Tänään mä ajattelin teille ihan vaan rupatella niitä näitä, kuten huomasitte varmasti tosta. Tää on varmaan nyt sitten taas semmonen kuulumispäivitys. Mun pitäisi tänään löytää aikaa myös huomisen blogimerkinnän kirjoittamiselle, koska huomenna mä en luultavasti ehdi tekemään muuta kuin vain julkaisemaan toivottavasti jo kirjoittamani pätkän. Huomennahan siis tapahtuu seuraavanlaista; Maxilta leikellään kita- ja nielurisat ja mitä ilmeisemmin sen korvat vielä putkitetaan siinä samassa yhteydessä. Luultavasti vanhemman huoli lapsesta vesittää siispä koko päivän noin muuten, vaikka noi on tyystin rutiinitoimenpiteitä niin silti se jotenkin stressaa. Ja samalla sitä on sitten myös tietenkin innoissaan siitä, että lapsen elämänlaatu mahdollisesti paranee.
Maxihan on siis hyvin paljon suu auki. Tämän lisäksi Max kuorsaa, ja pienen lapsenhan ei pitäisi kuorsata. Siihen vielä toistuvat korvatulehdukset. Näihin toivotaan saavamme apua leikkauksilla. Näillä toimenpiteillä toivotaan myös sitä, että Max alkaisi kuulemaan paremmin ja mahdollisesti tuottamaan jopa puhettakin enenevissä määrin. Puheterapeutin mukaan noilla nielu- ja/tai kitarisoilla on iso merkitys siihen, että lapsi ei vielä tuota hirveesti sanoja tai puhetta. Tän olisi myös tarkoitus auttaa Maxin unenlaatuun ja kai kaikkeen muuhunkin. Yleensähän Max siis nukkuu nykyään hyvin, öisin sieltä huoneesta kuitenkin kuuluu noin 1-15 itkahdusta, jotka ei yleensä vaadi toimenpiteitä. Heräämiset Maxille on yleensä jotenkin tosi vaikeita, koska ilmeisesti se unenlaatu ei vie sitä väsymystä kunnolla. Päiväunet on ehkä selvin esimerkki huonoista unista, koska en muista päivää kun Max olisi päiväunilta noussut ilman itkuisuutta. 2-3 tuntiahan se päiväunia nukkuu, mutta sikälihän se on turhaa jos ne ei vie väsymystä pois.
Ja mä olen aika varma siitä, että kaikki mainittu on syypää myös siihen, että Max usein turhautuu päivän aikana todella, siis todella nopeasti. Eilen esimerkiksi se leikki semmosilla muoviautoilla, jotka saa kiinnitettyä toisiinsa niin, että niistä saa semmoisen letkan. Jos yksikin auto putosi välistä niin se oli yksi tai kaksi sekuntia ja Max kiukustui. Ehkä enemmänkin vain se yksi sekunti. Ja siis muutenkin. Mä ymmärrän sen, että sitä harmittaa varmasti huonojen unien lisäksi se, että se puheentuottaminen ei suju ja hän ei tule aina niin selvästi ymmärretyksi. Sekös kyllä ihan varmasti kiukuttaisi ketä tahansa. On siis tokikin paljon asioita, jotka me ollaan Maxista tässä ajan saatossa opittu, joiden kautta tiedetään mitä se seuraavaksi haluaa tai haluaa tehdä. Meidän tietämys ei kuitenkaan kata kaikkea, joten hyvin paljon jää myös ymmärtämättä. Laajastihan Max tänä päivänä ymmärtää sanoja ja mä olen sitä toisinaan jopa ihan ihmetellyt, että koska siitä on niin älykäs tullutkaan? Se sanavalikoima on varmasti jo niin laaja, että ei tarvita kuin kunnon alkusysäys puheentuotannolle ja sieltä aukeaa semmoinen sana-arkku, että ei toista. Muun muossa siis tätä alkusysäystä toivotaan noiden leikkauksien myötä.
