1. joulukuuta 2022

1/24 (2022) | Peruspaasaukset


Tänään aloitetaan totuttuun tapaan blogiputki-joulukalenteri ihan vaan alustamalla mitä tulee tapahtumaan. Pohditaan vähän miten aika tulee riittämään tai osaanko mä ottaa sitä aikaa oikeista paikoista. Tässä merkinnässä toivottavasti joulukalenterin ainoat "minulla ei ole aiheita"- ja "laittakaa rohkeasti kommenttia"-paasaukset.

Keittelin tossa itselleni kahvia, kaadoin sen kuppiini, siihen päälle liraus kauramaitoa ja sitten saavuinkin tietokoneelle pohtimaan tätä tulevaa joulukuuta – ja tätä tulevaa blogiputkea. Luultavasti ensimmäistä kertaa ikinä musta tuntuu jo valmiiksi siltä, että mulla ei vaan yksinkertaisesti riitä tyhjiä hetkiä tarpeeksi, että saisin tämän joulukalenterin kunnialla maaliin. Kaikki päivät menee lasten kanssa enemmän tai vähemmän touhuillessa. Ja ne hetket kun ei touhuilla, niin käytetään palautumiseen siitä touhuilusta. Joskus aattelin, että on ihmeellisiä ne tyypit, jotka tarvitsee vielä aikuisiälläkin päiväunia, mutta niin vain tultiin tähän päivään kun itsekin niitä toisinaan tarvitsee. Ymmärrän ehkä nyt paremmin. 

Ja siis ei kaikki aika tietenkään mene siinä, että juostaan lasten perässä ja näin, mutta kaikki aika menee siihen läsnäoloon. Tuntuu vaikeelta irtautua siitä hetkestä tänne tietokoneelle, joten yleensä irtaudun hetkestä puhelimelle, koska siitä mut on jotenkin muka helpompi tavoittaa jos joku yhtäkkiä mua johonkin tarvitsee. Tekosyitä, niitä kyllä löytyy. Josko siis tekisikin ainakin joulukuun ajan niin, että ei räpeltäisi sitä puhelinta ihan jatkuvasti ja ottais vaan rohkeemmin sitä omaa aikaa ja tulisi tänne tietokoneelle toteuttamaan tätä jokavuotista perinnettä. En tiedä, ehkä me tehdään niin? Jouluaattonahan me sitten ollaan kaikki viisaampia, että miten tämä blogiputki-joulukalenteri onnistui.

Ja jos mietitään tätä perinnettä, niin eihän tämä olisi täydellinen jos mulla olisi kaikki ideat jo valmiina. Todellisuushan on siis jälleen kerran se, että mulla ei tällekään vuodelle ole mitään ennalta suunniteltua. Mulla ei ilmeisesti ole tässä joulukuitten välissä tarpeeksi aikaa suunnitella, tai sitten en vaan ota tätä liian vakavasti. Joten kaikki pitää improvisoida tässä hetkessä. Viime vuonna lupasin, että en joka hemmetin luukussa manaile aiheiden puuttumista ja siitä pidetään tänäkin vuonna kiinni. Nyt tämä on sanottu ja sitä ei teidän tarvitse jokaisesta luukusta enää erikseen lukea.

Ja tosiaan.. Niin, mulla on tässä edelleen kesken myös näyttötyö, joka sekin tulee kyllä syömään aikaa ja keskittymistä tästä blogiputkesta. Mulla alkaa olemaan jo sen verran vanhat ja laiskat silmät, että en mä jaksa tietokoneella tekstiä naputella montaa tuntia päivässä, joten toisinaan mun täytyy sitten valita. Toisina päivinä täytyy säästää silmiä enemmän verkkosivujen koodaamiselle ja toisina päivinä sitten enemmän tälle blogille.

