteen miettimään asioita liian pitkäksi aikaa. Niihin ei voi enää mitenkään vaikuttaa.
– Selkeästi samaa ajatusmallia hyödynnetty jo silloin. En vaan ole pukenut sitä samallailla sanoiksi kun mitä nyt. Toisaalta vuoden 2015 Vesa-Matista on aistittavissa se, että jotain siellä sydämen päällä on ollut, mutta sitä ei ole vaan kehdannut mainita. Ehkäpä juurikin joku ryypiskelyretki, joka olisi saanut jäädä tekemättä kaihersi mieltä. En muista, mutta jotenkin jos tulkitsen omaa kirjoitustani oikein niin joo. Opetuksen kannalta ja nokka kohti uusia pettymyksiä, eikö se näin ole?
Mulla meni tähän ihan järkyttävän paljon aikaa, joten tällaista ei enää tehdä. Ellei tää nyt jotenkin sitten ole superkiinnostavaa lukijoiden mielestä, mutta omasta aloitteestani en enää tällaiseen ryhdy. Ehkä. Saatan ryhtyäkin, koska tavallaan tää oli myös hauskaa. Toki hyvin runsaasti aikaa vietää, mutta kiva vertailla omaa tuoretta mieltänsä noin 7 vuotta nuorempaan mieleensä. Sanotaan näin, että ihan kiva, mutta. Ei muuta.
Äkkiä vielä päivän kuva ja sitten merkintä purkkiin ja purkki ulos muiden nähtäville. Täh? En tiedä, väsyttää jo tämä koneella istuminen.
Kaikki oleellinen näkyy kuvatekstistä jos olen sen muistanut tähän upotukseen liittää. Ehkä mä olen. En tiedä. Nyt on ihan pakko jo poistua koneelta, koska alan näkemään asiat jo hyvin sumeena. Vanhat silmät, en tiedä pitäisikö mennä näöntarkastukseenkin, mutta.. Pitäisi saada aikaan niin paljon muutakin, että en jaksa ottaa uusia asioita stressattavien listalle.
Nyt se olisi sitten huomiseen eikä sen kummempia!
Terveisin,
Vesa-Matti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)