7/24 (2022) | Aamupalaa ja kakkua!

Tänään märistään taas vähän aikaansaamattomuudesta, mutta sitten jutellaankin hetki meidän aamupalasta ja Eiralle tekemästäni kakusta. Enkai voi tätä tän enempää avata? Lukekaa jos aiheet kiinnostaa.

Mä en nyt vaan yksinkertaisesti löydä sitä jotain energiaa tarttuakseni asioihin. Mä en alottanut sitä The Joulukalenteria, mä en ole katsonut Yksin kotona -elokuvaa enkä mä sen pahemmin ole tehnyt kouluhommiakaan eteenpäin. Mä olen eteenpäin siirtämisen kruunaamaton mestari. Enkä siis ylpeile sillä, en todella. Mua hyvin paljolti ärsyttää oma aikaansaamattomuuteni. Sikälihän en ole aikaansaamaton, koska saan tän blogin kuitenkin kirjoitettua joka päivä, eikä tämä vaadi oikeastaan mitään ponnisteluita. Tämä vaatii vaan sen, että löydän tyhjän aukon päivän aikataulusta ja tartun siihen. Miksi ei kaikki muut asiat toimi samalla tavalla? Koulujutut olisi tällä hetkellä rehellisesti tärkeämpi seikka kun tämä blogiputki, mutta blogiputki tuntuu olevan silti se kiinnostavampi asia. Ja rehellisesti noi koulujututkin on ollut pääosin kiinnostavia, mutta nyt asioiden saattaminen sillä saralla eteenpäin vaatisi pitkän puuduttavan tekstin lukemista uudestaan ja uudestaan. Ja sen sisäistämistä ja pilkkomista. Ja kaikkea. En tiedä, pitäisi vaan tehdä se päätös, että tässä joku päivä ihan aikuisten oikeesti taas tartun niihin ja saatan ne kunnialla loppuun. Vaikka tota aikaa tässä on vielä, niin kohta taas huomaan, että mulla on julmetun kiire. Ja se on typerää.


No, se siitä ja sen kestävyydestä. Vai se siitä ja loput kirjeessä? Yhtä kaikki. Luikautetaan toi päivän kuva tähän väliin ja toivotaan sen kirvoittavan mieleen vielä jonkinlaista tarinaa.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa

Henkilön Vesa-Matti Nikander (@tekkomus) jakama julkaisu

Tänään on tosiaan Eiran syntymäpäivät. Päivä? Miksi aina sanotaan päivät kun on vaan kuitenkin yksi? Vai olenkohan se vain minä, joka on aina vaan kuullut sen monikossa? No en tiedä. Kysymyksiä tänään ainakin tuntuisi riittävän.

Mä olisin halunnut viedä tänään Eiran syömään, mutta sen tietää kun on lapsia, että se olisi ollut ihan hirveä järjestäminen. Sitten ajattelin, että aamupalalle johonkin hotelliin tai jotain vastaavaa, koska olisihan sekin edes jotain erikoisempaa kun normaalisti. Silloin kun aloin asiasta keskustelemaan Eiran kanssa niin aamupala-aika alkoi olla jo ohi monissa paikoissa. Tai siis liki kaikissa. Mietittiin seuraavaksi, että jos menisi lounaalle, mutta se olisi taas alkanut pääosin 11 aikaan ja Max pitää hakea päiväkodista 11:30, joten.. No, Eira sai idean; haetaan aamupalatarpeet Lidlistä ja tehdään kotona vähän erilaisempi aamupalakattaus.

Lidlistä valikoitui mukaan semmosia perus hotelliaamiaisella tavattuja tuotteita. Mä yritin koko kaupassaoloajan (onhan tämä kokonaisuudessaan yhdyssana?) Eiralle ehdottaa, että "otetaan tota? Entä tota? No tota?", mutta Eira halusi pysytellä semmosessa perusvarmassa setissä. En saanut puhuttua aamupalaan mitään kalliita juustoja tai leikkeleitä. Mutta ehkä ihan hyvä niin, koska loppuhinta tommosellekin setille mikä saatiin aikaiseksi oli aika raju. 