Jankkaankohan mä liikaa? Jotenkin tuntuu näin väsyneessä päässä, että mä sanon samoja asioita kokoaika vain eri muodossa. En nyt jaksa sen kummemmin ruveta tässä hetkessä korjailemaan, koska kohta pitää taas kiitää. Mennään tänään, tässä Maxin ollessa päiväkodissa, vielä hoitamaan tämmösiä viimehetken joululahjaostoksia. Sikälihän tilanne on tällä hetkellä suhteellisen hyvä, koska vaan yksi tai kaksi lahjaa täytyy enää hankkia. Kello on nyt 9:00 ja lähdön olisi tarkoitus tapahtua noin 9:30. Onhan mulla tässä jopa 30 minuuttia aikaa, mutta tiedättekö miten nopeasti semmonen pätkä menee kirjoitellessa? Ettekö? Kokeilkaa. Mä olen tähänkin käyttänyt jo noin 30-40 minuuttia.
No, en tiedä. Riittääkö tää teille tältä päivältä? Tai no, jos välttämättä se yksi siellä takana taas haluaa, niin okei okei, kirjoitan teille vielä hitusen.
Tuli nimittäin mieleen, että mulla on pizzapohjat jääkaapissa. Haluaisinkin siis kertoa teille mun "salaisen pizzareseptin". Mä joskus löysin Googlen kautta Mariannen pizzapohjan. Tästä vakiintui heti semmonen, että jos halutaan hyvää pizzaa nopeesti niin tehdään tämä pohja. Jossain kohtaa siirryin käyttämään pizzajauhoja ja yhden pizzajauhopussin kyljessä oli ohjeet napolilaiseen pizzapohjaan. Otettiin se testiin ja se teki taas niin suuren vaikutuksen, että se ajoi jopa Mariannen pizzapohjan ohi maultaan ja koostumukseltaan, mutta sen tekeminen vaan vie paljon aikaa. Näiden kahden välillä ollaan sitten palloteltu; jos nopeeta ja hyvää, niin Mariannen pizzapohja, mutta jos vaan todella hyvää niin napolilainen pizzapohja.
Mä halusin yksinkertaistaa asiaa ja tein hybridin. Napolilaisen Mariannen pizzapohjan. Teen siis taikinan muuten Mariannen ohjeen mukaan, mutta valmistan sen kylmäkohotuksella jääkaapissa yön yli ja siis käytän pizzajauhoja. Toki myös kohotan ensin 2 tuntia huoneenlämmössä, vaivaan noin 5 minuuttia sen jälkeen ja jaan kolmeen osaan. Sitten vasta jääkaappiin noin vuorokaudeksi erillisissä öljytyissä kulhoissa. Tän ansiosta mun ei tarvitsisi pitää kahta pizzapohjareseptiä tallessa, mutta pidän niitä silti, koska kumpaakaan en koskaan muista ulkoa.
Tämä pohja kun sitten täytettynä paistetaan todella kuumassa uunissa kuuman pizzakiven päällä niin kyllä, on muuten todella herkullinen ja hyvä pohja ja sitä kautta todella herkullinen ja hyvä pizza. Helppo käsitellä ja erittäin helppo syödä.
Täytteeksi yritän tällä kertaa replikoida sen jauhelihakastikkeen, jonka tein Sälinkäällä viimeksi. Se oli jotenkin ihan täydellinen pizzan päällä, vaikka pohja ei silloin ollutkaan paras mahdollinen. Nyt kun on liki paras mahdollinen pohja ja jos saan kastikkeen onnistumaan uudestaan, niin hyvänen aika meillä on tänään hyvää pizzaa ruokana! Sen kastikkeen salaisuus oli Lidlin jossain valmis soosissa, runsaassa valkosipulissa, oikeassa määrässä balsamicoa, oikeassa määrässä soijaa ja sitten vielä täydellinen loraus ruskeaa siirappia. Toivottavasti pääsen edes lähelle.
Nyt mä laitan teille vielä päivän kuvan ja käyn melkeinpä jo sitten ottamassa pizzapohjat jääkaapista huoneenlämpöön tunniksi, koska niin kuuluu ilmeisesti tehdä. Tunnin päästä paistetaan ja sitten maistetaan.
Poikasista kuvaa taas kerran. Sikälihän tämä on aina riski, koska mä olen luvannut täälläkin, että jos pojat joskus päättää pyytää mua poistamaan kaikki mun heistä lisäämät kuvat mun sivuilta, niin sitten tänne jää rikkinäisiä upotuksia. Se on kuitenkin sitten sen ajan murhe. Ja vaikka mä taas kuinka yritin olla tarkka niin tuolla TAAS kerran on tuo valkoinen palkki! Ärsyttää vietävästi.
Nyt ei mulla muuta! Huomiseen!
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)