Tän päivän luukun kanssa mun täytyy olla nopee. Koko päivä on valunut ohi kuin hiekka sormien välistä, eikä nytkään mulla ihan kamalasti ole aikaa siihen, että pitää olla jo toisaalla tekemässä muita juttuja. Oikeesti mä haluan vaan nopeesti sänkyyn, enkä oikein jaksaisi mitään kirjoitella. Tähän kuitenkin on ryhdytty ja tästähän suoriudutaan. Sovitaanko, että tämä oli viimeinen kerta kun mainitsen mitään siitä, että putki ei saa katketa? Mua itseäni ainakin ärsyttää nyt se, että se pitää jokaiseen merkintään erikseen kirjoittaa tavalla tai toisella. Tottakai blogiputki on blogiputki, eikä mikään blogi siellä ja toinen tuolla-pläjäys.
Mennään nopeesti päivän kuvan pariin, josko siitä inspiroituisin ja saisin purskautettua jonkinlaista juttua ilmoille? Kuulostipa väärältä.
Tosiaan, tänään teillä lukijoilla on pääsy lisäsisältöön kuvien takaa. Koska en muutakaan keksi.
Olin eilen tosiaan Sälinkäällä, porukoilla, ja siellä on paljon kaikenlaisia asioita seinillä. Tauluja, hyllyjä, valokuvahyllyjä ja koristeita. Melkein mitä vaan mitä voi seinälle laittaa. Mä yleensä inspiroidun siellä ja mulle tulee semmonen fiilis, että meillä täällä kotona seinät on aivan liian paljaat. Porukoilla on aina ollut seinät täynnä asioita ja mä olen elänyt semmoisessa ympäristössä pitkän pätkän elämästäni. Tottakai se on siis vaikuttanut siihen, että miten mä haluaisin osallistua meidän nykyisen kodin sisustamiseen. Yritän neuvotella tänne aina välillä hyllyjä ja muita asioita seinille, mutta Eiralla on yleensä vahvemmat mielipiteet ja mun ehdotukset jää usein romukoppaan. Mutta on ollut myös ideoita mitkä on mennyt läpi. Tämä Maxin huoneen kirjahylly on nyt uusin ja olen oikein tyytyväinen siihen.
Mä en tosiaan muista missä mä tohon ratkaisuun törmäsin, mutta silloin jo päässäni aloin hahmottelemaan sitä jollain tavalla tänne kotiin. En siitä mitään puhunut tai pukahtanut kuin vasta tänään, koska olin inspiroituneessa tilassa, koska olin höpötellyt aiheesta eilen porukoiden kanssa. Tulin Sälinkäältä kotiin, ehdotin ja esitin idean Eiralle ja Eira lähti hakemaan samantein Jyskistä meille pari valokuvahyllyä. Hyllyt paikalleen ja Maxin tämän hetken luetuimmat kirjat hyllyyn – se on upea, se on kätevä ja se on kaikkea! Ei se ehkä tossa kuvassa pääse oikeuksiinsa, mutta tuolla huoneessa se ehdottomasti toimii. Huone alkaa olemaan kokonaisuus, mutta sitä ei kuvin oikein kykene kunnolla näyttämään.
Ja sitten tosiaan toi lentokone. Joskus kun Max näki sen Sälinkäällä ensimmäisen kerran niin se jäi tuijottelemaan sitä ja se olisi halunnut sen sieltä käsiinsä. Ei uskallettu antaa, eikä uskallettu edes porukoilta kysyä, että saisko Max sitä katsoa hetken. Se oli upea koriste-esine, eikä niillä sovi leikkiä. Aikaa kului ja jossain vaiheessa kehtasin viimein vanhemmilta kysyä, että tekeekö ne sillä lentokoneella mitään. Jäivät pohtimaan. Taas aikaa kului, eiliseen päivään asti ja lentokone tuli taas puheenaiheeksi. "Kyllä se siitä joutaa", oli vastaus jotakuinkin tarkalleen näin. Tänään lähtiessäni nappasin lentokoneen mukaani, toin kotiin ja Max herätessään katsoi sitä taas hieman haltioituneena. Se leikki sillä hetken, mutta jätti sen lopulta nojatuolille. Mä kävin hakemassa ulkovarastosta koukun, pyöritin koukun Maxin huoneen kattoon ja hain lentokoneen omalle paikalleen. Hetken päästä Max tuli omaan huoneeseensa, katsoi lentokonetta ja olisi halunnut sen leikkeihinsä sieltä.. No, se unohtui hetken päästä kun sanottiin vaan, että se on hieno koriste, ei sillä kuulu leikkiä. Kyllä sillä saa leikkiä, mutta varovasti, koska pääsääntöisesti se on koriste.
Maxin huone alkaa olla enää tehosteseinää vaille valmis. Sitä en tiedä koska meillä taas budjetti antaa sen verran periksi, että saataisiin jonkinlaista maalia hommattua, mutta muutoin se alkaa olemaan simppeli ja hyvännäköinen paketti. Kyllä siinä huoneessa pystyy poika kasvamaan ainakin, no, sanotaan vaikka ainakin 6-vuotiaaksi asti. Tokikin sänky pitänee välissä vielä vaihtaa, mutta muutoin sisustusta ei tarvitse pahemmin enää muutella.
Tämmöinen merkintä tästä sitten tuli. Huomisesta en taas osaa sanoa, koska siis.. No, mulla tosiaan on vielä se näyttötyökin. Mun pitäisi joku päivä taas paneutua siihen syvemmin ja silloin ei tosiaan ehkä jaksa blogiin keskittyä niinkään. Valintoja täytyy tehdä, koska aiheutan muuten itselleni taas aikamoisen kiireen. Palautus on viimeistään 19.12. Kuulostaa siltä, että aikaa vielä on, mutta mä olen aiheuttanut itselleni niin monta kertaa aikaisemminkin järkyttävän kiireen vaan siirtämällä ja siirtämällä.. Olisi kaiketi helpompaa tehdä nyt lähipäivinä mahdollisimman pitkälle ja viimeistellä viimeiset päivät, eikä toisinpäin. Tai siis, enhän mä nyt sitä pysty mitenkään viimeistelemäänkään, mutta.. No, ihan sama. Siihen pitäisi kuitenkin taas joku päivä tarttua ja silloin samalle päivälle ei sovi toista pitkää tietokoneella istumista. Ehkä me vietetään toi itsenäisyyspäivä ja Eiran synttärit tässä ennen kun taas jatkan kouluhommia, joten ehkä 8. päivä tartun taas koulutöihin.. Tai sitten 10. päivä.. Ja yhtäkkiä huomaankin jo olevani myöhässä.
No, toivottavasti ei ajauduta siihen tilanteeseen nyt. Mä lähden nyt vielä poikien iltapuuhiin ja sitten mahdollisimman nopeasti pehkuun. Väsyttää.. No, huomiseen!
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)