Tarkoitus kai oli, että vedetään aamupala pitkän kaavan kautta ja istutaan pöydän ääressä kunnes kaikki lautaset on tyhjiä. Mutta pyh! Kumpikin vain ahtoi naamansa täyteen kaikkea ja oli 10 minuutin päästä kamalassa ähkyssä. Kai se sitten kertoo siitä, että aamupala oli ainakin hyvää. Tai siis sitähän se oli! Kyllä tommosen kattauksen voisi periaatteessa joka aamu ottaa naamansa eteen, mutta ei sen tekemiseen joka päivä jaksaisi nähdä niin paljon vaivaa kun se vaatii. Oikein hyvä erikoistapaus, Eirakin vaikutti ainakin olevan hyvillään siitä. 

Kakkuahan me ei vielä maistettu, vaikka se tossa kuvassa mukana olikin. Mä olen itse vähän semmonen, että en siedä syödä aamulla mitään makeaa. Jotenkin sillä lähtee vaan päivä jotenkin.. Tiedättekö, jotenkin silleen väärällä jalalla sitten tai jotain. Laitettiin se kuvanottohetken jälkeen takaisin jääkaappiin ja alettiin ahmimaan. Mutta voin mä kakusta kertoa teille, koska te kuitenkin haluatte. Mä kuljin kaupassa tämän reseptin kanssa ja keräsin koriin kuitenkin ihan eri tuotteita. Tykkään, että mulla on mittasuhteet jotenkin ymmärryksessä vaikka en samaa kakkua tekisikään. Periaatteessa toi oli sama, mutta tossa tän päivän kakussa on kaksi kerrosta; toisessa tavallista Geishaa ja toisessa jotain uutta kanelilla maustettua Geishaa. Keksinä käytin Digestiveä. Täytteet maistelin eilen erikseen, joten kyllä sen pitäisi pirun hyvää olla. Sehän selviää tänään jossain vaiheessa, että onko todellisuus jotain muuta.

Noi suklaakoristeet meni vähän miten meni. Mulla oli selvä visio, että laitan sulatettua Geishaa pieneen pussiin ja teen pussin kulmaan pienen reiän ja pursotan sieltä todella hienoa valmista tekstiä leivinpaperin päälle, mutta, no.. Sain hädintuskin ton nimen kirjoitettua kun pussi ensimmäisen kerran jo käytännössä räjähti. Geishassa kun on kaikenlaisia hippusia sisällä niin se tukki sen pienen aukon ja silloinhan mä lisäsin puristusvoimaa.. Ja loppu on aikalailla historiaa. Mun oli tarkoitus vielä ikä sillä suklaalla tursottaa, mutta sieltä tulikin vain suklaalaattaa enää. Onneksi ostin Lidlistä eilen semmosia koristeita, että sain vielä loppuosan kakkua pelastettua jotenkin kun vaan ripottelin kaikkea erilaista läjään. On se ihan kiva, mutta ei niin kaunis kun olin ajatellut.


Ja nyt mä luultavasti lähden maistamaan kyseistä kakkua, tai ainakin päätän tämän merkinnän. Pelkästään tässä meni noin 30 minuuttia, joten kyllä mulla tulee menemään paljon aikaa taas tän blogiputken kanssa. Eikä lukijoita oikeastaan ole, joten en tiedä mitä teen.. Toki mulle itselleni riittää, että tämä jää muistoksi edes itselle, mutta kun tähän yrittää panostaa niin vähän harmittaa kun ei ihmiset näitä lue. Toki olisin ihan huipputyytyväinen jo 15 lukijaan, mutta tämä joulukalenteri saa lukijoita vaan 6-9 kappaletta. Se vähän latistaa, mutta sitten kun taas muistaa, että ei se lukijoiden määrä vaan laatu. 6-9 ihmistä, joita oikeasti kiinnostaa mun tekeminen on oikeasti ihan mahtavaa! Joten kiitos teille, teidän takia ja syystä blogimerkinnät ei ole loppumassa tai lyhenemässäkään. 

Nyt kuitenkin huomiseen!

Terveisin,
Vesa-Matti

Hyvää syntymäpäivää Eira vielä tätäkin kautta!