Tänään, kuten lupasin, tartuin kunnolla taas kouluhommiin. Ja onneksi tartuin! Mä tajusin niitä juttuja tehdessäni, että jos mä olisin alottanut vaikka, no, viikonkin myöhemmin niin mä en todellakaan saisi sivuja valmiiksi. Nyt mulla on taas enempi luottoa siihen ja taas se inspiraatiokin sitä kohtaan. Tykkään paljon siitä miltä ne sivut tällä hetkellä näyttää ja muutenkin tajusin taas, että toi tekemällä tekeminen on ihan huippua. Tai siis se on ainakin huippua, että huomaa saavansa aikaan. Hyvä minä!
Mulla on tosiaan tossa päivän kuvassa se mun tekemä verkkosivu auki kummallakin näytöllä. Toinen näyttää headerin ja toinen vähän sitä, että miltä se sisältö sitten näyttää. Mä en tiedä miten tosissaan mun oikeasti pitäisi olla, mutta mä olen heitellyt tonne semmosia kevennyksiä, koska mä voin.
Ensimmäinen kevennys on ton firman motto: "Maanrakennusta – tai ainakin sinnepäin." Toihan ei tavallaan varmasti ole kovin myyvä motto, mutta kun tätä firmaa ei oikeasti ole niin kai mä saan vähän keventää? Vaikka taas toisaalta kyllä muhun itseeni uppoo huumori, joten kyllä mä voisin nähdä ton ihan hyvänäkin mottona. Firma, joka ei ota itseään liian vakavasti, mutta tekee työnsä ammattitaidolla ja vuosikymmenten kokemuksella.
Ja tehdessäni näitä sivuja varten pohjatöitä huomasin, että monilla sivuilla toistui pari semmosta.. Hmm, miksihän niitä nyt kutsuu.. En kyllä nyt keksi niille mitään nimeä, mutta kutsutaan niitä vaikka plakaateiksi. Ne on siis kaiketi semmosia, että firma hakee jotain vahvistusta sille, että se osaa tehdä työnsä kunnolla. Tutkikaa itse mikä on Vastuu Group ja Suomen Yrittäjät, koska minä en sitä osaa sen paremmin selittää. Ilmeisesti kuitenkin noihin hommiin haetaan mukaan ja sen kautta sitten saa sivuilleen lisätä semmoisen leiman siitä, että on vastuullinen ja/tai kuuluu Suomen Yrittäjiin. Mä kun en näitä mun keksittyjä sivuja varten mihinkään juttuun hae mukaan niin mun piti tehdä itselleni omat tälläiset tunnisteet.
Vastuu Group -jutun kautta saa ilmeisesti käyttöönsä kuvan, jossa lukee "Luotettava kumppani" ja Suomen Yrittäjät tarjoaa kuvan, jossa lukee "Yrittäjät – Jäsenyritys". Mä ihan röyhkeästi otin kumpaisenkin kuvan ja muokkasin niistä itselleni tämmöset huumoriversiot. Ne on siis muuten liki samannäköiset kuin alkuperäiset, mutta tosiaan hyvinkin epäviralliset. No, selittelyt sikseen ja kuvat tiskiin:
Nämä mun verkkosivut on nyt Suomen Kokeilijoiden jäsenyritys ja saanut myös Lähes Luotettava Kumppani -maininnan. Olenpas hauska. Mä toivon, että nämä noteerataan kun mun sivuja jossain kohtaa arvioidaan. Ja siis toivon, että ne noteerataan jollain tavalla edes hyvällä. Jos niistä tulee miinusta niin sitten lopetan kevennysten keksimisen ja keskityn olemaan vakava.
Mä en linkkiä noille sivuille jaksa täällä jakaa, koska noi sivut poistuu hyvin suurella todennäköisyydellä kun ne on tarkistettu, joten mun pitäisi sitten taas nähdä extra vaivaa ja etsiä kaikki paikat, joihin olen sen linkin jakanut. Tarkkasilmäisimmät voi sen osoitteen tosta Instagram-upotuksesta etsiä.
No, niin ja näin. Sain kun sainkin vielä tälle päivälle hieman tekstiäkin ulos, vaikka tämä päivä on ollut aika kiireinen. Ensinnäkin heräsin aivan liian aikaisin ja sen jälkeen vahtasin lapsia pitkin päivää, siinä sivussa vähän näpytellen noita verkkosivuja kasaan. Äsken sain Maxin nukkumaan ja olen itsekin jo aivan petikamaa. Mulla on kuitenkin tuolla vielä iltapala odottamassa, jonka aion hyvällä omallatunnolla mennä sänkyyn ahmimaan.
Eirahan on siis viettämässä kavereidensa tupareita, Miio on mummolassa ja me ollaan oltu Maxin kanssa tää ilta. Mä tavallaan vähän olin odottanut tämmöstä mun ja Maxin välistä aikaa, mutta ei se vielä tuntunut siltä kun mä olin sen kuvitellut. Hauskaahan meillä oli, mutta mä olin ajatellut nää illat semmosiksi, että pistetään elämä risaseksi, syödään herkkua ja vahdataan lasten elokuvia. Nyt ollaan leikitty pikkuautoilla, käyty kaupassa, leikitty lumessa ja lopuksi Max pääsi vielä pitkään kylpyyn. On sinne mahtunut sitä tv:n tuijotteluakin, mutta ne on kyllä ollut ihan Maxin omia ohjelmia ja mä en niistä mitään ymmärrä. Odotan vähän, että pääsen Maxille ja sitten joskus vielä Miiollekin näyttämään kaikki parhaat Disney-elokuvat ja muutakin omasta lapsuudesta. Ja kyllä; näitä iltoja otan ihan mielellään lisää. Meillä oli hauskaa ja me saatiin olla pellejä. Ja tavallaan oon myös ollut iloinen siitä, että Eira vihdoin käytti vapaailta-kortin. Se ei ole oikein tehnyt mitään muuta kun katsonut lapsia sen jälkeen kun lapset on syntynyt, kun taas minä olen mennyt ja tehnyt muutakin. Tavallaan siitä on ollut silleen paha mieli, mutta nyt se vähän lievittyi. Ei täysin, mutta vähän.
Jeps. Nyt ei mulla muuta. Huomiseen!
Terveisin,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kirjoitelkaa mielummin omalla nimellä kun Anonyymina. Ihan vain varmuuden varalta. :)