Ja niin, silloin tosiaan kun tämän uuden näytön hommasin niin päätin, että blogimerkinnöille tulee semmoinen uusi normi. Hyvä blogimerkintä on pituudeltaan edes kerran tämän pystysuunnassa olevan näytön pituinen. Nyt kun kuitenkin kirjoitetaan päivittäin ja pitää kyetä päivän aikana tekemään paljon muutakin niin ei, me ei voida päästä siihen uuteen normiin joka päivä – ei välttämättä edes joka toinen päivä. Kaikki asiat kun huomioidaan kokonaisvaltaisesti, niin meidän täytyy vaan yksinkertaisesti pitää nämä sen pituisina kun sillä hetkellä musta itsestäni tuntuu. Pyritään kuitenkin siihen, että joka päivä on edes jotain, koska se on tavotteista suurin kun toteutetaan blogiputkea. Eihän se silloin ole putki jos sieltä puuttuu päiviä välistä.

Alustinkohan mä tätä nyt tarpeeksi? Ehkä. Kenenkään ei nyt pitäisi ainakaan kokea suuria pettymyksiä tulevina päivinä, koska kaikki on nyt ennalta ilmoitettu. Jos tulee lyhyitä merkintöjä niin sitten tulee. Jos tulee aiheettomia merkintöjä niin sitten tulee. Jos ei yksinkertaisesti riitä aika niin sitten.. No, sitten blogiputki katkeaa ja perinnettä ei saateta täydellisenä maaliin. Teen kuitenkin parhaani onnistuakseni kirjoittamaan 24 päivää putkeen, siitä voitte olla varmoja.


Ja olikohan se viime vuonna kun päätin, että blogiputki-joulukalenteri tarvitsee rinnalleen myös kuvajulkaisun, jonka luomiseen otettiinkin avuksi Instagram. Tämä uudempi perinne halutaan pitää yhä mukana meiningissä, joten läväytetään kyseinen päivitys tähän näin upotteena:


Tänä vuonna jos jätetään turhat jaarittelut sikseen? Mä en jaksa selittää uudestaan tähän, että mitä siinä kuvassa milloinkin tapahtuu. Jos siihen liittyy pidempi tarina niin sitten täältä blogista saatte extra-sisältöä kuvan taustoista. Nämä joulukalenterit tuskin vaatii sen enempää avaamista? Tai siis, pitäähän joulukalenterit avata, mutta avataan niitä jooko yksi luukku kerrallaan?


Jos kysymyksiä herää aiheesta tai toisesta niin kommenttiosio on aina käytettävissänne. Kommenttia saa laittaa omalla nimellä tai anonyyminä, koska nykyään en ole enää niin herkkänahkainen, että ottaisin anonyymejä kommenttejakaan ihoni alle. Saatan ottaa, mutta en ala ketään täällä julkisesti parjaamaan. Kommenttia saa laittaa myös Facebookissa ja Instagramissa, jos ei tänne halua kirjoitella. Yksityisviestilläkin mut varmasti jostain tavoittanee jos jostain joitakin epäkohtia löytää ja tahtoo niihin oikomista. En tiedä. Nyt on tämäkin sanottu, joten ei tätäkään tarvitse joka luukussa erikseen toitottaa.

Huomiseen luukkuun mä haluaisin kirjoittaa aiheesta: mitä haluaisin tehdä joulukuussa. Mulla on nimittäin semmosia asioita, joita mun on monena joulukuuna pitänyt toteuttaa, mutta en vaan ole syystä tai toisesta saanut aikaan. Nää liittyy aika paljolti kyllä televisioon, mutta ehkä mä vuorokaudessa keksin tähän lisääkin. Jätetään aihe hautumaan, eiköstä?

Terveisin,
Vesa-Matti

Jos et seuraa tai ole käynyt katsomassa Terveisin Vesa-Matti -sivua Facebookissa, niin et koskaan näe tuota tämän vuoden kalenterikuvaa täydellisenä – tai siis avaamattomana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)